Tutkitaanpas hieman Ylen artikkelissa käytettyjä totuuden venyttämisen keinoja. Onko tämä sellaista puolueetonta uutisointia, jota tulisi harjoittaa meidän verorahoillamme?

STT kysyi 32 tapahtumajärjestäjältä, ovatko he kokeneet häirintää tai ilkivaltaa ja jos ovat, niin minkälaista. Vastauksia saatiin 25. 22 järjestäjää kertoi kohdanneensa häirintää tai ilkivaltaa.

Ahaa, kuulostaa paljolta, eikö vain? Tässä on kuitenkin pari ongelmaa. Ensinnäkin järjestäjiltä itseltään kysyttiin asiasta sen sijaan että laskettaisiin vaikka poliisin tilastoista tai vastaavasta konkreettisempaan näyttöön perustuvasta lähteestä, mitä on oikeasti tapahtunut. Varsinkin nyt, kun kyseessä on erityisen vahvasti poliittinen liike, joka järjestää mielenosoituksenkaltaisia tapahtumia, meidän pitäisi havahtua siihen, että heillä jos jollain on vahva intressi liioitella itseensä kohdistuvaa häirintää. Ja niin on käynytkin, luetaanpas lisää:

Tapahtumajärjestäjien mukaan yleisimpiä häirinnän ja ilkivallan muotoja ovat asiaton ja loukkaava puhe sekä sateenkaarilippujen varastaminen ja tuhoaminen.

Asiaton ja loukkava puhe… Sehän voi olla ihan mitä tahansa! Ainakin minulla on henkilökohtaisia kokemuksia tilanteista, joissa tälläiseksi puheeksi koettiin esimerkiksi ajatus siitä, että sukupuolia on kaksi, tutkimus, jonka mukaan seksuaalivähemmistöt ovat yliedustettuina seksirikostilastoissa tai ajatus, että gender-ideologia olisi ideologia. Uutisesta edellä luimme lauseen ”22 järjestäjää kertoi kohdanneensa häirintää tai ilkivaltaa”. Sehän kuulostaa paljolta, mutta todellisuudessa tämmöinen mukatilasto voisi syntyä esimerkiksi tilanteessa, joissa 1 tapahtumajärjestäjä on joutunut ilkivallan kohteeksi ja 21 järjestäjää on kuullut sanottavan, että sukupuolia on kaksi.

Artikkeli jatkaa:

Vihapuhetta tutkiva Tuija Saresma Jyväskylän yliopistosta on järkyttynyt, miten moni järjestäjä on joutunut häirinnän kohteeksi.

– Kun on näin suuresta määrästä kyse, se herättää kysymyksen, voisiko häirintä olla organisoitua tai että joku rohkaisisi siihen. Se vasta pelottava ajatus onkin.

Saresma ottaa siis kantaa lukuihin, jotka eivät ole oikeasti lukuja. Siis lukuihin, joista ei yhtään voida tietää, mitä ne 22 järjestäjää ovat oikeasti kokeneet. Ja toimittajan kynäilemä tunnetila hänelle on järkytys ja hän kertoo olevansa peloissaan. Mutta onko hänellä lopulta oikeutta pelkoon? Minusta ei, antakaa kun selitän.

Pride-liike on seksuaalipoliittinen ideologia. Se yrittää vallata alaa maissa, jossa sen edustamia arvoja on perinteisesti pidetty negatiivisina asioina. Olit sitten puolesta tai vastaan, sinun on myönnettävä kuitenkin, että kyseessä on ideologia. Kun uusi ideologia yrittää vallata alaa, eikö ole ihan normaalia, että vanhan ideologian kannattajat organisoituvat puolustamaan sanallisin ja poliittisin keinoin omia näkemyksiään? Kyllä, se on täysin normaalia, oli kyse sitten ihan mistä tahansa uudesta ideologiasta. Yhdelläkään oman elämänsä tuijasaresmalla ei ole oikeutta pelästyä kuullesaan, että hänen kanssaan eri mieltä olevat ihmiset organisoituvat. Siinä ei ole mitään pahaa vaan kysymys on demokratian ytimestä.

Myös äärijärjestö Setan koordinaattori Anni Rannikko pääsee jutussa ääneen. Hän kommentoi sateenkaarilippujen polttamisia:

– Lippu symboloi sateenkaari-ihmisten oikeuksia ja meitä, joten lippuun kohdistuvat teot kohdistuvat myös ihmisoikeuksiimme ja oikeuteemme olla, Rannikko sanoo.

Tämä väite ei ole totta. Se vain yksinkertaisesti ei ole. Sateenkaarilippu on canceloivan, vastustajat jyräävän ja kritiikkiä kestämättömän ideologian symboli. Ideologian, joka haluaa keskustelun sijasta kriminalisoida vastaväitteet pitääkseen ihmiset kuplassa. Steven Hassan sanoisi sitä informaatiokontrolliksi. Sateenkaarilippu symboloi ajatusta perinteisen avioliitto- ja seksuaalikäsityksen haitallisuudessa ja pakosta omaksua perinteisten arvojen vastaiset näkemykset tai muuten.

Minä polttaisin tuollaisen lipun ja julkaisin siitä videon, ellen tietäisi, että Youtube rankaisee siitä välittömästi. Mutta niin tehdessäni minä en millään tavalla vastustaisi kenenkään ihmisoikeuksia, vaan edellä mainittuja aggressiivisia ja perusteettomia, Jumalan lain vastaisia arvoja. Tekoni kohdistuisi ideologiaan, ei ihmisiin, sillä sateenkaarilippu ei ole ihmisten lippu, vaan ideologian. Tekoni ei myöskään kohdistuisi kenenkään oikeuteen olla, Rannikon sanoja lainatakseni.

Mikä ihme edes on oikeus olla? Minulle tulee tästä vain mieleen, että yritetään rivien välistä sanoa, että lipun poltto olisi vähän sama kuin homojen tappaminen. Liian tyhmä väite suoraan sanottavaksi, joten se olisi ehkä hyvä muotoilla noin. Mutta sen verran hyvin minä olen ensimmäisen korinttilaiskirjeeni lukenut, etten lipun poltolla esittäisi, että homot on tapettava. Jos polttaisin lipun, se olisi vain ja ainoastaan viesti siitä, että vastustan tosissani tuon lipun symboloimia arvoja – ja siihen minulla on demokraattisessa yhteiskunnassa oikeus. Joka muuta väittää, on minulle selityksen velkaa.

Vielä yksi pominta artikkelista:

Oulun poliisilaitos tiedotti aiemmin tässä kuussa, että kahta oululaismiestä epäillään kahdesta varkaudesta sekä kiihottamisesta kansanryhmää vastaan. Miehet tuhosivat kaksi Oulun Pride-tapahtumasta varastettua sateenkaarilippua elokuussa 2021. Esitutkinnassa toinen epäillyistä kertoi teon motiivina olleen ”kyllästyminen seksuaalivähemmistöjen liiallisen esilläoloon”.

Ensinnäkin miehiä epäillään kiihottamisesta kansanryhmää vastaan. Tässäpä yksi median ongelma: haetaan kiinnostavaa shokkivaikutusta kertomalla kaikista rajuista epäilyistäkin, mutta toimittaja ei tule koskaan takaisin ja oikaise käsitystämme, jos poliisi hylkää syytteet ja toteaa, että nämä miehet eivät kiihota yhtään ketään sitten pätkän vertaa.

Huomaa myös, että esitutkinta on aika laaja ja iso juttu. Tai en minä tiedä onko, mutta on se nyt ainakin laajempi kuin yhden lauseen pituinen. Miehet ovat todennäköisesti perusteelleet motiivejaan paljon laajemmin, kuin tuolla yhdellä lauseella, joka tuossa köllöttelee ilman lajitoveriensa seuraa kuin Haminan mursu konsanaan. Siinä se tekee kuolemaa yksinään ja voimattomana, mutta voi olla että se on osa kymmenien minuuttien pituista puhetta, jossa on järkeä. Sehän voi olla vaikka kristillisestä saarnasta – tai sitten uusnatsin nousuhumalaisesta molotuksesta. Me emme saa koskaan tietää kummasta, silllä Ylen toimittajalle nämä molemmat ovat yhtä ja samaa:

Vihapuhetta.