Yle uutisoi hiljattain kirjailija Salman Rushdien joutuneen muslimiterrorin kohteeksi. Artikkelit (1, 2) ovat kai sinänsä ihan tolkullista luettavaa, mutta yksi merkittävä tekijä niistä puuttuu. Niissä kyllä kerrotaan, että Rushdie sai nelisenkymmentä vuotta sitten korkea-arvoiselta muslimilta tappotuomion kirjoitettuaan kirjan Saatanalliset säkeet. Tuoreesta iskusta kerrotaan laajemmin, mutta siihen johtaneesta tilanteesta Yle onnistuu kertomaan tämän verran:

Salman Rushdien vuonna 1988 julkaistu Saatanalliset säkeet suututti joitain islamin oppineita, sillä sitä pidettiin jumalanpilkkana.

Mainittuja Ylen artikkeleita ovat olleet kirjoittamassa Jenni Joensuu, Anna Näveri, Ilmari Reunamäki ja Sakari Nuuttila, eli on tähän asiaan ainakin panostettu, mutta silti ei ole saatu kerrottua, mitä ne saatanalliset säkeet tai se niiden mukaan nimetty kirja oikein ovat. Mistä on kysymys? Miksi Rushdien kirjaa pidettiin jumalanpilkkana? Pilkkasiko hän siinä Jumalaa – tai edes allahia – vai tutkiko hän vain islamin historiaa? Vai molempia?

Minä en itse ole tuota Rushdien kirjaa lukenut, mutta saatanallsiet säkeet kyllä jotenkin tiedän. Kyseessä on siis hauska tapaus islamin historiasta, jossa Muhammedin kerrotaan vahingossa ottaneen koraaniin mukaan Saatanalta saamaansa ilmestystä. Hän luuli sitä Allahin ilmestykseksi, mutta hupsista keikkaa, sen antaja olikin Saatana. Tässä ilmestystiedossa suhtauduttiin positiivisesti kolmeen pakanajumalaan, (al-Lat, al-Uzza, Manat). Myöhemmin enkeli Gabrielin kerrotaan nuhdelleen Musse-setää tästä pienestä ylilyönnistä. Asiasta voit lukea lisää ihan vaikka täältä, tai sitten googlettaa, mutta et näistä tuoreista Ylen jutuista.

Lisäksi Rushdien kirja on fiktiota. Se on romaani. Fiktiivinen romaani. Kyllähän siinä kulemma on elementtejä, jotka eivät ihan lastenkirjoihin sopisi, mutta kuitenkin lähinnä sellaista, että hahmojen niminä käytetään islamin historiallisten merkkihenkilöiden nimiä. Tosin ne nimet ovat myös hyvin yleisiä nimiä nykyäänkin siksi, että oikeat ihmiset haluavat nimetä oikeita lapsiaan näiden ”pyhimysten” mukaan. Ja sitten on se maininta niistä saatanallisista säkeistä. Se maininta on tosin kuulemma unessa. Siis fiktiivisessä tarinassa olevassa unessa on maininta (islamilaisten lähteiden mukaan) oikeasti tapahtuneesta historiallisesta tapahtumasta. Ja päitä tippuu.

Miksi Yle jättää kertomatta koko homman pointin? Islamistahan saisi todella häiriintyneen ja raakalaismaisen kuvan, jos kuulisi että muslimit haluavat tappaa jonkun, joka tuo esiin heidän oman uskontonsa historiaa sen omista lähteistä ja kirjoittaa siitä sitten satiiria tai mitä ikinä tuo kirja onkaan. Juttu saatanallisista säkeistä on ihan oikeasti islamin omissa lähteissä. Jos sellaisten esiintuomista pidetään monen mielestä tappokäskyn arvoisena rikoksena, se kertoo islamista jotain. Ja se jotain on ilmeisesti jotain sellaista, jota Yle ei halua meidän tietävän.

Toki on otettava huomioon sekin, että Ylen toimittajat saattavat pelätä tuoda asiaa yksityiskohtineen julki, koska joku haluaisi sitten ehkä tappaa heidätkin. Jos näin on, niin sekin sitten kertoisi islamista jotain.

Islam on huono juttu eikä se sitä paitsi ole edes totta. Kristinusko taas on hyvä juttu ja totta. Kristinuskon Jumala muuten lupasi jo Mooseksen aikana lähettää meille Poikansa. Samassa kohtaa Hän tuomitsi valeprofeetta Muhammedin:

5 Moos. 18:

18 Profeetan minä olen herättävä heille heidän veljiensä keskuudesta, sinun kaltaisesi, ja minä panen sanani hänen suuhunsa, ja hän puhuu heille kaikki, mitä minä käsken hänen puhua.

19 Ja joka ei kuule minun sanojani, joita hän minun nimessäni puhuu, hänet minä itse vaadin tilille.

20 Mutta profeetta, joka julkeaa puhua minun nimessäni jotakin, jota minä en ole käskenyt hänen puhua, tahi puhuu muiden jumalien nimessä, sellainen profeetta kuolkoon.’