Sunan an-Nasa’i » The Book of Purification. Siinäpä aihe, jota kävimme järjestyksessä läpi jo viime kerralla. Klikkaa artikkelin lopussa olevasta avainsanalistasta Book of Purification, jos haluat lukea edellisen ja mahdolliset seuraavat kirjoitukset.

Jae 31 kuvaa haudalla suoritettavaa rituaalia, jolla vähennetään vainajan kuolemanjälkeistä kärsimystä. Eikä mitään yleistä kärsimystä vaan nimenomaan vaatteillen roiskuneista virtsatahroista johtuvaa kuolemanjälkeistä rääkkiä.

Siteeraamani jakeet ovat sahih eli korkeimman luotettavuusluokituksen tekstejä ellei toisin mainita. Osaan tuota ei ole merkitty erikseen, silloin annan asian olla. Jae 32 on toiseksi korkein eli hasan ja se kuuluu näin:

Profeetalla oli astia, taatelipuusta tehty, johon hän virtsasi ja laittoi sen sänkynsä alle.

Konteksti tuolle on… no siis, sitä ei ole. Iso osa haditheista on tälläisiä täysin irrallisa lyhyitä pätkiä millä on vaikea nähdä olevan mitään arvoa, kuten sillä jossa Muhammedin vain kerrotaan sanoneen vaimoilleen, että he voivat käydä tarpeillaan. Mikä pointti?

Jae 34 kieltää kusemasta myyränkoloihin, koska demonit asuvat niissä. Se on jo sinäsä outoa, mutta tämä hadith on oppineiden ja viisaiden miesten toimesta todettu epäluotettavaksi lähteeksi (daif). Se saattaa siis olla (islamin mukaan) tottakin, mutta tätä kyseistä jaetta ei vain pystytä riittävän suurella varmuudella jäljittämään Muhammediin, jotta se oppineille kelpaisi. Sille tosin saattaa olla luotettavampia rinnakkaisjakeita (eri kertojilta), mutta jätetään tämmöiset jutut viisaampien pohdittavaksi. Ehkä Yle järjestää tulevaisuudessa Myyränkoloonkusemisillan, jossa homma puidaan tarkkaan läpi?

Jae 35 kieltää kusemasta seisovaan veteen. Lasketaankohan vessanpönttö?

Jae 36 kieltää kusemasta paikkaan, jossa peseytyy. (Hasan)

Jaetta 37 edeltää mitä tarpeellisin väliotsikko: Virtsaamassa olevan tervehtiminen.

Mies kulki profeetan ohi kun hän oli virtsaamassa ja tervehti häntä sanomalla salam, mutta hän ei tervehtinyt takaisin.

Pysähdyin hetkeksi visualisoimaan mielessäni tuon tilanteen ja olen nyt niin solmussa, etten pysty kommentoimaan asiaa sen pidemmin. Jae 38 onneksi valottaa tätä asiaa kertomalla, että Musse ei morottanut ennen kuin oli suorittanut kusemisenjälkeisen rituaalipesun. Sen jälkeen hän olikin sitten että moro moro. Kaunis tarina ja selittää edellistä jaetta, mutta on daif eli epäluotettava.

Jae 39 kieltää pyyhkimästä pyllyä luihin tai lantaan. Jae 40 on hasan. Se toistaa edellisen jakeen käskyn ja lisää, että kakkia pitää naama rukoussuuntaan ja oikean käden käyttö pyyhinnässä on kielletty. Käsketään pyyhkimään kolmella kivellä. Seuraava jae esittää tähän liittyvän hauskan kriittisen äänenpainon tuntemattomaksi jääneeltä mieheltä:

Salman sanoi jonkun miehen sanoneen hänelle: ”Sinun kumppanisi (siis, profeetta) opettaa teille jopa miten vessassa käydään!”. Hän vastasi: ”Kyllä, hän kielsi meitä olemaan kasvot rukoussuuntaa kohti kun ulostamme tai virtsaamme, tai pyyhkimästä oikealla kädellä, tai käyttämästä vähempää kuin kolmea kiveä.”

Jo silloin ihmiset siis ymmärsivät, ettei tuo ole ihan normaalia.

Seuraava jae saa aivoni sauhuamaan tekstin syntyhistoriaan liittyen. Tämä jae 42 on nimittäin tullut tallennetuksi siksi, että ’Abdur-Rahman bin Al-Aswad kertoi isänsä kuulleen ’Abdullahin kertoneen sen. Hän siis kertoi sen tämän hadith-kokoelman tekijälle, jolla on Wikipedian mukaan letkeä nimi Abu Abdel-rahman Ahmed ibn Shua’ib ibn Ali ibn Sinan ibn Bahr ibn Dinar Al-Khurasani. Hauska yksityiskohta, joskin vähän epäolennainen. Mutta saman wikipedian mukaan Abu Abdel-rahman Ahmed ibn Shua’ib ibn Ali ibn Sinan ibn Bahr ibn Dinar Al-Khurasani (anteeksi) on synyt vuonna noin vuonna 829 jKr eli aikalailla 200 vuotta Mussen syntymän jälkeen.

Siis: hlö 1 kuuli hlö 2:n kuulleen, että hlö 3 kertoi. Hlö 4 merkkasi muistiin. Noin 200 vuoden ”railo” itse tapahtuman ja muistiin merkitsemisen välillä. Tuo ei ajallisesti ihan hirveän kaukana ole siitä, miten raamattu on syntynyt. Ihan oikeasti, miettikää kuinka hienoa se on. Kaksi tietystä kulmasta samantyyppistä prosessia, joista toisen lopputulos on virheetön Jumalan Sana ja toisen lopputulos on hirveän ristiriitainen irtojaekokoelma Muhammedin kakkausasennoista. Viime artikkelissa (klikkaa avainsanaa book of purification) huomaismme, että yhdet hadithit sanovat Mussen pissineen seisaaltaan, kun taas toisessa hänen vaimonsa sanoo hänen pissineen aina kyykyssä ja tuomitsee muuta väittävät valehtelijoiksi. Tämä on mielestäni loistava elävän elämän esimerkki siitä, miten paljon Jumalan inspiroima, säilyttämä ja varjelema Pyhä Raamattu eroaa ihmisten teksteistä.

Mutta nyt itse jakeeseen:

Profeetta halusi ulostaa ja hän pyysi minua tuomaan hänelle kolme kiveä. Löysin kaksi kiveä ja etsin kolmatta, mutta en löytänyt, joten otin lantakokkareen ja toin nämä profeetalle. Hän otti kaksi kiveä, heitti lannan pois ja sanoi: ”Tämä on riks”.

Kirjan kokoaja, Abu Abdel-rahman Ahmed ibn Shua’ib ibn Ali ibn Sinan ibn Bahr ibn Dinar Al-Khurasani (anteeksi) on jättänyt jälkipolville alaviitteen. Ilman sitä emme selviäisikään. Alaviitteessä Abu Abdel-rahman Ahmed ibn Shua’ib ibn Ali ibn Sinan ibn Bahr ibn Dinar Al-Khurasani (anteeksi) kertoo, että riks tarkoittaa demonien ruokaa. Lantaan ei siis saa pyyhkiä pyllyä, koska se on demonien ruokaa. Kiitti tiedosta, Abu Abdel-rahman Ahmed ibn Shua’ib ibn Ali ibn Sinan ibn Bahr ibn Dinar Al-Khurasani!

43 (sahih) ja 44 (hasan) kertovat lisää pyllyn pyyhkimisestä kivillä, lue jos kiinnostaa. 45:ssä muistellaan poikien tuoneen Musselle pesuvettä kun hän kävi vessassa. 46:ssa Aisha pyytää vaimoja kehottamaan miehiään puhdistautumaan vedellä, kun kerran Muhammedkin teki niin.

Eiköhän näitä tässä ollut sitten tarpeeksi yhdelle kerralle. Ensi kerralla – jos jaksan – tutkimme astioihin hengittämiseen liittyvää säännöstöä. Jippii! Ennen sitä suosttelen kuitenkin, että puhdistat aivosi kuuntelemalla kristillisen saarnaan: