Entisten jäsenten karttaminen on yksi tunnetuimpia manipulointikeinoja, joita uskonlahkoissa käytetään. Eli: jos eroat, emme enää puhu sulle. Tuon esiin yhden esimerkin elävästä elämästä, ettei homma menisi liian teoreettiseksi.
HUOM! On täysin poikkeuksellista, että julkaisen kanssani käytyjä keskusteluja. En julkaise, jos joku on kanssani eri mieltä. En julkaise, jos joku sanoo vahingossa jotain tyhmää. En julkiase, jos jollain on huonoa teologiaa. En julkiase haistatteluja – edes kaikkia saamiani uhkauksia en ole julkaissut. Tämä on täysin poikkeuksellista – mutta esimerkiksi tämän julkaisun taustalla on tilanne, jossa Salon helluntaiseurakunnan vanhimmistosta minua uhkaillaan oikeustoimilla, heidän Youtube-kanavansa ylläpitäjä häiriköi minua toistuvasti, heidän pastorinsa yritti viedä minulta traktaatit käsistä jne – esimerkkejä on valtavasti ja juuri tästä seurakunnasta.
Yllämainittuun vedoten pidän täysin kohtuullisena julkaista tuon seurakunnan virallisen nuorisotyöntekijän viestit, jossa hän kohdistaa minuun manipulointitaktiikkaa, joka on kuin suoraan uskonlahkojen käsikirjasta.
Viestit on lähetetty parin viikon välein, joten mistään jankuttavasta spämmistä ei ole kysymys. Viimeinen viesti on lähtenyt 7.11.2022 eikä siihen tätä kirjoittaessa (17.1.2023) ole tullut vastausta. Toisaalta viestien väli on niin pitkä ja yhteismäärä on niin pieni, ettei minun voida sanoa toimineen häiritsevästi – mutta toisaalta viestejä on kuitenkin riittävästi ja tarpeeksi pitkältä ajalta, ettei Pesonen voisi vedota siihen, ettei ole muistanut tai ehtinyt vastata, vaan tämä on ihan puhtaasti karttamista.
Ensimmäinen viestini on asiallinen kysymys seurakunnan toiminnasta, jonka lähetän seurakunnan viralliselle työntekijälle hänen työnumeroonsa. Meillä ei siis ole mitään ”taustaa” emmekä ole koskaan tietääkseni esimerkiksi jutellut kasvotusten tai muutenkaan viestitelleet ennen tuota. En myöskään ole esimerkiksi kalastellut jonkun randomin yksityishenkilön numeroa tietooni, vaan numero on Salon Helluntaiseurakunnan nettisivuilla täysin julkisesti ja virallisesti esillä. Ei ole mitenkään kohtuutonta lähettää siihen viestiä, jossa kysyy seurakunnan nimissä minuun kohdistetusta häirinnästä!
Parin viikon odottelun jälkeen vielä lyhyesti kannustin häntä vastaamaan ensimmäiseen kysymykseen, mutta vastausta ei tullut. Pesosella ei toki ole mitään velvoitetta keskustella kanssani, mutta normaalitilanteessa aikuisen ihmisen odottaisi kykenevän sanomaan, ettei halua jatkaa – tai edes saada viestejä minulta. Minulla on tämmöisestäkin kokemusta, uskokaa tai älkää. Tässä pätkä eräästä viestistä, jonka lähettäjä pysyköön tässä yhteydessä anonyyminä:
Tein rikosilmoituksen. Ilmoituksen sisältö tulee selviämään sinulle kun poliisi on sinuun yhteydessä. Tässä vaiheessa en suostu minkäänlaiseen puhelinkeskusteluun tai muuhun suulliseen keskusteluun.
Noin eräs mies, joka ei liity helluntailaisuuteen mitenkään. Hän raivostui itseensä kohdistuneesta kritiikistä niin paljon, että teki rikosilmoituksen – mutta hän sentään osasi sanoa, ettei halua enää puhua minun kanssani.
Ainoa kohtaaminen, jossa olen tietääkseni kasvotusten vuorovaikuttanut nuorisotyöntekijä Simone Pesosen kanssa, tapahtui juuri ennen tuon 29.10. lähteneen viestin kirjoittamista. Olin heidän seurakuntansa vieressä jakamassa traktaatteja, kun Pesonen tuli ovelle ja huusi parkkipaikan yli: ”Niilo, sä et voi olla täällä”. Tiesin hänet seurakunnan työntekijäksi, ja koska olin siihen asti kokenut tuon seurakunnan työntekijöiden taholta pelkästään asiatonta käytöstä, otin turvallisuussyistä kameran esiin. Pesonen väisti sillä sekunnilla sisätiloihin eikä mitään uhkaavaa tapahtunut, joten en julkaissut mitään materiaalia. Jäin paikalle ja eräidenkin ihan asiallisesti käyttäytyvien miesten kanssa juttelin yli puoli tuntia siinä parkkipaikan nurkalla – he eivät siis karttaneet minua.
Karttaminen ilmiönä
Eri lahkoissa karttaminen on erilaista, mutta pääsääntöisesti voidaan sillä sanoa olevan kaksi pääfunktiota. Nämä myös selvästi erottavat karttamisen seurakuntakurista.
- Nykyisiä jäseniä pyritään suojelemaan lahkon kannalta haitalliselta tiedolta, jota ex-jäsenillä voisi olla (informaatiokontrolli)
- Karttamisen uhka toimii pelotteena – yksilö ei uskalla erota yhteisöstä, koska pelkää menettävänsä läheisensä
Hellareilla ei ole virallista oppia. Siis mistään. Yhtään mistään. Siten heillä ei ole myöskään virallista oppia karttamisesta, siis mitään velvoittavaa ja kaikkia koskevaa järjestelmää, kuten vaikka jehovantodistajilla ja näin ollen tuo kakkoskohta ei oikein toteudu heillä – yksilö kun ei välttämättä etukäteen tiedä, että osa lahkolaisista tulisi karttamaan häntä, jos hän eroaisi, joten se ei voi toimia pelotteena etukäteen. Korkean kontrollin kulteissa se kuitenkin toimii; yksilö tietää hyvin etukäteen, mitä eroamisesta seuraa, joten hän saattaa laskelmoida, että on kannattavampaa näytellä uskovansa kultin oppeihin ja pysyä jäsenenä, ettei menettäisi läheisiään.
Ykköskohta tiivistää hyvin sen, mitä eroa on kultilla ja uskonnolla. Tiettyyn uskontoon voi päätyä vertailemalla eri uskontoja ja valitsemalla itsenäisesti niistä sen, mikä on totuudenmukaisin – ja tämän toteuttaminen siis vaatii sen, että tietoa eri uskonnoista on saatavilla. Kulttiin kuitenkin päädytään ilman vertailua – niin, ettei tiedetä mistään muusta. Tämä vaatii informaatiokontrollin eli sen, että yksilöä tavalla tai toisella estetään saamasta tietoa, joka voisi avata hänen silmänsä ja johtaa hänet ulos lahkosta.
Esimerkiksi Jehovantdoistajaksi voi kääntyä vain, jos on riittävän vähän tietoa muista opeista. Nyt jehovantodistaja ärähtää: ”Kyllähän minä olen eri uskontoihin perehtynyt!” ja minä ärähdän takaisin: ”Niin oletkin, siitä Vartiotorni-järjestön julkaisemasta teoksesta, jossa niistä kerrotaan juuri sen verran, kuin Järjestö haluaa antaa sinun tietää!”. Jehovantodistajat ihan poikkeuksetta uskovat esimerkiksi, että kolminaisuus tarkoittaa sitä, että uskotaan että Jeesus ja Isä ovat yksi ja sama persoona. Se ei ole oikeasti tietoa, vaan ihan vaan valetta – lahko syöttää jäsenilleen oman verionsa siitä, mitä ulkopuolella uskotaan, jotta yksilö luulisi saaneensa tietoa, vaikka elää oikeasti pimennossa.
Yhtä typerä ja pinnallinen kuva helluntailaisilla on normaalista kristinuskosta. He saattavat möläyttää lahkonsa ulkopuolisista kristityistä sellaisia käsityksiä, kuin että ”he eivät usko Pyhään Henkeen”, ”eivät usko armolahjoihin” tai niin edelleen. Toisin sanoen heillä ei ole mitään käsitystä siitä, mihin ulkopuoliset oikeasti uskovat. He eivät siis ole päätyneet omaan liikkeeseensä vertailemalla eri kristinuskon haaroja ja valitsemalla niistä kaikkein totuudenmukaisimman vaan ihan vain omaksumalla sen ainoan uskomusjärjestelmän, joka on ollut tarjolla ja siksi he myös pysyvät lahkossaan todennäköisimmin, jos eivät saa tietoa siitä, mihin normaalit kristityt uskovat.
Ja yksi hyvä tapa välttyä ulkopuoliselta tiedolta on karttaminen. Jos ei puhu jollekin, jolla sitä tietoa olisi, välttyy altistumasta sille tiedolle ja on helppo tuudittautua oman lahko-opin ihanuuteen jatkossakin.
Eräskin helluntailaisuudesta luopunut mies kertoi minulle, miten hänen helluntaiseurakuntansa pastori oli kieltänyt häntä keskustelemasta seurakuntalaisten kanssa ilman, että pastori olisi itse paikalla vahtimassa. Karttaminen voi siis perustua yksilön vapaaehtoiseen päätökseen tai toisaalta olla myös tuollaista ylhäältä päin ohjattua ja pakotettua toimintaa, jossa lahkon jäsen ei edes itse tiedä, että taustalla vaikuttaa jotain, joka katkaisee hänen yhteytensä entiseen jäseneen.
Kaikki hellarit eivät karta!
Korostan vielä sitä, että hellarien ei ole pakko karttaa ex-jäseniä samalla tavoin kuin monien muiden lahkolaisten. Heillä kukin toimii sen mukaan, minkä kokee oikeaksi – tai rumemmin sanottuna: tekee mitä huvittaa.
Monet karismaatikot ovat pysähtyneet juttelemaan kanssani, kun vierailen heidän seurakunnissaan (tai niiden pihalla…). Eräässä paikassa pyydettiin sisälle kahville, yhden liikkeen pihalla joku halusi sopia tapaamisen myös kahdenkesken rauhallisempaan tilanteeseen, jossa pystyisimme juttelemaan ajan kanssa. Kahdesti minut on kutsuttu ihan jonkun kotiinkin näiden asioiden tiimoilta – yksi kerta on takana ja toinen vielä odottaa, että saamme aikataulut sopimaan. Nuo ovat kaikki olleet kuitenkin tietoisia siitä, että olen entinen helluntailainen ja lisäksi tuon liikkeen julkinen kriitikko, joten nämä ovat esimerkkejä tilanteista, joissa ihmiset ovat tehneet tietoisen valinnan olla karttamatta.
Kiitos kaikille yllämainituille ihmisille, jotka päättivät olla karttamatta minua. Kiitos myös Salon Helluntaiseurakunnan nuorisotyöntekijä Simone Pesoselle siitä, että kartoit minua. Näin sain tätä artikkelia varten hyvän esimerkkitapauksen ja ehkä jonkun silmät taas avautuvat sille, miten epätervettä helluntailaisuus voi pahimmillaan olla.
Toivottavasti myös omat silmäsi aukeavat, Simone hyvä. Sinä olet epäterveessä lahkossa. Toivon, että ymmärrät sen tämän artikkelin luettuasi. Ja toivon että ymmärrät myös, ettei minulla ole mitään sinua vastaan. Haluan vain lakkauttaa uskontosi, sillä se on vihollisuutta Jumalan evankeliumia vastaan. Jos haluat jutella tästä artikkelista tai mistä tahansa muusta, niin laita viestiä, voidaan vaikka tavata joskus!
Normaalia kristillistä opetusta voit muuten kuunnella esimerkiksi täältä, täältä tai täältä. Tai no, miksei täältäkin.
Papin Pojan blogi 
Traktaattien jakaminen on erittäin hyvä asia, mutta kenties aivan seurakuntarakennuksen vieressä traktaattien jakaminen lienee hyvin provosoivaa. Vaikka niin ei lainkaan tarvitsisi olla, olettaisin, että sinut katsotaan opillisesti riittävän eriäväksi, jolloin evankeliointi ”heidän maillaan” ei ole suotavaa. Vaikka olisi opillisia erimielisyyksiä, kaikkia seurakuntia täytyy kunnioittaa siten, että et mene heidän kirkkonsa viereen traktaatteja jakamaan. Vaikkei se nyt suoranaisesti kiellettyä ole, on kyse kuitenkin kunnioituksesta. Keskity siihen mikä on olennaista, jaa hyvää sanomaa ja tuota materiaalia minkä katsot tarpeelliseksi, mutta älä provosoi tahallasi.
TykkääTykkää
Kenen mukaan kaikkia seurakuntia täytyy kunnioitaa siten, ettei mene niiden luokse kertomaan normaalista kristinuskosta? Ainakaan raamattu ei tälläistä ”kunnioitusta” vaadi!
Antikarismaattista materiaalia olisi vähän hölmö jakaa jossain muualla, kuin sellaisten seurakuntien vieressä, joista pyrkii tuolla materiaalilla auttamaan niiden uhreja ulos.
TykkääTykkää
Raamattu kehottaa meitä kilvoittelemaan toistemme kunnioituksessa. Mitä se sitten tarkoittaakin, vaatii hieman soveltamista. Mitä sitten sovelletaankin, pyritään ottamaan koko Raamatun ilmoitus huomioon. Varmasti olemme yhtä mieltä siitä, että vääryyttä ei tarvitse kunnioittaa. Jeesus kaatoi rahanvaihtajien pöydät, Paavali puuttui Pietarin ulkokultaisuuteen yms. Kenties joku olisi voinut toimia hienovaraisemminkin, mutta noissa tilanteissa toiminta oli täysin perusteltua. Kerrot pyrkiväsi auttamaan ihmisiä pois karismaattisuudesta, tai näin ainakin käsitän. Mutta onko tosiaan paras tapa siihen mennä kirkon viereen? Tutki itseäsi. Mikä on motiivisi? Miksi juuri tuolla tavalla vai olisiko jotain toista tapaa edistää asiaa? Suostuvatko esim. kyseisen seurakunnan vanhimmat tapaamaan sinua ja käymään opillisia keskusteluja vai karttavatko he sinua?
Tulin vuosia sitten teini-ikäisenä uskoon. Itse käännyin pois luterilaisuudesta vapaiden suuntien seurakuntaan ja olin seurakunnassa missä evankeliointi oli tärkeimpiä toimintoja ja itsekin erityisesti nuorena ja innokkaana evankelioin hyvin paljon. Mitä minä entisenä luterilaisena sitten tein? Menin tietenkin luterilaisen kirkon nuorten iltaan jakamaan traktaatteja ja saarnaamaan heille että heidän pitää tehdä parannus yms. Minua pyydettiin poistumaan ja minusta tuli marttyyri. Vai tuliko? Myöhemmin tajusin, että vaikka ehkä olinkin oikeassa jossain asiassa, tapa millä esitin asiani, ei ollut Kristuksen tahdon mukainen. Itkien menin seuraavaan nuorten iltaan, tekemään parannusta itse ja pyytämään anteeksi. Minun motiivini eivät olleet puhtaat. En tunne sinua enkä voi ottaa kantaa siihen, ovatko sinun motiivisi puhtaat ja vilpittömät. Näin voi hyvinkin olla, mutta väärin ei ole sanoa: tutki itseäsi.
”Jos siis on jotakin kehoitusta Kristuksessa, jos jotakin rakkauden lohdutusta, jos jotakin Hengen yhteyttä, jos jotakin sydämellisyyttä ja laupeutta, niin tehkää minun iloni täydelliseksi siten, että olette samaa mieltä, että teillä on sama rakkaus, että olette sopuisat ja yksimieliset ettekä tee mitään itsekkyydestä tai turhan kunnian pyynnöstä, vaan että nöyryydessä pidätte toista parempana kuin itseänne ja että katsotte kukin, ette vain omaanne, vaan toistenkin parasta.” Fil 2:1-4
Meillä kaikilla on erimielisyytemme opillisista asioista, mutta en katsoisi tavanomaista karismaattisuutta sellaiseksi opiksi, mikä olisi sellaista ettei veljesyhteyttä voi olla. Joillekin se onko sessationisti vai karismaattinen on jyrkän seinän nostattava erottava tekijä, jolloin aitoa yhteyttä ei ole, mutta mielestäni näin ei tarvitsisi olla. Enkä usko, että jos baptistit lähtisivät vapaakirkon porteille saarnaamaan naisia pois vanhimmistosta edistäisi keskinäistä yhteyttä. Enkä usko, että suurta yhteyttä saataisi rakennettua myöskään sillä että äärikarismaattinen menisi hihhuloimaan reformoidun seurakunnan porteille lippua liehuttaen. Hänet mahdollisesti heitettäisi yhtä lailla ulos. Ja pitäisi varmasti itseään marttyyrinä.
Ollaan siis rakentavia. Rakkaus keksii siihen keinot.
TykkääTykkää
”Kerrot pyrkiväsi auttamaan ihmisiä pois karismaattisuudesta, tai näin ainakin käsitän. Mutta onko tosiaan paras tapa siihen mennä kirkon viereen?”
No onhan se kieltämättä hyvä tapa kohdata ihmisiä. En minä haluaisi heitä heidän kotiinsakaan seurata niinkuin mikäkin jehovantodistaja. Kyllä kirkon nurkka on varmaan parhaimpia mahdollisia paikkoja löytää uskonnollisia ihmisiä. Ota nyt huomion sekin, että suurin osa noista kohtaamisista on sellaisia, joissa kaikki menee hyvin ja ihmiset ovat iloisia, mutta muutamista oudoista jutuista vain on tullut jaettua huonoja kokemuksia, ja ne ovat ehkä mielessäsi päällimmäisinä nyt.
”Suostuvatko esim. kyseisen seurakunnan vanhimmat tapaamaan sinua ja käymään opillisia keskusteluja vai karttavatko he sinua?”
Jotkut ovat suostuneetkin ja tämmöistä aioen ehdottaa eri seurakunnille enemmänkin jatkossa. Mutta tuskin opillinen keskustelu siihen johtaa, että he lakkauttaisivat seurakuntansa tai vaihtaisivat sen oppia, eikö vain? Jos yksi heistä kääntyisi, niin hänet potkittaisiin pois vanhimmistosta ja valittaisiin uusi karismaatikko tilalle. Siksi vanhimmiston kanssa keskustelu ei poissulje muiden kanssa keskustelua.
”Meillä kaikilla on erimielisyytemme opillisista asioista, mutta en katsoisi tavanomaista karismaattisuutta sellaiseksi opiksi, mikä olisi sellaista ettei veljesyhteyttä voi olla.”
Toiset rukoilee Hengessä ja totuudessa, toiset taas sihisten kuin kokispullon avannut kyykäärme. Toiset saa Jumalan ilmoitusta Raamatusta, toiset äänistä päänsisällä. Koita siinä sitten yhteyttä rakentaa!
”Enkä usko, että jos baptistit lähtisivät vapaakirkon porteille saarnaamaan naisia pois vanhimmistosta edistäisi keskinäistä yhteyttä”
En minäkään. Enkä väitäkään että pyrkisin toiminnallani rakentamaan keskinäistä yhteyttä synnintekoa promotoivien hurmoslahkojen ja normaalien seurakuntien välillä. En edes ymmärrä mistä sinulle tulee tuo yhteyden rakentaminen mieleen. Miksi se olisi joku itseisarvo? Pitäisikö yhteyttä rakentaa myös kristittyjen ja muslimien välille? Lähetystyö yleensäkään ei juuri yhteyttä rakenna, pitäisikö se kieltää?
TykkääTykkää
”No onhan se kieltämättä hyvä tapa kohdata ihmisiä. En minä haluaisi heitä heidän kotiinsakaan seurata niinkuin mikäkin jehovantodistaja. Kyllä kirkon nurkka on varmaan parhaimpia mahdollisia paikkoja löytää uskonnollisia ihmisiä. Ota nyt huomion sekin, että suurin osa noista kohtaamisista on sellaisia, joissa kaikki menee hyvin ja ihmiset ovat iloisia, mutta muutamista oudoista jutuista vain on tullut jaettua huonoja kokemuksia, ja ne ovat ehkä mielessäsi päällimmäisinä nyt.”
– Voi olla aivan hyvin totta, että olen tarttunut lähinnä näihin tuomiisi negatiivisiin kokemuksiin ja ehkä tästä syystä sinun toiminnastasi olisi välittynyt negatiivinen kuva. Uskon sinun tarkoittavan hyvää.
”Jotkut ovat suostuneetkin ja tämmöistä aioen ehdottaa eri seurakunnille enemmänkin jatkossa. Mutta tuskin opillinen keskustelu siihen johtaa, että he lakkauttaisivat seurakuntansa tai vaihtaisivat sen oppia, eikö vain? Jos yksi heistä kääntyisi, niin hänet potkittaisiin pois vanhimmistosta ja valittaisiin uusi karismaatikko tilalle. Siksi vanhimmiston kanssa keskustelu ei poissulje muiden kanssa keskustelua.”
– niin, nykyään ei taida entisenlaisia kirkolliskokouksia olla missä istuttaisi ajan kanssa ja tutkittaisi ”onko tämä oppi Herrasta”. Ainakin jokaisen vanhimman tulisi tietää, että he, kun ovat virkaansa asetetut, tulisi olla valmiita kumoamaan vieraita oppeja. Jos siis sinun oppisi koettaisi vieraaksi, heidän pitäisi avosylin ottaa sinut vastaan ja perustella sinulle oikeaa oppia, aivan kuten Aquila ja Priscilla kertoivat tarkemmin Apollokselle Jumalan tiestä. Ja jos he eivät löytäisi perusteluja ja havaitsisivat sinun olevan oikeassa, heidän tulisi jokaisen käsitellä asia ja elää asian kanssa ja uskoa se mitä Raamatussa sanotaan. Selkeästi tilanne on tällä hetkellä se, että reformoidut tuntevat paremmin oman oppinsa perustelut kuin vapaiden edustajat, tai ainakin julkisuudessa tilanne näyttäisi olevan tämä. Helluntalaisilla tilanne vaikuttaisi olevan se, että monelle yksittäiselle uskovalle oppi ei ole edes niin tärkeä asia KUNHAN se ei ole sessationistista tai kalvinistista. Ja asiat koetaan hengessä niin tai näin.
”Toiset rukoilee Hengessä ja totuudessa, toiset taas sihisten kuin kokispullon avannut kyykäärme. Toiset saa Jumalan ilmoitusta Raamatusta, toiset äänistä päänsisällä. Koita siinä sitten yhteyttä rakentaa!”
– eikö ole mitään välimallia? Eikö ole olemassa ihmisiä jotka lukevat Raamattua ja uskovat sen ilmoitukseen ja pyrkivät olemaan sille uskollisia, mutta omaavat myös karismaattisen ajatuksen ja elämän tavan?
”En minäkään. Enkä väitäkään että pyrkisin toiminnallani rakentamaan keskinäistä yhteyttä synnintekoa promotoivien hurmoslahkojen ja normaalien seurakuntien välillä. En edes ymmärrä mistä sinulle tulee tuo yhteyden rakentaminen mieleen. Miksi se olisi joku itseisarvo? Pitäisikö yhteyttä rakentaa myös kristittyjen ja muslimien välille? Lähetystyö yleensäkään ei juuri yhteyttä rakenna, pitäisikö se kieltää?”
-Et voi rinnastaa keskenään lähetystyötä ja opillisia keskusteluja eri oppia opettavien kristittyjen kanssa. Eikö lähetystyön tarkoitus ole julistaa evankeliumia eikä sessationismia? En todellakaan väitä että eri uskontojen välillä tulisi kristittyjen rakentaa yhteyttä, heille pitää julistaa evankeliumia. En usko sellaiseen ekumeniaan ja suhtaudun varauksella myös katolisen tai ortodoksisen kirkon kanssa harjoitettavaan ekumeniaan.
Puhun nyt yhteyden rakentamisesta niiden kristittyjen välillä, joiden katsotaan uskovan pelastuksen kannalta keskeiset opit. Mielestäni tämän ryhmän sisällä keskinäinen yhteys on tärkeää. Ei kai siinä olisi järkeä jos yksi presbyteeriseurakunta ei voi olla toisen presbyteeriseurakunnan kanssa tekemisissä kun toinen osapuoli laulaa ilman soittimia vain psalmeja ja toinen käyttää myös soittimia ja kenties laulaa virsiäkin? Ehkä tämä ei nyt varsinaisesti aiheeseen liittynyt mutta tämän tarkoitus oli lähinnä tuoda se, että on mahdollista, että mahdollisesti hyökkääväksi koettu tapa tuoda opillisia käsityksiään esille lähinnä loitontaa eri tavoin ajattelevia ihmisiä eikä rakenna siltoja aitoon dialogiin. Nyt vaikuttaisi siltä, että suhtautumisesi helluntailaisiin olisi halveksiva etkä pidä heitä aitoina kristittyinä. Korjaa toki jos olen väärässä.
TykkääTykkää
”Eikö ole olemassa ihmisiä jotka lukevat Raamattua ja uskovat sen ilmoitukseen ja pyrkivät olemaan sille uskollisia, mutta omaavat myös karismaattisen ajatuksen ja elämän tavan?”
Ymmärrän mitä tarkoitat ja varmaan jossain määrin tuollaisia onkin olemassa, mutta raamattu-uskollisuus kyllä poissulkee karismaattisuuden. Miten joku voisi olla esim 5 Moos 18 -kohdalle uskollinen, jos puhuu Jumalan nimissä kaikenlaista itse keksimäänsä hölynpölyä?
”suhtaudun varauksella myös katolisen tai ortodoksisen kirkon kanssa harjoitettavaan ekumeniaan.”
Nuo ovat yhtä kaukana protestanttisesta kristinuskosta kuin ns. perushellarit. Moni karismaatikko menee vielä kauemmas ja uskoo Pyhän Hengen olevan lämmön tunne tai voimavaikutus, tai vaikka sähkövirran kaltainen fiilisi. Silloin on menty pneumatologiassa niin pitkälle metsään, ettei välttämättä opeteta enää edes kolmiyhteistä Jumalaa, vaan kaksiyhteistä ja jos näin tehdään, niin ollaan pahempia kuin Paavin jengi.
”Nyt vaikuttaisi siltä, että suhtautumisesi helluntailaisiin olisi halveksiva etkä pidä heitä aitoina kristittyinä.”
Ymmärsin että sinä et pidä katolisia/ortodokseja aitoina kristittyinä. Eikö vain, että ymmärrät, että se ei ole heidän halveksimistaan? Samoin minä en pidä helluntailaisuutta kristinuskona ollenkaan, mutta se ei sinänsä vielä tarkoita halveksuntaa.
Toki hellareissakin on kristittyjä, mutta he ovat kristittyjä helluntailaisuudesta huolimatta, eivät sen ansiosta.
TykkääTykkää