Vanha testamentti on täynnä typoksia eli esikuvia Kristuksesta. Uhrit ovat omasta mielestäni yksi vaikempia, mutta myös yksi kiinnostavimpia tälläisistä ja siksi haluan kopioida niitä koskevan lyhyen osion Joonas Laajasen kirjasta Kalvinismi – Pelastus on Herran. Hän erottaa otikon mukaiset viisi uhria käteviksi tiivistelmiksi, kas näin:

Polttouhri

Polttouhri keskittyy Kristuksen sovitustyön kokonaisuuteen, joka oli olla mieluinen tuoksu Jumalalle, mutta myös elämän uhraava. Kuuliaisuus vaati jokaisen osan hänestä (3. Moos 1:9, 12-13), jotta meillä voisi olla Jumalan mielisuosio (3. Moos 1:3). Vain näin hänen verensä omaa voiman pestä pois synnit (3. Moos 1:15-17)

Ruokauhri

Ruokauhri taas edustaa täysin Kristuksen aktiivista kuuliaisuutta (3. Moos 2:2,9). Tässä ei ole mitään synnin makua, verta ei vuodateta, mutta vanhurskauden tuntomerkit ovat läsnä. Esim. öljy, (3. Moos 2:15) kuvastaa Pyhää Henkeä, jolla Kristus voideltiin. suitsuke (3. Moos 2:15) kuvastaa vanhurskaan rukousta (Ilm 5:8) ja suola (3. Moos 2:13) kuvastaa Jumalan liitossa pysymistä (4. Moos 18:19).

Yhteysuhri

Yhteysuhri eroaa edellisistä siten, että tämän kautta uhraaja ja tämän lapset tulevat ravituksi ja tyydytetyiksi (3. Moos. 7:16, 31). Tämä uhri poltettiin polttouhrin päällä, (3. Moos 3:5), ja siten se kuvastaa sitä yhteyttä, johon uskova pääsee Kristuksen kautta. Sovitus tuo uskovalle kaikki hengelliset siunaukset Kristuksessa.

Syntiuhri ja vikauhri

Syntiuhri ja vikauhri eivät omaa suloista tuoksua Herralle. Ainoa poikkeus on, kun siinä toimitaan yhteysuhrin tavalla (3. Moos 4:31). Syntiuhri kattaa seurakunnan erehdyksen ja laiminlyönnin synnit (3. Moos 4:2, 13, 27; 5:1), kun taas vikauhri kattaa räikeät tarkoitukselliset synnit (6:1-7). Näissä uhreissa viaton mullikka vietiin leirin ulkopuolelle (3. Moos 4:13), sillä synti ei voi asua Jumalan läsnäolossa. Verta pirskotettiin seitsemän kertaa Herran edessä (3. Moos 4:17), kuvastaen täydellistä sovitusta. Nämä lait opettavat synnin todellista lukemista, siis siirtämistä viattomaan uhriin (3. Moos. 4:24). Molempien uhrien välttämätön seuraus oli kaikkien syntien anteeksisaaminen (3. Moos 4:35; 6:7). Tämä johtui siitä, että oikeus tuli täysin tyydytetyksi.

Tutki lisää

Ylläoleva teksti on sitaattia Joonas Laajasen esikoisteoksen sivulta 125. Suosittelen ostamaan koko kirjan (linkki), sillä se on alusta loppuun täyttä asiaa. Typologiaa se ei tosin käsittele kuin sivun verran, mutta pelastusoppi eli soteriologia on siinä laajasti selitettynä lukuisten eri raamatunpaikkojen avulla. Jos luterilaisten ristiriitainen ja outo pelastusoppi on jäänyt vaivaamaan sinua, riittänee, että ostat yhden kirjan. Jos taas olet joutunut helluntailaisen opin uhriksi, kannattaa varmaankin ostaa useampia ja jakaa niitä läheisilleenkin.

Jos taas kolmannen Mooseksen kirjan alun uhritoimitusten merkitys kiinnostaa enemmän, siihen Laajanen suosittelee Andrew Jukesin kirjaa The Law of the Offerings, (London: Counted Faithful, 2018). Itse aion ainakin tähän aiheeseen joskus perehtyä lisää, sillä typologia on viime aikoina alkanut kiinnostaa minua enemmän ja enemmän. Tällä kertaa halusin kuitenkin vain nostaa lyhyesti esiin nuo pienet tiivistelmät uhreista, koska asiaa on paljon helpompi lähestyä niin, että näkee ensin nuo selittävät lyhennelmät ja perehtyy itse tekstiin vasta sen jälkeen.

Jos et usko, että jo Vanha Testamentti puhuu Jeesuksesta, kertaa Luukkaan luvusta 24, mitä Jeesus itse sanoi asiasta:

Ja hän alkoi Mooseksesta ja kaikista profeetoista ja selitti heille, mitä hänestä oli kaikissa kirjoituksissa sanottu.

Jos kuolleista herännyt Jumala sanoo jonkun kirjan kertovan Hänestä, meidän on syytä uskoa ja alkaa tutkimaan!