Lopulta Jobin kirja osoittaa Herraan Jeesukseen, joka on koko luomakunnan mahtavin Herra, omistaen kaiken, mutta joka tuli köyhäksi, kärsimään vanhurskaana pappina ja hallitsijana, nousten voittoon kestävyyden kautta, jotta Jobillekin annetut lupaukset Lunastajasta tulisivat täytetyksi. Jeesusta syytettiin valehteleusta ja synnistä, mutta hän kantoi uskovien synnit kärsien viattomana. Ristillä hän huokasi Jumalan puoleen, mutta ei saanut vastausta. Ylösnousemuksen päivänä Jumala puhui kuitenkin koko maailmalle, että Kristus on totisesti vanhurskas ja että pelastus on yksin hänessä.

Noin kirjoitti Joonas Laajanen kirjassaan Kalvinismi – Pelastus on Herran (s. 238). En ole tullut aiemmin ajatelleeksi, että myös Job voisi olla typos eli esikvua Kristuksesta, ennen kuin törmäsin tuohon tekstiin.

Nyt en voi olla näkemättä esikuvallisuutta. Mahtava ruhtinas Job – joka oli muuten pappikin – alistui köyhyyteen ja fyysiseen tuskaan, kaikkien halvekisttavaksi, mutta pysyi uskollisena, kunnes Jumala korotti hänet entistäkin suurempaan kunniaan – hän sai ikäänkuin elämänsä takaisin. Ja nimenomaan viattomana hänkin kärsi, kuten Kristus tulisi myöhemmin kärsimään.

En tiedä, miten pitkälle tätä tulkintaa voi viedä, mutta sekä Jobilla että Kristuksella on kelvoton morsian (Job 2:9). Molemmat saivat ystäviltään huonoja neuvoja (Matt 16:23). En kyllä tiedä, meneekö tämä jo vähän pitkälle.

Tuleeko sinulle mieleen muita yhtäläisyyksiä? Jätä kommentti!

(Osta Laajasen kirja tästä linkistä)