Jeesuksen aito julistus löytyy – jos lainkaan löytyy – vasta työlään rekonstruktioprosessin jälkeen synoptikkojen varhaisimmista kerrostumista. Tulokset jäävät kiistanalaisiksi.
Erityisen merkittävää on, että historiallisen Jeesuksen julistuksesta puuttuvat monet klassiset kristilliset opit (vrt. luku 4). Ajatus hänen kuolemansa syntiä sovittavasta merkityksestä on esillä häviävän vähän; ajatus ihmisen toivottamasta syntikurjuudesta puuttuu tyystin. Uskosta Jeesukseen ei puhuta mitään (vain uskosta hänen ihmeitätekevään voimaansa).
Toisaalta Jeesuksen julistuksen autenttiseen ytimeen kuului mitä ilmeisimmin lopunajallinen julistus aivan lähellä olevasta Jumalan valtakunnasta. Tämä valtakunta ei sellaisena koskaan tullut.

Pappi lukee tuon juhlavalla äänellä, nostaa Heikki Räisäsen kirjan kunnioittavasti kaksin käsin ilmaan ja lausuu: ”Tämä on Perkeleen sana”. Seurakunta vastaa yhteen ääneen: ”Perkeleelle kiitos” ja istuutuu. Jotakuinkin näin voisi liberaalipapin pitämän messun kuvitella menevän, jos siellä käytettäisiin Raamatun sijaan Räisäsen kirjaa Tuhat ja yksi tulkintaa – luova näkökulma raamattuun.

Sitaatti oli muuten tuon kirjan sivulta 44. Ennen sitä kirjoittaja on tuonut esiin lukuisia erilaisia syitä, miksi hän ei pidä raamattua Jumalan ilmoituksena – niitä olemmekin jo aiemmin käsitelleet. Mutta miksi tätä asiaa pitää käsitellä? Kuka hemmetti tää äijä on ja miten hänen raamattunäkemyksensä vaikuttaa meidän arkeemme?

Räisänen toimi erilaisissa opetustehtävissä ja vastaavissa, sekä julkaisi läjäpäin rosk.. eikun siis kirjoja. Jo 1970 -luvulta alkaen hän toimi Helsingin yliopiston teologisen tiedekunnan Uuden testamentin eksegetiikan professorina – eli käsittääkseni hän on siis opettanut isoa osaa (ellei kaikkia?) tuosta oppilaitoksesta valmistunutta pappia. Wikipedian mukaan hänen professorinhommansa tuolla kestivät 1975–2006, joten valtavan moni nykyäänkin evlut kirkon hommissa oleva pastori on tullut kouluaikoinaan indoktrinoiduksi tällä kakkoslaadun aivomyrkyllä.

Korjatkaa, jos olen väärässä, mutta minun käsittääkseni tuollainen professorin virka sisältää väkisinkin opetusta, eikä kyseessä voi olla tehtävä, jossa vain murjotetaan tutkijankopissa tuottamassa saksankielistä tekstiä, jota kukaan ei kuitenkaan koskaan lue. Se on virka, jolla on iso vaikutus siihen, minkälaista porukkaa tuolta lopulta teologian maisteriksi (ja sitä kautta papin virkaan) valmistuu.

Yritän sanoa rivien välistä: eroa kirkosta. Jos teologian opetus on ollut tuota tasoa jo viime vuosituhannen puolella, evankelis-luterilaisella kirkolla ei ihan oikeasti ole mitään toivoa.

Jeesuksen ”aidon julistuksen” etsintää vai mielivaltaista tekstin silppuamista?

Sitaatissamme Räisänen väittää tutkijoiden onnistuneen tekemään jonkinlaisen ”rekonstruktioprosessin”, jonka seurauksena on löydetty ”Jeesuksen aito julistus”. Tämän ”historiallisen Jeesuksen” sanomasta siis puuttuivat hänen mukaansa mm. sanoma syntien sovituksesta ja uskosta Jeesukseen.

Kuka on tutkinut? Miten on tutkinut? Millä perusteella hän on tulokseensa päätynyt?

Tuollaisia yksityiskohtia meille ei kerrota. Onko se hyväksyttävää? Pitääkö meidän vain luottaa sokeasti auktoriteettiin, joka sanoo, että tutkittu on?

Moni, joka on keskustellut jehovantodistajien kanssa, tuntee varmaan vastaavan ilmiön. Kun Todistajalle esittää liian vaikean kysymyksen, hän ei edes yritä perustella sitä itse, vaan vetoaa vain siihen, että ”veljet siellä hallintoelimessä ovat tämän asian kyllä tutkineet…” ja jatkaa oppiinsa uskomista. Tämä on (tiedostamaton) tekniikka, jolla he välttyvät kohtaamasta sellaista informaatiota, joka uhkaisi heidän uskomusjärjestelmäänsä.

Räisäsen sitaatissa sanamuoto oli mielestäni tarkoituksellisen harhaanjohtava. Hänhän puhui rekonstruktioprosessista, jonka tuloksena Jeesuksen sanoma löytyy Matteuksen, Markuksen ja Luukkaan varhaisimmista kerrostumista. Tästähän tulee mieleen jokin konkreettinen rakentaminen, joka perustuu aineistoon, joka on löydetty esimerkiksi kaivauksissa tai vastaavissa, elävän elämän oikeissa tutkimuksissa. Varhainen kerrostuma siis viittaa sellaiseen, että kaivetaan kuoppa ja mitä syvemmältä kuopasti jokin esine löytyy, sitä vanhempi se on, kun taas pinnan lähellä olevat ruukunsirpaleet, luurangot ja sensellaiset arkeologi toteaa nuoremmiksi.

Tälläisellä harhaanjohtavalla kielenkäytöllä Räisänen yrittää ujuttaa lukijan aivoihin käsityksen, että hänen raamatunpilkkomisteoriansa perustuisi johonkin löytöihin. Siis että yksi tekstilöytö tuli vastaan kuopasta, toinen luolasta ja kolmas oli pudonnut Pyhän Pumpperniggelus kolmannentoista nunnaluostarin sähkökaappiin, josta se löytyi vasta, kun eräs sisar kävi siellä tutkimassa, miksi netti ei toimi. Tämä ei ole kuitenkaan totta.

Raamatunpilkkoja-ateisteilla, kuten Räisäsellä, on oikeasti ihan samat tekstilöydöt käytössään, kuin kaikilla muillakin. Ei ole olemassa mitään sellaisia löydöksiä, jotka todistaisivat heidän teoriansa oikeaksi ja joita konservatiivikristityt sitten hiki hatussa yrittäisivät piilotella, vaan molemmat leirit päätyvät olemassaolevan aineiston pohjalta raapustamaan kansiensa väliin saman Raamatun. Tämän jälkeen liberaalit joutuvat ottamaan yhden ylimääräisen askeleen, jos haluavat ’olla oikeassa’.

Hitaimmillekin tiedoksi, että tämä on sitten kielikuva, mutta liberaalipappien salaliitto istuu siis pöydän ääreen ja toteaa: ”Hupsista. Käytimme kaikki tunnetut ja hyväksytyt tieteen keinot ja mikä on lopputulos? Sama Raamattu kuin noilla pahoilla ja homofoobisilla kristityilläkin. Se, mitä Jumalasta voidaan tietää, on nyt ilmeistä meidänkin keskuudessamme, onhan hän ilmoittanut sen meille. Emme millään ehdi hävittää näitä kaikkia tekstilöytöjä voidaksemme eksyttää, jos mahdollista, valitutkin, ennen kuin Jumalan viha ilmestyy taivaasta meidän jumalattomuutta ja vääryyttämme vastaan. Täytyy keksiä jotain muuta Jumalan ilmotuksen vastustamiseksi!”

Tuo ’salajuoni’ on ottaa sama Raamatun teksti, kuin kaikilla muillakin ja bongailla sieltä sitten erilaisia sanoja eri kohdista ja todeta niiden perusteella, että teksti tulee kielellisten erojen takia eri lähteistä – siis useiden eri henkilöiden kynistä. Tämä on sikäli hauska teoria, että sitä noudattamalla jouduttaisiin toteamaan, että minujakin on useita. Katsokaa tekstiä, jonka kirjoitin keskiviikkona vaimolleni Whatsapissa:

Ne on PAKKO merkata yhteiseen kalenteriin fkfkdkdkekkfie
Kdkekekf
Virtiririririri

Tuo on eri Niilo – viisaat rohvessorit sanoisivat häntä deuteroniiloksi – kuin se Niilo, joka kirjoitti tämän blogitekstin, jota nyt luet, sillä historiallinen Niilo ei ilmaissut turhautumistaan kirjoittamalla satunnaisia merkkijonoja, mutta deuteroniilolle tälläinen primitiivinen ilmaisutapa vaikuttaa tyypilliseltä… Kaksi eri kirjoitustyyliä tarkoittaa väkisinkin kahta eri kirjoittajaa, senkin tyhmä fundamentalisti!

Vitsailut sikseen. Vaikka useat eri kirjoitustyylit eivät mitenkään todista useista eri kirjoittajista, on Raamatulla silti useita eri kirjoittajia. Liberaalipapeille tuntuu olevan vaikea ymmärtää, että inspiraatioon uskovat eivät luule Raamatun tippuneen valmiina taivaasta, vaan tietävät sillä olevan Jumalan ohjaaman syntyprosessin, jonka välineinä Jumala on käyttänyt valitsemiaan ihmiskirjureita. Ei minulla mitään Raamatun syntyprosessia vastaan ole, vaan niitä absurdeja keinoja, jolla liberaalit väittävät tekstin rakannetta tutkimalla löytävänsä sieltä erilaisia kerrostumia, jotka on lisätty jonkun random nobodyn ”aidon julistuksen” päälle, jotta hänestä saataisiin jälkeenpäin väännettyä synnit sovittanut Jumalan poika. Jos tälle olisi oikeita ja vakuuttavia perusteita, he varmaan toisivat ne esiin rehellisesti ja tarkkaan selittäen, eikö vain?

Tee joskus kulttitesti liberaalipapille: kysy häneltä, miten hän alunperin vakuuttui siitä, että Raamattu on ’ihmisten ajatuksia Jumalasta’ eli vain epätosia uskomuksia, jotka yli-innostuneet maailmanlopun odottajat kasasivat rakentaessaan uutta uskontoa heidän johtajansa teloituksen jälkeen. Miksi uskot, että Jeesus sanoi yhtä, ja hänen seuraajansa sitten myöhemmin laittoivat häneen nimiinsä toista?
Tulet saamaan joko kiertelevän vastauksen, josta selviää, että tuota vain toitotettiin perustelematta koulussa, joten uskomus on tarttunut mukaan, tai sitten ihan yhtä kiertelevän vastauksen, jonka mukaan ”tutkijat ovat tutkineet”, mutta henkilöllä itsellään ei ole mitään käsitystä tämän tutkimuksen sisällöstä – hän on vain uskonut sen tulokset sokeasti. ”Jos kerran tutkijat sanovat, että Jumalan sana on vain ihmisten keksimää petosta, niin kai se on sitten uskottava, kun kerran tutkijat niin sanovat. Enpä selvitä asiaa sen kummemmin, mutta teen elämäntyöni sen pohjalta silti, koska proffa sanoi että tutkijat ovat tutkineet”.

Liberaalipappi on päätynyt uskontoonsa samoin kuin jehovantodistaja omaansa: on omaksuttu se ideologia, joka nyt vaan sattuu olemaan kaikkien ympärillä olevienkin ihmisten ideologia, eikä sitä ole koskaan tarvinnut sen kummemmin perustella. Maailma jaetaan ’meihin viisaisiin’ ja ’noihin tyhmiin fundamentalisteihin’, eikä vastapuolen näkemyksien ajattelulle tarvi uhrata sekuntiakaan, kun on etukäteen päätetty, että he ovat tyhmiä ja väärässä.

Ruotsin kuningas kuoli ylensyöntiin

Räisäs-sitaatissa, josta tämä artikkeli joskus miljoona riviä ylempänä alkoi, esitettiin siis näkemys siitä, että Jeesus ei olisi opettanut kristinuskoa, vaan jotain ihan muuta ja kristinusko sitten laitettiin väkisin hänen nimiinsä myöhemmin. Olisiko näin todella voinut käydä?

Uuden testamentin tekstien ajoituksesta on miljoona eri näkökulmaa, mutta jos haluamme yleistää, voimme heittää vaikka, että ne ovat syntyneet ensimmäisellä vuosisadalla. Annetaan kuitenkin liberaaleille vähän siimaa ja unohdetaan se – vanhimmat kokonaan säilyneet, kokonaiset Raamatut kun ovat ”vasta” 300-luvulta. Kaikenmaailman heikkiräisästen mukaan olisi siis kulunut karkeasti laskettuna kaksi ja puoli vuosisataa siitä, kun jonkun random äijän (joka ei opettanut kristinuskoa) nimiin olisi saatu rakennettua täysin hänen toimintaansa perustumaton, ihmisten itse keksimä oppi nimeltä kristinusko. Eli noin 250 vuotta random äijän toiminnasta siihen, kun hänen nimiinsä laitettu vale olisi saavuttanut valmiin muotonsa.

Aika tarkkaan samainen kaksi ja puoli vuosisataa on nyt kulunut ruotsin kuningas Aadolf Fredrikin kuolemasta. Hän kuoli ylensyöntiin vuonna 1771. Hän oli juuri sitä, mitä liberaalit väittävät Jeesuksen olleen:

• Ihminen, joka ei ollut Jumalan Poika
• Ihminen, joka ei tehnyt ihmeitä
• Ihminen, joka ei syntynyt neitseestä
• Ihminen, jota ei ollut ennustettu Vanhassa Testamentissa
• Ihminen, joka ei perustanut sitä uskontoa, jonka me tunnemme kristinuskona
• Ihminen, joka ei uskonut kuolemallaan sovittavansa kenenkään syntejä
• Ihminen, joka kuoli turhaan eikä herännyt kuolleista

Kertakaikkiaan turha ihminen tuo Ruotsin kuningas lienee ollut. Minkä ihmeen takia kukaan olisi hänen kuolemansa jälkeen keksinyt hänen heränneen kuolleista tai olleen Jumalan lupaama vapahtaja? Miksi ihmeessä hänen nimiinsä olisi alettu kehitellä jotain monimutkaista oppijärjestelmää? No, niin ei tosiaan olekaan tehty, sillä hänen aikalaisensa totetisvat hänen kuoltuaan samoin, kuin leipäpappi Jeesuksesta: ”Turha ihminen kuoli nololla tavalla” ja keksivät elämälleen jotain kiinnostaampaa sisältöä, kuin säälittävällä tavalla epäonnistuneen johtajansa postuumin hypetyksen.

Jos Ruotsin kuninkaan nimiin kuitenkin olisi rakenneltu jonkinlainen outo ja tekaistu kultti, jolla ei ole mitään yhteyttä historiallisen Aadolf Fredrikin tekemisiin tai opetuksiin, eikö olisi outoa, jos tästä ei olisi jäänyt minkäänlaisia todisteita? 250 vuotta hänen kuolemansa ja nykyhetken välillä – eikö koko siltä ajalta pitäisi löytyä aika paljon todisteita siitä, että koko homma on tekaistu? Kristunuskosta sellaista ei siis löydy.

Maantieteellisestihän kristinusko levisi enismmäisen 250 vuotensa aikana todella laajalle alueelle. Voisitko kuvitella, että adolffredrikinpalvonta olisi levinnyt vastaavassa ajassa Ruotsista joka suuntaan aina Espanjasta Uralille ilman, että tämä tekaistu petos saa hieman eri muodon tämän alueen itä- kuin länsipäässä? Liberaalit siis uskovat kristittyjen yhteisön kehitelleen UT:n sisällön omasta päästään ja ilman mitään tarkoitushakuista, koordinoitua yhteistyötä tai suunnitelmaa – jos näin olisi, mikseivät suuret välimatkat olisi saaneet aikaiseksi valtavaa läjää sisällöltään erilaisia Raamattuja? Eivätkö Egyptiläisten tekaisemat jutut näyttäisi erilaisilta, kuin Espanjalaisten?

Jos vuonna 1771 kuolleen tavallisen kuninkaan tarina olisi vuoteen 2023 mennessä muutettu tarinaksi hänestä kuolleista nousseena Jumalana, eikö muutos olisi sen verran villiä, että sen voitaisiin ehkä ajatella jatkuvan tulevaisuudessakin? Eikö olisi aivan pöpiä, jos adloffredrikinpalvojat uskoisivat vielä vuonna 3694 tismalleen samoin, kuin tänään, vuonna 2023? Liberaalit kuitenkin uskovat raamatusta näin – siis että ensimmäiset 250 vuotta muutos oli villiä ja sisältö kääntyi täysin päälaelleen, mutta tämän jälkeen tarinoita ei enää sepitetty tai muokkailtu, vaan seuraavat palttiarallaa 1700 vuotta (eli meidän aikaamme asti) Raamattu pysyi täysin samana ja muuttumattomana. Ei kovin vakuuttava logiikka.

Lopuksi loppu

Tiiä sitten oliko tuo Ruotsin kuningas -vertaus mitenkään kiinnostava. Se tuntui päässäni paljon järkevämmältä, kuin miltä se paperilla lopulta näyttää, mutta aivan sama – on se kuitenkin fiksumpaa, kuin Räisäsen väite sitaatissamme:

Toisaalta Jeesuksen julistuksen autenttiseen ytimeen kuului mitä ilmeisimmin lopunajallinen julistus aivan lähellä olevasta Jumalan valtakunnasta. Tämä valtakunta ei sellaisena koskaan tullut.

Vai että valtakunta ei sellaisena koskaan tullut. Millaisena? Sellaisena se kyllä, tuli kuin Jeesus Raamatussa sanoi sen tulevan:

Vielä toisen vertauksen hän puhui heille sanoen: ”Taivasten valtakunta on sinapinsiemenen kaltainen, jonka mies otti ja kylvi peltoonsa. Se on kaikista siemenistä pienin, mutta kun se on kasvanut, on se suurin vihanneskasveista ja tulee puuksi, niin että taivaan linnut tulevat ja tekevät pesänsä sen oksille.”
Taas toisen vertauksen hän puhui heille: ”Taivasten valtakunta on hapatuksen kaltainen, jonka nainen otti ja sekoitti kolmeen vakalliseen jauhoja, kunnes kaikki happani”.

Tuollaisena valtakunta kyllä tuli – aivan kuin Jeesus sanoi tapahtuvan. Hän lupasi, että valtakunta alkaa pienestä ja ikäänkuin salaa -tai ainakin ihmiskäden koskematta- valtaa koko maailman. Kummasti näemme tämän toteutuneen historiassa viimeisen parin tuhannen vuoden ajan ja vastaavan kehityksen jatkuvan edelleen, mutta silti Räisänen uskoo, että tämäkin raamattusitaatti on vain kristillisen yhteisön päästään keksimä vale, joka on myöhemmin laitettu Jeesuksen nimiin. Tuo raamatunkohta on kyllä toteutunut ja juuri sellaisena jumalan valtakunta on tullut, mutta Räisänen ei usko Jeesuksen itse sanoneen niin, vaan ennustelleen jotain ihan muuta, joka ei sitten toteutunutkaan.

On myös hauskaa, miten Räisänen syyttelee Jeesusta nimenomaan lopunajallisesta julistuksesta. En aio lähteä väittämään vastaan. Jeesus todella julisti, että loppu on lähellä. Jos hän puhui maapallon lopusta tai koko luomakunnan lopusta, Räisäsen syytökset osuvat todella kiusallisella tavalla kristinuskon ytimeen ja silloin kristittyjä kuuluukin hävettää. Miksi Jeesuksen lupaus ei toteutunut?

Joko hyppäät preterismin kelkkaan uskomaan, että Jeesus puhui vanhan liiton lopusta? Kyyti lähtee laiturilta AD70.