Sain kaikenlaista kohtelua osakseni. Minua haukuttiin hulluksi, uhattiin kutsua talonmies tai poliisi, minulle kirottiin ja ovia paiskattiin kiinni nenäni edessä. Ainoa, joka kutsui minut sisälle asuntoonsa, oli eräs helluntailainen, joka seuraavalla kerralla uusintakäyntiä tehdessäni alkoi puhua kielillä. Se oli jonkinlaista käsittämätöntä akrakadabraa, suusta tulevan vaahdon myötä. Ilmeisesti jonkinlainen grand-mal -kohtaus, koska se päättyi raivokkaaseen tilaan kuin vesikauhuisella koiralla, joka on valmis puremaan. Sen jälkeen kiersin kaukaa naisen asunnon, mutta ajattelin onnellisena, että apostolitkin olivat kokeneet kaiken saman kuin minä ja että olin nyt heidän seuraajansa.

Näin kertoo Herrick Åberg kirjassaan Nykyajan Baabelin orjat muistellessaan aikojaan jehovantodistajan ovelta ovelle -työssä.

Tämmöiset pienet sattumukset ovat mielestäni hyviä osoittamaan, minkälaista huuhaata helluntailainen siansaksan armolahja on. Raamatussa kerrotaan, miten apostoleja syytettiin humalaisksi heidän puhuessaan ymmärrettäviä kieliä. Helluntailaiset taas puhuvat (ei ymmärrettäviä kieliä vaan) käsittämätöntä akrakadabraa ja sen vuoksi lahkon ulkopuoliselle tarkkailijalle tulee mieleen kutsua helluntailaista (ei humalaiseksi vaan) vesikauhuiseksi ja kouristuskohtauksen saaneeksi.

Herätys, hyvät karsimaattiset ystäväni, herätys. Herätys nyt ihan oikeasti! Ettekö huomaa, miten uskonlahkossanne esiintyvät ”kielet” ovat ihan eri juttu kuin ne, mistä raamattu puhuu?

Koe aito helluntaiherätys – herää helluntailaisuudesta todellisuuteen!