Edesmennyt liberaalipappien kouluttaja Heikki Räisänen kirjoittaa Uuden Testamentin ihmeistä:

UT:n ihmekertomukset eivät siis nykyisellään ole ensi käden silminnäkijätodistuksia. Niillä on ollut tilaisuus muovautua ja kehittyä (tai jopa syntyä) yhden tai useamman sukupolven ajan. Sama koskee tietenkin suurta osaa antiikin ihmekertomuksista yleensäkin. UT:n kertomukset ovat välistä yksityiskohdissaan epähavainnollisia ja keinotekoisia, mikä osoittaa selvästi, ettei kyseessä ole silminnäkijän kuvaus. Ernst Haenchen osoittaa tämän havainnollisesti mm. Markuksen 6. luvun ruokkimis- ja veden päällä kävely -kertomuksista.

Näin Räisänen kirjoittaa kirjassa Tuhat ja yksi tulkintaa – luova näkökulma Raamattuun, sivulla 53. Liberaaleilla on yleensä tapana vain tuhahtaa, että tutkijat ovat tutkineet, mutta tällä kertää Räisänen onnistui jopa nimeämään tutkijan, jonka löydöt hän seuraavaksi tiivistää. Katsotaanpa avoimin mielen, minkälaisia ”epähavainnollisia ja keinotekoisia” yksityiskohtia tämä tutkija on Raamatusta löytänyt:

Saadakseen olla yksin Jeesus lähtee oppilaineen veneellä autioon paikkaan (j. 32). Monituhatpäinen ihmisjoukko (j. 44) näkee Jeesuksen lähtevän, arvaa ”aution paikan” sijainnin ja ehtii vastarannalle – maitse! – ennen Jeesusta jopa ”kaikista kaupungeista” (j.33-34). Ongelma, mistä väkijoukko saa ruokaa, viriää myöhään illan suussa (j. 35). Oppilaiden mielestä väki voisi hankkia ”ympäristöllä olevista maataloista ja kylistä” ruokaa. 5000 miestä ynnä naiset ja lapset iltamyöhällä aution paikan lähistöltä?! Jakeissa 37-44 kuvatun tuhansien ruokkimisen täytyy viedä kohtalaisesti aikaa (tähteetkin vielä kerättiin, j. 43) Ruokkimisihmeen jälkeen (j. 45) Jeesus ”kohta” lähettää oppilaat veneellä vastarantaa kohti ja ”laskee kansan luotaan” (pilkkopimeässäkö? Jo jakeessa 35 ”aika on myöhäinen). Jeesus menee vuorelle rukoilemaan (j. 46). Tänä aikana vene ehtii keskelle järveä – ja sitten tulee ilta (j. 47)! Mitä kaikkea onkaan mahtunut ”päivän pitkälle kulumisen” ja ”illan tulon” väliin! On kuin evankelista ei yrittäisikään ajatella kertomustaan realistis-konkreettisena kuvauksena.

Sitaattissa tulee vastaan paljon ongelmia ja väärinkäsityksiä, sekä ihan suoraa valetta siitä, mitä teksti sanoo. Eli jos olet laiska lukija ja jätät homman kesken, pyydän pitämään mielessä että luit juuri disinformaatiota, mutta skippasit sen osion, jossa ongelmat läpikäydään. Jos ongelmia ei läpikäydä, tuo teoria vaikuttaa kyllä ihan vakuuttavalta ja siihen kai liberaaliteologian leviäminen perustuukin – oletetaan, että lukija vain aivot narikassa omaksuu kaiken lukemansa, koska se on viisaiden tutkijoiden näkemys.

Mikäli emme suostu vain imemään tuota näkemystä itseemme kuin antikristillinen pesusieni, törmäämme useisiin ongelmiin. Ensimmäisenä – ja noloimpana – ongelmana silmään osuu Räisäsen tapa olettaa, että päivä tai vuorokaudenaika vaihtuu vain, kun niin erikseen sanotaan ja ihmetellä sitten, miten kaikki nuo tapahtumat mahtuvat yhteen päivään. Ensi kuulemalta tuo voi kuulostaa ihan loogiseltakin, mutta todellisuudessa Räisänen ei tee niin edes itse – ei edes tämän saman luvun kanssa!

Päivä vaihtuu vain tai aika etenee vain, kun niin erikseen kerrotaan. Ookoo sitten. Nimetään tämä tulkintatapa nyt vaikka Räisäsen metodiksi. Jos olisimme rehellisiä tämän tulkintametodin kanssa, päivä venyisi ihan hirveän paljon pidemmäksi, kuin mitä ylläolevassa sitaatissa oltiin tulkitsevinaan – niin pitkäksi, ettei kukaan enää ottaisi tuota tutkijaa vakavasti. Markus 6 luettaisiin näin:

21 Niin tuli sopiva päivä, kun Herodes syntymäpäivänään piti pitoja ylimyksilleen ja sotapäälliköille ja Galilean ensimmäisille miehille.

Jakeessa 21 kerrotaan jonkin päivän koittaneen. Tästä siis alkaa käsittelemämme päivä! Herodiaan tytär tanssii (6:22), pyytää Johannes kastajan päätä (6:23-25) ja saa sen (6:26-28). Johannes Kastajan opetuslapset kuulevat asiasta ja hautaavat opettajansa (6:29). Kertaakaan ei sanota päivän muuttuneen tai edenneen iltaan, ei edes kun jae 30 kertoo apostolien kokoontuneen Jeesuksen luokse raportoimaan toimintaansa, Jeesuksen kutsuessa heitä autioon paikkaan lepäämään (6:31), heidän hyväksyessään kutsun ja lähtiessään veneellä (6:32) eikä ihmisten saadessa tietää siitä (6:33). Kaikille on ilmiselvää, että teksti ei kuitenkaan väitä näiden asioiden tapahtuneen samana päivänä, vaikka siitä ei erikseen mainitakaan. Päivä vaihtui Jeesuksen julkisen toiminnan aikana kaiketi yli tuhat kertaa, ja lähes poikkeusketta tämä on niin irrelevantti tieto, että se jätetään kertomatta.

Räisäsen metodilla nuo kuuluvat kuitenkin samaan päivään kuin ruokkimisihmeen ympärillä pyörivät tapahtumat. Ehkä Johanneksen päätä kantanutta vatia vielä tiskattiin, kun Jeesus saapui autioon paikkaan (6:43), sillä vasta jakeessa 35 sanotaan, että ”päivä jo oli pitkälle kulunut” ja että ”aika on jo myöhäinen”. Tästä ruokkmisihmeen voidaan ajatella alkavan ja jatkuvan aina jakeeseen 44:

44 Ja niitä, jotka olivat syöneet näitä leipiä, oli viisituhatta miestä.

Räisäsen metodilla sama päivä jatkuu, kun Jeesus lähettää opetuslapset edeltään veneellä toiselle rannalle (6:45), menee itse vuorelle rukoilemaan (6:46) ja vasta jakeessa 47 tulee sen saman päivän ilta, jolloin kaikki tämä on tapahtunut. Jeesus kävelee veden päällä opetuslasten luokse ”neljännen yövartion aikaan”, (6:48-52) ja saapuvat rannalle (6:53). Kansa tunnistaa Jeesuksen (6:54) ja lähtee hakemaan sairaita hänen luokseen (6:55) ja Räisäsen metodilla tämän täytyy siis tapahtua aamuyöllä, kun kerran neljännen yövartion aikaan opetuslapset jo veneilivät kohti rantaa. Ja samoilla silmillä he sitten jatkoivat aika suuren työrupeaman äärelle:

56 Ja missä vain hän meni kyliin tai kaupunkeihin tai maataloihin, asetettiin sairaat aukeille paikoille ja pyydettiin häneltä, että he saisivat koskea edes hänen vaippansa tupsuun. Ja kaikki, jotka koskivat häneen, tulivat terveiksi.

Luku vaihtuu, mutta päivä ei. Muutamat kylät ja kaupungit kierrettyään Jeesus keskustelee fariseusten kanssa puhtaussäännöistä (7:1-13) ja kutsuu vielä kansankin luokseen kuulemaan samasta aiheesta (7:14-16). Jeesus menee ”erääseen taloon” ja opettaa tästä vielä opetuslapsillekin (7:17-23) ja lähtee ”Tyyron ja Siidonin alueelle” (7:24) eli käsittääkseni useiden kymmenien kilometrien päähän viimeksi mainitusta paikasta. Viimeistään tässä kohtaa herää ajatus, että mikäli Räisäsen metodin on totta, unenpuute kasvaa jo niin suureksi, että ruokkimisihmettä suurempi ihme löytyykin useiden päivien tai jopa viikkojen valvomisesta kovassa fyysisessä rasituksessa.

Ja valvominen jatkuu, ei mainintaakaan että tapahtumissa olisi mitään väliä tai että tulisi seuraava päivä tai mitään sellaista. 7:25-30 riivaaja ajetaan ulos sen koiranpennuksi itsensä alentaneen naisen tyttärestä, sitten lähdetään taas Galileanjärvelle kaiketi kymmenien kilometrien päähän (7:26), parannetaan kuuro (7:32-35) ja ihmiset julistavat tarmokkaasti kiellosta huolimatta (7:36-37) vaikka ei ole kerrottu edes tulleen vielä aamupäivä sen aamun jälkeen, kun Jeesus tyynnytti myrskyn edellisessä luvussa!

Vasta kahdeksannen luvun alussa voidaan Räisäsen metodilla ajatella kronologian katkeavan, kun ykkösjae alkaa näin: ”Niinä päivinä, kun paljon kansaa taas oli koolla…”. Eli kaikki Johanneksen kohtaloksi koituneista synttäreistä tuohon kuuron parantamiseen asti, josta ei saanut kertoa – ihan kaikki tämä on muka tapahtunut vain reilun vuorokauden aikana. Hirveä lista tapahtumia – itse asiassa niin pitkä lista, että iso osa ihmisistä kyllästyi varmaan lukemaan sitä ja sulki tämän artikkelin. Se on kuitenkin tapahtunut yhdeltä istumalta ja samoilla silmillä, jos Räisäsen metodiikassa on perää. Kaikki tuo ylläoleva. Niih.

Montako kertaa päivä vaihtuu Raamatussa?

Otsikon kysymys on hölmö, mutta vastaus vielä hölmömpi: useammin kuin 31 000 kertaa.

Raamatussa on noin 31 000 jaetta ja jos jokainen päivän vaihtuminen pitäisi kertoa erikseen, pystyttäisiin kertomaan vain noin 84 vuoden ajanjaksosta, ennen kuin maininnnat päivän vaihtumisesta ylittäisivät lukumäärällään jakeiden kokonaismäärän. Lopputulos ei varmaan olisi ihan hirveän sujuvaa tekstiä… Niinpä uuden päivän koittaminen jätetään lähes poikkeuksetta kertomatta ja oletetaan, että lukija tajuaa sen muutenkin. Ja jokainen kyllä tajuaa – myös Räisänen. Ei hänkään ole voinut olla niin tyhmä, ettei sitä tajuaisi. Sen sijaan väitän hänen olleen ensisijaisesti epärehellinen ja paha ja tarkoituksella leikkineen tyhmää sen aikaa, että ehtisi näytellä Markuksen evankeliumin ensimmäisessä ruokkimisihmeessä olevan ongelmia, joita siinä ei oikeasti ole.

Valheen prosentuaalinen osuus tekstissämme

Haluan vielä uudestaan pläjäyttää tuon jo käsitellyn sitaatin tähän, voidakseni lihavoida siitä ne osat, jotka eivät ole totta tai joiden esittämät ongelmat ovat täysin tekaistuja. Näin saadaan helppo visuaalinen kuvaus siitä, miten paha valehtelija Räisänen on – eikä sinun tarvi edes lukea sitaattia uudestaan jos jo kyllästyttää. Senkun vilkaiset vain: kaksi ja puoli selkeästi totuudenmukaista kohtaa hirveän tekstimuurin keskellä. Voi hyvää päivää. Eihän tähän sovellu edes se rotanmyrkkyvertaus – tiedättehän, iso määrä kauraryyniä ja joukossa pieni määrä tappavaa myrkkyä. Tässä myrkyn ja kauran (eli valheen ja totuuden) suhde on päinvastainen. Katsokaa:

Saadakseen olla yksin [0] Jeesus lähtee oppilaineen veneellä autioon paikkaan (j. 32). Monituhatpäinen ihmisjoukko (j. 44) [1] näkee Jeesuksen lähtevän, arvaa [2] ”aution paikan” sijainnin ja ehtii vastarannalle – maitse! [3] – ennen Jeesusta jopa ”kaikista kaupungeista” (j.33-34). Ongelma, mistä väkijoukko saa ruokaa, viriää myöhään illan suussa (j. 35) [4]. Oppilaiden mielestä väki voisi hankkia ”ympäristöllä olevista maataloista ja kylistä” ruokaa. 5000 miestä ynnä naiset ja lapset iltamyöhällä aution paikan lähistöltä?![5] Jakeissa 37-44 kuvatun tuhansien ruokkimisen täytyy viedä kohtalaisesti aikaa (tähteetkin vielä kerättiin, j. 43) Ruokkimisihmeen jälkeen (j. 45) Jeesus ”kohta” lähettää oppilaat veneellä vastarantaa kohti [6] ja ”laskee kansan luotaan” [7] (pilkkopimeässäkö? [8] Jo jakeessa 35 ”aika on myöhäinen [9]). Jeesus menee vuorelle rukoilemaan (j. 46). Tänä aikana vene ehtii keskelle järveä – ja sitten tulee ilta (j. 47)[10]! Mitä kaikkea onkaan mahtunut ”päivän pitkälle kulumisen” ja ”illan tulon” väliin! On kuin evankelista ei yrittäisikään ajatella kertomustaan realistis-konkreettisena kuvauksena.

Tämä on muuten varmasti kuivin artikkeli, jota olen koskaan kirjoittanut, joten olen vähän yllättynyt, jos kukaan luki edes tähän asti, mutta jos luit, niin anteeksi – en malta vielä lopettaa. Vielä nuo kymmenen kohtaa sitaatistamme ja sitten saa riittää. Ihan lyhyesti vain, ihan lyhyesti vain, minä lupaan…

0 – Teksti ei oikeastaan sano, että kukaan halusi olla yksin. Monesta käännöksestä saa sellaisen kuvan kyllä. ”Ja he menivät korpeen haahdella[=veneellä] erinänsä[=keskenään]” on Biblian versio jakeesta 32 ja se voisi olla melko tarkka.

1 – Meillä ei ole pakottavaa syytä olettaa, että teksti sanoisi paikalla olleen heti kaikki ne ihmiset, jotka myöhemmin olivat syömässä

2 – Teksti ei puhu arvaamisesta mitään. Ei tuo tapaus nyt edes kovin ison järven äärellä tapahtunut, kai siellä ihmiset näkevät, mihin suuntaan vene lähtee. Ja kai he ovat voineet kertoa, mihin ovat menossa – miksi ei?

3 – Teksti ei puhu vastarannasta mitään. Opetuslapset ovat voineet lähteä muutaman kilometrin päähän rantaa pitkin ja ihmiset ovat sitten kulkeneet muilla keinoin samaan paikkaan. Matka on siis saattanut olla veneellä kulkijalle yhtä pitkä, kuin kävelijälle, toisin kuin vastarannalle mentäessä, jolloin veneellä pääsisi suoraan ja kävelijät joutuisivat kiertämään. Kuka hullu jättäisi veneensä kaupungin keskustaan, jos lähtee itse parin kilometrin päähän kaupungin ulkopuolelle? Tuolloin tuskin oli vielä saatavilla edes veneen lukitsemiseen sopivia lukkoja, tai mistä minä tiedän. Veneen käyttö lyhyeenkin matkaan olisi joka tapauksessa perusteltua.

4 – Ongelma ruuan saamisesta keskelle metsää on varmaan ollut ilmeinen ihan lähdöstä asti, mutta ihmiset ovat lähteneet silti.

5 – Teksti ei sano, että opetsulapset olisivat pitäneet hyvänä ideana lähettää ihmiset etsimään ruokaa lähistöltä. Se nyt vain oli aikalailla ainoa idea, jonka tuossa tilanteessa voi keksiä.

6 – Heti samana iltana vai heti seuraavana päivänä?

7 – Mitä kansan ”luotaan laskeminen” tarkoittaa? Miksi sen olisi pakko tarkoittaa käskyä lähteä heti siltä istumalta, ikäänkuin paeten ja kiireessä? Miksei se voisi vain tarkoittaa, että Jeesus kertoi heille, ettei aio enää jatkaa toimintaa siinä paikassa, joten kannattaa varmaan lähteä enemmin tai myöhemmin pois, jos huvittaa.

8 – Teksti ei sano, että ihmiset olisivat poistuneet paikassa pimeässä kävellen. Mutta jos he silti ovat niin tehneet, mitä sitten? Mikä ongelma pimeässä kulkemisen kanssa on? Voi kulkea kuun valossa jos huvittaa tai odottaa aamuun asti. Eikö Räisänen ole käynyt koskaan yöllä ulkona, kun pitää raamattua fiktiona siksi, että siellä ehkä kerrotaan rivien välistä, että joku olisi kävellyt yöllä ulkona?

9 – Ei kannata lukea tekstiin sisään noin paljon kronologiaa.

10 – ”Ja sitten tulee ilta” on Räisäsen muotoilu. ”Sitten”, siis muka kaikkien hänen väkisin samaan päivään ymppäämiensä asioiden jälkeen. Teksti puhuu vain illasta, joka tuli. Se oli sen päivän ilta, jonka päivän ilta se oli – mutta emme saa tästä tekstistä irti, mitkä kaikki edellä olleista tapahtumista siihen oikeisti kuuluivat.

Anteeksi

Tulipas ylianalysoitua turhantarkkaan. Varsinkin tuo numeroitu osuus on varmaan aika vaikealukuinen.

Jos sinulla oli tylsää tätä lukiessasi niin voit sentään lohduttautua sillä ajatuksella, että minullapa vasta tylsää oli sitä kirjoittaessani! Mutta joskus tylsistäkin asioista oppii ja rakentuu, joten en malttanut jättää tätä keskenkään.

Kiitos ja anteeksi.