Ristin voitto julkaisi vuonna 1975 Kathryn Kuhlmanin kirjan Kuinka suuri on Jumalan voima. Tämä julkaisu on siis ihan valtavirtahelluntailaisuutta, siitä ei pääse yli eikä ympäri. Haluan hieroa tätä tietoa naamaasi niin kauan, että tajuat, mistä on kyse, kun hellarit puolustautuvat väittämällä, että joskus näissä ihmeparantumisjutuissa tapahtuu pieniä ylilyöntejä. Silloin on kysymys huijaamisesta. Sinua huijataan luulemaan, että karismaattinen liike on rauhallinen ja normaali ja jos siellä joskus jotain harmillista tapahtuukin, kyse on vain liikkeen reunamilla hääräävien, kyseenalaisten, yksittäisten toimijoiden virheistä. Se ei yksinkertaisesti ole totta, vaan karismaattisen liikkeen isoimmat toimijat kuten Aikamedia, Ristin voitto, TV7 ja vastaavat suoltavat kerta toisensa jälkeen mitä härskimpää ihmeparannusjuttua lukijoilleen.

Täyden fiktion mahdollisuus

Kuinka suuri on Jumalan voima kertoo Ann Gunther -nimisestä naisesta, joka väitetysti ihmeparani myasthenia gravis -nimisestä taudista. Kirjan mukaan Gunther toimi taudin tutkimusta edistävän säätiön aktiivina niin ennen parantumistaan kuin sen jälkeenkin, mutta koko ihmisestä ei löydy minkäänlaista mainintaa netistä, ellei sitten lasketa muutamaa viittausta juuri tähän kyseiseen kirjaan. Kirja on toisaalta parikymmentä vuotta nettiä vanhempi, joten tämä voisi olla ymmärrettävää, mutta toisaalta Guntherin kerrotaan olleen hyvin vakavassa tilassa ja varman kuoleman edessä, joten ihmeparantumisesta luulisi jääneen edes jonkinlaista dokumenttia nettiaikaamme asti, jos se olisi oikeasti tapahtunut. Pelkästään tämän pitäisi mielestäni riittää kumoamaan koko tarinan uskottavuus – lukijalla on oikeus kieltäytyä uskomasta tähän, kunnes joku todistaa hänelle Guntherin olleen yleensäkään olemassa.

Kirja rakentaa hienon, tunteisiin vetoavan tarinan ja mässäilee kuolemaan valmistautuvan perheenäidin surulla ja pelolla. Myös hänen lapsillaan kerrotaan olleen sama tauti, jonka sanotaan myös parantuneen. Oli tarina sitten totta tai ei, niin meidän on tiedostettava, että vammaisten lasten äidin traagisen tarinan äärellä lukijan myötätunto herää ja hänen on tälläisen tunnekokemuksen takia hankalampi epäillä kirjoittajaa huijariksi – tai ainakaan sanoa epäilyksiään ääneen, koska silloin saa helposti tunteettoman ihmishirviön leiman. ”Etkö välitä yhtään heidän tunteistaan?” olisi helppo lahkodefenssi, jos karismaattinen ihminen kuulisi, miten joku ei usko sydäntäsärkevän perhetragedian ratkenneen Jumalan voimalla.

Taudista maalataan kirjassa myös hyvin synkkää kuvaa, ikäänkuin se olisi jonkinlainen varma kuolema. En tiedä, oliko taudin hoito kirjan julkaisun aikoihin jotenkin erilaista, mutta tämän vuosituhannen puolella se nyt ei ainakaan niin hirvittävältä kuolemantaudilta vaikuta:

Taudin ennuste on hyvä, ja valtaosa potilaista hyötyy lääkehoidoista. Täydellinen parantuminen on kuitenkin harvinaista, vaikka oireet usein helpottuvatkin vuosien myötä. Suurin osa potilaista tarvitsee pitkäaikaista lääkehoitoa ja jatkuvaa seurantaa. Perusterveydenhuollon seurantaan voidaan siirtyä, mikäli lääkehoidon tarvetta ei ole tai mikäli potilaan vointi on pysynyt pidempään vakaana samalla pyridostigmiiniannoksella. Oireiden lisääntyminen vaatii MG:n hoitoon perehtyneen neurologin konsultaatiota.
Myasthenia graviksen diagnostiikka ja hoito

With treatment, most individuals with myasthenia can significantly improve their muscle weakness and lead normal or nearly normal lives.  Some cases of myasthenia gravis may go into remission—either temporarily or permanently— and muscle weakness may disappear completely so that medications can be discontinued. 
National institute of neurological disorders and stroke

Väitetty ihmeparantuja Ann Gunther ei siis välttämättä ole edes ollut oikeasti olemassaoleva ihminen, mutta jos hän onkin sellainen ollut, ei hän välttämättä ole oikeasti parantunut. Mutta jos hän on sekä olemassa, että parantunut, kyseessä ei siltikään tarvitse välttämättä olla ihme, sillä kuten ylläolevissa sitaateissa viitattiin, tauti voi ainakin enemmän tai vähemmän parantua ihan vaan lääkehoidolla. Ja lääkehoitoa Gunther kirjan mukaan sai.

Kuten sanoin aiemmin, kirjassa tosiaan maalataan taudista hyvin synkkää kuvaa, kertoen lähinnä miten ihminen menettää toimintakykynsä ja lopulta tukehtuu kuoliaaksi, kun taas äskeinen englanninkielinen lähde sanoo taudista näin:

The name myasthenia gravis, which is Latin and Greek in origin, means “grave, or serious, muscle weakness.” There is no known cure, but with current therapies, most cases of myasthenia gravis are not as “grave” as the name implies. Available treatments can control symptoms and often allow people to have a relatively high quality of life. Most individuals with the condition have a normal life expectancy.

Jaa-a, tiiä sitten. Vaimollanikin on tällä hetkellä eräs sairaus, joka tuon kirjan julkaisun aikoihin olisi käsittääkseni jäänyt sekä tunnistamatta, että hoitamatta ja siksi hän olisi nyt vähintäänkin sokea. Nyt, 50 vuotta myöhemmin, tauti ei kuulosta enää ollenkaan niin pahalta, vaikkakin sen hoitoon liittyi pari hyvin kivuliasta aivo-selkäydinnestenäytteenottoa ja alkuvaiheessa lääkityksestä aiheutui ikäviä sivuvaikutuksia (ja iso lasku!). Aika muuttaa sairauden hoitoa ja Kuhlmanin kirjassa mainittu tauti on saattanut olla vakavampi silloin aikanaan, mutta siitä huolimatta paras todistus, jonka voimme tästä ihmekertomuksesta antaa, on ”jaa-a, vaikea sanoa, emmää tiedä, suattaapi olla, suattaapi olla olemattakin”.

Raamatussa kerrotaan lukuisista tapauksista, joissa Jeesus teki ihmeitä. Yksikään niistä ei jättänyt tilannetta seuranneita ihmisiä raapimaan päätään miettien, tapahtuiko ihme vai ei. Kun Jeesus teki ihmeitä, jopa hänen vihollisensa totesivat ihmeet aidoiksi (Matt 12, Mark 3, Luuk 11, Matt 28:11-15 yms). Kun Jeesus teki ihmeen Luukaan luvussa 5, Pietari ei epäillyt ihmettä, vaan omaa oikeuttaan edes viettää aikaa niin suurien ihmeiden tekijän seurassa (jae 8).

Jos siis joku tulee kertomaan sinulle ihmeestä, mistä ei voi oikein olla varma, suosittelen hylkäämään koko jutun.

Terveyttä, onnea – ja kadotustuomio

Ollaan välillä Kathryn Kuhlmanille kilttejä ja oletetaan, että kaikki, mitä hän kirjassaan kertoi, on totta. Ann Guntherillä on ollut hirveän vakava tauti ja se on oikeasti parantunut ihmeen kautta Kuhlmanin kokouksessa. Totta joka sana! Mitä siitä seuraa?

Kirjan mukaan Gunther oli tunnustava roomalaiskatolinen ennen parantumistaan (sivut 7, 34, 37, 41) ja sen jälkeen (sivu 59). Tämä on valtavan ongelmallista, koska katolilaisuus on harhaoppi. Jos et usko, niin catholic.com kertoo asiasta näin:

“If anyone says that the sinner is justified by faith alone, meaning that nothing else is required to cooperate in order to obtain the grace of justification and that it is not in any way necessary that he be prepared and disposed by the action of his own will, let him be anathema” (Council of Trent, Session 6: can. 9)

Jos joku sanoo, että vanhurskautus on yksin uskosta, eikä muuta vaadita yhteistyöhön vanhurskauttavan armon saamiseksi, hän olkoon kirottu, terveisin Paavin jengi. Tämä ei ole kristinuskon sanoma vaan ihmisten keksimä huijaus. Mikäli siis Ann Gunther on ollut oikea ihminen, hän on sekä ennen parantumistaan että sen jälkeen uskonut pelastavan evankeliumin sijasta kadottavan valheen. Kuhlmania tämä ei haittaa sitten millään tavalla – ainakaan jos hänen kirjaansa on uskomista.

Sinusta en tiedä, hyvä lukija, mutta itse olen ainakin sitä mieltä, että parantuminen on täysin turhaa, jos ihminen on kuullut ja hylännyt oikean evankeliumin ja päättänyt astua Elävän Jumalan tuomiolle oman yhteistyöhalunsa ja paavilaisten aivopierujen varassa. Minä ainakin kuolisin ihan mielelläni johonkin tautiin vaikka heti, jos toinen vaihtoehto olisi vaihtaa Kristuksen työhön – ja vain siihen – perustuva evankeliumi katoliseen oppiin ja fyysiseen terveyteen. Ihan oikeasti! Mitä se terveys ketään hyödyttää, jos lopulta kuitenkin sielu ja (terve) ruumis heitetään helvettiin?

Kirja kertoo Guntherin saaneen paitsi yliluonnollisen terveyden, myös kerran rukousvastauksena täydet pisteet tentistä, josta kukaan muu ei ollut koskaan saanut täysiä pisteitä. Tämäkin varmaan lämmittää kovasti hänen omavanhurskasta mieltään iankaikkisessa kadotuksessa.

Jos tämä Kuhlmanin kirja on totta, se tekee tästä parantajahihhulista yhden maailman ilkeimmistä ihmisistä, sillä silloin voidaan todeta, että hän paransi katolilaisen supervoimillaan, muttei kertonut tälle, miten taivaaseen pääsee. Mitään muutakaan tietoa kristinuskosta tämä kirja ei välitä, joten pelastuksen tie jää lukijallekin vieraaksi ja hän joutuu etsimään tietoa esimerkiksi täältä.

Viimeisellä sivulla kirja vielä väittää, että Jumala ”tahtoo antaa seurakunnalleen parantamisen lahjan ja ihmeteot kuten Apostolien aikana”. Miksi Suuri Parantaja Kuhlman sitten itse meni sydänvaivojensa takia leikkaukseen, eikä vain rukoillut terveyttä? Sydänleikkaukseenhan hän sitten kuolikin – vain 68 -vuotiaana. Olit tuosta sitten mitä mieltä tahansa, niin paina kuitenkin mieleesi, että Ristin Voitto on ilmeenkään värähtämättä kustantanut kirjan, jossa väitetään apostolisten parantamislahjojen jatkuvan meidän aikanamme. Tämä on ongelmallista ja epätotta, mutta myös helluntailaisuuden valtavirtaa.

Kuhlmanin lavashow on muuten ihan näkemisen arvoista hihhulointia. Tuossa kirjassakin kerrottiin kaatumisten liittyneen parantumistilanteeseen ja kaatumisia näemme myös hänestä kuvatuilla videoilla. Hänen pukeutumis- ja puhetyylinsä on ylidramaattinen ja outo – tulee mieleen erikoinen sekoitus Buu-klubbenia ja Draculaa. Katso itse vaikka näitä videoita sieltä täältä:

Ylläolevien videoiden meno ei juuri eroa hänen aikalaisensa ja maanmiehensä, itsemurhakulttijohtaja Jim Jonesin kokouksista: