Mikä on antikristus? Toinen Johanneksen kirje kertoo:

Sillä monta villitsijää on lähtenyt maailmaan, jotka eivät tunnusta Jeesusta Kristukseksi, joka oli lihaan tuleva; tämä tämmöinen on villitsijä ja antikristus.

Selkeetä. Eikun ei ookkaan. Jos meillä olisi vain tämä yksi kohta käytössämme, me voisimme pitää jopa jehovantodistajia kristittyinä, tunnustavathan he, että Jeesus on ”Kristus, joka oli lihaan tuleva” eli syntyvä ihmiseksi. He tosin uskovat, että luotu henkiolento syntyi ihmiseksi, kun taas kristityt uskovat, että itse JHWH syntyi ihmiseksi, mutta pointtini onkin siinä, että ylläolevaan irtojakeeseen voisimme saada tungettua hyväksyttävästi myös heidän enkelioppinsa Kristuksesta ilman, että heistä tulisi antikristuksia.

Liberaaliteologit jäävät tässä asiassa kauemmas oikeaoppisesta kristinuskosta kuin jehovantodistajat. Yksi ensiksimainittujen suur-guruista, Heikki Räisänen, kielsi paitsi Kristuksen neitseellisen syntymän, myös hänen ylösnousemuksensa jo 1980 -luvulla kirjassaan Tuhat ja yksi tulkintaa – luova näkökulma Raamattuun. Allaolevat sitaatit ovat sivulta 134 ja teksti on alunperin kirjoitettu yhteen pötköön, mutta lisään siihen omia välihuomautuksiani. Aloitetaan!

Henkilökohtaisesti en näe painavia syitä ajatella, että Jeesus olisi syntynyt poikkeuksellisella tavalla. Mutta näen joidenkin UT:n kohtien puheen neitseellisestä syntymästä ymmärrettävänä ja mielekkäänäkin yrityksenä tulkita sitä valtavaa kokemusta, että Jeesuksen myötä oli alkanut jotakin uutta. Jotakin joka kokijoiden mielestä oli verrattavissa uuteen syntymiseen tai jopa uuteen luomiseen.

Miksi rumat mielipiteensä pitää piilottaa kauniiden sanojen taakse? Ylläolevahan tarkoittaa siis, että Räisänen uskoi koko kristinuskon olevan valetta ja Jeesuksen olleen äpärä, eikö vain? Ei enkeliruhtinas, ei Jumala, vaan tavallinen avioliiton ulkopuolella syntynyt ihmis-ihminen, josta sitten opetuslapset kokivat yhtä sun toista. Vaikka jonkun kokemus olisi ”ymmärrettävä ja mielekäs”, ei sillä ole mitään arvoa, jos se ei perustu totuuteen. En minä ainakaan halua uskoa valetta, vaikka se olisi tuntunut kuinka mielekkäältä jokun ensimmäisen vuosisadan känsäisten kalastajaukkojen mielestä!

Miksei Räisänen uskalla sanoa suoraan, mitä ajattelee? No, tekeytyyhän itse Saatanakin valkeuden enkeliksi… Hän jatkaa Räisäsen kynällä:

En tiedä, mitä ”kolmantena päivänä” tarkalleen tapahtui. Olen vakuuttunut, että Jeesuksen seuraajat kokivat jotakin todellista. Tulkitessaan kokemustaan he turvautuivat juutalaisen perinteen tarjoamiin käsitteisiin: tässä oli ensimmäinen näyttö ”ruumiin ylösnousemuksta”, jota odotettiin aikojen lopulla.

Ja taas mennään – kokemus oli kyllä todellinen, mutta itse tapahtuma ilmeiseti ei? Liberaaliteologin mielestä VT:n puhe ruumiin ylösnousemuksestahan on siis vain ihmisten keksimää uskonnollista höpinää – ei Jumalan ilmoitusta – joten mieltä ei kauheasti lämmitä tieto siitä, että Räisänen uskoi opetuslasten tulkinneen kokemuksiaan kähveltäen niille tulkinnan jostain vanhasta perinteestä, joka ei ole totta. Kokemus, kokemus, kokemus, siitä Räisänen jatkaa:

Kokemus, että Jeesus elää, oli äärettömän todellinen. Se antoi voimaa ja jäsensi elämää.

Kokemus oli todellinen, mutta itse tapahtuma todennäköisesti ei, on se mitä liberaaliteologi tarkoittaa. Ja itse asiassa vaikka Räisänen uskoisi kokemuksen lisäksi myös itse ylösnousemuksen aitouteen, mitä se hänen teologiassaan hyödyttäisi? Hänhän uskoi Jeesuksen olleen tavallinen ihminen.

Mitä väliä sillä on, jos joku muinainen ihminen on saanut elämänsä jäsennettyä jonkun höpöhöpö-kokemuksen perusteella? Saihan profeetta Muhammedkin elämäänsä voimaa panemalla yhdeksää naista samana iltana (Bukhari 5068). Viimeisen naisen jälkeen hän jäsensi elämäänsä pesemällä profeetankikkelinsä kertaalleen (Ibn Majah 588).

Yksi äijä taas, jonka autoin kerran lumihangesta puistonpenkille, joi ihan hirveästi viinaa. Se ”antoi voimaa” ja seuraavana aamuna krapularyyppy taas ”jäsensi elämää”.

Jos Kristus ei olisi kuolleista noussut Jumala, kristittyjen kokemukset hänen neitseellisestä syntymästään ja ruumiillisesta ylösnousemuksesta olisivat oikeastaan turhempia, kuin nuo kaksi ylläolevaa esimerkkiä – niissähän sentään on oikeasti harrastettu seksiä ja juotu viinaa, eikä vain housut jalassa vettä juoden keksitty valheellista toivekuvaa jostakin, jota ei oikeasti koskaan tapahtunut.

Räisänen jatkaa:

Jeesus ja hänen sanomansa olivat voittaneet kuoleman.

Taas niin rivien välistä. Sen sijaan, että sanoisi suoraan, ettei usko Jeesuksen heränneen kuolleista, pitää kehitellä jotain tuollaista ööh-ääh -juttua. Totanoinniin kyllähän nyt sentään jonkunlainen kuoleman voittaminen tapahtui, sanoma jäi totanoinniin elämään, ööh totanoinniin. Ja taas koettiin sitä ja koettiin tätä:

Koettiin esimakua alkamassa olevasta uudesta maailmanajasta. Juuri pääsiäiskokemuksen tulkinnan liittäminen lopun ajan odotuksen ja siihen kuuluvien mielikuvien yhteyteen tekee toisaalta vaikeaksi sellaisenaan omaksua kokemuksen ensimmäisiä tulkintoja. Mikään ympärillämme ei vakuuttavasti viittaa siihen, että kaksituhatta vuotta sitten olisi todella alkanut uusi maailmanaika, jossa kaikki luotiin uudeksi.

Yllä Räisänen siis aika selvästi sanoo mielipiteensä, että ensimmäisten kristittyjen tulkinnat siitä, mitä oli tapahtunut, menivät niin pahasti överiksi, ettei niitä voi uskoa. Hirrrrrveän suurta muudosta odotettiin, mutta kaikki pysyi ennallaan.

Mikähän voisi olla suurin mahdollinen muutos, joka on koskaan tapahtunut? Ehkä Jumalan syntyminen ihmiseksi? Ehkä kaikkien Jumalan valittujen menneiden ja tulevien syntien sovitus ajassa ja paikassa? Ehkä se, kun Jumalan symbolisena asuinsijana toiminut fyysinen kivitemppeli tuhottiin ja korvattiin lopullisesti hengellisellä temppelillä, jossa Jumala asuu ihan oikeasti? Se, kun Kristukseen viittavat vuosituhansia uhratut eläinuhrit saivat täyttymyksensä ja tulivat lakkautetuiksi lopullisesti? Vai voisiko suurempi muutos olla se, kun juutalaisten Jumala otti omakseen myös pakanakansat? Tai se, kun vielä vailinainen Jumalan ilmoitus saatettiin täyteen ja valmiiseen muotoonsa? Vähintäänkin yhtä suuri muutos olisi ensimmäinen tapaus, jossa joku nousee pysyvästi kuolleista.

Oikeastihan meidän ei tarvi valita noista vain yhtä. Nuo kaikki tapahtuivat ensimmäisellä vuosisadalla! Ihan kaikki – ja paljon muutakin merkittävää. Kaikki suurimmat muutokset, joita maailmassa on yleensäkään tapahtunut, mahtuvat muutaman vuosikymmenen aikahaarukkaan, josta Räisänen sanoo näin: ”Mikään ympärillämme ei vakuuttavasti viittaa siihen, että kaksituhatta vuotta sitten olisi todella alkanut uusi maailmanaika, jossa kaikki luotiin uudeksi”. Hän ei sitten vain ilmeisesti ollut se kanootin terävin muumi – ja se tulee vielä selvemmäksi, kun hän jatkaa:

Susi ei asu karitsan kanssa eikä leijona syö heinää kuin härkä. Ihminen on yhä edelleen ihmiselle susi, niin kristikunnassa kuin sen ulkopuolella. On ilmeistä, että varhaiset kristityt tulkitsivat kokemuksensa liian kauaskantoisella tavalla, liian huikeita päätelmiä tehden. Se ei tee turhiksi itse kokemuksia. Puhe Jeesuksen ylösnousemisesta heijastaa hänen seuraajiensa riemua siitä, että Jeesuksen asia ja sanoma jäivät elämään ja vaikuttamaan.

Joo, voimmehan me toki ajatella, että kaikkea ei ole vielä luotu uudeksi, koska konkreettiset leijonat eivät mussuta konkreettista heinää. Mutta onko tosiaan niin, että uudeksi luomisesta voidaan alkaa puhua vasta sitten, kun jotkin fyysis-konkreettiset leijonaparat kärsivät helvetillisistä ruuansulatusvaikeuksista? Kyseessä on tietysti vertauskuva ja sen kai Räisänenkin tajuaa, kun heti perään moittii, että ”ihminen on edelleen ihmiselle susi” tuosta lupauksesta huolimatta. Hän siis ymmärtänee, että susi-karitsa-leijona-härkä -vertaus on todellakin vertaus. Vertaus tai kielikuva siitä, miten rauhallista kristillisenä aikana tulisi olemaan, mutta hänen mielestään se ei ole toteutunut.

Minä kehtaan väittää muuta. Missä ikinä kristinusko leviää valtauskonnoksi, siellä tosiaan on niin rauhallista, kuin tuo vertaus antaa ymmärtää. Missä kristinusko leviää edes jonkun verran, siellä tiede ottaa valtavia edistysaskeleita ja yhteiskunta kehittyy kohti vakautta ja hyvinvointia. Nyt me tosin elämme esimerkiksi Suomessa sellaista outoa välivaihetta, kun kristittyjen määrä on väliaikaisesti laskemassa ja muutaman vuosikymmenen olemme myös saaneet ”nauttia” tämän kehityksen hedelmistä, mutta mitä muutama vuosikymmen on parituhatvuotiseen kehitykseen verrattuna?

Heti kun tämä jumalaton kehitysvaihe maassamme loppuu, palaamme taas takaisin kehityksen aallonharjalle. Kaikenlaiset oudot ideologiat poistetaan kouluista ja tilalle laitetaan… No, opetusta. Normaalien asioiden normaalia opetusta, kuten että sukupuolia on kaksi ja Jumala on luonut maailman. Me kyllä saavutamme vielä sellaisen maailmanajan, jolloin kaikki ovat kyllä vielä syntisiä, mutta ei kukaan sentään tapa omia lapsiaan kohtuun tai vaadi sodomiitteja vihittäväksi kirkossa. Maailma on vielä kesken, joten välillä näissä asioissa otetaan pientä takapakkia ja sitten kehitys jatkuu taas kohti Kristuksen lopullista voittoa, josta voit lukea lisää ensimmäisen korinttilaiskirjeen luvussa 15.

”Puhe Jeesuksen ylösnousemisesta heijastaa hänen seuraajiensa riemua siitä, että Jeesuksen asia ja sanoma jäivät elämään ja vaikuttamaan”, kirjoitti Räisänen. Totta. Totta joka sana. Tosin Jeesuksen seuraajat riemuitsivat hänen ylösnousemuksetaan siksi, että se on totta. Kristus on ihan oikeasti noussut ylös ihan oikeasta haudasta, johon hänet oikeasti ristillä kuoltuaan haudattiin. Hän loi maailman ihan oikeasti uudeksi, oli sinun kokemuksesi asiasta sitten vahva tai heikko. Jeesuksen sanoma jäi elämään siksi, että hän itsekin taas elää.

Jeesus elää ja ”hänen pitää hallitseman siihen asti, kunnes hän on pannut kaikki viholliset jalkojensa alle”. Yksi noista vihollisista on liberaaliteologia, joten odottakaa vain, kyllä sekin vielä voitetaan tässä maailmanajassa.