[[[Tätä artikkelia ei ole vielä millään tavalla oikoluettu. Se on syntynyt spontaanisti sometaukoni aikana, kun en jaksanut nousta sängystä ennen iltavuoroa, mutta yletyin kuitenkin läppäriini. Jos sait sen sähköpostiisi, et näe siihen mahdollisesti tulevia korjauksia sitä kautta, vaan vain avaamalla itse artikkelin. Nyt painan vain sokkona julkaise-nappia ja lähden töihin. Kiitos!]]]

Luin erään koulutyön yhteydessä John Piperin kirjaa Jumala on evankeliumi. Kirjassa Piper esittää – kuten otsikosta arvasitkin – että Jumala itse on evankeliumin pääpointti, eivät evankeliumin mukana tulevat toissijaiset siunaukset.

Evankeliumin on ensisijaisesti tarkoitus ilmoittaa Jumala. Toissijaisesti tästä seuraa sitten yhtä ja toista kivaa, mutta kivat jutut ovat toissijaisia.

Ensisijaista on Jumala.

Mitä jos samalla ajatuksella vedetään liittoteologia uusiksi?

Jumala on liittoteologia. Miltäs kuulostaisi?

Enää ei olisikaan ensisijaista lajitella liittoja erilaisiin kategoriohin, kuten tekojen liittoihin ja armon liittoihin tai ehdollisiin ja ehdottomiin liittoihin. Myös ihmiskeskeiset määritelmät, kuten Aadamin liitto, Nooan liitto ja Daavidin liitto voitaisiin jättää b-mappiin. Toissijaisiksi jäisivät myös erilaiset kronologiset hässäkät, kuten se, määrittelemmekö Aadamin saaneen ensin yhden liiton ja sen rikottuaan toisen, vai onko kyseessä yksi ja sama liitto.

Pois pois, kaikki pois! Nyt syrjään kaikki tuollainen, kaikki, missä on keskiössä jokin yksityiskohta, eikä Jumala itse.

Jumala on liittoteologia – ensimmäinen yritys

Jumala on tärkeintä. Jumala on pääpointti.

Jumala loi ihmiset ottaakseen osan heistä liittoon itsensä kanssa ja jättääkseen osan ulos tästä yhteydestä.

Siitä seuraa kaikenlaista toissijaista, kuten se, miten Jumala liittonsa eri aikoina ilmentää. Liittoon kuuluu kaikkina aikoina liiton merkki. Aadamilla se oli se yksi puu. Hänelle saneltiin liiton ehdot, kun hän oli aikuinen: yhdestä puusta ei saanut syödä. Hänen lapsiaan tämä olisi toki koskenut heti vauvasta asti, ellei perhe olisi lentänyt ulos paratiisista. Ihan samanlainen kuvio, kuin myöhempien liiton merkkien, ympärileikkauksen ja kasteen kanssa!

Huomaatko, miten ajatus karkaa heti ihmisiin? Yksi ihminen sai yhdenlaisen merkin, toinen toisenlaisen. Nykyajan opettaja se-ja-se sanoo asiasta näin, kun taas toi-ja-toi opettaakin, että näin-ja-näin. Sekunnissa unohdamme kaikkivaltiaan Luojan ja Herran ja keskitymme tärkeämpänä pitämiimme asioihin, kuten siihen, missä olosuhteissa luotua vettä pitää tuoda kosketuksiin luodun ihmisen kanssa.

Ei se niin, rakkaat veljeni, oleman pidä.

Jumala on liittoteologia – toinen yritys

Jumala on tärkeintä. Jumala on pääpointti.

Jumala loi ihmiset ottaakseen osan heistä liittoon itsensä kanssa ja jättääkseen osan ulos tästä yhteydestä.

Eräänä aikana historiassa Jumala merkkasi ihmisensä yhdellä tavalla ja toisenlaisiin tehtäviin myöhempinä aikoina valitut merkattiin taas toisella tavalla. Voihan maallinenkin johtaja merkata osan alaisistaan firman paidalla, kun taas taas osalle annetaan kaulaan ripustettava henkilökortti. Taivaallinen Johtaja tekee mitä haluaa ja hän varmasti ymmärtää parhaiten, miten hän suunnitelmiaan edistää.

Jos johtaja on sama, niin onko sillä lopulta ihan hirveästi väliä, kuka sai paidan ja kuka henkilökortin? Eivätkö kaikki ole saman marketin työntekijöitä, jotka painavat hiki hatussa hommia rikastuttaakseen kauppiasta? Niinhän me kristitytkin teemme samaa työtä Aadamin ja Mooseksen kanssa, mutta vähän eri tavalla merkittyinä ja meidän tarkoituksemme on vain pelata koko elämämme taivaallisen työnantajamme pussiin. Pääpointti on siinä, että työnantajan käskyjä totellaan ja hänelle alistutaan kaikessa. Jäämme vaikka ylitöihin, että saisimme myyntitavoitteet täyteen, emmekä koko työpäivän aikana ota kassasta mitään itsellemme, vaan annamme kaiken sille, joka meidät omistaa. Me emme tienaa euroakaan itsellemme, vaan Jumalallemme.

Liittoja ei siis tarvisi kategorisoida eri liiton merkkien mukaan, vaan Jumalan mukaan, sillä yksi ja sama on kaikkien Herra. Hän on rikas antaja jokaiselle, joka huutaa häntä avuksi, sillä jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu.

Kauppias voi myös antaa yksittäisille palvelijoilleen erilaisia käskyjä eri vuorokaudenaikoina. Saman Jumalan alaisuudessa Aadam hyllytti ensin aamulla maitoja kylmäkaapissa, mutta kun hänelle tuli kylmä, hän tuli sieltä pois ja palveli samaa Jumalaa loppupäivän kassalla. Meidän ei siis ensisijaisesti kannata keskittyä siihen, tekeekö Jumala Aadamin kanssa yhden liiton ennen lankeemusta ja uuden, erillisen liiton lankeemuksen jälkeen. Keskitytään mieluummin Jumalaan. Hän teki Aadamin kanssa liiton. Hän kyllä tiesi, että Aadam oli munasillaan, mutta laittoi hänet silti kylmäkaappiin töihin. Ihan kuin hänen tarkoituksensa olisi ollut laittaa Aadam olosuhteisiin, joissa hän ei kauaa pärjäisi, jotta pian tapahtuisi jokin suuri muutos!

Jumala järjesti paratiisiin sellaiset olosuhteet, että Aadam voisi rikkoa liiton ehdot. Jumala päätti toimia niin, vaikka hänellä olisi ollut kaikki valta toimia myös toisin. Jumalalla oli suunnitelma. Jumala varta vasten valmisti maailman sellaiseksi, että sinne tulisi syntiä. Jumala aikoi jo ennen syntiinlankeemusta sovittaa omien työntekijöidensä synnit. Jumalalla oli ratkaisu ennen ongelmaa. Ratkaisu on Jumala ja hän loi ongelman, jotta voisi tulla ylistetyksi sen ratkaisuna. Jumala halusi kuolla omiensa edestä ristillä. Jumala halusi nousta kuolleista. Jumala halusi astua taivaaseen. Miten ihmeellinen, ikuinen Jumalallinen suunnitelma – ja erilaiset liittoteologiset konseptit, kuten se, kenellä oli firman paita ja kenellä henkilökortti tai se, kuka hänen palvelijoistaan suunnitelman edetessä teki mitäkin hänelle määrättyä työtehtävää, ovat todellakin sivuseikkoja.

Liittoja ei siis kannata ensisijaisesti kategorisoida sen mukaan, kenelle Jumalan alaisista annettiin mitkäkin määräykset liiton yhteydessä. Jumalan suuressa suunnitelmassa jonkun osaksi tuli tuoda synti maailmaan, jonkun osaksi taas tuoda laki ja jonkun osaksi saarnata evankeliumia – samalla kun joku toinen vain pesi lattioita sivuosassa tekemättä mitään näistä eeppisistä päärooleista!

Eri liittoissa eri ihmisille annettiin erilaisia rituaalilakeja, mutta ne eivät myöskään kelpaa liittojen määrittelyyn. Pappien vaatteet vanhassa testamentissa kuuluivat heille silloin, mutta eivät kaikille heidän aikalaisilleen. Aadam suoritti jonkinlaiset sakramentit, kun taas me suoritamme kasteen ja ehtoollisen. Niinhän pitääkin olla: kassalla pukeudeutaan yhdennlaiseen asuun, kun taas paistopistellä toisenlaiseen. Kassa tervehtii jokaista asiakasta, siivojan taas kuuluu vain tehdä hommansa hiljaa. Eri ihmisillä on erilaiset roolit, eikä liittoja voi määritellä sen kautta, mitä rooleja niiden yhteydessä suoritetaan, vaan olennaista on kauppiaan määräys, jonka mukaan on järjestäydyttävä. Kauppias käskee kassalle sen, jolle hän on antanut laskutaidon ja paistopisteelle sen, jolle hän on antanut leipomisen armolahjan.

Moraalilaki on kuitenkin kaikille sama, olit sitten paljain päin tai leipurin hatussa. Et saa esimerkiksi murhata, oli roolisi mikä tahansa. Et saa murhata vuoron alussa etkä sen lopussa, ei siksi että murha itsessään olisi väärin, vaan siksi, että kauppias määrää niin.

Kauppiaan kirjoittamasta tarinasta tekee erityisen kiinnostavan se, että hän katsoi koko ajan valvontakameroista, kun hänen kauppansa taukohuoneessa suunniteltiin hänen poikansa murhaa. Ihmiset, joita hän ei ollut palkannut firmaansa, olivat käyneet varastamassa pukuhuoneen kaapista liiton ulkoiset merkit – kuka paidan, kuka henkilökortin – ja soluttautuneet oikeiden työntekijöiden joukkoon toteuttamaan moraalittoman suunnitelmansa.

Kaikkea tätä kauppias seurasi vierestä. Hän oli jo vuosisatoja varoitellut vanhassa testamentissa, että jos elätte moraalittomasti, teidät tapetaan, oli päällä sitten ulkoiset liiton merkit tai ei. Hän kuitenkin seurasi vierestä, kun moraalittomuuden äärimmäinen huipennus – Jumalan pojan murha – toteutettiin, jotta kaikkien katseet kohdistuisivat häneen, kun hän herättää poikansa kuolleista. Hän sai kaiken kunnian ja oli huomion keskipisteenä myös vuonna 70 jKr tuomitessaan poikansa murhanneet liitonmerkkivarkaat lopulliseen ja pysyvään tuhoon.

Sellaista on liittoteologia.