Olen itse tähän asti tulkinnut Roomalaiskirjeen luvun 11 olevan vielä toteutumistaan odottava profetia, jossa ilmoitetaan, että tulevaisuudessa kaikki pakanat kääntyvät kristityiksi ja sen jälkeen juutalainen kansakin pelastuu.

Viime aikoina olen alkanut kyseenalaistaa tämän tulkinnan. Ehkä olen täysin väärässä ja luku 11 onkin toteutunut jo ensimmäisellä vuosisadalla. Katsotaanpa asiaa tarkemmin.

Asia on monimutkainen ja minä olen yksinkertainen ja siksi teenkin varmaan tämmöistä tavallista syvällisempää artikkelia kirjoittaessani erityisen paljon virheitä. Kommenttiosio on auki ja sinne saa jättää palautetta.

Tiedoksi vielä niille, jotka tilaavat uudet artikkelini sähkpostiinsa, että te saatte käsittääkseni vain sen ensimmäisenä julkaistun verision sähköpostiin ja jos haluatte lukea myöhemmin tehdyt muutokset, niin ette näe niitä, ellette avaa artikkelia erikseen.

No niin, sitten asiaan.

Kontekstilla vai ilman?

「文脈、文脈、文脈」
– Ken’ichi Nakagawa

Konteksti, konteksti, konteksti. Sen tärkeyttä yksi netissä paljon kuuntelemistani opettajista joskus painotti toistamalla sanan kolmeen kertaan. Ironista kyllä, en muista missä kontekstissa hän sen teki, mutta annetaan olla ja jatketaan tutkimaan roomalaiskirjeen lukuja yhdeksän ja kymmenen, sillä ne tuntuvat asettavan kontekstin luvulle 11.

Lukujen 9 ja 10 kohdalla jakeiden sisällön tiivistelmä on tulee ensin ja sen perässä on [ hakasuluissa ] omia kommenttejani, jotka eivät nouse suoraan itse jakeesta. Lisäksi suosittelen, että luet ensin luvut raamatusta itse ja vasta sitten tutustut tiivistelmääni.

Luku 9 – Ei-luonnolliset lapset & Jerusalem Babylonina ja Sodomana

Jakeet 1-5: Paavali harmittelee juutalaisten (nimenomaan lihan puolesta juutalaisten, jae 3) epäuskoa ja toivoo heidän pelastustaan

Jae 6: Paavali muistuttaa, ettei Jumalan sana ole mennyt harhaan äsken mainitsemastaan epäuskosta huolimatta, koska Israelin käsite ei ole niin yksiselitteinen, kuin joku voisi luulla

Jakeet 7-9: Meitä muistutetaan siitä, että Israelin (siis sen miehen, Jaakobin) isäkin oli syntynyt ihmeen kautta, ei luonnollisesti. Luonnollisesti ja (kaikin puolin epäilyttävin) ihmiskonstein syntynyt Israelin veli Ismael taas ei tullut luetuksi Jumalan lasten joukkoon.

Jae 10: Muistutetaan, että myös Israel=Jaakob itse (sekä hänen veljensä Eesau) syntyi yliluonnollisten tapahtumien seurauksena (ks. Genesis 25:20-26)

Jakeet 11-13: Israelin=Jaakobin syntymän lisäksi myös hänen elämänsä sisältö oli yliluonnollisesti ennaltamäärättyä

Jakeet 14-23: Muistutetaan, että Jumala (kuten koko luvun alkuosakin on kertonut) tekee ihmisillä mitä tahtoo. Hän valitsee ja hylkää heitä oman suunnitelmansa mukaan.

Jakeet 24-25: Jumala on pelastanut myös pakanoita ja tämä kerrotaan ennustetuksi Hoosean kirjassa, tarkemmin sen toisessa luvussa. [ Huom: Lue tuo luku kokonaan ja huomaat, että siinä puhutaan nimenomaan epäjumalanpalveluksella itsensä saastuttaneen lihallisen Israelin tuomiosta. Tosin tällä on kaiketi ollut jonkinlainen ensimmäinen täyttymys VT:n aikana, jolloin se on tarkoittanut lihallisen Israelin puhdistumista Baalin palvonnasta ja tämä tapahtuma on sitten ollut varjokuva siitä, minkä Paavali nyt ilmoittaa tämän profetian lopulliseksi täyttymykseksi, eli pakanoiden muuttumisen Jumalan kansaksi. ]

Jakeet 27-28: Jesaja on myös ennustanut että Israelin lapsien jäännös pelastuu. [ Huom: Ja jos tämän ”lähitäyttymys” on ollut se, että jäännös palaa Babylonista luvattuun maahan, niin tämä pakottanee ajattelemaan, että Paavali puhuu tässä nyt tuon varjokuvan typologisesta vastaparista, eli ilmestyskirjankin Babyloniksi haukkumasta lihallisesta Jerusalemista, josta pelastuu uskovien jäännös, eikö vain? ]

Jae 29: Paavali viittaa Jesajan ensimmäiseen lukuun, jossa Jerusalemia haukutaan Sodomaksi ja Gomorraksi ja muistuttaa että Jumala on jättänyt siemenen, joka pelastuu. [ Huom: Eikö tämäkin ole aika kovaa kieltä siitä, miten vuonna 70 jKr. tuo hengellinen Sodoma (ks. Ilmestyskirja) sai lopullisen tuomionsa sen jälkeen, kun enkelit olivat hakeneet omansa pois? ]

Jakeet 30-33: Pakanat ovat saaneet vanhurskauden, mutta lihallinen Israel ei, koska ovat loukkaantuneet loukkauskiveen. [ Kompastuskallio / loukkauskivi, johon näillä sitaateilla viitataan, on Jahve Sebaot itse (Jes. 8:13-14) ja ne, joiden kompastukseksi hänet on laitettu, ovat nimenomaan ”te pilkkaajat, te jotka hallitsette tätä kansaa Jerusalemissa”, kertoo Jesaja 28:14-16 ]

Luku 10 – Lihallisen israelin epäusko pysyy, vaikka mitä tekisi

Jakeet 1-3: Paavali toivoo lihallisten israelilaisten pelastusta, tunnustaa heidän innokkuuntensa, mutta moittii sen olevan vain pyrkimys pelastua omin konstein, alistumatta Jumalan tarjoamaan pelastukseen.

Jakeet 4-5: Juutalaisten saama laki on tähdännyt Kristukseen, eikä siihen, että jokainen uskova pitäisi sen jokaisen kohdan ja pelastuisi sitten tällä ansiollaan.

Jakeet 6-11: Pelastus on tuotu helposti saataville eikä sitä tarvi kiivetä hakemaan taivaasta tai muualtakaan, sen kun uskoo vaan, niin pelastuu! Jakeessa 11 hän viittaa myös ilmeisesti taas Jesajan lukuun 28, jossa luvataan Kulmakiveen uskoville pelkästään uskon perusteella, etteivät he tule horjumaan kun taas Jerusalemin johtajat kompastuvat.

Jakeet 12-13: Paavali kertoo, että tässä (=uskolla vanhurskautumisessa) ei ole eroa juutalaisten ja pakanoiden välillä, koska – ja sitten hän viittaa perusteluna Joelin lukuun 3. [ Huom: Pietari mainitsee tuon luvun Apt 2:ssa ja kertoo silloin sen ennustavan vanhan testamentin lopun ajoista, siis ensimmäisen vuosisadan tapahtumista. Jos kerran tämä on ollut myös Paavalilla mielessä, tai siis suoraan sanottuna jopa perusteluna sille, ettei uskolla vanhurskaaksi tulemisessa ole eroa juutalaisten ja pakanoiden välillä, niin mitä se tarkoittaa? Miten tuo luku sen perustelee? Ilmeisesti siten, että kun kerran Joel 3:4 kertoo Herran päivästä, jolloin Jumala hävittää fyysisen Jerusalemin, niin kun hän heti seuraavassa jakeessa sanoo kuitenkin, että ”Jerusalemissa ovat pelastuneet”, niin tämä tarkoittaa sitä, että Jerusalem on muuttunut. On laskeutunut taivaasta uusi taivaallinen Jerusalem eli kristillinen kirkko ja pelastuneet ovat siellä. Vanha Jerusalem tuhotaan, uusi tulee tilalle. Joel 3:5 sanoo myös pakoonpäässeiden joukoksi / jäännökseksi niitä, jotka ovat selvinneet edellisen jakeen tuomiosta, joka kohtasi lihallista Jerusalemia. Huomaat varmaan, miten se sopii Jerusalem on Babylon/Sodoma -teemaan? ]

Jae 14: Paavali on luvun alussa todennut, että juutalaiset eivät usko. Juuri hän kuitenkin jakeessa 13 viittaa Joelin paikkaan, jossa kerrotaan miten Jerusalemissa huudetaan avuksi herran nimeä ja pelastutaan. Eli jae 14 kysyy rivien välistä, kuinka israelilaiset voivat huutaa avuksensa Herraa, kuten Joel ennustaa, kun he nyt kuitenkaan eivät usko, kuten Paavalikin luvun alussa myöntää. [ Ja vastaus tähän onkin kaiketi se, että ne israelilaiset, jotka huutavat avuksi Herraa, eivät ole enää lihalliset israelilaiset, vaan kaikki uskovat ]

Jakeet 14-15: Näissä esiintyvät – tietyssä mielessä vain retoriset – kysymykset löytävät vastaparinsa muutamaa jaetta myöhemmin:

Kuinka he huutavat avuksensa sitä, johon eivät usko? – Jae 16 vastaa: ”kaikki eivät ole olleet kuuliaisia evankeliumille” ja viittaa Jesajan lukuun 53, jossa evankelimi ilmoitetaan, kysyen kuitenkin aluksi: ”Kuka uskoo meidän saarnamme?”. Kysymyksen voi Jesajalta hyvin ymmärtää, kun muistaa miten hän ”luvussaan” 28 ennusti että Juutalaisten johtajat tulisivat torjumaan evankeliumin. He eivät vain usko.

Kuinka he voivat uskoa siihen, josta eivät ole kuulleet? – Jae 18 vastaa: ”eivätkö he ole kuulleet? Kyllä ovat”. Juutalaiset ovat kuulleet ja onpa saarna kantautunut kaikkiin muihinkin maihin. Juutalaiset ovat siis kyllä kuulleet, mutta eivät vain usko.

Ja kuinka he voivat kuulla, ellei ole julistajaa? – Jae 19 vastaa jo Mooseksen julistaneen, mutta juutalaiset vain eivät usko.

Kuinka kukaan voi julistaa, ellei ketään lähetetä? – Tähän vastaa jo saman jakeen loppuosa, joka viittaa Jesajan lukuun 52, jonka alussa ilmoitetaan että kun Jerusalemin puhdistetaan ja vapautetaan, tulee myös julistajia, jotka ilmoittavat: ”Sinun Jumalasi on kuningas!”. Kuningasta eli Kristusta Jesaja kuvailee hyvin tarkkaan kohdassa 52:13-15, kunhan on ensin maalaillut vahvasti kuvaa uudesta exoduksesta. Käy itse lukemassa – tässä kohtaa pointti on vain se, että on julistettu ja on lähetetty, mutta juutalaiset (lihan puolesta israelilaiset siis) eivät vain ole uskoneet.

Jakeet 19-20: Pakanoille Jumala on itsensä ilmoittanut, mutta lihalliselle Israelille hän ilmoittaa tuomion. TAI sitten Jumala on ilmoittanut itsensä lihalliselle Israelille tuomion tuojana, kun he eivät häntä etsineet. [ En tiedä, kumpi. Joka tapauksessa Paavali viittaa tässä Jesajan lukuun 65, jossa kerrotaan miten lihallinen luopioisrael saa tuomion ja Jumala luo uuden taivaan ja uuden maan (kristillinen aika) valituilleen. Lue se ja myös samassa kohtaa oleva viittaus 5. Mooseksen kirjan lukuun 32, sekin on erittäin tärkeä aiheemme kannalta, mutta tilan säästämiseksi emme käsittele sitä tässä muuten, kuin sanomalla, että siinä puhutaan lihallisen israelin tuomiosta ja pakanoiden riemusta sen nähdessään ]

Luku 11 – menneisyyttä vai tulevaa?

Lukemisen helpottamiseksi luvun 11 jakeet ovat quote -laatikoissa ja niitä käsittelevät kommentit normaalina tekstinä. Luvuista 9 ja 10 tarjosin siis omin sanoin kirjoitetut tiivistelmät, mutta nyt muotoilu muuttuu ja tarjoan koko jakeen ja sitä seuraa selitys.

1 Minä sanon siis: ei kaiketi Jumala ole hyljännyt kansaansa? Pois se! Sillä olenhan minäkin israelilainen, Aabrahamin siementä, Benjaminin sukukuntaa.

Paavali luettelee konkreettisia sukukuntia, joista hän polveutuu, eli tässä kohtaa puhutaan lihallisesta israelista. Jumala ei ole hylännyt sitä, vaan päättänyt pelastaa siitä jäännöksen, jonka hän liittää yhteen pakanoiden kanssa ja näin syntyy uusi Israel. Hän kertoi aiemmin vanhankin Israelin syntyneen yliluonnolisten sattumusten seurauksena, kuten muistat, joten emme saa enää yllättyä siitä, että Israelille tapahtuu jotain tälläistä.

2 Ei Jumala ole hyljännyt kansaansa, jonka hän on edeltätuntenut. Vai ettekö tiedä, mitä Raamattu sanoo kertomuksessa Eliaasta, kuinka hän Jumalan edessä syyttää Israelia:

Jumala ei ole hylännyt millään tavalla eikä missään vaiheessa tätä kansaansa: hengellistä Israelia eli tosi Israelia – siis oikeiden uskovien joukkoa, niitä, jotka hän on edeltätuntenut eli valinnut pelastukseen. Toisaalta Jumala ei ole hylännyt tätäkään kansaansa: lihallista Israelia, siis niitä, jotka ovat vain ulkonaisesti juutalaisia. Heitä, siis ei-uskovia lihallisen Israelin jäseniä, Elia syyttää Jumalan edessä:

3 ”Herra, he ovat tappaneet sinun profeettasi ja hajottaneet sinun alttarisi, ja minä yksin olen jäänyt jäljelle, ja he väijyvät minun henkeäni”?
4 Mutta mitä sanoo hänelle Jumalan vastaus? ”Minä olen jättänyt itselleni seitsemäntuhatta miestä, jotka eivät ole notkistaneet polvea Baalille.”

Jumala oli jättänyt itselleen myös Elian päivinä tietyn verran jäännöstä tiettyä tarkoitusta varten. Jumala oli tehnyt sen – hän oli valinnut, kenet ottaa ja kenet jättää. Niin nytkin, kun vanhan liiton lopun aikoina Jumala pelasti joitakin yksilöitä juutalaisten joukosta. Se ei ollut siis mitenkään ennenkuulumaton toiminpide – ei sen osalta, että lihalliset israelilaiset olivat jumalattomia eikä sen osalta, että Jumala pelasti osan heistä omalla päätöksellään silti, vapauttaen heidät jumalattomuudesta ja vanhurskauttaen heidät omiksi palvelijoikseen.

5 Samoin on nyt tänäkin aikana olemassa jäännös armon valinnan mukaan.

Samoin on tänäkin aikana. Samoin, samalla tavalla kuin Elian aikaan, Israel on jumalaton kansakunta, josta Jumala valitsee silti osan pelastukseen.

6 Mutta jos valinta on armosta, niin se ei ole enää teoista, sillä silloin armo ei enää olisikaan armo.

Valinta on armosta – lihallisesta Israelista pelastukseen valitut eivät tulleet valituksi omien, moraalisesti hyvien tekojensa perusteella, eivätkä mistään muusta itsestään lähtevästä syystä. He olivat ihan samaa porukkaa, kuin kaikki muutkin, Jumala vain päätti antaa heille uskon, mutta ei heidän veljilleen. Ja jos hän voi näin antaa uskon jollekin, jolle se ei ikäänkuin näyttäisi luonnollisesti kuuluvan, niin miksei myös pakanoille, joille se ei myöksään näyttäisi luonnollisesti kuuluvan? Jos kerran armo on armo vain silloin, kun se ei riipu ihmisestä itsestään, niin eikö sen pidä silloin olla riippumaton myös siitä, onko sen kohde juutalainen vai pakana?

7 Miten siis on? Mitä Israel tavoittelee, sitä se ei ole saavuttanut, mutta valitut ovat sen saavuttaneet; muut ovat paatuneet,

Mitä israel tavoittelee? Se meidän pitää lukea sisään tekstiin, mutta sen on oltava pakosti jotain sellaista, jota valitut saavat, mutta lihallinen luopioisrael ei saa. Ilmeisesti heidän tavoitteensa on vanhurskaus/pelastus/jumalan tunteminen, jotka ovat muuten paitsi synonyymejä keskenään, myös hylkäyksen vastakohtia. Eli ihminen on joko hylätty kadotukseen tai sitten valittu tuntemaan Jumala, jolloin hän on myös vanhurskas ja pelastuu. Lihallisesta Israelista osa on siis paadutettu ja osa ei, kuten Paavali muistuttaa Vanhan testamentinkin opettavan:

8 niinkuin kirjoitettu on: ”Jumala on antanut heille uneliaisuuden hengen, silmät, etteivät he näkisi, ja korvat, etteivät he kuulisi, tähän päivään asti”.

Tuo ei ole sitaatti. On hirveän tärkeää ottaa jatkuvasti huomioon, ettei UT:ssa juuri ole sitaatteja vanhasta testamentista, vaan viittauksia vanhaan testamenttiin. Meidän ei siis kuulu tuijottaa vain lainausmerkkien välissä olevaa tekstinpätkää, vaan nähdä se viittauksena koko siihen VT:n paikkaan, johon se asiayhteydessään kuuluu. Lihallisen Israelin jakaantumista valittuihin ja paatuneisiin Paavali siis perustelee viittaamalla Jesajan lukuun kuusi, joka menee suurinpiirtein näin:

1-5 Jesaja kohtaa jumalan pyhyyden ja tajuaa ettei voi kestää koska hän ja hänen kansansa ovat huuliltaan saastaisia, 6-7 Jumalan luota tulee puhdistus Jesajan huulille, mutta ei hänen kansansa huulille, vaikka ne olivat yhtä saastaiset, 8 Jumala kutsuu, Jesaja vastaa myöntävästi [koska hänet on nyt puhdistettu] 9-10 Jumala lähettää Jesajan varta vasten paaduttamaan muut lihallisesta Israelista, 11-12 paadutuksen on määrä kestää ”siihen asti kunnes kaupungit tulevat autioiksi, asumattomiksi, ja talot tyhjiksi ihmisistä ja pellot on hävitetty erämaaksi kunnes Herra on karkoittanut ihmiset kauas ja suuri autius tullut keskelle maata” [tämän jälkeen ei siis luvata poistaa paatumusta, vaan tämä vain kertoo että heidät on paadutettu jotta heidät tuomittaisiin], 13 ”Ja jos siellä on jäljellä kymmenes osa, niin hävitetään vielä sekin. Mutta niinkuin tammesta ja rautatammesta jää kaadettaessa kanto, niin siitäkin: se kanto on pyhä siemen.””

Eli Roomalaiskirjeen 11:8 perustelee jakeessa 11:7 manittua valittujen pelastusta ja muiden paatumusta tuolla koko Jesajan luvulla: Jumala pelastaa jotkut siemeneksi ja vartavasten paaduttaa muutta sokeiksi, jotta hän heidät tuomitsisi.

9 Ja Daavid sanoo: ”Tulkoon heidän pöytänsä heille paulaksi ja ansaksi ja lankeemukseksi ja kostoksi,
10 soetkoot heidän silmänsä, etteivät he näkisi; ja paina yhäti heidän selkänsä kumaraan”.

Viittaus, ei sitaatti, psalmiin 69, joka messiaan kärsimystä kuvailtuaan sanoo: ”Veljilleni minä olen tullut vieraaksi, olen tullut oudoksi äitini lapsille.”. Kuulostaako vähän siltä että lihallinen Israel hylkää kuninkaansa? Kärsimyksen kuvaus jatkuu ja vähän myöhemmin: ”Porteissa-istujat minusta jaarittelevat, ja väkijuomain juojat minusta laulavat” ja jatkaa kuvaten, miten messias rukoilee Jumalaa ahdistuksissaan vihollistensa ja ahdistajiensa käsiin jouduttuaan. Hänen vihollisensa ovat siis ilmeisesti hänen ”veljensä”, siis lihalliset Israelilaiset, sekä ”porteissa-istujat” eli heidän johtajansa, jotka ilmeisesti tuossa rinnastetaan muuten myös juoppoihin.

Vähän noiden jälkeen psalmissa seuraa Paavalin roomalaiskirjeessä viittaama kohta ”Tulkoon heidän pöytänsä heille paulaksi, ansaksi noille suruttomille.” Siis hä, mikä pöytä, kenelle? Nuo suruttomat ovat tässä kontekstissa tietysti lihallinen Israel johtajineen, joka kokoontui viimeisen kerran yhteen pääsiäisenä vuonna 70 jKr, muutama vuosikymmen messiaansa hylättyään, uhripöydän ääreen viettämään pääsiäisateriaa, joka koitui heille ansaksi. Roomalaiset kun hyökkäsivät Jerusalemiin juuri pääsiäisen aikaan, kun kaikki Kristuksen kieltäneet lihalliset israelilaiset olivat kokoontuneet Jerusalemiin pääsiäisen viettoon. Heidän oli siis pakko mennä sinne, koska 5 Moos 16:16 käskee kerääntyä pääsiäisenä sinne – tai siis ainakin kaikkien miesten on pakko mennä. Kaikki samassa paikassa, samassa ansassa, kun koitti Herran päivä – paitsi valitut. Valitut uskoivat, kun Jahve ilmoitti Luukaksen luvussa 21, että ”kun te näette Jerusalemin sotajoukkojen ympäröimänä, silloin tietäkää, että sen hävitys on lähellä. Silloin ne, jotka Juudeassa ovat, paetkoot vuorille, ja jotka ovat kaupungissa, lähtekööt sieltä pois, ja jotka maalla ovat, älkööt sinne menkö. Sillä ne ovat koston päiviä, että kaikki täyttyisi, mikä kirjoitettu on”.

Tuo Jumalan käsky on maalaisjärjen vastainen. Kaupunki oli linnoitettu juuri sitä varten, että sinne paettaisiin aina, kun viholliset hyökkäävät. Uhriateria tuli ansaksi niille, jotka hylkäsivät tuon Jumalan käskyn ja vuorille eli pois kaupungista pakenemisen sijaan pakenivatkin kaupungin muurien sisäpuolelle.

Paavalin viittaama paikka jatkuu: ”soetkoot heidän silmänsä, etteivät he näkisi; ja paina yhäti heidän selkänsä kumaraan” tai, niinkuin se psalmissa 69 vanhan käännöksen mukaan kuuluu, ”Soetkoot heidän silmänsä, niin etteivät näe, ja saata heidän lanteensa alati horjumaan.” Roomalaiskirjeen alkuperäiset lukijat eivät olleet sellaisia laiskoja pummeja kuten me, vaan he tunsivat vanhan testamentin hyvin ja osasivat jatkaa tuota psalmia eli laulua samalla tavoin, kuin sinä osaat laulaa Suvivirren loppuun, kun joku sanoo: ”Jo joutui armas aika”, ja se jatkuu näin:

”Vuodata vihastuksesi heidän päällensä, ja yllättäköön heidät sinun vihasi hehku, Joutukoon heidän leiripaikkansa autioksi, älköön heidän majoissansa asukasta olko,  Sillä he vainoavat sitä, jota sinä olet lyönyt, he juttelevat niiden tuskista, joita sinä olet haavoittanut, Lisää heille rikosta rikoksen päälle, ja sinun vanhurskauteesi he älkööt pääskö. Pyyhittäköön heidät pois elämän kirjasta, älköönkä heitä kirjoitettako vanhurskasten lukuun.”

Noin se jatkuu. Kuulostaako ihan vähän siltä, että lihallinen Israel kohtaa Jumalan vihan, autioituu lopullisesti ja tulee pyyhityksi pois elämän kirjasta? Psalmi jatkaa vihjaamalla vanhan liiton uhrijärjestyksen lopusta ja kertoo Uuden Jerusalemin rakentamisesta (Siion on siis synonyymi Jerusalemille)

”Mutta minä olen kurja ja vaivattu, suojatkoon minua sinun apusi, Jumala,  niin minä veisuulla kiitän Jumalan nimeä ja ylistän häntä kiitosvirsillä. Se on Herralle otollisempi kuin härkä, kuin mulli, sarvipää ja sorkkajalka. Nöyrät näkevät sen ja riemuitsevat; elpyköön teidän sydämenne, teidän, jotka etsitte Jumalaa. Sillä Herra kuulee köyhiä eikä halveksi vankejansa. Kiittäkööt häntä taivaat ja maa, meret ja kaikki, mitä niissä liikkuu. Sillä Jumala on pelastava Siionin ja rakentava Juudan kaupungit, niin että he asettuvat niihin ja omistavat ne. Hänen palvelijainsa jälkeläiset saavat sen perinnökseen, ja ne, jotka hänen nimeänsä rakastavat, saavat asua siinä.”

Jumalan rakentamassa uudessa Israelissa saavat siis asua (ei lihan puolesta israelin kansaan kuuluvat vaan) ne, jotka hänen nimeänsä rakastavat.

Mitä ilmeisemmin lihalliseesta Israelista (miksi muuten puhe nimenomaan omasta heimosta vs pakanoista) Paavali jatkaa Roomalaiskirjeen luvussamme:

11 Minä siis sanon: eivät kaiketi he ole sitä varten kompastuneet, että lankeaisivat? Pois se! Vaan heidän lankeemuksensa kautta tuli pelastus pakanoille, että he itse syttyisivät kiivauteen.

Lihallinen Israel ei langennut siksi, että lankeemus olisi ollut itse tarkoitus, vaan sitä varten että pakanat tulisivat osana tätä prosessia pelastumaan.

Mutta mitä tarkoittaa kiivauteen syttyminen tässä, tai myöhemmin jakeessa 13? Yleisin tulkinta on, että lihalliset israelilaiset näkevät pakanoiden kääntymyksen ja haluavat sitten itsekin tästä kateellisiksi tultuaan kääntyä. Ehkä näin on, mutta minulle tämä ajatus ei tällä hetkellä oikein aukea, yritin sitten sovittaa sitä kumpaan tahansa tulkintaan, preteristiseen tai futuristiseen.

12 Mutta jos heidän lankeemuksensa on maailmalle rikkaudeksi ja heidän vajautensa pakanoille rikkaudeksi, kuinka paljoa enemmän heidän täyteytensä!

Jos jo se, että lihallinen Israel lankesi ja koki tappion/vajauden, on pakanakansoille rikkaus (koska sitä kautta he päätyivät saamaan evankeliumin), kuinka paljon suurempi rikkaus tulee pakanoille siitä, että lihallisen Israelin osa pelastushistoriassa tulee täyttymykseensä ja kristillinen aika alkaa lopullisesti ja täysin.

13 Teille, pakanoille, minä sanon: Koska olen pakanain apostoli, pidän minä virkaani kunniassa,
14 sytyttääkseni, jos mahdollista, kiivauteen niitä, jotka ovat minun heimolaisiani, ja pelastaakseni edes muutamia heistä.

Paavali joka oli juuri kertonut tarkkaan, miten VT lupaa hirveän tuhon lihalliselle Israelille, halusi itse omana elinaikanaan kuitenkin pelastaa edes muutamia yksilöitä tuolta tuholta.

15 Sillä jos heidän hylkäämisensä on maailmalle sovitukseksi, mitä heidän armoihin-ottamisensa on muuta kuin elämä kuolleista?

Lihallinen Israel oli hengellisesti kuollut ja Jumala oli luvannut tappaa heidät vielä fyysisestikin. Olisi kuin elämä kuolleista, jos tuosta porukasta pystyisi pelastamaan edes jonkun! Kristityksi kääntymällä hän pelastuisi sekä hengellisestä kuolemasta että kuolemasta ”ansapöydän” ääressä vuonna 70 jKr, kun hänen maanmiehensä hakattiin roomalaisilla miekoilla kappaleiksi.

16 Mutta jos uutisleipä on pyhä, niin on myös koko taikina, ja jos juuri on pyhä, niin ovat myös oksat.
17 Mutta jos muutamat oksista ovat taitetut pois ja sinä, joka olet metsäöljypuu, olet oksastettu oikeiden oksien joukkoon ja olet päässyt niiden kanssa osalliseksi öljypuun mehevästä juuresta,
18 niin älä ylpeile oksien rinnalla; mutta jos ylpeilet, niin et sinä kuitenkaan kannata juurta, vaan juuri kannattaa sinua.
19 Sinä kaiketi sanonet: ”Ne oksat taitettiin pois, että minut oksastettaisiin”.
20 Oikein; epäuskonsa tähden ne taitettiin pois, mutta sinä pysyt uskosi kautta. Älä ole ylpeä, vaan pelkää.
21 Sillä jos Jumala ei ole säästänyt luonnollisia oksia, ei hän ole säästävä sinuakaan.

Vaadin saada sanoa, että tämä kohta on todennäköisesti paljon syvällisempi, kuin mitä osaan tällä hetkellä ymmärtää. Tietyssä mielessä haluaisin vain nostaa kädet pystyyn ja antaa olla – jättää sanomatta senkin, mitä ymmärrän, koska en ymmärrä kaikkea. Ihan jo vanhan testamentin opetus uutisleivistä on minulle niin vieras, etten voisi väittää osaavani lähteä käsittelemään sitä tässä sitaatin sijaan viittauksena.

Entä juuri? Onko puun juuri tuossa pelkkä kielikuva, vai viittaako se johonkin tiettyyn juuren VT:ssä?

Mutta preteristiseen kontekstiin nuo ylläolevat jakeet sopivat mainiosti, puhutaanhan niissä pakanoiden ja juutalaisista pelastuvan jäännöksen yhdistämisestä. Se ei ole mitään maailmanlopun meininkiä vaan tapahtui ensimmäisellä vuosisadalla. Kristillisenä aikana on vain yksi tosi Israel, ei pakanoita ja juutalaisia erikseen. Meidät on yhdistetty yhdeksi temppeliksi, yhdeksi ruumiiksi ja yhdeksi öljypuuksi, enkä keksi mitään syytä miksi tämä tulisi koskaan muuttumaan. Siksi lieenee turvallista tulkita, ettei lihallisella Israelilla ole enää mitään erityisosaa Jumalan pelastussuunnitelmassa.

Jumala ei säästänyt lihallista Israelia eli luonnollisia oksia, eikä sinussa itsessäsi ole mitään syytä, miksi hän sinutkaan, ensimmäisen vuosisadan roomalainen, säästäisi. Siksi Paavali jatkaa:

22 Katso siis Jumalan hyvyyttä ja ankaruutta: Jumalan ankaruutta langenneita kohtaan, mutta hänen hyvyyttänsä sinua kohtaan, jos hänen hyvyydessänsä pysyt; muutoin sinutkin hakataan pois.

Katso Jumalan ankaruutta langenneita eli lihallista Israelia kohtaan: heidät paadutetaan arvottomien harhaoppien vietäväksi kunnes Rooman armeija tuhoaa heidät ihan fyysisestikin. Sitten katso Jumalan hyvyyttä sinua kohtaan: vältät tuon kohtalon, koska hän hyvyydessään pitää sinua jalossa öljypuussa. Et ole itse itseäsi siihen oksastanut, etkä edes pysy siinä siksi, että sinussa olisi jotain erityistä, vaan Jumala vain on hyvyydessään päättänyt sinut siihen liittää. Jos näin ei olisi, sinutkin hakattaisiin pois, koska sinusta itsestäsi ei löydy mitään syytä tuossa puussa pysymiselle.

23 Mutta nuo toisetkin, jos eivät jää epäuskoonsa, tulevat oksastettaviksi, sillä Jumala on voimallinen oksastamaan ne jälleen.

Jumala voi liittää lihallisesta Israelista yksilöitä takaisin puuhun. Tuon muuten kirjoitti juuri sellainen yksilö. Tuota kansaa ei siis hylätty, vaan sen jäännös yhdistettiin pakanakansoista tuleviin valittuihin.

24 Sillä jos sinä olet leikattu luonnollisesta metsäöljypuusta ja vasten luontoa oksastettu jaloon öljypuuhun, kuinka paljoa ennemmin nämä luonnolliset oksat tulevat oksastettaviksi omaan öljypuuhunsa!

Ei siis pitäisi olla vaikea hyväksyä, että israelilainen liitetään Israeliin, eikö vain? Siis: lihan puolesta israelilainen hengelliseen tosi Israeliin.

25 Sillä minä en tahdo, veljet-ettette olisi oman viisautenne varassa-pitää teitä tietämättöminä tästä salaisuudesta, että Israelia on osaksi kohdannut paatumus-hamaan siihen asti, kunnes pakanain täysi luku on sisälle tullut,
26 ja niin kaikki Israel on pelastuva, niinkuin kirjoitettu on: ”Siionista on tuleva pelastaja, hän poistaa jumalattoman menon Jaakobista.
27 Ja tämä on oleva minun liittoni heidän kanssaan, kun minä otan pois heidän syntinsä.”

Minulla on tällä hetkellä työn alla myös artikkeli salaisuus -sanan käytöstä Uudessa Testamentissa. Lisään tähän joskus linkin, jos muistan. Lyhyesti sanottuna se tarkoittaa evankeliumia ja / tai Jumalan ilmoitusta.

Futuristinen tulkinta ylläolevasta on, että kristillisen ajan lopulla riittävä määrä pakanoita on pelastunut ja sen jälkeen lihallinen Israel kansakuntana pelastuu.

Preteristinen tulkinta on, että pakanoiden täysi luku tulee sisälle Jumalan valtakuntaan ja niin Israel on pelastuva. Ei siis sen jälkeen, vaan sillä tavalla Israel pelastuu, että pakanat tulevat Jumalan valtakuntaan. Lihallinen Israel ei siis pelastu, vaan sana Israel tarkoittaakin nyt koko sitä öljypuuta, jossa on sekaisin oksia niin lihallisen Israelin jäännöksesta kuin kaikista pakanakansoistakin ja se on se Israel, joka pelastuu.

Jos et usko, lue jakeissa 26-27 viitattuja (ei siteerattuja!) vanhan testamentin profetiota: Jesaja 59, Jesaja 27, Jeremia 31. Eipä taaskaan tarvinnut mennä raamatun alaviitteitä pidemmälle löytääkseen tämän saman teeman: lihallinen Israel tuomitaan, Jumala valloittaa koko maailman, pakanat ja juutalaiset yhdistetään Siionin vuorelle!

28 Evankeliumin kannalta he kyllä ovat vihollisia teidän tähtenne, mutta valinnan kannalta he ovat rakastettuja isien tähden.
29 Sillä ei Jumala armolahjojansa ja kutsumistansa kadu.

Mistä tuo lopulta kertoo? En ole täysin varma, mutta ainakin siitä, että Jumala toisaalta oli tehnyt lihallisen Israelin (apostolien aikaan) seurakunnan vainoojaksi ja viholliseksi, mutta toisaalta rakastaa heitä ”isien tähden”. Tarkoittaako se mahdollisesti, että heitä ei heti hävitetä kokonaan, koska joitan heihin liittyviä isille annettuja lupauksia ei ollut vielä tuolloin täytetty? Vai onko Paavalin vain tarkoitus sanoa, että Jumalalla on perusteita niin lihallisen israelin rakastamiseen, kuin sen vihaamiseenkin.

Vai onko tässäkin kyse siitä opetuksesta, että Jumala ei ollut luvannut korvata lihallista Israelia pakanoilla, vaan yhdistää nämä kaksi? Tällöinhän on loogista, että Jumala odotti ennen lihallisen Israelin lopullista tuomiota, että sieltä kääntyisi parannukseen (= jäisi henkiin ja tulisi yhdistetyksi pakanoihin) hänen suunnitelmansa mukainen määrä ihmisiä – eihän muuten olisi olemassa niitä, jotka yhdistettäisiin pakanoihin.

30 Samoin kuin te ennen olitte Jumalalle tottelemattomia, mutta nyt olette saaneet laupeuden näiden tottelemattomuuden kautta,
31 samoin nämäkin nyt ovat olleet tottelemattomia, että myös he teille tulleen armahtamisen kautta nyt saisivat laupeuden.
32 Sillä Jumala on sulkenut kaikki tottelemattomuuteen, että hän kaikkia armahtaisi.

Pakanat oli ennen suljettu tietyssä mielessä Jumalan kansan eli Israelin ulkopuolelle. Nyt taas – siis roomalaiskirjeen kirjoittamisen aikoihin – olikin juuri päinvastoin: lihallinen Israel oli tietyssä mielessä suljettu Jumalan kansan eli tosi Israelin ulkopuolelle.

Kun pakanat oli suljettu ulos, muutamat yksilöt olivat poikkeuksia.

Kun lihallinen Israel oli suljettu ulos, muutamat yksilöt olivat poikkeuksia.

Jumalan suunnitelma lihallisen Israelin tuomiosta ja koko maailman ottamisesta omakseen oli siis ollut käynnissä jo muinaisista ajoista asti ja matkan varrella niin profeetat kuin Mooseskin – ja lopulta myös Jumalan ainoa Poika – olivat antaneet siitä hänen omilleen tietoa ja ennakkovaroituksia. Nyt tuo jumalallinen pelastussuunnitelma oli tullut siiheen kauan odotettuun käännekohtaan ja siitä kerrottuaan Paavali myöntää ihmisen pienuuden ja Jumalan iankaikkisen, läpi historian ilmoitetun viisauden ja suuruuden:

33 Oi sitä Jumalan rikkauden ja viisauden ja tiedon syvyyttä! Kuinka tutkimattomat ovat hänen tuomionsa ja käsittämättömät hänen tiensä!
34 Sillä kuka on tuntenut Herran mielen? Tai kuka on ollut hänen neuvonantajansa?
35 Tai kuka on ensin antanut hänelle jotakin, joka olisi tälle korvattava?
36 Sillä hänestä ja hänen kauttansa ja häneen on kaikki; hänelle kunnia iankaikkisesti! Amen.