Ylen toimittaja Elina Jämsén on kirjoittanut kiinnostavan artikkelin sateenkaari-ideologian uhriksi joutuneesta tytöstä nimeltä Juno Keijupuro. Puhutaanpa siitä hieman, sillä maailma paranee puhumalla, kuten Ylellä joskus sanotaan.

Ensinnäkin Jämsénin kuuluisi Ylen toimittajana olla neutraali. Sitä hän ei kuitenkaan ole, vaan kirjoittaa jutun ääri-ideologian näkökulmasta neutraalista vinkkelistä. En tiedä saatteko tästä ajatuksesta kiinni, mutta tuollainen neutraalius ei ole oikeasti neutraalia. Siis sehän on käytännössä sama kuin kirjoittaisi artikkelin jossa tuodaan neutraalisti esiin litteän maan aktivistien hörhöilyjä tai vaikka Talebanin argumentteja lapsiavioliittojen puolesta ilman mitään sellaisia editoriaalisia kröhöm tota ei tää nyt kyllä ehkä totanoinni -hetkiä. Oikea neutraalius on kuitekin tietyissä faktoissa pysymistä. Maapallo on pyöreä, sukupuolia on kaksi ja avioliitto on tarkoitettu aikuisen miehen ja naisen väliseksi, vaikka jotkut ääri-ideologiat sanosivat muuta.

Juno Keijupurosta tiedetään siis sen verran, että hänen nimensä on Juno Keijupuro ja…. hetkinen, hetkinen. Mikäs ihmeen nimi tuo nyt on? Väestötietojärjestelmää tonkimalla selviää, että Keijupuro on yhteensä koskaan ollut nimenä 1-5 miehellä tai naisella. Juno taas on ollut nimenä joillain kymmenillä.

Sukunimihän voi toki olla myös täysin tekaistu, tuskin Ylen toimittaja vaivautuu faktoja tarkistamaan. Faktoissahan on se ikävä puoli, että ne ovat totta ja totuus ei aina sovi siihen omaan ideologiaan, vaan rikkoo kuplan. Niin tai näin, jos ihminen on niin irti todellisuudesta, kuin nyt vain teini-ikäinen sateenkaaren alle jäänyt uhri voi olla, ja haluaa tehdä itsestään sen kaikkein uniikeimman lumihiutaleen, niin kai juuri Keijupuro voisi olla sellainen sopivan satumais-esoteerinen runotyttönimi, jolla tämä saavutetaan. Mutta voi se olla myös oikea nimi.

Oikean nimen hypoteesin puolesta puhuu ainakin se, että hän löytyy tuolla nimellä Lahden kaupungin sivuilta nuorisovaltuuston edustajana ja Helsingin sivuilta Kallion lukioon päässeiden joukosta. Jälkimmäsen sivun mukaan tytön koko nimi on Juno Romeo Jupiter Amori Keijupuro. Kiinnostavia, harvinaisia ja uniikkeja nimiä, mutta kai niidenkin käsittely tässä tekstissä on jonkun mielestä vihapuhetta. Tämän suomalaistytön ensimmäinen nimi on japanilainen etunimi, toinen on miehen nimi, kolmas planeetta ja neljäs ei edes ole nimi, joten onhan se vähintään kiinnostavaa. Lisäksi Romeo -nimessä voisi olla kantaaottava pointti, mikäli hän on ollut alun perin nimeltään Julia, kuten kohta alamme epäillä. Kaiken erilaisuuden tutkimiseen ja siitä kiinnostumiseen suhtaudutaan kuitenkin nykyään niin, että se on vihapuhetta. ”Kyllä hän saa ottaa nimekseen Calle Fölfgäng Pärälörö Jäämurska-Pippelström ja pukeutua transetnonationaalista identiteettiään kunniottavasti kaislahameeseen ja lampunvarjostimeen, älä sinä siinä epäkohteliaasti tuijota!”

Keijupuro -haulla löytyy myös Julia Keijupuro, joka kuvailee itseään äärijärjestö Setan materiaalissa seuraavasti:

Minä olen Julia Keijupuro, 15-vuotias muunsukupuolinen ihmisoikeusaktivisti ja taiteilija. Minulla on osani monessa ihmisoikeusjärjestössä kuin politiikassakin ja rakastan kaikenlaista taidetta. — Runoni kertovat muunsukupuolisuudesta, sen näkyvyydestä ja näkymättömyydestä, sukupuolen olettamisen (erityisesti tytöttelyn) ongelmallisuudesta, pelosta, sosiaalisesti dysforiasta sekä misogyniasta. Runot ovat minulle todella henkilökohtaisia pieniä tarinoita ja tuntemuksia elämäs-täni feministisenä muunsukupuolisena ihmisenä.

Löytyypä hänestä myös videomateriaalia. Sekin on muuten vihapuhetta varmaan jonkun mielestä, että googletin julkisuudessa esiintyneen ihmisen sukunimen ja löysin sillä hakutuloksia ja ajattelin niitä nyt aivoillani, mutta niin tehdessäni mieleeni herää tämä ajatus: mitä jos Julia on vaihtanut nimensä Junoksi, koska Julia on selvästi naisen nimi eli vihapuhetta? Ylläoleva Setan sitaatti on vuodelta 2021 ja hän identifioituu silloin 15 -vuotiaaksi. Jos hänen kronologinen identiteettinsä vastaa ollenkaan objektiivista todellisuutta, hän voisi nyt olla sen ikäinen, miksi Ylen artikkeli nyt Junoa sanoo. Tuo ylläolevan linkin video taas on helmikuulta 2022 ja silloin hän on ollut ainakin vielä nimeltään Julia. Tai sitten samassa perheessä vaan on kaksi saman ikäistä ja näköistä tyttöä jotka sateenkaari-ideologia on imaissut mukaansa. Videon Julialla on myös samanlainen kaulakoru, kuin Ylen jutun Junolla.

Kylläpä tuli taas tehtyä kärpäsoletetusta härkäsoletettu. Ehkä yritän päästä hänen nimensä synnyttämästä ajatuksenjuoksusta yli ja päästä jo tutkimaan sitä Ylen artikkelia, josta tämä homma alun perin lähti. Näin Juno siinä itsensä esittelee:

Olen muunsukupuolinen, tarkemmin sanottuna gender fluid, polyamorinen ja lesbo. Tämä luultavasti vaikutti siihen, miten minua kohdeltiin koulussa.

Ensnnäkin tiedämme, ettei muunsukupuolisuutta ole olemassa, vaan vain miehiä ja naisia, mutta ei takerruta nyt siihen vaan tuohon polyamorisuuteen. Identiteeksi se on mielestäni varsin outo – ainakin lapselle. Kuusitoistavuotiaan ei muutenkaan vielä kuulu olla missään seksisuhteessa, saati sitten useamman kuin kahden ihmisen suhteessa, mutta jos mietitään mitä seksuaali-identiteetti lopulta tarkoittaa, niin siihenhän ei vielä sisälly vaatimusta konkreettisesta suhteesta eli identiteetin toteuttamisesta, vaan pelkkä halu siihen riittää. Se on siis korvien välissä. Jos ihminen haluaa seurustella usean ihmisen kanssa yhtä aikaa, hän voi sanoa olevansa identiteetiltään polyamorinen.

Minä väitän, että yhdelläkään kuusitoistavuotiaalla ei ole halua yksiavioisuuteen luonnostaan. Siis sellaista aitoa, puhdasta, sisäsyntyistä halua, että pitäisi olla vain yksi kumppani ja muut eivät kiinnosta. Jokainen kuusitoistavuotias on syntinen ja synti kohdistaa seksuaalisuuden kohti ihan mitä tahansa, mikä kiihottaa. Siksi seksuaalisuutta kuuluu rajoittaa ja pistää se aisoihin. Mutta jos asia ajatellaan tosiaan sen realiteetin kautta, että yksikään kuusitoistavuotias ei ole oikeasti yksiavioinen identiteetiltään (eli korvien välissä), voidaan sanoa myös kolikon kääntöpuoli: jokainen kuusitoistavuotias on polyamoristi. Jos siis kaikki ovat tavallaan moniavioisia, mikä pointti sellaiseksi on identifioitua? Eikö se ole vähän sama, kuin identifioituisi kaksijalkaiseksi tai nenän kautta hengittäväksi? Mitä järkeä, jos 99 prosenttia ikäryhmästä on samanlaisia – eikö silloin voisi vain antaa olla?

En muutenkaan ymmärrä, miksi tuollaisia ”hienoja” sanoja kuten polyamoria on käytettävä. Tai no ymmärrän: sama kuulostaa kansankielellä aika julmalta: ”Mä haluun olla tosi monen pojan ja tytön kans silleen”.

Lisäksi hän sanoi tuossa olevansa muunsukupuolinen lesbo. Eikö se ole täysin ristiriitaista? Lesbous terminä olettaa sukupuolia olevan kaksi ja tarkoittaa ilmiötä, jossa nainen sekstaa naisen kanssa. Jos toinen näistä naisista ei olekaan nainen, yhtälö muuttuu. Nainen plus ei-nainen antaa minun kalkulaattorissani vastaukseski jotain ihan muuta kuin lesbon.

Keijupuro on myös kovin järkyttynyt, kertoo artikkeli ja jatkaa: ”Yhdeksännen luokan terveystiedon kirjassa eroteltiin heteroita ja vähemmistöön kuuluvia Keijupuron mielestä asiattomasti.” Voi ei! Mistähän kauheasta viharikoksesta on kyse? Onneksi se kerrotaan meille:

Kirjan mukaan hetero tarkoitti sitä, että ihastuu eri sukupuoleen, ja homo tarkoitti, että kiinnostuu eroottisesti samaa sukupuolta olevasta.

Lähde! Lähde! Lähde! Haluan nähdä lähteen. Mistä tuo on ja miten se on sanottu? Vaikka se olisi sanottu juuri noin, kuin tuosta sitaatista saa ymmärtää, ei se sentään asiatonta erottelua ole, saati mitenkään järkyttävää. Lisäksi kysymys voi olla ihan vaan siitä, että kielessämme on tapana välttää asioiden toistoa heti perään. Katsokaa kahta esimerkkiä:

1. Hetero tarkoittaa sitä, että ihastuu eri sukupuoleen, kun taas homo tarkoittaa sitä, että ihastuu samaan sukupuoleen.
2. Hetero tarkoittaa sitä, että ihastuu eri sukupuoleen, kun taas homo kiinnostuu eroottisesti samaa sukupuolta olevasta.

Esimerkki 1 on toiston takia kielellisesti vähän tönkkö, mutta woke mob antaa sille hyväksyntänsä todennäköisemmin. Esimerkki 2 taas on ylivirittyneelle vihapuhetutkalle myrkkyä, joskin kielellisesti mukavan soljuvaa ja lisäksi faktuaalisesti totta siinä missä ensimmäinenkin. Ihastuminen on käytännössä ihan synonyymi eroottisesti kiinnostumiselle, vaikkakin niissä on kontekstista riippuen nyanssieroja.

Juno kertoo lopuksi uudesta koulustaan:

Täällä on seinillä sateenkaarilippuja ja meillä on ihana meininki. Tunnen itseni todella tervetulleeksi tähän paikkaan. Minulle ei ole yhtään huudeltu!

Siinäpä kaksi asiaa, joita vastustan jyrkästi: sateenkaariliput ja huutelu. Ne eivät ole kannanottoja, joilla maailma paranisi. Keijupuron maailmanparannusrepertuaariin näistä huonoista keinoista kuulunevat vain nuo ensiksi mainitut liput, mutta häneltä löytyy myös tehokkaampi ässä hihasta, nimittäin kainalokarvat.

Noin hän oikeasti poseeraa siinä käsittelemässämme Ylen artikkelissa, josta en tekijänoikeussyistä voi ottaa koko kuvaa. Kyllä nyt on kantaa otettu, kyllä nyt maailma paranee ja patriarkaatti vapisee! Tasa-arvoa yksi kainalo kerrallaan tai jotain.

Nojoo, se siitä kai sitten. Kapina kuuluu teini-ikään ja saahan hän kapinoida kainalokarvoillaan valtakunnanmediassa heruttamalla, ei kai se nyt niin suuri rikos ole. Ne voi ajaa pois tai laskea kädet alas kun tuosta vähän aikuistuu. Toisin kuin moni haureuden synti seurauksineen tai vaikka trans”hoidot”, kainalokarvojen kasvatus on peruutettavissa helposti. Se ei ole pysyvää eikä se ole syntiä.

Ja hei – jos hänen kainaloonsa perustetaan reformoitu seurakunta, niin siellähän on jo pastorille parta valmiina!