Seurakuntalainen.fi kirjoitti artikkelin Ivan Puopolosta ja siinä hän tulee paljastaneeksi karismaattisesta kristillisyydestä jotain kiinnostavaa. Jutun mukaan Puopolon isä tuli uskoon ja otti päiväkoti-ikäisen Ivanin seurakunnan tilaisuuksiin mukaansa. Suoraan ei tosin sanota, että missä iässä seuraava tapahtui, mutta lapsena kuitenkin:

Kastehomma meni niin, että yksi vanhin sanoi minulle, että tykkäätkö uimisesta? Seurakunnassa järjestettiin tilaisuus ja edessä oli kasteallas. Vanhin veti minut sinne uppeluksiin ja sanoi ennen sitä uimista, että kerro tuolle yleisölle, milloin olet tullut uskoon. Sanoin, että en mä ole tullut uskoon. ”Sanot vaan, että tulit siellä leirillä.” Sanoin sen, yleisö taputti ja sitten veteen. Se oli siinä.

Tykkäätkö uimisesta -kysmys… On siinäkin tapa järjestää kastekoulu! Eikä Raamatun – joka on ylin auktoriteetti tässä maailmassa niin uskovalle kuin epäuskoisellekin – mukaan kastekoulua tarvi edes järjestää. Sen mukaan kasteelle voi mennä jos on uskovan perheen vauva tai jos on aikuisena tullut uskoon. Jälkimmäisessä tapauksessa ei aseteta edes kastekoulun vaatimusta, mutta uskon vaatimus sentään on.

Vanhimman tarkoituksena lienee siis ollut saada pikku-Ivan kasteelle keinolla millä hyvänsä ja siksi asia on muotoiltu lasta houkuttelevaan ”tykkäätkö uimisesta” -muotoon. Se on huijausta! Tykkäätkö asiasta 1? Jos kyllä, sinulle tehdäänkin asia 2! Näinhän toimivat myös lapsia karkilla tai vastaavalla houkuttelevat pedofiilit. Ja näin tekevä – oli hän sitten pedofiili tai vapaarikollinen – saa jotain tyydytystä asiasta 2, mutta lapsi ei hyödy siitä mitään.

Puopolo siis myös ihan suoraan kielsi Jeesuksen, mutta tuo tuntemattomaksi jäävä hihhuli halusi silti kastaa hänet. Ehkä hän on ajatellut kasteessa olevan jotain uskoa synnyttävää magiaa? Uskoisin, että siitä voi hyvinkin olla kysymys tilanteessa, jossa ensin lasta jammusetämäisesti houkutellaan tulemaan ja sitten, suorasta kieltäytymisestä huolimatta päätetään kastaa, samalla pyytäen häntä valehtelemaan aikuisille olevansa jotain, jota ei oikeasti ole. Kuten karismaattisissa seurakunnissa yleensä, kyse ei ole siitä että heillä olisi jotain erikoisia teologisia painotuksia. Ei, kyse on siitä että heillä ei vaan ole mitään teologiaa mistään asiasta, mitä he tekevät, he ovat pihalla kuin lumiukot omasta toiminnastaan painostavat vain ihmisiä liittymään yhteisönsä jäseniksi. Ne seurakunnat, jotka onnistuvat tässä, jatkavat olemassaoloaan ja ne, jotka epäonnistuvat, lakkautetaan. Yhteisö, joka painostaa liittymäään itseensä, jatkaa olemassaoloaan ihan vain siksi, että se painostaa liittymään itseensä, oli se sitten totta tai helluntailaisuutta. Lisää polttoainetta tämän pohtimiselle täältä.

Ala vain toimia kuin olisit uskovainen – siinäpä ylläoleva kuuteen sanaan tiivistettynä. Haastattelussa, jossa Puopolo tuota kastekeikkaa muisteli, toistuu myös sama painostuksen painotus. Kastetapauksen ja nykyhetken välillä on kaiketi vuosikymmeniä aikaa, mutta karismaattinen kristillisyys ei ole tuossa ajassa muuttunut miksikään:

Vaikka et usko, olisiko sulla rohkeutta pyytää joku aamu, että ”Jeesus tässä mä olen, johdata tänään”? Uskallatko kokeilla?

Näin Ali Niemelä panostaa Puopoloa vielä Herran vuonna 2022. Kultti itsessään ei ole muuttunut, retoriikka vain pitää muuttaa manipuloinnin kohteen kasvettua lapsesta aikuiseksi. Tykkäätkö uimisesta -tyylisen namusetähoukuttelun tilalle vaihdetaan paremmin aikuselle soveltuva onks pokkaa, hä, onks pokkaa -yllytys. Onko pokkaa puhua näkymättömälle entiteetille, jonka et usko olevan olemassa? Mikä ultimaattinen rohkeuden koetus – tai sitten ei! Se on vain psykologista manipulointia, jolla yritetään muuttaa ihmisen käytöstä ensin, jotta hänen ajatusmaailmansa sitten seuraisi perässä. Siis sen sijaan, että kohteelle kerrotaan kristinuskon perusteet ja sanotaan ota tai jätä, hänelle ei kerrota mitään kristinuskosta vaan yritetään vain hienovaraisesti tai vähemmän hienovaraisesti painostaa elämään uskovan muotissa.

Iso osa maailmaa määrittelee kultin Steven Hassanin nimissä popularisoidulla BITE-mallilla. Beetä ja iitä kontrolloimalla voidaan vaikuttaa teehen ja eehen. Behavior ja Information ovat asioita, joita ulkopuolisen on helppo sörkkiä ja juuri näin Puopoloa on yritetty käännyttää niin lapsena kuin aikuisenakin. Behave/käyttäydy menemällä kasteelle ja rukoilemalla Jumalaa, johon et usko. Käyttäydy kuin uskova, tee uskovien juttuja. Ja Informaatiota rajoitetaan esimerkiksi niin, ettei kerrota käännytyksen uhrille oman uskonnon haittapuolia tai sen aitoa historiaa.

Käännytyksen kohde ei saa informaatiota siitä, mitä karismaattinen kristillisyys on. Hän ei tiedä tämän satavuotiaan liikkeen taustoja ja ongelmia. Hän ei edes tiedä, että hän ei tiedä, vaan luulee että on liittynyt seurakuntaan, jossa kristillisyyttä harjoitetaan sellaisessa muodossa, kuin sitä on alusta asti harjoitettu. Hän ei tiedä, että hurmoskielten ilmiö alkoi hätävaleena eikä raamatuntulkintana – ihmiset uskoivat puhuvansa oikeita kieliä ja sitten altistuivatkin näiden väitettyjen kielien oikeille puhujille, jotka eivät saaneet shibiduusta selvää. Noin oikeasti keksittiin nykyinen enkelten kieli -oppi. Oli hätä, mutta joku keksi: ei hätä ole tämän näköinen, otetaanpa tuosta yksi Paavalin käyttämä metafora irti kontekstistaan ja tadaa hubba shibba bubba räbäböö!

Vastaavia ongelmia on paljon enemmänkin, mutta ei karismaatikko tiedä niitä vaan tyytyväisenä vaan käyttäytyy yhteisön normien mukaan. Siinäpä siis BITE -mallin B ja I, ne helposti sörkittävät. Mutta jälkimmäiset, T ja E, ovat vaikeasti sörkittäviä. Ne ovat thoughts ja emotions, ajatukset ja tunteet. Ihmistä ei voi käskeä tuntemaan jotain tai ajattelemaan asiasta näin-ja-näin. Tai siis voi, mutta se ei saa aikaan aitoja tunteita ja ajatuksia. Mutta alkuosaa, käytöstä ja informaatiota kontrolloimalla saadaan synnytettyä ihmisessä aitoja tunteita ja ajatuksia. Näin ihminen saadaan manipuloitua kultin jäseneksi. Kultin uskomusten ei tarvi siis olla totta, manipulointi saa silti ihmiset uskomaan ne todeksi. Kunhan vaan rukoilet nyt sitä jumalaa, johon et usko ja kunhan nyt vaan et saa tietää liikkeemme taustoja, sinusta alkaa lopulta tuntua uskovaiselta ja alat lopulta ajatella, että liikkeemme on Ainoa Oikea Uskonto.

Hyvien perustelujen kuulemisen sijaan käännytyksen kohteen on luovuttava järkeilyistä ja annettava palaa vaan, vaikka kultti tuntuisi kuinka järjettömältä tahansa:

Ali Niemelä haastaa vielä uudelleen: – Sä olet älykäs ja järjellä yrität saavuttaa. Mutta se tapahtuu sydämen uskolla. Uskallatko kokeilla?

– No katsotaan, Ivan Puopolo hymyilee.

Siihen artikkeli loppuu. Ei ihmekään, että Puopolo sanoo, että Jumala on kuin halpa makkara. Eikun hetkinen, miten se nyt sanoikaan. ”Ilmainen vakuutus”, niinhän se oli. En syytä häntä tuosta mielipiteestä, vaikka se syntiä onkin. Syytän siitä karismaattista kristillisyyttä ja sen jumalakuvaa, joka on tarttunut Puopoloon saastuneesta yhteistöstä kuin kihomato päiväkodista. Karismaatikkojen jumalakuva lienee meidän aikanamme se yleisin uskosta osattomien käsitys siitä, minkälaiseen Jumalaan kristityt uskovat ja siitä loogisesti seuraa tietynlainen kutina peräpäässä siihen asti, kunnes Jumala avaa ihmisen silmät Raamatulle ja ihminen näkee, miten Jumala ilmoittaa itsensä siellä pelottavana kaikkivaltiaana, taivaan ja maan luojana, vanhurskaana tuomarina joka armahtaa elämään, kenet haluaa ja tuomitsee kuolemaan, kenet haluaa. Hänet näyssä nähdessään Ilmestyskirjan kirjoittaja ei alkanut vertailemaan Häntä Ifin ja Pohjolan henkivakuutuksiin vaan kaatui kuolleena Hänen jalkojensa juureen.

Ja minä käännyin katsomaan, mikä ääni minulle puhui; ja kääntyessäni minä näin seitsemän kultaista lampunjalkaa,
ja lampunjalkain keskellä Ihmisen Pojan muotoisen, pitkäliepeiseen viittaan puetun ja rinnan kohdalta kultaisella vyöllä vyötetyn.
Ja hänen päänsä ja hiuksensa olivat valkoiset niinkuin valkoinen villa, niinkuin lumi, ja hänen silmänsä niinkuin tulen liekki;
hänen jalkansa olivat ahjossa hehkuvan, kiiltävän vasken kaltaiset, ja hänen äänensä oli niinkuin paljojen vetten pauhina.
Ja hänellä oli oikeassa kädessään seitsemän tähteä, ja hänen suustaan lähti kaksiteräinen, terävä miekka, ja hänen kasvonsa olivat niinkuin aurinko, kun se täydeltä terältä paistaa.
Ja kun minä hänet näin, kaaduin minä kuin kuolleena hänen jalkojensa juureen. Ja hän pani oikean kätensä minun päälleni sanoen: ”Älä pelkää! Minä olen ensimmäinen ja viimeinen,
ja minä elän; ja minä olin kuollut, ja katso, minä elän aina ja iankaikkisesti, ja minulla on kuoleman ja tuonelan avaimet.

Usko tuohon Jeesukseen. Jos et usko, minä en aio sinua manipuoloida tai painostaa. Minun ei tarvitse. Hän on käskenyt minua vain kertomaan itsestään sinulle ja Hän sitten päättää, kenet tämän sanoman kautta vetää puoleensa ja kenet hylkää. Hän on kuollut, onpa Hänet vielä herätettykin ja Hän istuu Isän oikealla puolella ja rukoilee omiensa puolesta. Minä uskon tuon jumalallisen rukouksen voimaan niin konkreettisesti, että kieltäydyn käyttämästä BITE-mallin beetä ja iitä sinun ajatustesi ja tunteidesi manipulointiin. Herra kyllä itse pelastaa ne, jotka tahtoo pelastaa.