Salon Helluntaiseurakunta on ollut kanssani jonkun verran yhteydessä, koska olen käyttänyt heidän videomateriaaliaan youtube-kanavallani. Eivät tykkää, että heidän materiaaliaan käytetään liian suuria määriä yksittäisillä videoilla ja lisäksi itsekin alan olla vähän väsähtänyt videoiden tekoon, joten tutustutaan heidän opetukseensa nyt vähän eri formaatissa. Tekstiä on mukavampi tuottaa, joten tällä kertaa en siteeraa heidän videoitaan, vaan litteroin tähän muutaman viimeisen minuutin Eero Ketolan puheesta Armolahjat ja Seurakunta vuodelta 2009. Virvoittavasta Pyhän Hengen ilmapiiristä (ei kristillinen käsite) sun muusta puhuttuaan Eero Ketola alkaa puhua virittämisestä. Raamattukin puhuu siitä, ainakin vanha kirkkoraamattu, mutta mitä se tarkoittaa? Raamatussa viritetään lauluja, pyydyksiä, riitoja ja konkreettisia tulia. On hyvin kaukaahaettua nyppäistä parituhatsivuisesta kirjasta yksi vanhahtava sana, joka tarkoittaa nuotion tekemistä, ja pakottaa se tarkoittaamaan mielensä virittämistä jollekin gnostilaisen höpöhöpövärinän mysteeritaajuudelle, jolla jumala välittää tajuntaasi asioita, mutta niin hän tekee:

— viritys ja, ja tällänen virvoitus on tärkeä. meidän on oltava herran edessä avonaisia, viritettyjä kuulemaan jumalan sanan ääneen. Muistan nuorena poikana perniössä, meillä oli keittiö, sitten toinen huone, valtion rautatien omistama talo, ja siinä asuimme neljän hengen perhe, huone ja keittiö ja keittiössä oli välillä todella kylmää, joskus pakkasaamuna ämpärikin oli jäässä, mutta sitten muistan kun me, me, isä oli ostanut suuren radion. Mä muistelin yöllä että mikä sen nimi oli, mutta se oli hieno. Se oli, lakatut ne päällykset ja semmonen kangas, se ei ollut semmoinen – se ei ollut Salora valitettavasti – muistelin mutta se ei ollut sellainen, kiitos vihjeestä, mutta se ei valitettavasti ollut Salora. Ja valtavan suuri sellainen, mistä pyöritettiin se asema. Ja kun ei ollut mitään muuta tilaa niin se oli ison keittiön pöydän alla pienellä jakkaralla se suuri radio. Ja istuin siellä ja vääntelin sitä ja etsin hyvää asemaa. Ja en ole koskaan kuullut niin selkeesti radion lähetyksen kuin siitä radiosta, se oli iso ja todella hyvin tehty se radio ja usein se kanava hävisi, mutta sitten kun kierteli sitä ja viritti sitä, yhtäkkiä se löytyi. Se oli välillä hienosäätöä. Se oli vain pieni, pieni ja sitten se löytyi.

Elämässä se on sittenkin pienestä kiinni. Kumpa osaisimme virittää oman vastaanottimemme, että voisimme kuulla jumalan äänen ja jumalan läsnäolon ja jumalan suunnitelman täksi vuodeksi meidän jokaisen elämälle. Viritys on tärkeää, viritä palavaksi se, joka sinussa jo on, taivaallinen aaltopituus. Näky, niinkuin sanotaan, mikä näky oikeastaan on? Paavali sanoo, minä en voinut olla tottelematta taivaallista näkyä. Mikä oli taivaallinen näky? Minä olen Jeesus, jota sinä vainoat. Tärkein näky, joka meillä voi olla, on että meillä on henkilökohtainen näky, Jeesus sinä elät, sinä olet minun pelastajani, sinä haluat auttaa minua, kohdata minua, olla turvani kaikissa elämäni päivinä, tänäkin vuonna, jokaisena päivänä. Näky Jeesuksesta.

Kristinuskon Jumala ei ole hiljainen kuiskutteleva ääni, jota täytyy virittäytyä etsimään valkoisen kohinan seasta keittiön pöydän alta, vaan jotain paljon näkyvämpää ja kuuluvampaa, kuten Raamattu sanoo:

Hän on tehnyt maan voimallansa, vahvistanut maanpiirin viisaudellansa ja levittänyt taivaat taidollansa.
Kun hän jylisee, käy vetten pauhina taivaalla, ja hän nostaa pilvet maan ääristä, tekee salamat ja sateen ja tuo tuulen sen säilytyspaikoista.

Olikohon Paavalilla aikoinaan jonkinlainen (vertauskuvallinen) matkaradio, jota hän yritti jatkuvasti virittää oikealle aaltopituudelle mennessään tapattamaan kristittyjä? Oliko hänellä hyvä tuuri, kun hän löysi taivaallisen taajuuden ennen kuin oli liian myöhäistä ja kuuli, mikä on Jumalan hyvä suunnitelma hänen elämäänsä? Ei, vaan hän oli Jumalan vihollinen, jonka Jumala hänen oman tahtonsa vastaisesti pysäytti ja pelasti. Jumala jylisi hänelle, vaikka hän oli virittäytynyt lähinnä murhanhimoon kristittyjä kohtaan.

Paavali sai kuulla Jumalan äänen, me emme. Tai jos haluat sen kuulla, lue Raamattua ääneen. Paavali sai myös näkyjä, me emme. Me voimme itse asiassa jopa aika hyvin ymmärtää, mitä sana näky Raamatussa tarkoittaa, mutta mitä ihmettä se tarkoittaa helluntailaisuudessa? Lue ihmeessä vielä kerran tuon litteroinnin loppuosa ja mieti, tietääkö Ketola itsekään siinä, mitä hän näyllä tarkoittaa? Toisaalta sellainen konkreettinen yliluonnollinen ilmiö, mistä Raamattukin puhuu, toisaalta jonkinlainen abstraktio visio, ikäänkuin joku missio tai kokemus elämän tarkoituksesta. Jotain sellaista joka tapauksessa, josta ei saa oikein kiinni. Ei voi syyttää Ketolaa suoraan siitä, että hän luo tuossa kohtaa painetta yliluonnollisten näkyjen kokemiselle, mutta toisaalta juuri niinhän tuollainen puhe lopulta tekee niille hurmoksennälkäisimmille seurakuntalaisille. Heille jää mieleen vain ”yliluonnollista, yliluonnollista!” tuosta puolen tunnin puheesta, jota en muuten kuunnellut kokonaan. Siitä häntä kuitenkin kehtaan syyttää, ettei hän tiedä itsekään, mitä näyllä tarkoittaa.

Niin, tällä kertaa en käynyt kokonaan läpi materiaalia, jota siteerasin. Ennustin vain, että saarnan loppuosa on aina se kaikkein hurjin, mitä totuuden vääristelyyn, manipulointiin ja termien uudelleenmäärittelyyn tulee. Ei se aina niin mene, mutta taas tällä kertaa taisi mennä.

Suosittelen että luet raamatun kokonaan, sitten kuuntelet helluntailaisen saarnan kokonaan ja vertailet sitä raamatusta oppimaasi oikein ajatuksen kanssa. Älä tee sitä hurmoksellisessa ilmapiirissä hypnoottisen musiikin soidessa, vaan yksin kotona, ihan rauhassa. Tutki ja ajattele. Jos jonkin liikkeen opilliset painotukset ovat Jumalan muuttamista ilmapiiriksi ja fyysiseksi tuntemukseksi, äänien kuulemista pään sisällä, valenäkyjen näkemistä ja itse keksittyä profetiaa, anna heidän painottaa niitä ihan keskenänsä ja poistu sinä paikalta lopullisesti vaikkapa Lähetyshiippakuntaan tai johonkin Reformoituun seurakuntaan. Ja koettele ne yhtä ankarasti, mutta muista, että täydellistä seurakuntaa ei ole, mutta seurakuntia sentään on. Helluntaiseurakunta ei nimestään huolimatta aina ole sellainen, vaan pahimmillaan lahko tai kultti.