olin aiemmin oikeasta silmästäni sokea ja 2 sormea papukaijan nokan pahasti vääntämiä. kun sain armon ,kiirehdin Hesasta LPR njunaan ja pyysin kastetta kotikaupunkini Helluntaiseurakunnasta. kasteeni jälkeen mun silmään tuli näkö ja papukaijan puremat sormet paranivat. Pyhähenki valmisti minuu ja puhuin kielillä, näin muutaman ilmestyksen. sanoin isälle et kasteesta tuli uusi luomus,joka ei ollu sokea,eikä papukaijan purema. läksin lähetystyöhön Bulgariaan,Romaniaan, Intiaan, Sri Lankalle. Erosin Helluntaiseurakunnasta sen vuoksi,että lopuksi minä ja perheeni rakennettiin Samaritan rukoushuonetta Tansaniaan ja liityimme siihen jäseneksi.
Ihana Jeesus ja PyhäHenki,sain tehä lähetystyötä ja olla Suomi Israel kulttuuri
kirjeenvaihtaja. suomen seurakunnat on sisäänpäinlämpiäviä. Raili
Tämmöinen kommentti tuli vastaan allaolevan videon yhteydessä ja se rikkoo aivoni. Olen nähnyt toinen toistaan älyttömämpiä todistuksia ties mistä ihmeistä ja mysteerisihinöistä, mutta papukaijanpureman ihmeparantuminen kasteella käydessä on kyllä jo niin pösilö juttu, ettei se voi olla tosissaan kerrottu.
Ei kukaan tuollaista voi tosissaan kertoa, eihän? Eihän?
Toisaalta minulle on kerrottu, miten pyllyä pyyhkiessä sijoiltaan mennyt olkapää parani ihmeellisesti.
Minulle on kerrottu yliluonnollisuutena, miten jollekin tuli vessahätä kesken seurakunnan kokouksen ja vessassa häntä vastaan tuli joku, joka johdatteli hänet synytisen rukoukseen ja näin hän tuli uskoon. Eikö uskoon olisi voinut tulla ihan vain kirkonpenkissä rakko tyhjänä ilman, että joku johdattaa taikasanoihin?
Minulle on kerrottu yliluonnollisena ilmiönä, miten joku oli kotikaupungissaan yhtäkkiä menettänyt täysin käsityksensä siitä, missä on ja ajellut sitten jonkun aikaa päämäärättömästi ympäriinsä, kunnes oli palautunut taas normaalitilaan. Tarinassa ei ollut mitään ”opetusta” tai pointtia – sen piti vain todistaa, että Jumala tekee ihmeitä.
Minulle on yritetty todistaa, että Jumala herättää kuolleita meidän aikanamme. Todisteena oli video, jossa veden varaan joutunut poika elvytettiin ja vietiin sairaalaan ilman, että hän olisi missään välissä kuollut.
Eräs mies kertoi, miten hän uskoo Jaakobin kirjeen viidennen luvun tarkoittavan fyysisisä sairauksia ja koskevan meidän aikaamme. Silloin siis sairastuvan ihmisen kuuluisi kutsua seurakunnan vanhimmat kotiinsa voitelemaan häntä öljyllä ja sairaus paranisi näin. Kun hänen perheenjäsenensä sairastui koronaan, hän ei ilmeisesti sitten kuitenkaan toiminut oppinsa mukaan, sillä hän perui tapaamisemme korona-altistukseen vedoten.
Joku kertoi nähneensä enkeleitä Salon Helluntaiseurakunnan naulakoilla. Jos oikein muistan, ne olivat tummaihoisia lapsienkeleitä. Niillä ei ollut mitään sanomaa eikä koko hommassa ollut mitään pointtia tai päämäärää.
Joku kertoi nähneensä enkeliversion omasta lapsenlapsestaan. Siis elossa olevan lapsenlapsensa kopion, ei mitään haamua – ja se oli enkeli. Muistaakseni tämän enkelin kerrottiin ajaneen polkupyörällä. Näkijä ei esittänyt, että tällä olisi ollut mitään tarkoitusta. Yliluonnollista yliluonnollisen vuoksi.
Salon Pelastusarmeijassa tehtiin joskus remontti, jonka yhteydessä tiloihin asennettiin 10 000 euron hintaiseksi sanottu porrashissi pyörätuolin käyttäjille, koska kokoustila on katutason alapuolella. Remontin teettäjä ja silloinen seurakunnan johtaja opetti häpeilemättä ja kiertelemättä, että ihmeparantumiset kuuluvat kaikille ja on aina omaa syytä, jos ei parane. Opetus ei poistanut invahissin tarvetta.
Yksi tyyppi kertoi krusifiksin puhuneen hänelle ja hänen mainittuaan asiasta evankelisluterilaiselle piispalle, oli piispa kehottanut häntä alkamaan käydä katolisessa kirkossa.
Erään henkilön tuttava tuli uskoon Nokia Mission tilaisuudessa, mutta kuoli vähän sen jälkeen syöpään. Hän siis ilmeisesti makasi sairasvuoteella kuolemassa suurinpiirtein samoihin aikoihin kun parantajahihhuli Markku Koivisto makasi haureusvuoteella miehen kanssa. Kertoja ei nähnyt tässä ongelmaa.
Ja sitten oli muuten myös – kun kerran Nokia Missiota muistellaan – yksi tapaus, jossa Nokialaisessa kaatamisjonossa jonottaja kertoi minulle, että tietää kyllä, että siinä ihminen työntää toisen kumoon, eikä asia varsinaisesti ole mitenkään yliluonnollinen, mutta se nyt vaan on sellainen ”juttu”, mitä nyt vaan kuuluu tehdä.
Toisaalta eräs toinen henkilö kertoi nimenomaan epäilleensä noita kaatamisjuttuja, kunnes koki sen itse ja joutui toteamaan, että ilmiö on todellinen. Hän kuvaili ilmiötä jonkinlaisena päihtymystilana tai huumaantumisena ja minä tietysti räyhäsin hänelle niin vihaisena että aloimme molemmat itkeä.
Niin ja sitten on tietsyti tuo allaoleva video, jossa lapsiperheelle profetoitiin pikaista kuolemaa, jos he eroavat helluntaiseurakunnasta. He ovat elossa ja voivat hyvin, lapsiakin on enemmän kuin tuon uhkauksen aikoihin.
Kun miettii noita äskeisiä tarinoita, ei voi kuin miettiä, onko se aluksi siteeraamani papukaijaihme sittenkään niin poikkeuksellinen. Samaa älytöntä kansantarunhohtoista huhumyllyähän koko karismaattinen kristinusko lopulta on. Ei näistä jutuista voi oikeastaan ikinä tietää, onko kertoja tosissaan, puolitosissaan, täysi huijari vai ihan vaan seonnut.
Papin Pojan blogi 