Kerran pelastettu, aina pelastettu? Sen niminen David Pawsonin puhe minua pyydettiin kuuntelemaan ja se olikin ihan mielenkiintoinen pätkä. Löytyy muuten suomeksi tekstitettynä oheisesta linkistä.
Puheen pääpointti on sellaisen pelastuskäsityksen opettamisessa, jonka mukaan pelastus ei ole armosta, vaan sitä on ylläpidettävä omin konstein. Kai se jonkinlaista semipelagiolaisuutta tai arminiolaisuutta edustaa, en minä tiedä. Kuka näistä ihmisten keksimistä ismeistä enää ottaa selvää. Ihan kiinnostavaa sellaistakin on silti kuunnella, miettien mitä kaikkea ihmismieli pystyykään irtojakeita ilmoille heittelämällä rakentelemaan.
Mutta se, mikä tuossa puheessa eniten minun silmääni osui, oli Pawsonin tapa saada viestejä Jumalalta. Hän kertoo, että hänen isänsä olisi ollut hankkimassa hänelle maatilaa, mutta kaksi eteen osunutta puolituttua kertoi uskovansa (tai toivovansa) että hänestä tulisi saarnaaja. Tätä hän luuli jonkinlaiseksi yliluonnolliseksi väliintuloksi ja Jumalan tavaksi kertoa hänelle, mihin töihin hänen on lähdettävä, joten hän hylkäsi maanviljelijän uran ja ryhtyi hengelliseen työhön. Minäpä selitän, miksi tämä ei ole Jumalan tapa kommunikoida ihmisen kanssa, vaan mielvaltaista valikointia, jolla pyritään oikeuttamaan omien halujen mukaan eläminen.
Kaksi ihmistä on siis sanonut Pawsonille tietyn ajan sisällä, että hänen pitäisi ryhtyä saarnamieheksi.
Mitä jos kaksi ihmistä olisi sanonut hänelle tietyn ajan sisällä, että heillä ei ole ruokaa eikä kotia ja he tarvitsevat vähän rahaa. Olisiko se pitänyt tulkita Jumalan pyynnöksi omistautua köyhien auttamiselle?
Mitä jos kaksi liikeenteenohjaajaa olisi lyhyen ajan sisällä käskenyt Pawsonin pysähtyä? Olisiko se pitänyt tulkita Jumalan käskyksi pysähtyä jossain asiassa?
Mitä jos kaksi kassatätiä olisi lyhyen ajan sisään kysynyt häneltä, että tuleeko muuta? Olisiko se Jumalan tapa kehottaa häntä pohtimaan, pitäisikö hänen elämässään olla jotain muuta?
Jos kaksi puuta olisi metsässä pysynyt lujasti pystyssä kovasta tuulesta huolimatta, olisiko se Jumalan kehotus pysyä vakaasti pystyssä jossain asiassa?
Tajuatte pointin. Ihmisen elämä on täynnä tilanteita, jossa tietyn ajan sisällä tapahtuu kaksi samanlaista arkista asiaa. Näitä tapahtuu jokaiselle ihmiselle varmaan miljoona per vuosi, joten hänellä on, mistä valita, jos hän haluaa poimia niistä yhden ja oikeuttaa omien himojensa toteuttamisen sillä.
”Mutta Niilo, eihän se ole arkinen asia, jos joku kehottaa toista ryhtymään pastorin tai saarnamiehen työhön”, saattaa joku ajatella. ”Niilo hyvä, ei tuollaista yleensä tapahdu, se on niin erikoinen sattuma, ettei se voi olla sattuma! Sen on pakko olla Jumalan tapa puhua meille”. Okei, hyvä on sitten, arvoisa karismaatikko. Sovitaan, että olet oikeassa ja Jumala tosiaan viestii meille tuolla tavoin. Jos kaksi ihmistä sanoo jollekulle, että hänen pitäisi ruveta pastoriksi, se on Jumalan tapa ilmoittaa hänelle, että pastoriksi on ryhdyttävä, halusi tai ei. Näin on, aamen aamen. Mielipiteesi on lyöty lukkoon, etkä voi enää syödä sanojasi – pidä siitä kiinni nyt.
Minullekin on käynyt noin. Minullekin on kaksi ihmistä sanonut lyhyen ajan sisällä, että minun pitäisi ruveta pastoriksi, joten se on sitten Jumalan vaatimus, etkä sinä, arvoisa karismaatikko, voi sitä kiistää. Jumala on ilmoittanut, etkä voi väittää vastaan. Niin sinä uskot. Pastoriksi ryhdyttyäni toimisin seuraavasti:
- Jokainen, joka pyrkii aikaansaamaan ihmeparantumisia millään tavoin, saisi kiellon toimia missään seurakunnan tehtävissä
- Jokainen, joka puhuu hurmoskielillä tai väittää niitä tulkkaavansa, erotettaisiin seurakunnasta
- Jokainen, joka väittää harjoittavansa profetiaa, erotettaisiin seurakunnasta
- Jokainen, joka sanoo rikoksia ylilyönneiksi, poistettaisiin seurakunnan tehtävistä
- Syntisen rukous ja alttarikutsu kiellettäisiin
- Krusifiksit poltettaisiin tulessa, jauhettaisiin pölyksi ja sekoitettaisiin ihmisten juomaveteen
- Joka tilaisuudessa sanottaisiin, että abortti on murha ja murhaajat ansaitsevat kadotustuomion
En listannut kuin seistemän kohtaa, mutta heti karismaatikko muuttaa mielensä. ”Ehkä Jumala ei sittenkään halua tuota miestä pastorin virkaan…. Tässä on nyt joku erehdys…. Jumala on tehnyt pienen ylilyönnin… Ei hän ole oikeasti tarkoittanut…” Karismaatikko ei siis oikeasti usko, että Jumala puhuu tuollaisten sattumusten kautta, vaan käyttää tuollaisia juttuja vain pönkittääkseen omia halujaan, perustellakseen jälkeenpäin, että ihmisen tekemä ratkaisu on muka jotenkin Jumalan hyväksymä tai Jumalan määräämä. Tekniikkaa sovelletaan vain silloin, kun ”jumalan puhe” on sopusoinnussa karismaatikon omien halujen kanssa – auktoriteetti on siis ihmisen oma halu, ei se, mitä jumala on oletettavasti puhunut. Minun kokemukseni on täysin identtinen Pawsonin kokemuksen kanssa, mutta karismaatikko ei hyväksy näistä kuin toisen.
On ihan arkista, että nuorelle, epävarmalle puhujalle sanotaan pikku kehuna tai small talkina, että hänen pitäisi ryhtyä pastoriksi. Se on yhtä arkista kuin lehtien putoaminen syksyllä tai auringon laskeminen illalla. Sitä ei saa lähteä väkisin vääntämään yliluonnolliseksi sen enempää kuin mitään muutakaan arkista tapahtumaa.
Jumalan sana on riittävä ja sieltä löytyy pastorin vaatimukset. Jos täytät ne, et tarvi mitään erillisiä merkkejä ja vahvistuksia – sen kun kouluttaudut pastoriksi sitten vaan! Jos taas et täytä niitä kriteereitä, tee jotain muuta. Yksikertaista, eikö vain?
Papin Pojan blogi 
Kiitos taas. aloitin kuuntelemaan tuota Pawsonin opetusta (eka kertaa elämässäni) ja erinomaistahan se on. Ihmettelen taas kannanottojasi siitä.
Väitit Pawsonin opettavan pelastuksen ylläpitämistä omin konstein eikä se tulisi armosta. Missä kohtaa? Armo on oikeustermi. Sen anominen yksistään edellyttää henkilökohtaista rikkomuksen tunnustamista ja hylkäämistä. Armo ei siis ole pakko, jossa ihmisellä ei ole mitään tekemistä.
Sinulla ei ilmeisesti ole kokemusta siitä, miten Jumala puhuu ja johdattaa omia lapsiaan elämän taipaleen läpi. Se saattaa todistaa sinun oppisi mukaisesti siitä, että Jumala ei ole valinnut sinua pelastukseen.
Kerron henkilökohtaisen tarinan. Olin erään firman palveluksessa johtaen osastoa joka tuotti palveluja toiselle firmalle. Olin aiemmin useita vuosia harkinnut oman yrityksen perustamista mutta se ei jostain syystä tuntunut millään onnistuvan. Viimeisen epäonnistuneen yrityksen jälkeen luovuinkin ajatuksesta, koska ikääkin alkoi jo kertyä. Sanoinkin Jumalalle, että ymmärrän nyt ettei yrityksen perustaminen ollut hänen tahtonsa ja luovun siitä.
Sitten eräänä keväisenä päivänä eräästä firmasta, josta silloin tällöin ostin palveluja, tuli pari johtajaa muutaman sadan kilometrin päästä käymään. Sillä hetkellä meillä ei ollut mitään menneillään, joten ihmettelin syytä käyntiin, mutta otin toki heidät mielelläni vastaan. Vielä enemmän hämmentynyt olin heidän lähdettyä. Nimittäin ainoa asia mikä heillä oli tiivistyi näin:”Perusta nyt se yritys!” Olin joskus aiemmin kertonut heille suunnitelmistani ja myös niiden kariutumisesta.
Pari viikkoa vierailun jälkeen sen yrityksen toimitusjohtaja, jolle osastoni tuotti palveluja, pyysi minut neuvotteluun. Hän antoi minulle kaksi vaihtoehtoa. Sanoudu irti työpaikastasi ja tule meidän palvelukseemme tai perusta yritys ja tuota meille ko. palvelut sen toimesta. Tiesin sisimmässäni heti, että nyt Jumala oli suunnitelman takana. Ratkaisu oli erittäin helppo tehdä, vaikka osakeyhtiön ja useamman työntekijän yrityksen perustaminen ei ole ihan yksinkertainen asia. Asiat järjestyivät jopa ”naurettavan” helposti ja ensimmäinen tilikausikin osoitti Jumalan siunauksen olevan ratkaisun takana.
Ymmärrän että naurat tälle ja pidät sitä huuhaana. Ymmärrän myös sen johtuvan siitä, että sinulla ei ole kokemusta siitä, miten Jumalan Henki vaikuttaa uudestisyntyneessä ihmisessä sisäisesti ja johtaa häntä. Fil. 2:13 ”sillä Jumala on se, joka teissä vaikuttaa sekä tahtomisen että tekemisen, että hänen hyvä tahtonsa tapahtuisi.”
Olen itse asiassa surullinen puolestasi ja kirjoituksistasi, joista kerran vastaat Jumalan edessä.
Vaikuttaa siltä, että olet uskonnollinen ihminen mutta kuten seppä Högman vastasi Paavo Ruotsalaiselle kerron sinulle, että ”Yksi sinulta puuttuu, ja sen ohessa kaikki, Jeesuksen Kristuksen sisäinen tunteminen.”
Toivottavasti olen väärässä.
TykkääTykkää
Pyydän käyttämään vähän enemmän rivinvaihtoja tekstin luettavuuden helpottamiseksi.
Ef 1-2, Room 8-11, Matteus 11 nyt tulevat ainakin lonkalta mieleen lukuina, jotka selvästi puhuvat armosta pakottamisena ja todistavat kaksoispredestinaatio-opin puolesta.
TykkääTykkää