Jos preterismi on sinulle samanlainen sanahirviö kuin se oli minulle vielä kaksi vuotta sitten, lue ensin tämä artikkeli.

28 Näitten jälkeen minä olen vuodattava Henkeni kaiken lihan päälle, ja teidän poikanne ja tyttärenne ennustavat, vanhuksenne unia uneksuvat, nuorukaisenne näkyjä näkevät.
29 Ja myös palvelijain ja palvelijattarien päälle minä niinä päivinä vuodatan Henkeni.
30 Minä annan näkyä ihmeitä taivaalla ja maassa: verta ja tulta ja savupatsaita;
31 aurinko muuttuu pimeydeksi ja kuu vereksi, ennenkuin Herran päivä tulee, se suuri ja peljättävä.
32 Ja jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu. Sillä Siionin vuorella ja Jerusalemissa ovat pelastuneet, niinkuin Herra on sanonut; ja pakoonpäässeitten joukossa ovat ne, jotka Herra kutsuu.

Jokainen hellari on kuullut tuon profetian Joelin kirjan luvusta 2. Jokainen hellari on kuullut, että ”Herran päivä” tarkoittaa maailmanloppua ja siksi jakeen 29 ”niinä päivinä” tarkoittaa kaikkea aikaa ensimmäisen kristillisen helluntain ja maailmanlopun välillä. Tämä on sitten yhtälö, jonka mukaan jakeen 28 mainitsemat yliluonnollisen ilmoituksen muodot kuuluvat koko kristilliselle ajalle, eivät pelkästään ensimmäiselle vuosisadalle.

Tässä on toki myös se ongelma, että jakeessa 28 luvattuja ilmiöitä ei esiinny nykyisissä karismaattisissa seurakunnissa, vaan näiden ilmiöiden irvokkaita väärennöksiä, mutta ei takerruta nyt siihen, ettei kenellekään tule paha mieli.

Moni perushellari ajattelee kai myös, että kun jakeessa 31 sanotaan, että ”aurinko muuttuu pimeydeksi” ennen Herran päivää, se tarkoittaa, että koko taivaankappale jotenkin sammuu tai katoaa lopullisesti ihan konkreettisella tavalla – siis se valtava, avaruudessa pötköttävä juttu, jota Maapallo kiertää. Tämä on käsittääkseni aika peruskauratulkinta monissa piireissä ja ihmiset saattavat jopa loukkaantua, jos joku ei ota sitä samalla tavalla kirjaimellisesti – se koetaan jonkinlaisena raamatunvähättelynä.

Samat ihmiset eivät kuitenkaan koe itse vähättelevänsä raamattua, kun sanovat, että kuu ei muutu konkreettisesti vereksi. Samassa lauseessa konkreettinen iso tulipallo nimeltä Aurinko kyllä ihan oikeasti sammuu, mutta iso kivipallo nimeltä Kuu kuitenkaa ei ihan oikeasti muutu sellaiseksi punaiseksi nesteeksi, jota porukalla virtaa suonissaan, vaan kyseessä on vertauskuva. Ristiriitaista.

Preteristinen näkemys

28 Näitten jälkeen minä olen vuodattava Henkeni kaiken lihan päälle, ja teidän poikanne ja tyttärenne ennustavat, vanhuksenne unia uneksuvat, nuorukaisenne näkyjä näkevät.

”Näiden jälkeen” ei viittaa jakeisiin 1-27, kuten ensin voisi luulla, sillä Apostoli Pietari siteeraa tätä samaa profetiaa Apt 2:ssa, mutta vaihtaa ”näiden jälkeen” -termin tilalle sen synonyymin, ”viimeisinä päivinä”. Siis näin:

’Ja on tapahtuva [vanhan liiton / Jerusalemin] viimeisinä päivinä, sanoo Jumala, että minä vuodatan Henkeni kaiken lihan päälle, ja teidän poikanne ja tyttärenne ennustavat, ja nuorukaisenne näkyjä näkevät, ja vanhuksenne unia uneksuvat.

Pikaisella googletuksella löysin paitsi ylläolevan, myös enemmän perustelua sille, miksi ”näiden jälkeen” olisi synonyymi ”viimeisille päiville”:

The term “afterward” is synonymous with “last” or “latter days.”  This is seen by Peter’s quotation of Joel’s prophecy on Pentecost following the Lord’s ascension, where he substitutes “last days” for Joel’s use of “afterward” (Acts 2:17). The eschatological import of the phrase also appears in several Old Testament passages. The prophet Jeremiah uses it interchangeably with latter days when he speaks of the salvation Christ would bring to the Gentiles: “And afterward I shall bring again the captivity of the children of Ammon” and “But it shall come to pass in the latter days, that I will bring again the captivity of  Elam” (Jer. 49:6, 39). Similarly, Hosea says, “Afterward shall the children of Israel return, and seek the Lord their God and David their king; and shall fear the Lord and his goodness in the latter days.”

29 Ja myös palvelijain ja palvelijattarien päälle minä niinä päivinä vuodatan Henkeni.

Niinä päivinä, tai konkreettisemmin niinä vuosina, kun Vanha Liitto oli tulemassa päätökseensä, kaikkea edellisessä jakeessa manittua tapahtui paljonkin.

30 Minä annan näkyä ihmeitä taivaalla ja maassa: verta ja tulta ja savupatsaita;
31 aurinko muuttuu pimeydeksi ja kuu vereksi, ennenkuin Herran päivä tulee, se suuri ja peljättävä.

Onko tässä jotain monimutkaista vertauskuvallisuutta vai ennustetaanko siinä konkreettisesti kuvaten Jerusalemin hävityksen yhteydessä tapahtuneita kauheuksia, kun ihmisten verta vuodatettiin, rakennuksia poltettiin niin että savu peitti auringon päivällä ja tuli värjäsi kuun verenpunaiseksi yöllä? En osaa sanoa, kumpaa pidän itse vakuuttavampana. Joku on joskus jossain heittänyt sellaisenkin ajatuksen, että tuo puhe kuusta ja auringosta olisi tapa kuvata poliittista sekasortoa. En osaa antaa tästä mitään kovin varmaa tulkintaa, mutta jotain sellaista sen on oltava, joka tapahtui ennen Herran päivää, joka tapahtui siis ensimmäisen vuosisadan vuonna 70.

32 Ja jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu. Sillä Siionin vuorella ja Jerusalemissa ovat pelastuneet, niinkuin Herra on sanonut; ja pakoonpäässeitten joukossa ovat ne, jotka Herra kutsuu.

Herra kutsui omansa pakenemaan Jerusalemista ennen tuhoa, niin kuin Matteus 24 alla kertoo (ja sen jakeesta 21 hitaampikin ymmärtää, että ”suuri ahdistus” tapahtui jo ensimmäisellä vuosisadalla).

15 Kun te siis näette hävityksen kauhistuksen, josta on puhuttu profeetta Danielin kautta, seisovan pyhässä paikassa-joka tämän lukee, se tarkatkoon-
16 silloin ne, jotka Juudeassa ovat, paetkoot vuorille;
17 joka on katolla, älköön astuko alas noutamaan, mitä hänen huoneessansa on,
18 ja joka on pellolla, älköön palatko takaisin noutamaan vaippaansa.
19 Voi raskaita ja imettäväisiä niinä päivinä!
20 Mutta rukoilkaa, ettei teidän pakonne tapahtuisi talvella eikä sapattina.
21 Sillä silloin on oleva suuri ahdistus, jonka kaltaista ei ole ollut maailman alusta hamaan tähän asti eikä milloinkaan tule.
22 Ja ellei niitä päiviä olisi lyhennetty, ei mikään liha pelastuisi; mutta valittujen tähden ne päivät lyhennetään

Eli lyhyesti: Hellarit käyttävät Joelin toisen luvun lopun profetiaa oikeuttamaan omat shibidibuunsa, vaikka todellisuudessa tuo teksti nimenomaan sanoo ns. ilmestyslahjojen loppuneen yli 1900 vuotta sitten.

En ehkä liioittelisi, jos sanoisin tämän profetian olevan yksi selkein osoitus siitä, että helluntailaisuus on täyttä huijausta.