Katsotaanpa tarkemmin, minkälaisia käänteitä tapaukseen liittyy. Joensuunseurakunnat.fi uutisoi sykysyllä 2021 seuraavasti:

Joensuun seurakunnan sateenkaaritoiminnalle on määritelty periaatteet ja tavoitteet. Niiden mukaan Joensuun seurakunnan sateenkaaritoiminta perustuu kristilliseen vakaumukseen jokaisesta ihmisestä Jumalan kuvana.

Sitaatille on nyt kyllä näytetty puukkoa, sillä nimeomaan tuo Jumalan kuvaksi luomisen jae vastustaa suoraan sateenkaariarvoja, katsokaa vaikka itse:

1. Moos. 1:27

Ja Jumala loi ihmisen omaksi kuvaksensa, Jumalan kuvaksi hän hänet loi; mieheksi ja naiseksi hän loi heidät.

Sukupuolia on siis kaksi, mies ja nainen, toisin kuin sateenkaari-ideologiassa, jonka mukaan sukupuolia ei toisaalta oikein ole olemassa, mutta toisaalta sukupuolta voi vaihtaa ajatuksen voimalla koska tahtoo. Ja vaikka sukupuolta voi vaihtaa ajatuksen voimalla koska tahtoo, on kuitenkin todella tärkeää hakea lääketieteellistä apua sukupuolen muuttamiseen, koska se ei oikeasti muutu ajatuksen voimalla. Ja muista, sukupuolen kahtiajako ei missään nimessä ole totta, mutta silti mies halutaan muuttaa kirurgisesti naiseksi ja toisinpäin. En tajua, joten jatketaan itse artikkelia:

Työ on osa kirkkolaissa mainittua seurakunnan pastoraalista tehtävää, ja se on poliittisesti riippumatonta.

Ensinnäkin sateenkaaritoiminta on aina poliittisesti sitoutunutta, sillä kyse on poliittisesta ideologiasta. Joka muuta väittää, valehtelee. Mutta valehteleeko saman väittäjä tuossa ylläolevassa sitaatissa myös kirkkolain sisällöstä? Mielestäni kyllä. Kirkkolaki ei määrää seurakunnalle mitään sateenkaaritoiminnan vaatimusta. Sen sijaan se määrää näin:

Kirkkolaki, 1. luku, 1§

Tunnustus

Suomen evankelis-luterilainen kirkko tunnustaa sitä Raamattuun perustuvaa kristillistä uskoa, joka on lausuttu kolmessa vanhan kirkon uskontunnustuksessa sekä luterilaisissa tunnustuskirjoissa. Kirkon tunnustus ilmaistaan lähemmin kirkkojärjestyksessä.

Kirkkolaki, 4. luku, 1§

Seurakunnan tehtävät

Toteuttaakseen kirkon tehtävää seurakunta huolehtii jumalanpalvelusten pitämisestä, kasteen ja ehtoollisen toimittamisesta sekä muista kirkollisista toimituksista, kristillisestä kasvatuksesta ja opetuksesta, sielunhoidosta, diakoniasta ja lähetystyöstä sekä muista kristilliseen sanomaan perustuvista julistus- ja palvelutehtävistä.

Raamattuun perustuva kristillinen usko on seksuaalietiikaltaan sateenkaariarvojen vastakohta. Luther ei olisi edes päästänyt ehtoolliselle julkisesti synnissä elävää, saati sitten järjestänyt sellaisesta ylpeileville omia tilaisuuksia. Tunnustuskirjoissa, joihin laissa myös viitataan, sanotaan muuten ohimennen että mies ei voi muuttua naiseksi, että repikää siitä. Olisko jossain sivulla 290-jotain siinä suomenkielisessä versiossa, en muista enää. Mutta kuten luitte noista lakiteksteistä, kristillisten arvojen vastainen toiminta kirkossa on ihan oikeisti lain vastaista eli rikollista.

Tuossa neljännen luvun sitaatissa olevista seurakunnan tehtävistä merkittäviä sateenkaarihommien kannalta ovat nämä:

• Jumalanpalvelus – sinne ei tule 1.kor5 mukaan päästää ihmisiä, jotka elävät räikeästi synnissä
• Kaste – ei toimiteta sateenkaariarvojen uhriksi jääneille lapsille, koska heidät on joko abortoitu tai sitten he eivät koskaan saaneet alkuaankaan, koska heidän vanhempansa olivat samaa sukupuolta
• Ehtoollinen – ei jaeta julkisynnissä eläville
• Muut toimitukset – ekskommunikaatio haureellisille ja anatheman julistaminen opetukselle, joka antaa luvan synnin tekoon tai jopa sen juhlistamiseen
• Kristillinen kasvatus – opetus kahdesta sukupuolesta ja yhdestä elinikäisestä heteroavioliitosta ym
• Opetus – sama kuin edellinen, mutta aikuisille
• Sielunhoito – tämä on tilanne, jossa synnin kanssa kamppailevan lähimmäisen oikeus on saada kuulla papin suusta, että synti on syntiä ja siitä on luovuttava. Totuus on puhuttava rakkaudessa
• Lähetystyö – tämä työmuoto pyrkii levittämään koko maailmaan uskonnon, joka on sateenkaariarvojen vastainen
• Muu julistus- ja palvelutyö – tähän kuuluu apologetiikka, eli sen selittäminen miksi kristityt uskovat siten kuin uskovat. Iso osa tästä on sateenkaariarvoja vastaan hyökkäämistä

Kannattaa plärätä tuota kirkkolakia tarkemminkin, siellä puhutaan tunnustuksesta enemmän, kuin voisi lukematta olettaa. Mutta palataan takaisin tuohon seurakunnan julkaisemaan uutiseen. Hirveän pitkien ja käytännössä mitään tarkoittamattomien korulauseiden jälkeen piispa Jari Jolkkonen sanoo:

– Seurakunnan tehtäviin kuuluu myös sateenkaarikristittyjen hengellisen elämän tukeminen. He ovat rakkaita sisaria ja veljiä, joilla on yhtäläinen oikeus elää seurakunnassa, tulla hyväksytyksi ja turvautua armolliseen Jumalaan yhdessä toisten kanssa. Tämä kokonaisvaltainen tukeminen on ollut monessa seurakunnassa arkitodellisuutta jo pitkään, mutta jäänyt vihkimisoikeutta koskevan keskustelun varjoon

Huomaatteko, miten hän väistää ottamasta oikeastaan kantaa koko asiaan. Onko se homous nyt sitten ok vai ei? Onko niitä sukupuolia nyt sitten kaksi vai sata? Tälläisillä lausunnoilla ei ole mielestäni mitään arvoa. Niillä yritetään vain piilottaa asian rumuus hienojen korulauseiden taakse, kun ei uskalleta suoraan sanoa, että morjesta pöytään, tässä olis nyt tämmönen kirkon arvojen vastainen uus juttu! Vähän suoremmin piispa kuitenkin asiaan vielä ottaa kantaa:

Piispa Jolkkosen mukaan jotkut perinteisesti ajattelevat kristityt saattavat suhtautua sateenkaarityöhön varauksellisesti. He viittaavat apostoli Paavalin kriittisiin lausumiin samaa sukupuolta olevien suhteista. 

– Heille vastaan, että olen tietoinen näistä kohdista, ne ovat ja pysyvät osana Uutta Testamenttia. Mutta ne eivät myöskään estä sateenkaaritoimintaa. Vetoan perinteisemmin ajatteleviin, että he suhtautuisivat sateenkaarikristittyihin avoimesti ja kunnioittaisivat heidän oikeuttaan elää omantuntonsa mukaan.

Olen tietoinen näistä kohdista ja…. Ja mitä? Ja ei mitään! Jolkkonen ei uskalla suoraan sanoa kantaansa. Piispa on johtaja. Johtajalta pitää löyty sen verran rohkeutta, että hän uskaltaa sanoa mielipiteensä. Minulta löytyy kyllä sellaista tiettyä arkista peruskunnioitusta sellaisiakin johtajia kohtaan, jotka tomivat räkeästi minun arvojeni vastaisesti, mutta ei sellaisia kohtaan, jotka ovat tuollaisia epämääräisiä kaikkien mielistelijöitä.

Sitäkään Jolkkonen ei uskaltautunut sanomaan, miksi raamatun homokielteiset kohdat eivät muka estäisi sateenkaaritoimintaa. No, en minäkään uskaltaisi kyllä piispana myöntää mitään, jos en uskoisi Raamatun olevan erehtymätön auktoriteetti ja Jumalan sana. Ei kannata vaarantaa ilmaisia kahveja ja palttiarallaa kymppitonnin kuukausipalkkaa kertomalla, mitä mieltä omasta uskonnostaan on.

Äskeisessä sitaatissa piispa myös väittää että ”sateenkaarikristityillä” tulisi olla oikeus elää omantuntonsa mukaan. Minusta tämä on ihan älytön ajatus! Miksi heillä pitäisi olla tuollainen oikeus, jota ei ole kenelläkään muullakaan? Kristityn oikeus – tai pikemminkin velvollisuus – on elää Raamatun mukaisesti, ei synnin turmeleman omantunnon. Jos tykkäätte sukupuolineutraaleista jutuista niin siinäpä teille yksi, sillä se koskaa niin miehiä kuin naisiakin!

Vastaavasti osa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen edustajista saattaa Jolkkosen mukaan suhtautua varauksellisesti kirkkoon.

– Heille taas vastaan, että historian virheitä ei voi muuttaa, mutta tulevaisuutta voi. Toivon, että mahdolliset huonot kokemukset kristityistä eivät erottaisi Kristuksesta.

Kun kerran piispa ei pysty sanomaan asioita suoraan, niin meille jää spekuloinnin jalo tehtävä. Mitä Jolkkonen tarkoittaa historian virheillä? Ihmisen luomista mieheksi ja naiseksi? Jumalan Moosekselle antamaa lakia? Paavalin opetusta homoseksuaalisuuden synnistä?

Artikkeli päättää vielä kertomalla, että sateenkaarimessuja on järjestetty jo vuosia, mutta nyt toiminnasta vain tehtiin virallisempaa. Mistään uudesta asiasta ei siis ole kysymys.

Homoseksuaalisuuden harjoittajat ansaitsevat sen saman kadotuksen, kuin minäkin. Jumalalla on heille sama vaatimus, kuin minullekin: kääntykää ja tehkää parannus.

Myös lupaus on meille kaikille sama: jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu.