Lauri Koittola on julkaissut sivuillaan artikkelin, jossa hän yrittää selittää homoseksuaalisuuden synnin pois Raamatusta. Kannattaa lukaista, jos tuo liberaali näkökulma ei ole tuttu, sillä tuo on aikalailla se perussetti, joka löytyy miljoonaan kertaan refutoituna ympäri nettiä. Haluaisin ottaa siitä tämmöisen pienen poiminnan, joka ei suoraan liity homoseksuaalisuuden syntiin, mutta on osoitus siitä, miten pieleen mennyt Raamattukäsitys yhdessä kohtaa johtaa helposti virheisiin myös muissa kohdin. Koittola kirjoittaa:

Ensinnäkin, ei ole ensimmäinen kerta kun uuden tiedon valossa Raamatun tekstejä on jouduttu tulkitsemaan uudella tavalla. Galileo Galilei joutui pannaan julkaistessaan tutkimuksensa siitä, että Maa ei olekaan maailmankaikkeuden keskipiste. Oli pyhäinhäväistys väittää jotain sen kaltaista täysin Raamatun ilmoituksen vastaisesti. 

En ole oikeasti perehtynyt Galileo Galilein tapaukseen, mutta olettakaamme että se on totta. Koittola ymmärtää Raamatun siis opettavan geosentrismiä ja viisaiden tiedemiesten sitten osoittaneen, että hupsista, maa onkin itse asiassa muita asioita kiertävä jutska ja se teidän pyhä kirjanne onkin vain muinaista höpöhöpöä. Ja koska raamattu on ollut ennenkin väärässä – tai omaan aikaansa sidottu tai minkä kiertoilmauksen väärässäolemiselle sitten keksitkin – niin se voi olla väärässä myös tässä homoseksuaalisuusasiassa.

Mutku tota ööh. Koittolan näkemyksessä sellainen pieni mutta, että raamattu ei opeta Maan olevan maailmankaikkeuden keskipiste, jota aurinko kiertää. Minä en ole koskaan kuullut kenenkään vääntävän raamattua tuollaista opettamaan, enkä saa päähäni mitään kohtaa, mistä voisin itse lähteä yrittämään sellaista. Pikainen googletuskaan ei tehnyt tässä asiassa yhtään sen viisaammaksi.

Sen sijaan litteän maan teoriaa moni irtojae-eisegeetti yrittää Raamatulla pönkittää. Minun käsittääkseni litteä maa on siis ihan eri juttu vielä kuin tuo geosentrismi. Litteä maa kaiketi vaatisi geosentrisen universumin, mutta geosentrinen universumi ei vaatisi litteää maata. Onko monimutkaisesti sanottu? Tarkoitan, etten välttämättä väitä Koittolan tässä kohtaa esittävän että Raamattu opettaisi litteää maata, vaan ihan vaan valehtelevan sen opettavan geosentrismiä.

Mutta miten litteän maan uskovat sitten perustelevat tätä modernia aivopieruaan raamatulla? Katsotaan vaikka psalmista 19 muutamaa jaetta, joilla olen nähnyt yritettävän perustella maan litteyttä. Katsotaan myös kontekstia ja mietitään sanojen merkityksiä:

Taivaat julistavat Jumalan kunniaa, taivaankansi ilmoittaa hänen kättensä tekoja

Miten taivaat julistavat yleensäkään mitään? No eivät mitenkään, eli kylläpäs jotenkin: vertauskuvallisesti! Se on kielikuva ihan yhtä paljon kuin se, että Jumalan teot olisivat hänen käsiensä tekemiä!

Päivä lausuu päivälle sanan, yö ilmoittaa yölle tiedon

Päivä ei edes ole mikään entiteetti, vaan ajanjakso, vieläpä hyvin subjektiivisesti määriteltävissä oleva sellainen. Amerikkalaisella on päivä eri aikaan kuin venäläisellä. Kumpikaan jakeen mainitsemista ajanjaksoista ei lausu sanoja tai ilmoita tietoa, kielikuva, kielikuva, kielikuva!

Se ei ole puhetta eikä sanoja, joiden ääni ei kuuluisi

Minä en edes tajua tuota lausetta. Vertailin eri käännöksiäkin. Onko sen tarkoitus olla paradoksi? En tiedä, mutta ei tämä ainakaan vaikuta olevan tieteellistä kuvausta eri ajanjaksojen käyttämästä verbaalisesta kommunikaatiosta. Kielikuvia!

Niiden mittanuora ulottuu yli koko maan ja niiden sanat maanpiirin ääriin. Sinne hän on sijoittanut majan auringolle

Yöllä tai päivällä ei ole mittanuoraa. Se on naru, jolla mitataan lyhyitä välimatk… eikun siis kielikuva! Miksi sitten joku haluaa ymmärttä ”maanpiirin ääret” (eli reunat) konkreettisen, litteän kiekon reunoiksi? Ei siihen ole mitään järjellistä selitystä, varsinkin kun seuraavassa jakeessa väitetään auringon asuvan majassa (teltassa) siellä reunalla. Sekin on, uskokaa tai älkää, ilmiselvä kielikuva. Mutta tämä on yksi niitä kohtia, joiden jotkut haluavat nähdä opettavan litteää maata.

Se [aurinko] on kuin hääkammiosta lähtevä sulhanen, se riemuitsee kuin sankari juostessaan rataansa

Ensimmäisen lause on kielikuva, jossa aurinkoa verrataan ilmeisesti ensimmäisen hääyönsä juuri viettäneeseen mieheen. Kielikuva, niinkuin jälkimmäinenkin lause. Tuskin auringon väitetään tuntevan riemua tai juoksevan. Siis vaikka olisin väärässä ja raamattu olisikin muinaisten paimentolaisten nuotiotarina, niin kyllähän niiden paimenten on pitänyt myyttien sepittämisen välissä aurinkoa mulkoillessaan sen verran tajuta, että kun auringolla ei näy jalkoja, se ei voi myöskään juosta, joten sen on pakko olla kielikuva! Itse asiassa auringolla ei myöskään ole havattavissa sellaista varustusta, jota hääyön viettämiseen tarvitaan, joten… No joo, mennääs etiäppäin!

Se nousee taivaiden ääristä ja kiertää niiden toisiin ääriin eikä mikään voi piiloutua sen helteeltä

Minä en enää jaksa edes erikseen sanoa, että maan ääret (reunat) ovat kielikuva. Se sinun pitää jo ihan itse ymmärtää ja hylätä litteän maan teoria. Sen sijaan kerron, että käytämme nykyäänkin tuollaista kieltä. Ihan jo konkreettisesti siten, että puhumme maan ääristä ja auringon noususta, mutta myös muilla tavoin. Mieti, jos meidän ajaltamme säilyy tuhansien vuosien päähän seuraavanlainen muistilappu:

Muista sulkea öljyn poistoruuvi ja täyttää moottori uudestaan öljyllä ennen käynnistämistä. Muuten moottori menee paskaksi.

Ajattelisivatko tulevaisuuden ihmiset että me uskoimme, että jos emme suorita tiettyjä askeleita tuossa prosessissa, moottori todella muuttuu jollain tavalla ulosteeksi? Minä todella toivon, että he ymmärtäisivät kyseessä olevan kielikuva.

Muinaiset ihmiset käyttivät kielikuvia. Nykyiset ihmiset käyttävät kielikuvia. Tulevaisuudenkin ihmiset tulevat käyttämään niitä ja lisäksi ymmärtämään kuten mekin, että Raamattu opettaa homoseksuaalisuuden olevan syntiä ja maapallon olevan pyöreä. Nämä ovat ihan elämän perusfaktoja, jotka tulevat pysymään samoina ikuisesti.

Tulipas lähdettyä vähän sivuraiteille. Mikähän pointti mun alun perin piti selittää… Ai niin, se, että Lauri Koittola ei puhu totta väittäessään Raamatun opettavan, että maapallo on maailmankaikkeuden keskipiste, jonka ympärillä kaikki muu pyörii.