Tapani Sopanen on kirjoittanut Juhani Huotarin elämäkerran, Juhani Huotari – Vainotun kristityn asiamies. Kirjassa on toinen toistaan hurjempia tarinoita, joista olen tehnyt monta videotakin. Vielä yhden poiminnan haluan siitä kuitenkin tehdä. Kirjassa kerrotaan hänen matkoiltaan vuosituhannen alussa seuraavaa:

Sucressa eri seurakuntien pastorit kokoontuivat rukoilemaan kaupunkiin tulleen parlamentin ja vaikean poliittisen tilanteen puolesta. Juhani, erään seurakunnan johtava vanhimmistoveli ja vakuutusyhtiön johtaja Vladimir Carvajal sekä Alberto Sanchez, entinen Argentiinan armeijan upseeri, joka oli tullut Boliviaan lähetystyöhön, menivät lentoasemalle ja voitelivat öljyllä terminaalin sisääntulo-ovien pihtipielet ja kynnykset. Samalla he rukoilivat, että jokainen poliitikko, joka tulisi ovista kaupunkiin, voisi tuntea rauhaa ja että Jumala voisi puhua hänelle.

Halusin nostaa tämmöisen pienen tapauksen esiin muutamasta syystä, enkä vähintään siksi, että tämä on jo viihteellistä luettavaa. Siis sellaista, mitä paatuneinkin ateisti voisi lukea ja kokea vahingoniloa siitä miten tyhmiä me uskovaiset olemme. Samaan tapaan näitä voi valitettavasti iso osa kristityistäkin lukea. ”Siis menitte Boliviaan ja teitte mitä!?”. Ja arvaa vaan, onko hankalaa aloittaa keskustelua uskonnosta ei-kristityn kanssa, kun ensimmäiset kuusi vuotta menee sen selittämiseen, etteivät kaikki kristityt usko öljyssä olevan taikavoimia, rukouksen parantavan sairauksia tai mitä ikinä.

Lisäksi on hyvin vaarallista mennä voitelemaan öljyllä ovien kynnyksiä tai kuten kohta näemme, sillan lautoja. Tämä on niin itsestäänselvää, että tuntuu tyhmältä edes mainita sitä erikseen, mutta öljy tekee asioista liukkaita. Liukkaisiin asioihin voi liukastua. Liukastuessa voi satuttaa itsensä pahastikin. Se on haitallista – niin ei saa tehdä.

Sitten vielä heidän rukouksensa, että ”jokainen poliitikko, joka tulisi ovista kaupunkiin, voisi tuntea rauhaa ja että Jumala voisi puhua hänelle”. Et löydä tälläisiä tavoitteita Raamatusta. Minä en löydä sieltä myöskään tuota metodia – siis siltojen ja ovien öljyllä läästimistä. Eli kun käytetään ei-kristillistä metodia ja tavoitellaan ei-kristillistä lopputulosta, onko kyse silloin kristillisestä lähetystyöstä? Jätän tämän jokaisen itse ratkaistavaksi ja kerron lyhyesti mitä oikea kristillinen lähetystyö on.

Kristillinen lähetystyöntekijä menee vieraaseen maahan ja kertoo ihmisille, että on olemassa vain yksi Jumala, joka on luonut maailman ja antanut ihmisille lakinsa. Laki tuomitsee jokaisen kadotukseen hänen tekojensa perusteella. Jumala on myös lähettänyt maailmaan Poikansa, joka syntyi ihmiseksi, kärsi ja kuoli meidän puolestamme, nousi kolmantena päivänä kuolleista ja astui taivaaseen hallitsemaan pakanoita.

Tuon lähetystyöntekijä kertoo mahdollisimman monille. Tulosvastuun hän jättää Jumalalle, eli hän ei pakota ketään kääntymään, vaan antaa Jumalan synnyttää uskon kenessä haluaa ja muut saavat häippästä paikalta. Niille, jotka jäivät, perustetaan seurakuntia, jossa voidaan opettaa sitten tarkemmin mm. siitä, miten Jumala tahtoo meidän elävän. Perinteisesti se opetus on aloitettu tälläisellä lyhyellä tiivistelmällä:

Sinulla ei saa olla muita Jumalia kuin Raamatussa itsensä ilmoittanut Jumala

Sinä et saa tehdä jumalankuvia

Sinä et saa käyttää Jumalan nimeä väärin

Sinun pitää pyhittää lepopäivä

Sinun pitää kunnioittaa isääsi ja äitiäsi

Sinä et saa tappaa

Sinä et saa tehdä aviorikosta

Sinä et saa varastaa

Sinä et saa valehdella kenestäkään

Sinä et saa tavoitella toiselle kuuluvia asioita

Sellaista on kristillinen lähetystyö, ei öljyllä läästimistä ja kaikenmaailman hellarimagiaa. Eikä sen tarkoitus ole saada ihmisiä tuntemaan rauhaa, vaan noudattamaan Jumalan lakia ja ylistämään Hänen armoaan. Tavoite on saada ihmiset tuntemaan Kristus eli Kuningas ja elämään niin kuin hänen valtakunnassaan kuuluu! Tämä oli apostolienkin tavoite, mutta Huotarille se ei ilmeisesti kelpaa. No, kun toista ohjaa Raamatun Sana ja toista pään sisällä kuuluva ”jumalan puhe”, niin ei ehkä pitäisi yllättyä siitä, että lopputuloskin on eri. Huotarin kirja jatkaa:

Sitten miehet menivat kauempana olevalle Sucreen johtavalle sillalle ja voitelivat öljyllä sen lautoja. He rukoilivat, että Jumalan Pyhä Henki koskettaisi jokaista parlamentin jäsentä, joka ylittäisi sillan ja lähestyisi Sucren kaupunkia.

Tämän jälkeen miehet menivät kaupungin keskuspuistoon ja järjestivät siellä rukoushetken. Sitten he kävelivät Vapauden talon eteen ja voitelivat öljyllä sen ovien pihtipielet. Parlamentti kokoontui siellä väliaikaisesti. Juuri tässä talossa Bolivia aikoinaan julistettiin itsenäiseksi.

Kyse ei ollut siis mistään yksittäisestä päähänpistosta, vaan öljyä kului enemmänkin. Ja taas: onko kristillinen tavoite saada Pyhä Henki koskettamaan jokaista sillan ylittänyttä poliitikkoa? Jos on, näytä minulle raamatusta mihin se perustuu. Mikä on tuo mystinen Pyhän Hengen kosketus ja ennen kaikkea mitä siitä on kirjoitettu? Kommenttiosio on auki, kerro minulle tästä ilmiöstä raamattua siteeraten!

Mutta ennen sitä jatkamme kirjasta. Öljylläläästimisen ja rukoilun tuloksena kerrotaan kuinka ensin parlamentin puhemies kehui, miten sielunvihollisen valta on Jumalan avulla voitettu ja vähän myöhemmin presidentti Eduardo Rodriquez Veltze piti tälläisen puheen:

Meillä on ollut taistelu sielunvihollisen henkivaltoja vastaan, ja ne voimat ovat halunneet tuhota tämän maan. Mutta Jumala on lähettänyt enkelinsä suojelemaan meitä. Mitään pahaa ei Boliviassa näin ollen tapahdu.

Ei kiinnitetä huomiota siihen, että tuo voisi olla mikä tahansa yleisuskonnollinen palopuhe, vaan oletetaan että Huotarin voitelumenot saivat sen yliluonnollisella tavalla aikaan. Sovitaan että se on totta ja ”mitään pahaa ei Boliviassa näin ollen tapahdu”. Nämä jutut olivat sivulla 163. Käännetäänpä sivua tutkiaksemme, minkälainen yliluonnollinen rauhan aika tästä kaikesta sittten seurasi. Hmm.. oho, tällä sivullahan lukee, että presidentti sai ihan luonnollisia reittejä tietoonsa, että Huotarin ryhmä öljysi paikkoja ja rukoili maan poliittisen tilanteen puolesta. Presidentti oli tämän jälkeen kysynyt neuvoa läheiseltään, joka oli hellari. Tämä taas rauhoitteli pressaa ja lupaili Jumalan suojelusta, kuten hellarit aina tekevät. AINA. Ja kaikille. Eli ihan täysin maallisen tapahtumaketjun seurakuksena presidentti päätyi pitämään puheensa… Tämähän on tosi vaivaannuttavaa. Eikö sillä öljyhommalla ollutkaan mitään oikeaa vaikutusta? Käännetään äkkiä sivulle 165!

Mitään pahaa ei siis pitänyt Boliviassa tapahtua. Enkelien piti olla suojelemassa tätä kansakuntaan. Tällä sivulla kuitenkin kerrotaan ensin väkivaltaisista mielenosoituksista, joiden takia melkein jouduttiin perumaan seuraavan presidentin vaalit. No, kai se vielä rauhan piikkiin menee. Sitten kerrotaan, miten uusi presidentti ei hyväksynyt evankelisia eikä katolisia lähetystyöntekijöitä, eikä muitakaan ulkomaisia avustustyöntekijöitä. Heistä esitettiin perättömiä syytteitä.

Eikä siinä kaikki. Huotarin puhelinta oli alettu kuunnella ja hänen sähköpostejaan lukea. Niin muidenkin lähettien. Kylläpäs kuulostaa negatiivselta jutulta, vaikka mitään pahaa ei pitänyt tapahtua. Käänetäänpä sivulle 166. Ehkä enkeleillä vain kesti parin sivun verran reagoida öljymagiaan?

Tällä sivulla kerrotaan miten Bolivian perustuslakia alettiin uudistaa niin, että sieltä poistettaisiin krisitilliset arvot ja ne korvattaisiin alkuperäisuskontojen jutuilla. Huotarien viisumia ei suostuttu enää uusimaan. Katolilainen arkkipiispa kertoi Huotarille, että heidän kaikille läheteilleen oli käynyt samoin.

Äkkiä sivulle 167! Nyt tarvitaan niitä enkeleitä jo pikku hiljaa! Huotarit päättivät matkustaa Chileen, mutta matkanvarrella oli kaivostyöläisten mielenosoituksia, joissa ihmisiä ammuttiin väärien mielipiteiden takia. No mitäs pienistä… Sitten Huotarit ryöstettiin! Ja ryöstettiinpä vielä aseellisesti. Ja niin että lapsetkin olivat mukana. Parin sivun verran tällä mässäillään ja kerrotaan miten rosvot yrittivät saada heidän autonsa käyntiin viedäkseen sen, mutta eivät onnistuneet siinä. Sitten yhtäkkiä jostain ajoi paikalle auto ja ryöstäjät ilmeisesti silminnäkijöiden pelosta vetäytyivät sen verran, että Huotarit pääsivät takaisin autoonsa. He saivat sen käyntiin ja pakenivat. Aika karu kokemus tämäkin, vaikka mitään pahaa ei pitänyt tapahtua. Olivatko enkelitkin liukastuneet Huotarin öljyämiin kynnyksiin?

Ei sentään. Kyllä enkelit olivat paikalla. Muutama pieni vastoinkäyminen, kuten väkivaltainen mellakka, lähetystyöntekijöiden karkoitus, perustuslakiuudistus ja lapsiperheen aseellinen ryöstö oli tähän väliin kyllä mahtunut, mutta nämä ovatkin vain tämmöisiä pieniä ylilyöntejä. Viisivuotiaan Maria Huotarin yön pimeydessä tekemä silminnäkijähavainto kertoo sivulla 170:

Auto, joka oli tullut juuri oikeaan aikaan heidän ja roistojen väliin, oli ollut pelastava tekijä. Sen he tajusivat. Mutta ainoastaan Maria oli ehtyinyt nähdä, kuka autoa ajoi. Autoa oli ajanut enkeli.