Kävin läpi Lauri Koittolan kirjoitusta homoseksuaalisuudesta jo aiemmassakin artikkelissa, mutta otetaanpa sieltä vielä toinenkin poiminta. Koittola siis yrittää sanoa, että koska kristityt ovat muissakin asioissa muuttaneet käsitystää raamatun vastaiseksi, pitäisi myös käsitys homoseksuaalisuudeta jo pikku hiljaa tajuta muuttaa. Hän kirjoittaa:

Orjuuden vastainen liike alkoi nähdä ihmisoikeudet tärkeämpänä kristillisenä periaatteena kuin orjuuden hyväksyvät tekstit Raamatussa. Orjuuden hyväksyvät kohdat alettiin tulkita enemmän kontekstisidonnaisina ja käytännöllisinä ohjeina, joilla varmistettiin evankeliumin leviäminen. Jossain vaiheessa aika oli kypsä ja maailma oli valmis purkamaan orjuuttavat rakenteet yhteiskunnasta. —

Oleellinen kysymys kuuluu, onko suhtautuminen homouteen samanlainen ilmiö, joka on nyt samassa murroksessa kuin naisen asema tai orjuus aikaisemmin? Uskon, että on.

Ihan hauska näkemys, jos ei oteta huomioon sitä, että se ei ole totta. En minä ainakaan ole nähnyt kristittyjen muuttaneen näkemyksiään naisen asemasta tai orjuudesta. Raamatun syntyaikojen malli on edelleen voimassa. Eli toisin sanoen: se ilmiö, jota moderni länkkäri ajattelee kuullessaan sanan orjuus, on edelleen kielletty:

Exodus 21:16

Joka varastaa ihmisen ja joko myy hänet tahi pitää häntä hallussansa, se rangaistakoon kuolemalla

Kun kuulet sanan orjuus, sinulle tulee mieleen se ilmiö, jossa amerikkalaiset kiertelevät ympäri maailmaa kidnappaamassa halpatyövoimaa – monesti kai paikallisten myymää sellaista – viedäkseen sen sillipurkkimaisesti ylilastatuissa laivoissa hengenvaaralliseen pakkotyöhön puuvillapelloille. Siis niin että iso osa kuolee jo matkalla ja loput saavat tehdä töitä huonoissa olosuhteissa kunnes kuolevat. Kutsun tätä ilmiötä tässä artikkelissa nimellä neekeriorjuus erottaakseni sen muusta orjuudesta.

Meidän yhteiskunnassamme on tapana rankaista neekeriorjuuden synnistä sanomalla postuumi hyi hyi ja ehkä jopa hävittämällä synnintekijää esittävä patsas julkiselta paikalta muutama vuosisata hänen kuolemansa jälkeen. Jumalan Moosekselle antamassa laissa taas tästä säädettiin välitön kuolemantuomio. Täten voidaan sanoa, että Koittolan teoria siitä, että Raamattu hyväksyy neekeriorjuuden ilmiön ja ihmiset sitten suuressa viisaudessaan myöhemmin osasivat selittää sen sieltä pois, ei ole totta. Se on misinformaatiota.

Raamatussa puhutaan monessa kohtaa sellaisesta itsensä elättämisen muodosta, jossa työläinen saa palkan aina päivän päätteeksi ja on kaiketi sen jälkeen vapaa tekemään mitä huvittaa. Tämä vastaa tietyssä mielessä sitä, mitä me kutsuisimme nykyään työsuhteeksi. Se taas, mitä me kutsumme nimellä sosiaaliturva, löytyy raamatusta nimellä orjuus. Toki myös kerjuu oli eräs sosiaaliturvan muodoista, mutta nyt meitä kiinnostaa enemmän orjuus. Ja se on Raamatussa eri ilmiö kuin neekeriorjuus.

Ensinnäkin raamatussa orjuuden pointti näkyisi pitkälti olevan velkojen maksu. Jos ihmisellä ei ole varaa maksaa velkaansa, hän voi myydä itsensä orjaksi ja kuitata velan sillä. Juutalaiset orjat vapautettiin joka seitsemäs vuosi, muita ei. Ja muistat varmaan, että näistä muista on kirjoitettu: ”Älä sorra äläkä ahdista muukalaista, sillä te olette itse olleet muukalaisina Egyptin maassa”, eli ei näitäkään saanut kohdella miten sattuu.

Jos varas oli varaton, hänet myytiin orjaksi ja sillä kuitattiin korvaus varastetutsta tavarasta.

Jos orjan isäntä kohteli häntä liian väkvaltaisesti, orja vapautettiin. Jos tämä ei kuulosta mielestäsi hyvin radikaalilta sosiaaliturvan nauttijan ihmisoikeuksien puolustamiselta, niin mieti vielä. Otetaan esimerkki. Orjaksi itsesi myydessäsi saat siis etukäteen hinnan niistä työvuosista, joiksi itsesi kauppaat, se on homman pointti. Jos riemuvuoteen – jolloin orjat vapautettiin – olisi vaikka kuusi vuotta, pyydät itsestäsi kuuden vuoden palkan, eli sanotaan nyt vaikka 120 000 euroa nykyrahaa. Tosin et oikeasti pyydä koko kuuden vuoden palkkaa, vaan oikea kaava tämän laskemiseen olisi kuuden vuoden palkka miinus kuuden vuoden elatus, sillä pomosi maksaa kaiketi myös ruuat ja asumisen, tai näin olen ainakin ymmärtänyt, ja tämä elatusvelollisuus katkeaa orjuuden katkeatessa. Mutta jonkunsortin rahakasan kuitenkin saisit etukäteen hinnaksi itsestäsi. Ensimmäisenä työpäivänä pomosi sitten lyö sinulta suutuspäissään hampaan irti. Pääset vapaaksi miehenä tai naisena, jolla on yksi hammas vähemmän ja vapaus tehdä mitä huvittaa – eikä velvollisuutta maksaa etukäteen saamaasi rahaa takaisin.

Mieti kuinka paljon parempia nämä mallit ovat, kuin meidän nykyiset sosiaaliturvan muotomme. Jos joku velkaantuu pahasti, sanotaan velkojalle voi voi. Ihminen menee teoriassa ulosottoon, mutta jos hänellä on pienet tulot, niistä ei voida lain mukaan ulosmitata mitään. Velkoja jää siis ilman mitään ja velallisella on iso intressi elellä pienillä tuloilla sen aikaa, kunnes velka armahdetaan. Olikos se nyt 10 vai 15 vuotta, en muista. Halutessaan hän voi elää vaikka sossupummina koko sen ajan ja jatkaa sen jälkeen lällätellen elämäänsä. Velkoja tietää tämän riskin ja kiskoo korkoa yhdeksältä muulta kompensoidakseen sen kymmenennen velallisen maksamatta jääneet velat. Asiansa sössinyt velallinen on siis valtava rasite yhteiskunnalle, muiden elätettävänä pyörivä loinen. Meidän nykyinen mallimme kannustaa sellaiseen sen sijaan, että ihmiset pakotettaisiin elättämään itse itsensä.

Jos varas on nykään varaton, hänelle sanotaan hyi hyi ja päästetään jatkamaan sossupummeilua narkkiyksiöönsä. Hän on seuraavana päivänä yhtä varaton ja varastaa taas ja koska hän on varaton, hänelle sanotaan hyi hyi ja päästetään jatkamaan sossupummeilua narkkiyksiöönsä. Ja kierre vain jatkuu ja jatkuu. Mieti, miltä meidän yhteiskuntamme näyttäisi, jos tälläinen kierre olisi joka yksilön kohdalla katkaistu jo ensimmäiseen varattomuuteen ja sen jälkeen ihminen olisi pakotettu elättämään itsensä työnteolla! Se tekisi hänen omalle mielenterveydelleenkin pelkkää hyvää.

Tässä vaiheessa viimeistään lukija ajattelee, että olen joku ilkeä ja möhömahainen yrityspomo, joka haluaa ihan vaan ahneuttaan teettää ihmisillä pakkotyötä samalla, kun itse polttelee sikaria konjakkilasin äärellä, eikö vain? Niin vastenmielisenä meidän kulttuurissamme pidetään ajatusta itsensä elättämisestä työnteolla, että tuollainen mielikuva syntyy heti, kun joku ottaa asian puheeksi. Mutta totuus on, että minä olen siivooja. Ilkeä ja möhömahainen ehkä, mutta en rikas yrityspomo vaan siivooja. Yksitoista euroa tunnissa, ei lauantailisiä, mutta sitäkin enemmän verta, ulosteita, lasinsiruja ja kiirettä. Sitä minun arkeni on eikä mitään sikarin polttelua.

Mutta kun se on ihan oikeasti totta, että työnteolla ja itsensä elättämisellä on itseisarvo. Ne ovat hyveitä. Ihmisen kuuluu elää elättäen itse itsensä. Huomaatko, mikä mielikuva sinulla nousee nyt, kun siivooja sanoo näin? ”Se on vain kateellinen”, ajattelet. ”Sitä kiukuttaa kun se joutuu kuuraamaan paskapönttöjä samalla kun muut nostaa sossutukia” – eikö vain että tämä on nyt mielessäsi?

Totuus on kuitenkin se, että minä en ole kateellinen työttömille vaan minulla on itselläni vuosien kokemus sossupummina elämisestä. Ilmaista rahaa kilisi tilille eikä tarvinnut tehdä mitään. Kuulostaa ehkä hyvältä, mutta ei ole. Se oli varmasti haitallisinta aikaa mielenterveydelleni, mitä joudun ikinä kokemaan. Istua nyt ilman mitään merkitystä vuodesta toiseen selaamassa nettifoorumeita ilman, että elämä koskaan etenisi mihinkään. Ilman että saisi olla hyödyksi muille millään tavalla. Ei se tuonut minkäänlaista onnen tai tyytyväisyyden tunnetta. Olin loinen muiden elätettävänä ja kärsin siitä itsekin valtavasti.

Olin sitä paitsi erityisen tyhmä loinen. En halunnut lopettaa ahdistavaa pumminelämääni vaikka se oli, no, miten sen nyt sanoisi… Ahdistavaa pumminelämää. Söisin varmaan vieläkin päivät pitkät toisten rahoilla ostettua roiskeläppää aamuyöhön asti netissä roikkuen, jos Kristus ei olisi antanut minulle Henkeään. Toisin sanoen käännyin kristityksi ja valinnoissani alkoivat vaikuttaa minun ulkopuoleltani tulevat arvot, Raamatun arvot. En minä itse olisi koskaan tajunnut, että itsensä elättäminen on hyve, mutta kun Sana sanoo niin.

Tämä oli kannanottoni neekeriorjuutta, homoseksuaalisuutta ja Lauri Koittolan totuudenvääntelyartikkelia vastaan. Kiitos ja huomiseen – joka on muuten Jumalan armosta taas työpäivä!