Naispappeutta puoltavassa kirjoituksessaan Leppänen sanoo:

Naisten tie kirkon virkoihin on ollut pitkä, eikä se ole mutkaton vieläkään, kun katsoo globaalia kristillistä maailmaa. Monia väsyttää, että vieläkin asiasta on puhuttava. Edistyksen mahdollistajina ovat olleet eri sukupuolia edustavat ihmiset, jotka ovat kokeneet, että uskontulkinta jää vajaaksi, jos uskonnollinen valta yksipuolistuu.

Monia väsyttää, että vieläkin on puhuttava siitä, voiko nainen olla pappi, niinkö? Tämähän ei siis ole vääntö mielipiteistä, vaan vääntö siitä, onko Raamatulla auktoriteettiasema vai ei, sillä niin selvästi se naispappeuden kieltää. Ja sellaista raamatuntulkintaa ei varsinaisesti ole olemassa, joka päätyisi siihen tulokseen, että nainen voi olla pappi, vaan naispappeutta puoltava näkemys on pitkälti sellainen, että raamattu kyllä tämän kieltää, mutta se kielto ei syystä tai toisesta koske meitä.

Tämä on keskustelu, johon ei saa väsyä, varsinkaan silloin, kun oman, raamatunvastaisen näkemyksensä läpi jyrännyt osapuoli on voitolla ja sanoo että keskustelu jo väsyttää. Keskustelu, jonka osapuolten ei pitäisi mahtua saman kirkkokunnan sisään, sillä kyse on eri uskonnoista; toinen perustaa kaiken Jumalan ilmoitukselle ja toinen omille ajatuksille ja yhteiskunnan senhetkisille näkemyksille. Kun rakennetaan eri perustuksille, on rakennettu kaksi eri rakennusta.
Noista kahdesta rakennuksesta se konservatiivinen on muuten ollut Suomessa valmiina jo vuosisatoja ja tällä rakennuksella on omat kirjalliset sääntönsä, jotka kieltävät liberaaliteologian. Uskontunnustuksista Tunnustuskirjoihin ja kirkkolakiin, usko tai älä, Mari Leppäsen uskonto kielletään. Jos hän silti päättää astua tämän ”rakennuksen” virkaan, voitaneen turvallisesti sanoa kyseessä olevan talonvaltaus.

Yllä Leppänen nosti muuten esiin sen riskin, että uskontulkinta jää vajaaksi, jos uskonnollinen valta yksipuolistuu. Leppästä en tunne enkä tiedä mitä hän tuolla tarkoittaa, mutta liberaalit yleensä tarkoittavat sillä sitä että erilaisia uskontulkintoja on hyvä olla, kunhan ne eivät ole konservatiivisia ja valta ainakin pitää keskittää liberaaliteologeille, koska muut ovat ”ei-niin-kirkkaita amerikkalaisia fundamentalisteja”. Korostan vielä, että en tiedä sanoisiko Leppänen asiaa noin rumasti, mutta esimerkiksi isäni kyllä sanoo.

Mennään eteenpäin. Uskooko Leppänen, että Pyhä Henki puhuu raamatussa vai kieltääkö hän Nikean uskontunnustuksen? Liberaalit harvemmin sanovat ihan suoraan tälläisiä asioita, koska heidän kannaltaan on edullista etteivät perinteiset kristityt tajua, miten vakavasta näkemyserosta on kysymys.

Ensimmäisen vuosituhannen aikana luotiin perusta yhä edelleen vaikuttavalle ihmiskäsitykselle, jonka keskiössä oli mies. Ajattelu omaksuttiin ympäröivästä kulttuurista ja varhaiset kristityt liittyivät roomalaisen yhteiskunnan näkemyksen naisten ja miesten erilaisista tehtävistä.

Minä ainakin ymmärrän tuon kohdan niin, ettei hän pidä Raamattua Jumalan ilmoituksena vaan ajattelee naispappeutta koskevien raamatun kohtien tulleen omaksutuksi ympäröivästä kulttuurista. Ja se on tie, joka johtaa yksi kerrallaan hylkäämään kaikki muutkin kristinuskon perusteet ja elämänarvot. Ihminen, joka ei ole valmis tekemään edes omia uravalintojaan Jumalan Sanan perusteella, ei näytä pystyvän ohjaamaan muitakaan elämän valinnoissa, kuten haureuteen liittyvissä asioissa tai ensimmäisen käskyn noudattamisessa. Kun ilmoitus on hylätty niin ilmoitus on hylätty, ei muttia.

Kyselyn perusteella myös sukupuoli on edelleen merkittävä tekijä. Lähes 17 prosenttia työntekijöistä ja jopa kolmannes luottamushenkilöistä kertoi keskustelun pappien sukupuolesta ja viranhoidosta olevan seurakunnassa edelleen ajankohtaista.

En tarkistanut Leppäsen artikkelin lähdettä, mutta jos tuo on totta, niin luku on vähintäänkin hälyttävä. 83% kirkon työntekijöistä ja kaksi kolmannesta luottamushenkilöistä ei välitä, otetaanko pappisviran ehdot Raamatusta vai ei. Minä en oikein usko, että normaaleilla kristityillä olisi enää vaikutusmahdollisuuksia tuollaisessa liikkeessä, vaan suosittelen vaikuttamaan eroamalla. On myös rohkeita miehiä, jotka ovat eri mieltä kanssani. Mutta heitä on yksi. No ei kai, enemmänkin varmaan löytyy, mutta minä en tiedä muista.

Piispa läimäyttää artikkelinsa lopppuun vielä kunnon manipulointikikan:

Yhä edelleen on ihmisiä, jotka ajattelevat, että naiset puhuvat omiaan tai että heidän paikkansa ei ole alttarilla. Tai että vammaiset, neuroepätyypilliset, seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen kuuluvat tai ihonväriltään muut kuin valkoiset puhuvat omiaan.

Huomaatko, miten hän leimaa samaan porukkaan naispappeuden vastustajat eli raamattu-uskolliset, tavalliset kristityt ja rasistit eli vihan synnissä aktiivisesti elävät ekskommunikaation ansaitsevat valekäännynnäiset?

Naisten paikka ei ole ”alttarilla”, sanon minä. Ja minä en voi puhua omiani, koska olen neuroepätyypillinen, eikö vain?