Pelastuiko Paavali kasteessa?

Luterilaisilla on monta raamatunpaikkaa, joihin vedoten he pitävät kastetta pelastuksen ehtona tai sen aikaansaajana tai jotain siltä väliltä. Heidän teologiansa tuntuu välillä sellaiselta, että siitä on vaikea saada rakennettua niin ehdottoman loogista kokonaisuutta, kuin mitä itse teologialta vaatisin. He saattavat toisaalta uskoa, että kaste aikaansaa sen, että ihminen saa Pyhän Hengen ja/tai uskon ja/tai pelastuksen ja/tai synnit anteeksi, mutta toisaalta uskoa, että tähän on poikkeuksia ja niin edespäin. Monimutkaista.

Jos luterilainen on tullut kastenäkemykseensä tulkitsemalla Jumalan pyhää ja erehtymätöntä Sanaa eri tavalla kuin minä, aion kunnioittaa häntä syvästi. Jos taas hän on tullut kastenäkemkyseensä hyläten raamatun auktoriteetin, tuomiten sen ihmisten ajatuksiksi Jumalasta ja muinaisten kansojen myyteiksi, sanon hänelle, ettei hän oikeasti ole luterilainen vaikka niin väittää. Nostan hänelle kohteliaasti hattua ja jatkan matkaa.

No en oikeasti. Olen aika kiivas mies, enkä sitä paitsi edes juuri käytä hattuja. Viimeksi kun tuollainen tilanne raamatunhylkääjä-valeluterilaisen kanssa tuli eteen, vetosin vähemmän kohteliaasti raamattuun. Mutta nyt riittää tämä jahkailu ja mennään katsomaan, miten Paavalin kaste ei aikaansaanut syntien pois pesua tai synnyttänyt hänessä uskoa.

Apt 22:16

Ja nyt, mitä viivyttelet? Nouse, huuda avuksi hänen nimeänsä ja anna kastaa itsesi ja pestä pois syntisi.’

Tuo suomenkielinen käännös Paavalin kasteesta ei ole ollenkaan tarkka edes ylläolevassa vahassa käännöksessä, ei myöskään RK:ssa tai 92:ssa. En ymmärrä oikeasti alkukielistä versiota, mutta se näyttäisi sopivan aika helposti tähän valtavaan läjään englanninkielisiä käännöksiä, jotka saavat tuon kohdan näyttämään ihan erilaiselta kuin mihin suomenkieliset kääntäjät ovat jostain syystä päätyneet.

Now why do you delay? Get up and be baptized, and wash away your sins by calling on His name’” olisi aika keskimääräinen käännös tuolle. Suomeksi se menisi jotenkin näin: ”Mitä viivyttelet? Nouse ja anna kastaa itsesi ja pese pois syntisi huutamalla Hänen nimeään avuksi”. Tässä on siis ikään kuin kaksi ”vaihetta”:

  1. Nouse ja mene kasteelle
  2. Pese pois syntisi huutamalla/huutaen avuksi Herran nimeä

Syntien peseminen pois ei tässä siis välttämättä yhdisty itse (vesi)kasteeseen siten, kuin suomenkielisistä käännöksistä mahdollisesti ymmärtäisi. Lisäksi täytyy huomata, että tämä käsittelemämme jae on Apostolien tekojen luvusta 22, jossa Paavali kertoo jälkeenpäin tuosta kastetapahtumasta ja siihen liittyvistä seikoista. Se kaikki ”tapahtuu” varsinaisesti luvussa 9, jossa kasteesta sanotaan vain näin:

18 Ja heti putosivat hänen silmistään ikäänkuin suomukset, ja hän sai näkönsä ja nousi ja otti kasteen.

Tästä puuttuu maininta syntien pesemisestä. Ehkä Paavali kertoo luvussa 22 pidemmin asiasta painottaakseen kuuljoille, miten hänet, entinen kristittyjen tapattaja, otettiin vastaan vihan ja tuomion sijaan lempein lausein ja syntien anteeksisaamista hänelle toivoen? Ehkä hänen ei ole edes tarkoitus siinä kohtaa kommentoida sitä, mitä kaste on tai ei ole, vaan sanoa vain, että hänet toivotettiin avosylein vastaan seurakuntaan ja annettiin lupa tulla kasteelle saman tien, vaikka inhimillisesti ajatellen olisi voinut odottaa ihan toisenlaista vastaanottoa sen perusteella, mitä hän oli seurakunnalle tehnyt?

Näin siis luvussa 9, jossa myös sanotaan Paavalin saaneen Pyhän Hengen. Siitä ei kuitenkaan mielestäni voida lukea Hengen saamisen ajankohtaa, eikä ainakaan niin, että Paavali olisi saanut sen kasteessa. Korkeintaan niin, että ensin Henki, sitten kaste, mutta tuokin jää epäselväksi. Apostolien teoissa kuitenkin kerrotaan sellaisista erikoistapauksista, joita tuossa seurakunnan alun ”siirtymävaiheessa” tapahtui, eli tapauksista joissa Henki annettiin ilmeisesti jollain tavallista näkyvämmillä tavoilla tietyille ihmisryhmille, jotta Jumala voisi näyttää kaikille, että pelastus on nyt todella tarkoitus levittää koko maailmaan, eikä vain juutalaisille (aiheesta lisää tässä). Voisiko samasta olla kysymys luvussa 9, kun sanotaan Paavalin saaneen Hengen niin, että Ananias toimi siinä ikäänkuin välimiehenä?

Ananiaan roolihan on tuossa hyvin tärkeässä asemassa. Ilman häntä Paavali olisi ollut vain ”joku äijä, joka väittää nähneensä Jeesuksen näyssä”, uskoo ken tahtoo. Mutta nythän kävi niin, että Jumala käski suurinpiirtein yhtä aikaa vainoojan lähteä nöyränä (ja sokeana) poikana vainottunsa luokse ja vainotun lähteä siunaamaan vainoojaansa palauttamalla tälle näön. Jumala siis ilmoitti Paavalin viholliselle että Paavali on nyt hyväksyttävä, joten Paavali ei näin ollen ole vain ”joku äijä joka väitti nähneensä näyssä Jeesuksen”. Niitähän meillä nykyaikanakin riittää.

Apt 9 & 22 lukujen pääpointti on ihan muualla, kuin siinä, mitä kaste on tai mitä se saa aikaan. Lisäksi Paavali kaiketi uskoi ensin ja kastettiin vasta myöhemmin. Eihän hän olisi totellut tätä Jumalan käskyä, jos ei olisi uskonut: ”Nouse ja mene Damaskoon, niin siellä sinulle sanotaan kaikki, mikä sinulle on tehtäväksi asetettu”. Ja vasta Damaskossa hänet kastettiin.

Kristittyjen vanhempien pitää tietysti kastaa lapsensa jo ennen, kuin heistä voidaan nähdä ulospäin, että he uskovat, vaikka Paavalilla ei tälläistä mahdollisuutta ollut. Kristillistä kastetta ei ollut olemassa vielä hänen ollessaan lapsi.

Minä siis uskon, että kaste on ulkoinen merkki samoin kuin vaikka ympärileikkaus. Sillä on monia merkityksiä jotka ymmärrän ja monia, joita en vielä ymmärrä, mutta se ei saa aikaan uskoa tai anna Pyhää Henkeä. Kaste ei myöskään ole pelastuksen edellytys siinä mielessä, kuin jotkut ajattelevat. Mutta ei sitä saa laiminlyödäkään vaan se on ihan yhtä paljon Jumalan käsky kuin tämä: ”Älä tapa”.

Kaste on teko, joka on pakko tehdä. Mutta tekoja tekemällä ei pelastuta, vaan yksin uskon kautta. Osa uskon kautta pelastuneista teettää tämän ulkoisen liiton merkin itse itselleen aikuisiällä, kuten Aabraham, osalle sen teettävät hänen vanhempansa kun hän on itse vielä vauva, kuten oletettavasti kävi uskon kautta pelastuneelle Daavidille.

Sillä mitä Raamattu sanoo? ”Aabraham uskoi Jumalaa, ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi”.
Mutta töitä tekevälle ei lueta palkkaa armosta, vaan ansiosta,
mutta joka ei töitä tee, vaan uskoo häneen, joka vanhurskauttaa jumalattoman, sille luetaan hänen uskonsa vanhurskaudeksi;
niinkuin myös Daavid ylistää autuaaksi sitä ihmistä, jolle Jumala lukee vanhurskauden ilman tekoja:
”Autuaat ne, joiden rikokset ovat anteeksi annetut ja joiden synnit ovat peitetyt!
Autuas se mies, jolle Herra ei lue syntiä!”

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s