Olen käynyt viime aikoina luterilaisessa seurakunnassa. Siis en missään liberaalissa höpöhöpöluterilaisessa, vaan aidossa, luterilaista uskoa tunnustavassa seurakunnassa. Suosittelen muuten kaikille, menkää tekin. En tosin ole itse luterilainen ja ehkäpä juuri siksi minua kiinnostaa tutkia aitoa luterilaista teologiaa, joka eroaa omista näkemyksistäni paljon ainakin sakramenttien suhteen.

Johanneksen evankeliumin kolmannessa luvussa puhutaan vedestä ja Hengestä syntymisestä. Luterilainen ymmärtää tämän – ainakin tuon veden osalta – tarkoittavan vesikastetta. Luterilaiset saattavat sanoa jopa, että vesikaste on ehto pelastukselle tai että vesikaste on armon väline, joka aikaansaa pelastuksen. Minusta nämä ovat todella rajuja väitteitä, enkä löydä niille raamatusta tukea. Mutta mennään jo itse tekstiin, se herättää enemmän kysymyksiä, kuin mitä minä löydän luterilaisuudesta vastauksia. Eli käydään Johanneksen kolmosluvun alkua jae jakeelta läpi, lisäten väliin kommentteja ja kysymyksiä.

1 Mutta oli mies, fariseusten joukosta, nimeltä Nikodeemus, juutalaisten hallitusmiehiä.
2 Hän tuli Jeesuksen tykö yöllä ja sanoi hänelle: ”Rabbi, me tiedämme, että sinun opettajaksi tulemisesi on Jumalasta, sillä ei kukaan voi tehdä niitä tunnustekoja, joita sinä teet, ellei Jumala ole hänen kanssansa.”

Nikodeemus oli fariseus, eli hän tunsi Vanhan Testamentin paremmin kuin minä Uuden. Ja jonkinsortin pomo hän oli myös tuon tekstin perusteella. Paina mieleesi nyt, että hänestä sanottiin noin, sillä hänen asemansa tuomaan vastuuseen palataan vielä.

3 Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: ”Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: joka ei synny uudesti, ylhäältä, se ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa”.

Uudestisyntymä eli uskoontulo on edellytys Jumalan valtakunnan näkemiselle, joka tarkoittaa kaiketi samaa kuin sinne pääseminen eli pelastus. Tämä on ainoa vaatimus, joka Jumalan valtakuntaan pääsemiselle on ja se ei ole varsinaisesti vaatimus ihmiselle vaan Jumalalle, sillä Hän synnyttää ihmisen uudesti. Vaatii aika paljon vääntelyä, että uudesti ylhäältä syntyminen saataisiin tulkittua vesikasteeksi ja jos niin ei onnistuta tekemään, pysyy tämä uudestisyntymä ainoana vaatimuksena pelastukselle myös myöhemmissä jakeissa, eikö vain?

4 Nikodeemus sanoi hänelle: ”Kuinka voi ihminen vanhana syntyä? Eihän hän voi jälleen mennä äitinsä kohtuun ja syntyä?”

Nikodeemus ymmärsi siis uudestisyntymän tarkoittavan konkreettista, fyysistä uudestisyntymää tai siihen hän sen ainakin vahvasti assosioi. Kaste ei tullut hänelle mieleenkään.

5 Jeesus vastasi: ”Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: jos joku ei synny vedestä ja Hengestä, ei hän voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan.

Juuri edellisessä jakeessa on puhuttu siitä ”tavallisesta” syntymästä. Ehkä juuri siksi moni on tulkinnut vedestä syntymisen tarkoittavan juuri sitä, syntyyhän lapsi tavallaan lapsivedestä. Silloin tämä tarkoittaisi että taivasten valtakuntaan päästäkseen on ensin yleensäkin synnyttävä kuin kuka tahansa muukin ja sen jälkeen vielä uudestisynnyttävä Hengestä.

Toinen, ehkä parempi tulkinta olisi sanoa että ”vedestä syntyminen” ja ”Hengestä syntyminen” olisivat sama asia. Jos sellaista mahdollisuutta ei hyväksytä, joudutaan pulaan vertauskuvallisesta vesipesusta puhuvassa – ja vieläpä Joh. 3:5 -jakeen tapaan parallelismiä käyttävässä – Hesekielin kirjan luvussa 36:

25 Ja minä vihmon teidän päällenne puhdasta vettä, niin että te puhdistutte; kaikista saastaisuuksistanne ja kaikista kivijumalistanne minä teidät puhdistan.

26 Ja minä annan teille uuden sydämen, ja uuden hengen minä annan teidän sisimpäänne. Minä poistan teidän ruumiistanne kivisydämen ja annan teille lihasydämen.

27 Henkeni minä annan teidän sisimpäänne ja vaikutan sen, että te vaellatte minun käskyjeni mukaan, noudatatte minun oikeuksiani ja pidätte ne.

Jakeessa 25 vesi on vertauskuvaa. Jumala ei pessyt kenestäkään kirjaimellisella vedellä moolokin patsaita irti. Myöskin sydämensiirto on vertauskuvaa. Nämä ovat sama tapahtuma, jota kuvaillaan ei-vertauskuvallisesta jakeessa 27. Siis: 25 ja 26 ovat vertauskuvia jakeen 27 konkreettisesta tapahtumasta. Vedellä pesu ja uuden sydämen anto ovat sama tapahtuma – miksei siis myös ”vedestä syntyminen” ja ”Hengestä syntyminen” voisi olla kaksi tapaa kuvata yhtä asiaa?

Vedestä syntyminen on joka tapauksessa vaikea termi. Mutta käytetäänkö mitään sellaista termiä vesikasteesta? Eikö vesikasteessa pikemminkin tulla haudatuksi kuin synnytetyksi, ainakin roomalaiskirjeen mukaan? Eikö tämän Johanneksen luvun jakeessa 3 juuri annettu yksi ainoa ehto pelastukselle ja se oli uudestisyntymä Hengestä, ei vesikaste? Tuliko ehtoja lisää vai eikö jakeessa kolme vaan kerrottu kaikkea vielä? En osaa sovittaa vesikastetta tähän. Tuon Hesekielin kohdan nappasin muuten täältä.

6 Mikä lihasta on syntynyt, on liha; ja mikä Hengestä on syntynyt, on henki.

Juuri edellisessä jakeessa sanottiin, että pitää syntyä vedestä ja Hengestä. Miksei tässä kutosessa sitten sanota myös, että mikä on vedestä syntynyt, on vesi? Jos vesi on jotain yhtä konkreettista kuin liha ja Henki, eikö silloin olisi sanottava niinkin?

Minä näen tässä vain sen soteriologisen kahtiajaon, jonka raamattu tekee muuallakin: lihan mieli on vihollisuutta Jumalaa vastaan. Ne, jotka ovat lihan vallassa, eivät voi olla Jumalalle otolliset. Lihan mieli on kuolema. Kun olimme lihan vallassa, jäsenissämme vaikuttivat lain herättämät synnin himot ja niin edelleen. Ei kai vesikaste tätä voi ratkaista?

Vesi plus liha on vain märkä liha. Lihan mieli on edelleen vihollisuutta Jumalaa vastaan. ”Mutta ei kaste olekaan pelkkää vettä”, sanoisi Luther. Okei. Hyvä on sitten. Jos kaste on vettä johon Jumalan sana yhdistyy, niin vesi + liha = märkä liha, josta Jumalan sana sanoo, että sen pitää kuoleman. Eipä paljoa lohduta kyllä. Henki on se, joka eläväksi tekee; ei [edes tarkkaan kasteltu] liha mitään hyödytä.

7 Älä ihmettele, että minä sanoin sinulle: teidän täytyy syntyä uudesti, ylhäältä.
8 Tuuli puhaltaa, missä tahtoo, ja sinä kuulet sen huminan, mutta et tiedä, mistä se tulee ja minne se menee; niin on jokaisen, joka on Hengestä syntynyt.”

Nyt unohdettiin jo koko vedestä syntymisen teema ja puhutaan pelkästään Hengestä syntymisestä – ehkä vesipesu siis on vain kielukuva, jota käytetään Hengestä syntymisestä, siis henkikasteesta.

9 Nikodeemus vastasi ja sanoi hänelle: ”Kuinka tämä voi tapahtua?”
10 Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: ”Sinä olet Israelin opettaja etkä tätä tiedä!

Muistatko mitä painoit mieleesi alussa Nikodeemuksen asemasta ja taustasta? Hän oli Vanhan Testamentin asiantuntija ja siihen Jeesus vetoaa. Olisiko Vanhan Testamentin asiantuntijan siis tunnettava Uuden Testamentin vesikaste? Saisiko hän tuollaiset nuhteet, kun ei tiennyt jotain, jota ei oltu vielä ilmoitettu VT:ssä? Vai eikö enemmin Israelin opettajan olisi pitänyt tietää vanhan testamentin profeetoista, jotka lupasivat mm. Hengen vuodatuksen, joka antaisi ihmisille uuden, lain alle alistuvan sydämen?

11 Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: me puhumme, mitä tiedämme, ja todistamme, mitä olemme nähneet, ettekä te ota vastaan meidän todistustamme.
12 Jos ette usko, kun minä puhun teille maallisista, kuinka te uskoisitte, jos minä puhun teille taivaallisista?
13 Ei kukaan ole noussut ylös taivaaseen, paitsi hän, joka taivaasta tuli alas, Ihmisen Poika, joka on taivaassa.

En oikein tajua, mitä tuolla maallisista puhumisella tässä tarkoitetaan. Se ei tunnu sopivan sen paremmin minun, kuin luterilaistenkaan tulkintaan. Eihän uudestisyntyminen sittenkään ole maallinen juttu, vaikka se aikaansaataisiin tietynlaisella veteen liittyvällä suoritteella.

14 Ja niinkuin Mooses ylensi käärmeen erämaassa, niin pitää Ihmisen Poika ylennettämän,
15 että jokaisella, joka häneen uskoo, olisi iankaikkinen elämä.

Mooseksesta puheenollen… 1 Kor 10:2 sanoo, että Israelilaiset ”saivat kaikki kasteen Moosekseen pilvessä ja meressä”. Heidät siis ensin valittiin, sen jälkeen vapautettiin orjuudesta ja vasta sitten kastettiin, eikö vain? Ja lain he saivat vasta kaiken tuon jälkeen ja vasta erämaahan kuoltuaan he pääsivät Luvattuun Maahan.

Noin siis järjestys meni Moosekseen kastettujen kanssa, mutta ei heidän lastensa tapauksessa. Samaa voidaan sanoa ihan samassa järjestyksessä kristityistä (mutta ei välttämättä heidän lapsistaan). Kristitty on ensin valittu pelastukseen, sen jälkeen vapautettu orjuudesta ja vasta sen jälkeen kastettu vedellä. Laki on sitten tämän jälkeen meille elämänohjeeksi ja johdatukseksi. Myös me kuolemme ”erämaahan” ja vasta sen jälkeen pääsemme luvattuun maahan.

Ja me muuten syömme siellä erämaassa hengellistä ruokaa ja juomme hengellistä juomaa ihan kuin israelilaisetkin.