Laki naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta on vielä jotakuinkin järkevä laki, eikä ollenkaan niin woke, kuin mitä yhteiskuntaamme tarkkailemalla voisi lainsäädännön luulla olevan. Heti ensimmäinen pykälä sanoo näin:

Tämän lain tarkoituksena on estää sukupuoleen perustuva syrjintä ja edistää naisten ja miesten välistä tasa-arvoa sekä tässä tarkoituksessa parantaa naisten asemaa erityisesti työelämässä. Lain tarkoituksena on myös estää sukupuoli-identiteettiin tai sukupuolen ilmaisuun perustuva syrjintä.

Tuo tiivistääkin lain sisällön hyvin – se on ihan järkevä laki. Huomasithan muuten ylläolevasta sitaatista, että laki tekee eron sukupuolen ja sukupuoli-identiteetin välillä? Tämä on erittäin tärkeää. On olemassa kaksi sukupuolta, mies ja nainen. Lisäksi on olemassa ihmisiä, jotka sairaudesta johtuen luulevat virheellisesti olevansa jotain muuta sukupuolta, kuin mihin ovat syntyneet – heillä on siis jokin muu sukupuoli-identiteetti kuin heidän oikea sukupuolensa. He kokevat olevansa jotain, mitä eivät ole.

Termiä sukupuolen moninaisuus laki ei tunne ollenkaan, mikä onkin positiivista. Sukupuolen moninaisuus on sateenkaariaktiivien lanseeraama termi, joka tarkoittaa sitä, ettei ole alun perinkään olemassa miehiä tai naisia vaan jokainen saa itse keksiä itselleen sukupuolen, joka voi olla ihan mitä tahansa. Vaikka tälläinen ajattelu on maalaisjärjen vastaista ja vailla minkäänlaista tieteellistä perustaa, valitettavasti siihen törmää jatkuvasti niin mediassa kuin muuallakin (1, 2, 3). Vielä elämme kuitenkin sen verran positiivista aikaa, että tuota Jumalan Lain vastaista termiä ei löydy Suomenkaan tasa-arvolaista.

Ylläolevassa sitaatissa on myös positiivista se, että sen mukaan laki pyrkii edistämään miesten ja naisten välistä tasa arvoa. Siis miesten ja naisten välistä, luit oikein – lain mukaan (tässä ja myöhemmissäkin kohdissa) vain nämä kaksi sukupuolta ovat sukupuolia. Sen sijaan – kuten yllä lainasin – syrjiä ei saa myöskään sukupuoli-identiteetin perusteella. Tässä siis hylätään sukupuolen moninaisuuden käsite ja sanotaan käytännössä: ”On olemassa vain miehiä ja naisia. Jos joku kuitenkin kokee olevansa jotain muuta, hän on silti mies tai nainen. Miestä tai naista, joka kokee virheellisesti olevansa jotain muuta, ei saa syrjiä tämän harhaluulon perusteella, vaikka hän ottaisi sen omaksi identiteekseen”.

Kristitty saa olla iloinen tästä laista myös kakkospykälän takia:

Tämän lain säännöksiä ei sovelleta:

1) evankelis-luterilaisen kirkon, ortodoksisen kirkkokunnan eikä muiden uskonnollisten yhdyskuntien uskonnonharjoitukseen liittyvään toimintaan; eikä

2) perheenjäsenten välisiin taikka muihin yksityiselämän piiriin kuuluviin suhteisiin. —

Seurakunnalla on siis edelleen lakiin perustuva oikeus olla palkkaamatta naispappeja, vihkiä vain normaaleja avioliittoja, erottaa avoliitossa elävät, homoseksuaalisuuden harjoittajat ja pornon katsojaksi tai veronkiertäjiksi identifioituvat seurakunnasta. Se on hyvä asia. Mutta jokainen vaikkapa raamattukäräjiä seurannut ymmärtää varmastia kysyä, kuinka kauan saamme tästä hyvästä asiasta nauttia. Enemmin tai myöhemmin joku sateenkaarihörhö tulee sen kyseenalaistamaan sanoen: ”Seurakunnan, jossa en käy ja jonka jumalaan en usko, on rangaistuksen uhalla toimittava minun tahtomallani tavalla, koska nyt vaan haluan niin”.

Mies saa ylläolevan perusteella myös olla perheen pää ilman, että lainsäätäjä siihen puuttuu. Minä tulen siis ihan laillisesti kantamaan päävastuun lastemme hengellisestä kasvatuksesta jatkossakin. Mikäli lainsäädäntö joskus muuttuu, aion toki muuttaa toimintaani.

Laillisesti perheen päänä toimimisesta kun on aika helppo vaihtaa laittomasti perheen päänä toimimiseen. Ei kovin suuri muutos.