Randomeja poimintoja Saksan eugeniikkalainsäädännöstä 1940 -luvulta, lasten tappamista sääntelevästä laista.

Lapsi voidaan tappaa, ”kun hänen tai hänen perheensä elämänolot ja muut olosuhteet huomioon ottaen lapsen synnyttäminen ja hoito olisi hänelle huomattava rasitus”. Aika ympäripyöreää – ihmisen henki on siis höllässä, tuotahan voi tulita ihan miten sattuu. Eihän se ole varsinaisesti edes eugeniikkaa, mutta saman pykälän muut kohdat ovat. Erikseen mainitaan että sukurutsan seurauksena siinnyt lapsi voidaan tappaa, sekä yli 40 -vuotiaan äidin lapsi voidaan tappaa. Nythän tässä alkaa olla rodunjalostusopillista tolkkua!

Vielä suoremmin – ja tragikoomista natsitohtoritunnelmaa luovin vanhahtavin sanankääntein – tämä ykköspykälä jatkaa: lapsi voidaan tappaa, ”kun on syytä otaksua, että lapsi olisi vajaamielinen tai että lapsella olisi tai lapselle kehittyisi vaikea sairaus tai ruumiinvika”. Eipä ollut sairaiden ja vammaisten hoitaminen kovassa huudossa tuolloin. Voisiko tässä olla myös piilevänä taustasyynä Hitlerin valtavan sotakoneiston vaatimat resurssit, vai onko sairaiden lasten tappaminen todella ollut puhtaasti ideologista?

Myös vanhempien ongelmien takia lapselle saatettiin myöntää lopullinen ratkaisu. Mikäs siinä, jos darwinistinen evoluutio on totta, niin kannattaahan meidän tosiaan ennustaa ongelmien periytyvän myös lapsille, ja enemmin tappaa heidät ”kun jommankumman tai kummankin vanhemman sairaus, häiriytynyt sieluntoiminta tai muu niihin verrattava syy vakavasti rajoittaa heidän kykyään hoitaa lasta.”

Kakkospykälästä löytyy seuraavaa:

”Jos nainen mielisairauden, vajaamielisyyden tai häiriintyneen sieluntoimintansa vuoksi ei kykene esittämään pätevää pyyntöä raskauden keskeyttämiseen, se voidaan suorittaa hänen laillisen edustajansa hakemuksesta, jos painavat syyt puoltavat toimenpidettä.”

Jotenkin pelottava ajatus, että äiti saattoi menettää lapsensa myös ilman omaa suostumustaan. Joku muu – ehkäpä joku tuon läpimädän yhteiskunnan virkamieskoneiston edustaja – saattoi tehdä päätöksen hänen puolestaan. Arbeit mach frei ja ehkä jonkun arbeit oli sitten toimia vajaamielisten ja häiriintyneiden edunvalvojana ja päättää heidän lastensa tappamisesta. Vai tarkoittaakohan tuo vain sukulaisia tai vastaavaa, en tiedä.

Lain kolmospykälässä säädetään, että lapsi voidaan tappaa, jos hänen isänsä on rikollinen. Tämä kyllä sotii täysin länsimaista oikeustajua vastaan. En tiedä, onko taustalla ajatus siitä, että rikollisuus periytyisi, vai ihan vaan pahuus, mutta sen tiedän, että Jumalan laki ei tätä salli, vaan sanoo viidennessä Mooseksen kirjassa:

Älköön isiä rangaistako kuolemalla lasten tähden älköönkä lapsia isien tähden; kukin rangaistakoon kuolemalla oman syntinsä tähden.

Laki on pidempikin, mutta loppuosa on lähinnä byrokratiaa siitä, kuka, miten, missä ja minkalaiset kaavakkeet täytettyään saa hoitaa teloituksen käytännössä. Tämä kaikki on ihan hyytävän natsia tekstiä, jos tälläisen ilmauksen sallitte. Miten ihmiset voivat tehdä tuollaisia lakeja? Miten ihmiset voivat elää elämäänsä niin kuin mikään ei olisi vialla, jos yhteiskunta samalla sallii holokaustin?

Jos et jo arvannut, niin minä en ole koskaan nähnytkään mitään Natsi-Saksan lakikirjoja, vaan tämä artikkeli on kirjoitettu Suomessa vuonna 2022 voimassaolevan aborttilainsäädännön pohjalta. Suorat sitaatit ja epäsuorat viittaukset ovat siitä. Se on ihan hyytävän natsia tekstiä.