Jeesus on syntynyt ihmiseksi, elänyt täydellisen elämän ilman syntiä, kuollut virheettömänä ja vanhruskaana uhrina ristillä, kuollut, haudattu, noussut kuolleista ja astunut taivaaseen. Hän lahjoittaa oman vanhurskautensa jokaiselle, joka uskoo Häneen, joten: käänny pois synneistäsi Jumalan puoleen, niin Hänen verensä pesee sinut puhtaaksi!

Sitten artikkelin toissijaiseen sisältöön, nimittäin siihen, että luterilaisuus on väärässä.

Minä astun aina hengelliseen yhteisöön kuin vegaani ruokasaliin. ”Tuotahan en syö! Minä en hyväksy tuota ja tuota! Ei käy! Minulla on tämmöinen ismi ja tommoinen ismi ja siksi te olette väärässä!”. Niin nytkin. Olen käynyt luterilaisessa seurakunnassa saatuani porttikiellon Pelastusarmeijan tilaisuuksiin, mutta en ole luterilainen. Ei käy minulle! Minä vaadin saada toitottaa koko maailmalle, että minun ideologiset kasvispyörykkäni ovat parempia kuin heidän veripalttunsa.

Ehkä tuo vertaus oli vähän huono, mutta niin on Lutherin näkemys avainten vallasta Vähän katekismuksen selityksessäkin. Ongelma on siis siinä, miten tulkitsemme tämän ja vastaavat raamatunpaikat:

 “Ottakaa Pyhä Henki. Joiden synnit te anteeksi annatte, niille ne ovat anteeksi annetut; joiden synnit te pidätätte, niille ne ovat pidätetyt.” 

Luterilainen selitys ei tunnu osaavan tehdä eroa seurakuntakurin ja avainten vallan välille. Avainten valta nähdään yhteisön suorittamana toimenpiteenä ja sanotaan suoraan, että Jeesus on antanut tälläisen vallan omalle kirkolleen maan päällä ja tarkemmin sanoen jokaiselle paikalliselle seurakunnalle. Ehkä luen liikaa rivien välistä, mutta Luther tuntuu ajattelevan, että seurakunta huitoo avaimellaan kuin yhteiskunta miekalla sanoessaan: maallisella hallituksella on miekan valta. Tämä ajallinen valta on pidettävä erillään kirkon hengellisestä vallasta. Tarkoitan tuolla kielikuvalla sitä, että niin kuin yhteiskunnan edustajan on otettava varta vasten miekka kouraan ja huitaistava sillä, on myös seurakunnan papin huitaistava avaimellaan pahantekijää kohtaan ikään kuin hän voisi tälläisellä konkreettisella hengellisellä tempulla poistaa joltain ihmiseltä syntien anteeksiantamuksen. Siis niin, että jos hän pitäisi avaimen huotrassaan ja laiminlöisi avainten vallan käyttämisen tehtävänsä, synnit jäisivät anteeksi annetuiksi tuolle kurjalle pahikselle, vaikka Jumala haluaisi, että hän jää pidätetyksi synteihinsä.

Avainten valta nähdään Luterin selityksessä konkreettisena ja spesifinä toimenpiteenä, vaikkakin hän välillä takeltelee siinä, kenen se kuuluu lopulta käytännössä suorittaa:

— ei tämä valta myöskään ole yksin roomalaiskatolisen tai minkään muunkaan oikein virkaan asetetun papiston hallussa; — Sitä ei kuitenkaan ole annettu vain kirkolle yleensä, vaan kullekin paikalliselle seurakunnalle. Missä ikinä joukko kristittyjä on kokoontunut Kristuksen nimeen, siinä on myös kirkko, jolla on jumalallinen oikeus avaintenvaltaan 

Ylläolevalla sitaatilla tarkoitan sitä, että Luther ei näe avaintenvaltaa ihmisestä riippumattomana Jumalan säätämyksenä siitä, miten asiat tapahtuvat (selitän lopuksi!) vaan toimenpiteenä, jonka tietyt kriteerit täyttävä henkilö 1 suorittaa toimepiteen kohteelle, henkilölle 2. Se rinnastuu jopa ehtoolliseen, joka on tuollainen henkilöiden 1 ja 2 välinen toimitus:

Sanan valtana se [avainten valta] sisältää vallan saarnata evankeliumia ja toimittaa sakramentteja, ja erityisesti vallan päästää ja pidättää syntejä.

Pappi vetää liperit kaulaan saarnaa evankeliumia Pertsalle, sitten kastaa Jortsan ja jakaa ehtoollisen Kartsalle. Siihen väliin lounastauko ja sen jälkeen hän menee päästämään Sannan synneistään. Vielä yksi toimitus – pappi käy sitomassa Hannan hänen synteihinsä – ja sitten on päivä pulkassa. Niinkö?

Luther puhuu tälläisestä ritualistisesta avaintenvallasta hyvin konkreettisella tavalla:

— synninpäästöllä eli syntien anteeksiantamisella taivas avataan (päästöavain), kun taas syntien pidättämisellä eli syntiin sitomisella taivas suljetaan (sideavain).

Ihminen ei voi suorittaa mitään sellaista synninpäästön toimenpidettä, jolla taivas aukeaisi jollekin toiselle ihmiselle. Yksin Jumala suvereenilla armovalinnallaan pelastaa ihmisen ja sen Hän tekee täysin tälläisistä korkeakirkollisista poppakonsteista välittämättä. Myöskään mikään sideavain kädssä kekkulointi ei sulje ketään synteihinsä. Todennäköisesti moni tähän oppiin uskova päätyy sellaiseen paradoksimalliin, jossa esitetään yhtä aikaa, että tuollainen konkreettisen toimenpiteen kanavoima valta on olemassa, mutta kuitenkin heti perään kieltää, että se oikeasti ketään pelastaa tai kadottaa. Tämä on mysteeri, voisi luterilainen sanoa.

Voisin joskus opettaa luterilaiselle, ettei saa varastaa ja heti perään napata hänen lompakkonsa ja juosta. Kiinni jäätyäni perustelisin sanomalla, ettei tässä ole mitään ristiriitaa vaan kyse on mysteeristä. Mutta sitä ennen jatketaan vielä lisää Vähän katekismuksen selitystä. Siinä kysytään ”Keiden synnit on päästettävä, keiden taas pidätettävä?”, ikäänkuin tuo olisi kysymys, jota joku voisi joutua pohtimaan. Hmm, pitäisiköhän minun nyt toimia näin vai noin, pitäisikö minun pidättää tuolta ihmiseltä synninpäästö, hmm hmm... Tähän myös vastataan, ihan kuin ihminen voisi tosiaan tälläisen kyllä tai ei -toimenpiteen suorittaa ja päättää siten toisen ihmisen iankaikkisen elämän tai kuoleman:

Katuvien syntisten, nimittäin niiden, joita heidän syntinsä vaivaavat ja jotka uskovat Jeesukseen Kristukseen, synnit on päästettävä; katumattomien synnit on pidätettävä niin pitkäksi aikaa kuin he pysyvät niiden suhteen välinpitämättöminä tai uhmamielisinä.

Ai että pappi pidättää jollekin Kallelle hänen syntinsä kun hän ei niitä tarpeeksi kadu. Kalle menee pois sitten synteineen ja elelee kotonaan uhmamielisenä, kunnes eräänä päivänä synti alkaa painamaan häntä. Välinpitämättömyys poistuu ja tilalle tulee synnintunto. Nyt pappilaan ja äkkiä, hän huutaa vaimolleen ja he lähtevät huristelemaan keskustaa kohti, jotta pappi voisi päästää Kallen synneistään. He eivät kuitenkaan pääse perille koska ajavat nokkakolarin tukkirekan kanssa ja kuolevat kumpikin.

Paska homma, Kalle hyvä. Et saanut synninpäästöä joten joudut kadotukseen. Vaimosi kyllä pelastuu, koska hänelle pappi ei ollut pidättänyt hänen syntejään. Hän oli kyllä yhtä syntinen kuin miehensäkin, mutta se ei ollut vaan tullut koskaan puheeksi papin kanssa, niin sideavainta ei oltu tajuttu käyttää.

Emme me nyt noin usko, voisi luterilainen tuohon sanoa ja siihen vastaan: NIMENOMAAN! Siinähän se ongelman ydin nimenomaan on, että teidän oppinne opettaa yhtä ja te kuitenkin uskotte jotain täysin toista. Luopukaa siitä opista, jos kerran ette usko sitä!

En minä jaksa tuota Vähän katekismuksen selitystä tässä pidemmin käydä läpi, vaikka siihen liittyy muitakin ongelmia. Eiköhän pointti tullut jo selväksi, lue itse koko teksti jos asia vielä kiinnostaa. Pane myös merkille se Vartiotorni -tyylinen irtojakeiden käyttö. Harva noista irtojakeista nyt mitenkään liittyy siihen asiaan, mitä niillä koitetaan perustella.

Parempi näkemys

Mutta mikä on sitten se oppi avainten vallasta, joka käy minulle? ”Joiden synnit te anteeksi annatte, niille ne ovat anteeksi annetut; joiden synnit te pidätätte, niille ne ovat pidätetyt.” Mitä tämä tarkoittaa?

Ei ole mitään sitomisavaimia ja avaamisavaimia ja semmoisia ja tämmöisiä avaimia. On yksi avain: evankeliumi. Sitä julistetaan ihan kaikille, mutta kaikki eivät kuitenkaan usko. Ei siis ole kysymys siitä, että joku ihminen päättää, sitooko hän vai vapauttaako hän toisen ihmisen. Ihminen vain julistaa ja Jumala sitten aiheuttaa julistuksen kuulijoissa kahdenlaisia reaktioita. Ihmisellä on vain yksi toimintamalli (julistus), mutta reaktioita on kaksi, synnistä vapautuminen ja siihen lukkiutuminen eli paatuminen. Asia voidaan tiivistää kolmeen riviin:

Julista eli käytä Avainta. Siitä seuraa:

1. Pelastukseen valitut uskovat sen ja saavat synninpäästön Jumalalta.
2. Kadotukseen valitut eivät usko sitä ja Jumala sitoo heidät synteihinsä

Eikö ole lyhyttä ja yksinkertaista? Irtojakeita välttääksemme lue Roomalaiskirjeen luvut 10-11, joissa Paavali kertoo miten evankeliumia julistetaan kaikille, joista sitten Jumalan valinnan perusteella nousee kaksi eri ryhmää: ne jotka uskovat ja ne, jotka eivät.

Jeesus antoi Pietarille taivasten valtakunnan avaimet:

Minä olen antava sinulle taivasten valtakunnan avaimet, ja minkä sinä sidot maan päällä, se on oleva sidottu taivaissa, ja minkä sinä päästät maan päällä, se on oleva päästetty taivaissa.”

Evankeliumissa on avaimet taivasten valtakuntaan. Se sitoo kuulijansa synteihinsä tai päästää hänet niistä ja tämä tapahtuu ilman, että meidän pitää mistään mitään tietää. Ei sinun tarvi tietää, ”kuuluuko” vastapuolen tulla olemaan synteihinsä sidottu vai niistä päästetty. Senkus väännät avainta vaan, Jumala aiheuttaa sitten jokaiselle ihmiselle sen, minkä on hänen osakseen säätänyt.

Minä en tiedä, luitko tämän artikkelin pelastuksesi vai tuomioksesi, minä vain aloitan ja lopetan sen avainta vääntämällä:

Jeesus on syntynyt ihmiseksi, elänyt täydellisen elämän ilman syntiä, kuollut virheettömänä ja vanhruskaana uhrina ristillä, kuollut, haudattu, noussut kuolleista ja astunut taivaaseen. Hän lahjoittaa oman vanhurskautensa jokaiselle, joka uskoo Häneen, joten: käänny pois synneistäsi Jumalan puoleen, niin Hänen verensä pesee sinut puhtaaksi!