Kotimaa.fi uutisoi muutama vuosi takaperin siitä iänikuisesta kähjästä liberaalin valtionkirkon ja pienen Lähetyshiippakunnan välillä, joka ei koskaan tunnu eskaloituvan siten kuin minä haluaisin. Yleensähän asiat toimivat juuri niin kuin minä haluan, mutta tässä asiassa tuntuu, ettei kumpikaan osapuoli saa ikinä sanottua suoraan, mitä toisesta ajattelee, vaan kiertelee ja kaartelee.

Tällä kertaa on sentään havaittavissa, että edes toinen osapuoli on uskaltanut ottaa jyrkästi kantaa johonkin, johon on otettava jyrkästi kantaa. LHPK:n Risto Soramies on sanonut, että maailmassa on vain harvoja niin yksiselitteisiä asioita kuin se, että on olemassa miehiä ja naisia. Tähän liberaalin puolen edustaja Jussi Sohlberg vastaa:

Puheenvuorossa ei lainkaan oteta huomioon näkökulmia, joita eri tieteenalat ovat tuoneet mukaan keskusteluun, kun puhutaan sukupuolesta. Ei yksinkertaisesti pidä paikkaansa, että sukupuolessa olisi vain kysymys vain polaarisesta mies ja nainen -jaottelusta.

Tämä on valetta eli misinformaatiota. Kyllä yksinkertaisesti pitää paikkansa, että sukupuolessa on kysymys mies ja nainen -jaottelusta! Eri tieteenalat blaa blaa blaa on vain kiero tapa sanoa: minulla ei ole yhtään oikeaa lähdettä hullun väitteeni tueksi, mutta haluan silti kuulostaa viisaalta. On varmaan tieteenaloja, jotka aloittavat tutkumuksensa oletuksesta, että sukupuolia on nolla, yksi, kolme tai useampi, mutta sellaisia tieteenaloja ei ole olemassa, jotka olisivat todistaneet tälläisen ideologian todeksi, saati sitten löytäneet jostain ihmisen, joka konkreettisesti olisi jotain muuta kuin mies tai nainen. Yhtäkään tutkimusta ei ole olemassa, jossa olisi todettu mitään muuta kuin: löysimme sukupuolia tasan sen kaksi kappaletta!

Edelliseen poikkeus: on olemassa erilaisia tapoja olla vammainen. Osa näistä tavoista haitannee sukupuolen määrittelyä. Tämä on kuitenkin eri asia kuin se, mitä LQBTQÄÖÄÖ -liberaalit tämmöisillä lausunnoilla hakevat takaa.

Olin varannut täksi päiväksi aikaa tarkoituksenani mennä nudistirannalle tirkistelemään muunsukupuolisten muunsukupuolielimiä, mutta ei niitä ollut siellä yhtään, joten minulle jäi enemmän aikaa lukea tuota artikkelia, jossa Sohlberg valehtelee sukupuolesta. Se on ihan hauska. Hän kertoo siinä miten LHPK:ssa vallitsee pelokas ilmapiiri ja heidän on tarkoitus luoda uhkakuvia ja tarkasti määritellä oikeaoppisten joukko. Sohlbergin mukaan LHPK:n Soramiehen kannanoton ilmaisu on kärjekästä ja sen tavoite on lähinnä omien rivien vahvistaminen. Onpa Lähetyshiippakunta hänen mielestään myös lahkotyyppinen uskonto eikä vuoropuhelu kuulu sen toimintakulttuuriin.

Onko se sitten vuoropuhelua, että haukutaan toiset lehdissä pelokkaiksi lahkolaisiksi? Kuka tässä nyt oikein puhuukaan kärjekkäästi…

Minä olen muuten ihan hirvittävän lahkofoobinen ihminen ja olen tutkinut Lähetyshiippakuntaa sillä silmällä, että voisiko se olla lahko. En oikein löydä siitä lahkopiirteitä. Lahkothan syntyvät monesti siten, että joku perustaa oman, uuden liikkeen ajamaan jotain omaa, uutta agendaansa. Lähetyshiippakunta taas näyttäisi syntyneen olosuhteiden pakosta kun heidän ”vihollisensa” on tehnyt juurikin noin ja vallannut evankelisluterilaisen kirkon. Uusi ideologia, liberaaliteologia, on saanut otteeseensa jo valmiiksi olemassa olevan kirkon, jolla oli alun perin konservatiiviset arvot. Lopulta tämä uusi ideologia on käynyt niin aggressiiviseksi, että konservatiivipapit eivät saa enää olla heillä töissä, joten mitä tästä seuraa? Ne, jotka haluavat jatkaa sitä vanhaa juttua, erotetaan työstään.

Lahkoksi tuolla olisi siis ainakin täysin poikkeuksellinen syntyhistoria. Jos yksi lahkopiirre pitää keksiä, se voisi olla luterilainen saarnaperinne. Sehän on vähän samanlainen kuin jehovantodistajilla ja helluntailaisilla, sellainen jossa saarna on ympäripyöreä ja keveän pinnallinen, mutta kuulijaan vetoava. Ja lyhyt, ihan liian lyhyt. Toisaalta samaa käyttää myös ”iso kirkko”, joten koko Suomi olisi yhtä suurta lahkoa, jos tuo riittäisi kriteeriksi.

Ja jos tuomitsisin koko Suomen lahkoksi, olisin itse lahkolainen.