Rupesin mielenkiinnosta kuuntelemaan otsikon mukaista Markku Vuorisen puhetta, koska se otsikko kuulosti niin hihhulilta. Katsotaan, mitä tuli vastaan.

Aluksi mainitaan Adventtiseurakunta ikäänkuin se olisi kristillinen liike. Adventisteilla tosin on armo+teot -evankeliumi ja eri pyhät kirjoitukset kuin kristityilllä, mutta mitä pienistä… Ai niin, onhan heillä yksi ylimääräinen profeettakin!

Vähän tämän jälkeen hän sanoo homoseksuaalisuutta synniksi ja puhuu muutenkin siitä, että syntiä on olemassa. Tämä on mielestäni epätyypillistä yliluonnollisten lahjojen lupailuun keskittyvälle toiminnalle. Yleensä puhutaan vain mukavasti asioista, että hurmostila saadaan polkaistua känytiin ja kriittinen ajattelu sammumaan.

Mutta sitten: seurakunta ilman tunnustekoja ja ihmeitä on petosta. No sepäs lähti äkkiä kierroksille ja vielä aika suorasanaisesti. Eikä puhetta ole kestänyt kuin pierun verran alle kuusi minuuttia – yleensähän tämmöiset jutut sanotaan vasta loppua kohti, kun ihmisten henkinen kantti on alkanut vähän hiipumaan ja he ovat vastaanottavaisempia älyttömyyksille.

Kun Jumalan sanaa saarnataan ja julistetaan, Jumala itse valvoo omaa sanaansa sitä seuraavien merkkien kautta. Noin hän suoraan sanoo, mutta yhtäkään merkkiä ei ole hänen oman julistuksensa kautta koskaan tapahtunut. Eikö hän siis ole saarnannut oikein vai onko hän kenties saarnannut niin hiljaa, ettei Jumala ole huomannut?

Viidentoista ensimmäisen minuutin aikana hän on noiden lisäksi onnistunut lähinnä kertomaan ostaneensa pesukoneen ja kuulleensa että Kiinassa tulee ihmisiä uskoon suurin joukoin. Hän kertoo myös tavanneensa viihdetaitelijan, joka ei vuosikymmeniin ollut tavannut ”uudestisyntynyttä kristittyä”.

Minäkin olen ostanut joskus pesukoneen ja tavannut ainakin yhden viihdetaiteilijan. Ihan kivoja juttuja, mutta rakennuitko sinä tästä tiedosta? Ai et vai? Siksi en kertonutkaan siitä niillä kerroilla, kun itse joskus puhujan pönttöön pääsin, vaan avasin Raamatun ja opetin sitä aloittaen jakeesta yksi ja jatkaen järjestyksessä eteenpäin aina siihen asti, kun sain porttikiellon tuohon seurakuntaan.

Tokan vartin alkupuolella hän pelottelee sateenkaariarvojen invaasiolla, mutta ei tarjoa ratkaisua ongelmaan. Johonkin liittyen hän heittää ilmoille myös legendan, jonka mukaan kolmannes enkeleistä lankesi. Mahtaisiko osata sitä perustella Sanalla…

Reinhard Bonnke mainitaan. En tiedä hänen opistaan sen suuremmin, mutta jos haluat tietää miltä näyttää kun omaa ääntään rakastava simpanssi juotetaan humalaan ja nostetaan lavalle harjoittelemaan stand up -komiikkaa, tee youtube-haku hänen nimellään. Vuorinen innostuu Bonnkesta niin paljon, että korottaa äänensä kevyeen huutoon häntä siteeratessaan. Ääni tosin jää vähän huutomaiseksi vielä sitaatin loputtua.

Parikymmentä minuuttia vapaapäivääni on tuhlaantunut, kun Vuorinen sanoo: Ei siinä nyt hääppönen profeetta tarvi olla, minäkin voin sen sanoa, että jos tämä joukko joka istuu tänään tässä Herran huoneessa täytetään samanlaisilla Jumalallisilla lahjoilla ja valtuuksilla, kuin apostolien ajan seurakunta, niin kyllähän se näkyy ja tuntuu Pohjanmaalla. Kiva lause, mutta se ei ole totta. Apostolien ajan seurakuntaa ei ollut täytetty millän yliluonnollisilla supervoimilla. Apostoleilla kylläkin oli sellainen asema, jossa Jumala käytti heitä moneen yliluonnolliseen, mutta seurakunnalla ei sellaista asemaa silloinkaan ollut – saati sitten jotain omia yliluonnollisia kykyjä.

Meidän aikamme on siis ihan samanlainen kuin apostolien aika – ihmeitä tapahtuu samojen ihmisten kautta, kuin silloinkin. Mikään ei sen suhteen ole varsinaisesti muuttunut. Tosin ne apostolit ovat tässä välissä jo ehtineet kuolla, joten he eivät enää ole ihmeitä tekemässä. Mutta kaikki muu jatkuu identtisesti.

Tai no, ikkunoista putoamisen syyt ovat muuttuneet. Apostolien aikana joku nukahti ja putosi ikkunasta saarnaa kuunnellessa, koska oli niin myöhäinen ilta tai yö. Nykyään taas tätä Vuorisen saarnaa kuunnellessa tekee mieli hypätä itse ihan vain välttyäkseen hänen sisällöttömältä palopuheeltaan, jossa siellä täällä sojottaa valheita ja jumalanpilkkaa kuin puolukoita karhunpaskassa. Siis suurin osa puheesta on vain tasaisen ruskeaa tahnaa, mutta sieltä täältä pilkottaa jotain pientä, punaista ja kirpeää, kuten:

”Yhä useampi kokee, että Jumala on ottanut minut käyttöönsä. Olen antanut herralle luvan. Rukouksein kautta aivan kuin muokanneet yleistä ilmapiiriä, näkymätöntä maailmaa”, hän sanoo. Minä kirjoitin tuon herran tuohon pienellä hoolla, sillä tuollaiset lupia kyselevät herrat eivät ole herroja alkuunkaan. Tuollaisilla lupia kyselevillä puu- ja kiviherroilla tosi Herra täyttää helvettinsä.

Kahvia jonottavalle pastorille Vuorinen kertoo joskus sanoneensa jotain. Kuulija on kokenut sen yliluonnollisena sanomana ja alkanut itkemään.

Jollekin hän kertoo puuherransa hengen sanoneen, että on mentävä mäkkäriin. Vuorinen vitsailee, että olisi nyt edes käskenyt Hesburgeriin mennä, niin olisi tuettu suomalaista yrittäjää. Tarinan miehelle ”henki” on sitten mäkkärissä sanonut ”sininen takki”. Sinitakkista naista lähestyessään mies on sitten väitetysti kuullut päässään äänen, joka kehottaa sanomaan tälle naiselle: ”älä lähde, älä lähde”. Nainen on alkanut itkeä ja kertonut, että oli lähdössä ulkomaille baariin työntekijäksi.

En hetkeäkään kiistä sitä, etteivätkö tuollaiset tarinat olisi joskus totta. Niistä saa ihan vakuuttavia stooreja kun jättää kertomatta jokaisen epäonnistuneen viestinvientikeikan. Äänten kuulija on voinut käydä ennen tuota äänen kehotuksesta Hesellä kuulemassa äänen sanovan ruskea takki ja kehottanut sitten ruskeatakkista olemaan lähtemättä, koska Jumala pääni sisällä sanoo nyt niin. Jos ruskeatakkinen pikaruuan ystävä on vastannut ”hihhuli saatana perkele saatana anna mun vittu syödä rauhassa saatana”, tarina ei luonnollisestikaan päädy seurakunnan lavalle asti. Vain onnistuneet sattumat kerrotaan, epäonnistumiset unohdetaan. Sanoman pitää myös aina olla ympäripyöreä ”älä lähde”, eikä koskaan kerrota tarkasti mihin ei saa lähteä. Viestin pitää olla sovellettavissa mahdollisimman moneen tilanteeseen, jotta minimoitaisiin epäonnistumisen riski.

Tuollaisessa valeprofetoinnissa on myös se konkreettinen riski, että jos kuulija on menossa tapaamaan sairasta äitiään juuri ennen tämän kuolemaa, sanoma ”älä lähde” voi olla aika ikävä. Toisaalta itsemurhakandidaatille ympäripyöreä ”tee se, herra on kanssasi” voi olla kohtalokas. Sille on syynsä, miksi profeetan leikkiminen on kuolemansynti.

Hurmoskieliäkin hän ehtii kehottaa käyttämään ennen kuin puoli tuntia on tullut täyteen. Taidan laittaa nyt kahvit tippumaan – samanlainen mitään tarkoittamaton porinahan siitäkin lähtee. Jos jaksan kuunnella tuon hurmahenkisen lahkosaarnan joskus loppuun, löydät sen klikkaamalla artikkelin lopussa näkyvästä avainsanalistasta hänen nimeään.