Ystävämme Kari Enqvist kirjoitti kirjan Uskomaton matka uskovien maailmaan ja hyvä niin. Kirjassaan hän kuitenkin leimaa vähemmistöjä negatiivisilla stereotypioilla, mikä taas ei ole ollenkaan niin hyvä juttu.

Minua ärsyttää yhteiskunnan kaksoisstandardi. Jos Enqvist olisi kirjoittanut, että neekerit ovat laiskoja mutta iloluonteisia tai sanonut, että kaikki romanit ovat varkaita, tiedätte kyllä miten olisi käynyt. Mutta kristinuskon vähemmistöryhmistä tuollaista juttua saa kuitenkaan suoltaa ilman, että kukaan jaksaa edes huomauttaa siitä. Katsokaa nyt vaikka itse:

Calvin, joka oli syntyjään ranskalainen mutta vaikutti eniten Sveitsissä, muistetaan uskonnollisesta ankaruudestaan. Sana ”kalvinismi” onkin muodustunut synonyymiksi sanalle ”iloton”. [s. 48]

Harva vähemmistö Suomessa on oikeasti niin pieni, kuin kalvinistinen kristinusko. Meille on tietynlaista haittaa siitä, että meistä levitetään tuollaista juttua. Jos se on totta, niin kaikin mokomin. Mutta leimoilla huitomisen sijaan voisi kertoa, mikä tästä vähemmistöstä tekee ilottoman. Jos sellaista syytä ei ole, voisi pitää suunsa kiinni. Minä voin sanoa vaikkapa karismaattista kristinuskoa – vähemmistö sekin – ilottomaksi ja sitten perustella sivukaupalla miten yhteisö luo yksilölle paineen kokea kaikkea yliluonnollista ja sitten kun mitään ei tapahdu, ihminen menettää elämänilonsa. Eli kyllä vähemmistöstä pitää saada sanoa ikäviä asioita, jos ne ovat totta.

Se koira älähti johon kalikka kalahti – yllä valitin kun minua leimattiin ilottomaksi. Haluan vielä kuitenkin myötäloukkaantua myös vähemmistön puolesta johon en itse kuulu, nimittäin Luther-säätiön. Siitä Enqvist sanoo:

Patavanhoillinen Luther-säätiö on yleisilmeeltään yrmeä, sen suhtautuminen evankelis-luterilaiseen kirkkoon jurottavaa ja kyräilevää kun se jupisee: ”kyllä minä niin mieleni pahoitin kun naisesta papin tekivät” [s. 56]

Patalaiska. Siitä tulee patavanhoillisen etuliite pata. Ei tuota tietääkseni missään muualla käytetä – se on siis negatiivinen sana. Ihminen ei voi kaiketi olla patahilpeä tai pataonnellinen. Patarikas? Ei onnistu. Pata tekee sanasta negatiivisen.

Mikä Luther-säätiön yleisilmeestä sitten tekee yrmeän? Vastaus: Enqvistin syrjivät ennakkoluulot.

Mutta oikeasti, mitä yleisilme edes tarkoittaa ja miten sen yrmeys määritellään? Talon yleisilme voisi olla helposti määriteltävissä, mutta että järjestön? Määritelläänkö se opin mukaan, vaiko kenties nettisivujen värimaailman? Onko järjestö yrmeä, jos sen sivuilla ei ole ylipirteitä kuvituskuvia auringonlaskua vasten joogaavista naisista, vai silloin jos tietty prosenttiosuus sen henkilökunnasta ei hymyile riittävän leveästi yhteystietoja -sivulla?

Ja naispappeuden vastustajat hän leimaa jurottaviksi ja kyräileviksi. Veikkaan, että kansakoulun maantiedonkirjojen tekijät olivat tavanneet yhtä monta afrikkalaista, kun Enqvist on tavannut naispappeuden vastustajaa ja siitä syntyy tälläinen kielteinen ennakkoluulo. Mielensäpahoittajaviittauskin on mahdollista tulkita aika ilkeäksi, kyseessähän on kuitenkin alkuperäisessä kontekstissaan fiktiivinen hahmo, jonka tyhmyydelle nauretaan.

Enqvist jatkaa:

Patahimokkaat sateenkaarihenkilöt ovat yliedustettuina seksuaalirikostilastoissa, mutta miten voisimmekaan olettaa heidän ymmärtävän toisen ihmisen koskemattomuuden rajoja, jos ei eivät edes tiedä, montako sukupuolta on olemassa? Ja hei, niitä on muuten kaksi.

No ei oikeasti. Ei hän tuota sanonut, koska vähemmistöistä ei saa meillä päin puhua negatiiviseen sävyyn. Tai siis, ei-kristillisistä vähemmistöistä ei saa puhua rumasti, kristillisistä saa. Säännöt eivät ole samat kaikille. Lisäksi ylläoleva sitaatti uiskentelee totuus-epätotuus -ulottuvuudessa ihan eri syvyydellä, kuin Enqvistin mihinkään pohjautumattomat heitot.

Normaalit ihmiset puhuvat konservatiivikristityistä, kun he puhuvat konservatiivikristityistä. Enqvist sanoo näitä kuitenkin taantumuksellisiksi eikä säästä heitä – tai siis, meitä – asiattomuuksilta. Sivuilta 67-68:

Taantumuksellisten joukko ei ole pieni. He kansoittavat herätysliikkeet. He ovat kirkon perussuomalaisia vaikka saavat tukea myös ulkomailta. Heidän kasvoillaan asuu jatkuva ahdistus, sillä heidän silmissään maailma on matkalla kirjaimellisesti päin helvettiä. On kuin he käyttäisivät sukeltajien lyijykenkiä, jotka tekevät heidän etenemisensä jyrääväksi ja vaikeasti käännettäväksi. Heidän uskonsa on kivipaasi, kova ja kylmä, ja sen alle voi musertua. — He ovat mielensä pahoittaneita uhkailijoita: ”Kyllä kannattaisi vähän miettiä mitä tulee sanottua ettei viimeisellä tuomiolla tarvvitsisi katua.” Jumalansa kohtaamista he odottavat sadistisen hekuman vallassa: ”Se on kauhistuttava hetki niille, jotka luulevat selviävänsä syntiensä kanssa ilman parannuksentekoa.”

He ovat kirkon perussuomalaisia. Öö, siis mmmmitä? Onko Enqvistillä niin ikävä kuva persuista, ettei hänen mielestään tarvi jäädä edes perustelemaan, mitä tarkoittaa käyttäessään tuota haukkumasanana?

He saavat tukea myös ulkomailta. Tää on niin perus tätä. Jos et tykkää jostain toimijasta, sano, että se saa tukea ulkomailta tai sillä on kytköksiä ulkomaille. En oikein tiedä, miksi se olisi huono asia, mutta niin tehdään yllättävän monesti. Lieneekö sen sitten tarkoitus luoda sellaista kuvaa, että paikalliset toimijat ovat jonkun kaukaisen tahon sätkynukkeja ja uhreja ja jotain. Haluaisin tämän argumentin rikkoakseni huomauttaa, että ulkomailta Suomeen on suhteellisen tuoreen lähihistorian aikana rantautunut muunmuassa ateismi, kristinusko, demokratia, haarukka, banaani, peruna, sähkö, viemäröinti ja iso osa sinun esivanhemmistasi. Ehkä se ei ihan hirveän hyvin siis toimi, että vihjataan ulkomailta tulevien asioiden olevan huonoja ihan vaan koska ulkomaa. Toisaalta voihan banaaniin liukastua ja murtaa kallonsa.

Heidän kasvoillaan asuu jatkuva ahdistus. Sanopa samanlainen epätosi yleistys transuista ja katsotaan sitten, saatko pitää kolumnisi Ylellä.

On kuin he käyttäisivät sukeltajien lyijykenkiä, jotka tekevät heidän etenemisensä jyrääväksi ja vaikeasti käännettäväksi. Vaadin saada sananvapauden nimissä sanoa sateenkaariaktivisteista: on kuin he käyttäisivät paksuja vanhanaikaisia sukelluskypäriä, jotka suojaavat heidän korvansa järkipuheelta puolen sentin teräskerrokselta.

Nojoo, en jaksa alkaa erikseen poimimaan tuolta kaikkea sitä kovaa ja kylmää musertumista, jolla Enqvist hekumoi. Huomaa nyt ihmeeessä kuitenkin, että tuossa sitaatissa viimeinen lause on kristinuskon perustan sanomista sadistiseksi hekumoinniksi. Samaa voisi perustellummin sanoa tästä, mutku ei saa koska vihapuhe. Enqvistin puolesta on kuitenkin sen verran puhuttava että kyllä hän tuossa kirjassaan myös islamia pitää huonona asiana, mutta ei ihan niin kirjavin sanankääntein.

Jos sinulla on ihan sairaan tylsää, katso jotain videoita netistä, niin tylsyys haihtuu. Jos sinulla on sekä ihan sairaan tylsää että tämä Kari Enqvistin kirja hallussasi, voit lukea samanlaista leimaavaa juttua sivuilta 70 ja 215, mutta minä en nyt jaksa kirjoittaa niistä tämän enempää. Eiköhän se ole homma purkissa tältä erää.