Lähetysjumis 17.7.2022. Ylläoleva video on Salon Helluntaiseurakunnasta. Jos aihe ei ole tuttu, kyseessä on siis hurmosilmiöihin keskittyvä jälkikristillinen liike, jonka toimintaa minä vastustan. Kuuluin siihen ennen itsekin, mutta kristityksi käännyttyäni tuo ei enää tuntunut hyväksyttävältä tavalta harjoittaa uskoa. No se siitä, katsotaan, mitä heidän tilaisuudellaan on tarjottavaa.

Puhujana on Esa Asikainen Salon Vapaaseurakunnasta. Ihan jo tästä herää kysymyksiä. Kaksi karismaattista seurakuntaa samassa pitäjässä. Tai no, oikeasti niitä on Salossa useampiakin, mutta Vapis ja Hellarit ovat saman urheilukentän vastakkaisissa päädyissä, reilun puolen kilometrin kävelymatkan päässä toisistaan. Sitä jotenkin olettaisi, että näillä on oltava jotain riitaa keskenään, kun ovat tuolla tavalla jakautuneet, mutta ei ilmeisesti, kun kerran Vapikselta on huolittu puhuja Hellareille. Mutta jos kerran he elävät näin sulassa sovussa, mikä pointti on ylläpitää kaksia eri tiloja ja kahta eri seurakuntaa ihan vierekkäin?

Tilaisuus alkaa laululla ja sitten puhuja astuu kuvaan. Hän aloittaa kehumalla yhtä seurakuntalaista ja lupaa puhua lähetyskäskystä. Noin vartin kohdalla hän törmää Markuksen evankeliumin loppuun, joka on mielestäni karismaattiselle uskonnolle aika vaivaannuttava. Siis tähän:

Ja nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat: minun nimessäni he ajavat ulos riivaajia, puhuvat uusilla kielillä,
nostavat käsin käärmeitä, ja jos he juovat jotakin kuolettavaa, ei se heitä vahingoita; he panevat kätensä sairasten päälle, ja ne tulevat terveiksi.”

”En kehota ketään nostelemaan käärmeitä tai juomaan mitään myrkkyä”, Asikainen selittelee. ”Toi kohta varmaankin tarkoittaa, että jos me tahtomattamme joudutaan johonkin vaaralliseen tilanteeseen, niin Jumala suojelee”, hän jatkaa ja muistuttaa, että lähetyskentillä myrkkykäärmeitä tulee useammin vastaan, kuin täällä meillä, joten tuo kohta saattaa olla tarkoitettu sinne.

Myrkyn ja käärmeet hän siis selittää tekstistä pois, mutta heti niiden perässä olevan kohdan, parantamisen, hän haluaa jatkuvan meidän aikamme seurakunnassa: ”Tosta käsien sairaiden päällepanemisesta toi Helluntaikirkon entinen johtaja Mika Yrjölä puhui kerran hyvin tuolla, hän oli Vapaakirkon työntekijäpäivillä ja hän totanoinni pyysi nostaan käden ylös kaikil kenel on käsi, ja siel kaikilla oli käsi niinku täälläkin näyttäis äkkiseltään olevan, ja sit hän vaan sano et eiks oo helppo osa annettu meille, et laitetaan vaan käsi päälle ja Jumala tekee sen lopun että ei se oo meistä kiinni parantuuko joku tai ei, eikä meidän tarvi siitä murehtia, jätetään se Jumalalle, se on hänen osa, laitetaan me vaan käsia sairasten päälle niin kuin käsketään”

Tämä on mielestäni hyvin paljastavaa. Myrkynjuonti ja käärmeet seliteltiin pois tyyliin ”ei jumala varmaan nyt silleen kattokaas ööh ääh haluu et me tehdään tätä, suojelee meitä vaan jos jotain tommosta tulee eteen”, mutta sairaiden parantuminen napataan samasta jakeesta ja sen pitääkin yhtäkkiä meille sitten kuulua. Miksei sairauskin olisi sellainen vaarallinen poikkeustilanne, johon voi törmätä lähetyskentillä? Miksei tuo voisi tarkoittaa karismaatikon mielestä, että jos Jumala antaa lähetin saada vaikka malarian, hän pitää tästä huolen?

No minäpä kerron miksei. Siksi, että karismaattisuus tarkoittaa ihmeiden feikkaamista. Hankalasti feikattavat asiat, kuten tappavasta myrkystä hengissä selviäminen kannattaa selittää tekstistä pois, kun taas helpommin feikattavat asiat, kuten parantamiset, otetaan käyttöön.

Lisäksi tuo ylläoleva Mika Yrjölä -sitaatti on naurettava. Miksi ihmisten pitää näyttää, että heillä on käsi, jotta Yrjölä on voinut puhua heille kädestä ja sen käytöstä? Ymmärtäisin tuon vielä jossain pyhäkoulussa, mutta että aikuisille… Lisäksi tuossa sitaatissa esitetty parantumismalli eroaa radikaalisti Markuksen lopussa esitetystä. Karismaatikko laittaa kätensä sairaan päälle ja ”on Jumalan osa sitten parantaa tai olla parantamatta”, kun taas Markuksen lopussa ei jätetä sellaista vaihtoehtoa, ettei parantuisi: ”he panevat kätensä sairasten päälle, ja ne tulevat terveiksi”. Homma haiskahtaa lumeparannukselta.

Markuksen evankeliumin loppua käsiteltäessä haluaisin itse tuoda esiin nämä jossittelut: kuuluuko tuo kohta raamattuun? Jos kuuluu, koskeeko se meitä? Jos koskee, puhutaanko siinä fyysisten sairauksen parantumisesta? Tarkoittaako käsien päälle paneminen konkreettista rituaalia, jossa kämmen asetetaan parannettavan päälle jotta hänestä lähtisi tauti? Jos tarkoittaa, miten tämä perustellaan? Ja niin edespäin. Mutta uskollaparantajat eivät yleensä tulkitse tai käsittele tekstiä vaan repivät siitä vain oman tulkintansa esiin ja survovat sen uhriensa korviin kertomatta, että asioista voi olla monia tulkintoja, jota kannattaisi vertailla.

Myöhemmin puheessaan Asikainen tulee myös viitanneeksi siihen kohtaan, jossa Jeesus sanoo, etteivät terveet tarvi parantajaa, vaan sairaat. Ei olisi ehkä kannattanut, koska se on yksi hyvä lumeparannustoiminnan vastainen raamatunpaikka. Matteus 9:

11 Ja kun fariseukset sen näkivät, sanoivat he hänen opetuslapsilleen: ”Miksi teidän opettajanne syö publikaanien ja syntisten kanssa?”
12 Mutta kun Jeesus sen kuuli, sanoi hän: ”Eivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat.

Keitä Jeesus tuossa sanoo ”sairaiksi”?

• Jos fyysisten tautien sairastuttamia, konkreettisia potilaita, jää helluntaiseurakuntaan
• Jos syntisiä mutta fyysisesti terveitä ihmisiä, eroa helluntaiseurakunnasta

Mitä Jeesus tuossa tarkoittaa ”parantamisella”?

• Jos fyysisesti sairaan ihmisen tekemistä fyysisesti terveeksi, jää helluntaiseurakuntaan
• Jos syntisen ihmisen tekemistä armahdetuksi syntiseksi, eroa helluntaiseurakunnasta

Puheensa lopuksi Asikainen vielä rukoilee fyysisesti sairaiden puolesta, mutta kukaan yleisesössä tai kotisohvilla ei parane. Miksiköhän?