Miten Pyhän Hengen saa? – Hengen kastetta ei voi millään keinoin ansaita. Se on lahja, jonka Jumala antaa. Noin otsikoi Ristin Voitto -lehti ja julkaisee tekstiä David Pettsin kirjasta opetussivuillaan. En tiedä kuka hän on, mutta kolmen sekunnin googletuksella veikkaisin että hän ei ole tämän artikkelin tekijä vaan joku anonyymi naputtelija on koonnut tekstin Aikamedian suomentamasta kirjasta. Aivan sama, ketä tämmöinen kiinnostaa, mennään asiaan.

Karismaatikot siis uskovat, että Pyhän Hengen saaminen, hengen lahja tai henkikaste ovat fyysisiä ilmiöitä, tuntemuksia. Joku voi kokea lämpöä, joku sähkövirtaa. Sävärit, niinkin joku sanoi minulle toissa maanantaina. Rauhan tunne sydämessä, lämmön tunne sormen päissä, halua puhua hallitsematonta siansaksaa tippa linssissä. Näin karismaattisuus tuon termin määrittelee.

Edellinen on siis olennaista siksi, että jos avasit tuon koko artikkelin, huomaat että siellä on myös paljon ihan tosia väitteitä ja oikeita raamatunpaikkoja. Moni ajatteleekin, että tuollaisesta voi ottaa sen mikä on hyvää ja hylätä muun, mutta asia ei ole ihan niin yksinkertainen. Jos raamatunpaikka, joka on kyllä ihan oikea, väännetään tukemaan ilmiötä, jota ei ole olemassa, mitä sinä siitä rakennut?

”Ravistettava ensin” ja ”appelsiinimehua” ovat hyviä ja tarpeellisia tekstejä mehupurkin kyljessä, mutta jos niistä huolimatta pakkauksen sisältö on ripulipaskaa, et voi ”koetella kaikkea ja pitää sitä mikä on hyvää”. Eikä tölin kyljessä komeileva appelsiinin kuva auta asiaa sitten yhtään. Ihan koko roska on heitettävä menemään!

Siksi en poimi tähän nyt niitä kauniita appelsiininkuvia, vaan siteeraan vain sitä itseään:

Pyhän Hengen lahja on jokaisen tosiuskovan perintöosa, ja Uudesta testamentista käy ilmi, että tämän lahjan vastaanottaminen on hyvin yksinkertaista. 

Aika hurja lupaus. Itse rukoilin vielä pitkään karismaattisuudesta irti rimpuillessani, että ”saisin pyhän hengen lahjan”, tietämättä itsekään oikein, mikä se on. Vielä vähemmän tiesin, miten sen voi saada. Artikkelin lupaa, että lahjan vastaanottaminen on hyvin yksinkertaista, mutta siinä ei pystytä myöskään kertomaan, miten tämä lahja pitäisi (edes karismaattisuuden mukaan) vastaanottaa.

Artikkeli jatkaa ja kertoo, että samoin kuin emme voi olla kelvollisia pelastukseen, emme itsessämme voi olla kelvollisia saamaan hengen lahjaa.

Kun teimme parannuksen ja turvauduimme uskossa siihen, mitä Kristus teki puolestamme Golgatalla, Jumala julisti meidät vanhurskaiksi. Hänen silmissään me olemme kuin emme olisi koskaan syntiä tehneetkään. Tätä on vanhurskautus. Jumala on armossaan tehnyt meistä kelvollisia pääsemään taivaaseen, ja hänen armonsa ja anteeksiantamuksensa ansiota on, että voimme ottaa vastaan Hengen lahjan. 

Ottaa vastaan. Se on klisee jota hoetaan kokouksissa. Ota vain vastaan pyhä henki! Ikäänkuin että tuossa sitä nyt olisi, mikset ota. Ota nyt, ota ota. Tuossa se nyt on tarjolla kovin, ota nyt tai saat syyttää itseäsi sitten jälkeenpäin, kun sinä et sitä saanut, vaikka kaikki muut saivat. Miten se otetaan, ihmettelee uusi tulokas seurakunnassa eivätkä vanhat jäärät kehtaa tai ymmärrä sanoa hänelle etteivät he itsekään tiedä, mutta että jatkuva painostus on saanut heidät kuitenkin vuosien saatossa tuntemaan kaikkia kummallaisia tuntemuksia, joita he nyt Hengeksi väittävät.

Hellareissahan opetetaan pelastuksestakin, että se pitää ottaa vastaan, siksi tuo ylläoleva sitaatti pelastuksesta ja ”henkikasteesta” on niin hieno rinnastus. Pelastuskin, tuo suuren riemun ja ilon aihe kristityn elämässä, on hellarin elämässä pelon, ahdistuksen ja epävarmuuden aihe. Olenko ottanut sen vastaan, pidänkö siitä nyt tarpeeksi lujaa kiinni? Jatkuvasti helvettiin joutumista pelkäävä ihminen on varmasti myös helpompi saada manipuloitua hurmoksiin, sillä tuollaiset vakavat pelkotilat saattavat ajan kanssa heikentää ihmismieltä ja mitä heikompi mieli, sitä helpompi on tulla hypnotisoiduksi hurmoksiin.

Artikkeli jatkaa, kertomalla, että hengen lahjaa ei enää ole tarpeen odottaa. ”Helluntain jälkeen ei kerrota yhdestäkään tapauksesta, jossa uskovat olisivat odottaneet Hengen lahjaa. Lahja oli ja on tarjolla kaikille, sillä helluntaina Henki vuodatettiin kaikkiin ihmisiin.”

Mitä meillä on siis tähän mennessä kasassa? 1. Lahjan vastaanottaminen on hyvin yksinkertaista. 2. Lahja täytyy vain ottaa vastaan. 3. Lahja on jo annettu.

Huomaatko, mitä tuo 1-2-3 tarkoittaa? Se tarkoittaa, että on enää sinusta kiinni, mitä seuraavaksi tapahtuu, on sinun vikasi, jos et saa tuota lahjaa. Kaikki muu on tehty. Se on helppoa, etkö sinä muka tuota yksinkertaista asiaa osaa! Ota nyt vastaan vaan!

Tästä tulee myös mieleen se alakoululaisten ”mies meni kauppaan lapio” -vitsi. Yksi natiainen kertoo tuon toiselle ja jos hän ei tajua sitä, kaikki nauravat ja se yksi tyhmä lehahtaa punaiseksi häpeästä. Jutun juju on kuitenkin siinä, että tuo ei ihan oikeasti tarkoita mitään, muut vain näyttelevät tajuavansa siinä jonkun pointin voidakseen kiusata sitä yhtä, joka ei tunne juttua. Vitsiä kieltäydytään selittämästä hänelle, näytellen että siinä kuitenkin olisi joku pointti, jonka voisi selittää, jos haluaisi. Sille yhdelle onnettomalle tulee ulkopuolinen olo, kun hän luulee, että kaikki muut tietävät mistä on kysymys ja hän itse vain on tyhmä ja huono ja niin edelleen. Ulkopuolisuuden tunteesta vapautuu lopulta vain alkamalla näytellä, että on itse mukana jutussa ja tajuaa vitsin – ja silloin on myös porukan mukana kiusaamassa seuraavaa uhria.

Ihan samastahan tässäkin on kysymys: ihmiseltä kysytään, onko hän saanut henkikasteen ja jos ei ole, hän kokee ulkopuolisuutta. Kukaan karismaattisen yhteisön jäsenistä ei kuitenkaan kerro hänelle, miten tuon hurmoskasteen voisi saada ja ovat sitten vaan olevinaan sitä porukkaa, joka tietää paremmin.

Ristin voiton artikkeli jatkaa mukaneuvoen, miten hengen lahjan voi saada:

Jeesus sanoo siinä, että Hengen antamisen jälkeen kaikki janoiset voisivat tulla hänen luokseen juomaan. Ratkaisevaa on Jeesuksen luo tuleminen, sillä hän on se, joka kastaa Pyhällä Hengellä. Kun tulemme Jeesuksen luo Henkeä janoten, meidän olisi tultava puhdistettavaksi, mikäli olemme sen tarpeessa. Meidän olisi tultava hänen luokseen luottavaisesti odottaen ja ylistysmielellä häntä palvoen. 

Hienon kuuloista uskonnollista kieltä, kuten huijauksen tuleekin olla, jotta se menisi paremmin läpi. Toisaalta Jeesuksen luo tuleminen on hiukan turhan abstraktia tarkoittaakseen edes mitään, toisaalta se tarkoittaa ihan vain rukoilua, mutta sitä ei voi sanoa suoraan, koska silloin kirjoittaja joutuisi selkä seinää vasten -tilanteeseen asian kanssa. Hän olisi neuvonut konkreettiseen toimintaan – rukoukseen – ja silloin hänen uhrinsa voisi konkreettisesti rukoilla ja tulla sitten sanomaan kirjoittajalle: ”Tein juuri sen minkä käskit, mutta ei se toiminut”. Epämääräisten neuvojen antaja ei joudu tälläiseen vastuuseen.

Sitaatin lopussa kehotettiin myös luottavaiseen odottamiseen. Odottakaas hetki, nyt on kyllä ihan pakko kopioida vierekkäin artikkelista aikaisemmin poimimani sitaatti tämän kanssa. Kas näin:

Meidän olisi tultava hänen luokseen luottavaisesti odottaen 

Helluntain jälkeen ei kerrota yhdestäkään tapauksesta, jossa uskovat olisivat odottaneet Hengen lahjaa.

Tuota odottamiskieltoa artikkeli käsitteli pidempäänkin juuri ennen kuin käskettiin odottamaan. Ristiriitaista tekstiä, jonka lienee tarkoitus ahdistaa kuulijaa ristiriitaisuudellaan, jotta turha ajattelu saataisiin sammumaan ja shibidibuu voisi käynnistyä.

Odottamiskäskyä seurasi myös käsky palvoa ylistysmielellä. Karismaattisessa kontekstissa tämä tarkoittaa yleensä itsensä psyykkaamista hurmoksiin hypnoottisen musiikin soidessa ja ihmisten heiluessa kädet ilmassa. Ei ihme, jos tuo edesauttaa hurmosilmiön syntymistä! Toisaalta siinäkin on myös mukana mahdollisuus syyllistää yksilöä: et palvonut oikein, et ollut tarpeeksi ylistysmielellä. Lahja oli kyllä tarjolla, mutta oma vika, iso sika!

Artikkeli jatkaa kertomalla, että pyhän hengen saaminen saattaa vaatia käsien päällepanemisen tai saattaa olla vaatimattakin. Ei voi tietää. Raamatussakin puhutaan käsien päällepanemisesta, mutta jonkinlaista hyväksynnän antamista se näyttäisi siellä tarkoittavan. Helluntailaisuus taas on antanut tälle termille sellaisen merkityssisällön, että useat ihmiset kerääntyvät kohteen ympärille, koskevat häntä olkapäähän tai otsaan, sulkevat silmänsä ja rypistävät naamansa irvistykseen samalla hirveän sekasorron vallitessa rukoillessaan yhteen ääneen. Monesti yksi tai kaksi rukoilee oikealla kielellä ja loput siansaksalla.

Tuollaisen taikatempun henkikaste saattaa siis artikkelin mukaan vaatia tai olla vaatimatta. Artikkeli jatkaa syyllistämistä:

Yleisenä ohjeena sanoisinkin, että jos haluat saada Hengen kasteen, on syytä pyytää kätten päällepanemista. On myös tärkeätä, että asennoidut siihen oikein. 

Syyllistämistä, syyllistämistä, syyllistämistä. Oma vika kun et saanut henkikastetta, mitäs et asennoitunut siihen oikein! Kirjoittaja ei myöskään tuossa varsinaisesti kerro, miten siihen pitäisi sitten suhtautua. Ilmiö on hellarien mielestä yksi tärkeimpiä asioita, joita maailmassa voi tapahtua, mutta he eivät silti vaivaudu kertomaan, mitä pitäisi tehdä, jotta sen voisi saavuttaa.

Minulla ei muuten ole mitään syyllistämistä vastaan. Jos kuolit auto-onnettomuudessa, on oikein syyllistää vähän siitä, ettet käyttänyt turvavyötä. Jos teit abortin, on oikein syyllistää siitä, että tapoit oman lapsesi. Jos olet väsynyt, on oikein syyllistää siitä, että valvoit myöhään. Mutta jos et kokenut ilmiötä, jota ei ole olemassa, siitä en haluaisi sinun tulevan syyllistetyksi. Hellarit kuitenkin haluavat.

Juuri syntinsä tunnustanut ja niistä puhdistumisen kokenut voi odottaa Jumalalta Pyhän Hengen täyteyttä, jatkaa artikkeli. Syyllistämistä! Jos jäit vaille ilmiötä, jota ei ole olemassa, se voikin johtua siitä, että sinussa piileskelee joku salattu synti! Helluntailaisuudessa ei juuri ole opetusta synnistä, joten tämä johtaa sitten siihen, että aletaan kaikenmaailman tupakointeja luulemaan synneiksi tai sitten ihan vaan ahdistutaan, kun ei tiedetä, mikä synti se voisi olla. Ei välttämättä myöskään tajuta, että jokainen kristitty on jo puhdas kaikesta synnistä.

Pyytämään vieläkin kovin kehotetaan:

kun pyydämme Henkeä, meidän on myös odotettava saavamme Hengen. Taivaallinen Isämme pitää huolta siitä, ettemme saa jotakin aivan muuta. Hän ei salli lastensa saavan vahingollisia, epäaitoja tai Saatanasta peräisin olevia lahjoja. Pahat henget eivät kuulu hänen alaansa. Kun hänen lapsensa pyytävät Henkeä, Hengen hän myös antaa.

Jumala kyllä pitää huolen siitä, että saat ilmiön sitä pyytäessäsi on ihan hirveän ahdistava lupaus ilmiöstä, jota ei ole olemassa. En tiedä voiko tätä tarpeeksi painottaa. mutta tuo ei voi johtaa mihinkään muuhun kuin siihen, että yksilö luulee hänessä olevan ihan hirvittävällä tavalla jotakin vialla, kun hän ei tuota ilmiötä koe.

Lisäksi artikkeli kehottaa puhumaan siansaksakielillä ja perustelee tätä siteeraamalla peräti seitsemän sanaa korinttilaiskirjettä. Ei vakuuta. Kielillä sekoiluun artikkeli kehottaa vielä lisää:

Haluatko sinäkin palvoa häntä? Palvo häntä ymmärrykselläsi, mutta myös hengelläsi. Ryhdy uskon kautta ylistämään häntä uusilla sanoilla. Kun alat puhua, Henki antaa sinulle kyvyn siihen. Tule siis Jeesuksen luo. Tule puhdistettavaksi. Tule odottavalla mielellä. Tule ylistäen ja palvoen. Jeesus on kirkastettu. Pyhä Henki on annettu. Jos sinun on jano, tule ja juo! 

Ilman ymmärrystä palvominen ei ole raamatullinen konsepti, mutta kirjoittajan agendaa se ajaa kummasti. Kun itse henkikastetta on vaikea feikata, feikkaa sitten enkelten kieliä sanomalla röö röö fää fää sibi sibi suu. Kun teet niin tarpeeksi paljon, sekoat. Sen sekoamisen voi sitten tulkita henkikasteen kokemukseksi. Tadaa, valmista tuli!