Ilmestyskirja on yksi eniten keskustelua herättävistä raamatun kirjoista, eikä ihme, onhan se tosi jännittävää luettavaa. Moni haluaa tulkita sen meidän lähitulevaisuuttamme kuvaavaksi kauhuskenaarioksi ja milloin mikäkin ikävä tapahtuma uutisissa nähdään ilmestyskirjan ennustamana maailmanlopun hirveytenä.

Yksi tuttuni uskoi Ukrainan sodan alettua, että maailma loppuu kesään mennessä. Se kesä meni, mutta maailma jatkuu. Eikä hän ole siis mikään hörhö, vaan ihan tavallinen ihminen, mutta hän oli vain omaksunut sen yleisimmän kristillisen narratiivin, että maailma loppuu kohta ja milloin mikäkin vastoinkäyminen tulkitaan merkiksi siitä. Tuollaisia ihmisiä on paljon ja heissä on kiinnostavaa se, että he eivät yleensä – jos yleistys sallitaan – muuta teologiaansa, sitten kun heidän päättämänsä maailmanlopun hetki ei koitakaan. Eivät he pysähdy kysymään itseltään: mitä olen ymmärtänyt väärin? Miksi tässä näin kävi? Mistä tämä johtuu?

Ongelma ei ole siinä, etteikö Ilmestyskirjaa luettaisi. Viljami Räisä on lukenut sen suomeksi joten voit nyt myös kuunnella sen helposti täältä. Sitä on tähän mennessä kuunneltu 1400 kertaa, kun taas hänen lukemaansa Markuksen evankeliumia vain 78. Tiituskirjeellä on 27 kuuntelukertaa, efesolaiskirjeellä 62 ja niin edespäin. Kakkossijalle on yltänyt Genesis vähän yli 200 katselukerrallaan. Ero ilmestyskirjaan on siis valtava.

Yleistäen voidaan siis sanoa, että ongelma ei ole siinä, etteikö Ilmestyskirjaa luettaisi, vaan siinä, että sitä luetaan ihan kohtuuttoman paljon, eikä muita kirjoja ollenkaan. Ilmestyskirja kun suorastaan pursuaa viittauksia muualle raamattuun ja ne menevät lukijalta auttamattomasti ohi, jos hän ei ole koskaan lukenut sitä muuta raamattua. Miten voidaan olettaa, että vaikkapa Exodus -viittaukset menevät ihmisillä jakeluun, kun sitä on kuunneltu 60 kertaa, vs Ilmestyskirjan 1400 kuuntelua? Nämä ovat tietenkin vain yhden youtube-kanavan tilastoihin perustuvia lukuja, mutta väittäisin, että niistä saamme hyvän yleiskuvan siitä, miten aliedustettuna Vanha Testamentti on ihmisten raamatunlukutottumuksissa.

Minä suorastaan vaadin, että jokaista ihmistä, joka ei ole lukenut Raamattua edes sitä yhtä ainoaa kertaa läpi, on ehdottomasti kiellettävä olemasta eskatologiasta yhtään mitään mieltä.

Mikä järki maailman olisi loppua heti alkuunsa?

Oletko koskaan ajatellut, että maailman alusta Raamatun valmistusmishetkeen on pidempi aika, kuin Raamatun valmistumishetkestä tähän päivään? Eli nasevammin sanottuna Jumala on käyttänyt Raamatun tekemiseen pidemmän ajan, kuin mitä se on tähän mennessä ollut valmiina. Miksi tehdä tuollainen kirja noin hitaasti vain sitä varten, että kaikki olisi sen jälkeen hetkessä ohi?

Mikä järki on siinä yleisessä ajatuksessa, että evankeliumi saarnataan äkkiä kertaalleen joka maassa ja loppu tulee suurinpiirtein sen sukupolven aikana, joka ensimmäisenä kuuli evankeliumin siinä viimeisessä maassa? (Inhimillisesti katsoen) hirveä vaiva koko maailman valloittamiseksi ja sitten, kun projetki on vihdoin valmis, kaikki revitään kappaleiksi. Eihän siinä ole mitään järkeä ja väitän, ettei tuollaista ideaa olisi kukaan koskaan keksinytkään, ellei eräs raamatunpaikka olisi helposti väärinymmärrettävissä niin.

Tiedätkö sen miehen, joka rakensi omakotitaloa itselleen viisi vuotta, asui siinä viikon ja sen jälkeen räjäytti sen kappaleiksi?

Entä sen pontikankeittäjän, joka raivasi pellon, viljeli viljan, keitti siitä kiljun, tislasi siitä viinan, maistoi tilkan ja kaatoi loput viemäriin?

Muistatko sen naisen, joka opiskeli vuosikausia lääkärin ammattiin ja valmistuttuaan iloitsi, ettei hänen enää ikinä tarvi ajatellakaan lääkkeitä ja sairauksia?

En minäkään. Kun jotain valmistellaan oikein ajan ja vaivan kanssa, sen on yleensä tarkoitus olla sellaista, mistä sitten myös nautitaan pidempään. Toki poikkeuksiakin on, mutta Raamatun mukaan maailma ei ole sellainen asia. Jumala on valmistamassa tästä itselleen kristittyä maailmaa – ei kristittyjen eikä maailman takia, vaan omaksi kunniakseen.

Evankeliumin suurin voitto on vielä edessä. Maailma jatkuu.