1 Ja kun hän meni ulos pyhäköstä, sanoi eräs hänen opetuslapsistaan hänelle: ”Opettaja, katso, millaiset kivet ja millaiset rakennukset!”
2 Jeesus vastasi hänelle: ”Sinä näet nämä suuret rakennukset. Niistä ei ole jäävä kiveä kiven päälle maahan jaottamatta.”

Jakeissa 1-2 puhutaan ihan suoraan Jerusalemin temppelin tuhosta. Se tapahtui ensimmäisellä vuosisadalla emmekä pääse siitä yli sitten mitenkään.

3 Ja kun hän istui Öljymäellä, vastapäätä pyhäkköä, kysyivät Pietari ja Jaakob ja Johannes ja Andreas häneltä eriksensä:
4 ”Sano meille: milloin tämä tapahtuu, ja mikä on merkki siitä, että kaikki tämä alkaa lopullisesti toteutua?”

Milloin tämä alkaa tapahtua? Ai mikä tämä? Ihan perus en-ole-syönyt-sieniä -maalaisjärjellä ajateltuna tuo sana viittaa juuri edellä sanottuun eli temppelin tuhoon.

Se toki viittaa laajemminkin Jerusalemin ja vanhan liiton loppuun, kukaan tuskin odotti, että kaikki muu pysyy, mutta temppeli käydään hakkaamassa kappaleiksi sieltä kaupungin keskeltä ja Vanha liittokin jatkuu muina miehinä huomaamatta, että hänen tärkein uskonnonharjoituspaikkansa on muuttunut rauniokasaksi.

5 Niin Jeesus rupesi puhumaan heille: ”Katsokaa, ettei kukaan teitä eksytä.
6 Monta tulee minun nimessäni sanoen: ’Minä se olen’, ja he eksyttävät monta.
7 Ja kun te kuulette sotien melskettä ja sanomia sodista, älkää peljästykö. Näin täytyy tapahtua, mutta se ei ole vielä loppu.
8 Sillä kansa nousee kansaa vastaan ja valtakunta valtakuntaa vastaan, tulee maanjäristyksiä monin paikoin, tulee nälänhätää. Tämä on synnytystuskien alkua.

Tälläisiä asioita tapahtui Kristuksen ylösnousemuksen ja Jerusalemin tuhon välillä.

9 Mutta pitäkää te vaari itsestänne. Teidät vedetään oikeuksiin, ja teitä piestään synagoogissa, ja teidät asetetaan maaherrain ja kuningasten eteen, minun tähteni, todistukseksi heille.

Muistatko Paavalin? Hän teki kristityille tuollaista, ennen kuin kääntyi sellaiseksi itsekin. Nuo asiat tapahtuivat ennen Jerusalemin tuhoa – siis meidän näkökulmastamme menneisyydessä.

10 Ja sitä ennen pitää evankeliumi saarnattaman kaikille kansoille.

Tapahtui ensimmäisellä vuosisadalla ennen Jerusalmin tuhoa. Tähän viittaa myös 1 Kor 14 sanoessaan: ”Laissa on kirjoitettuna: ’Vieraskielisten kautta ja muukalaisten huulilla minä olen puhuva tälle kansalle, eivätkä he sittenkään minua kuule, sanoo Herra’. Kielet eivät siis ole merkiksi uskoville, vaan niille, jotka eivät usko”.

Kaikille kansoille (tai ”koko maailmassa”, kuten Matteus 24 sanoo saman asian) evankeliumi tosiaan saarnattiin hyvin pian apostolien aikana. Raamatun kielenkäyttöön vähääkään perehtyvä ihminen on varmasti kuullut kerrottavan, että ”maailma” ei siellä tarkoita sitä, miten me sen nykyään ymmärrämme, vaan tuon ajan juutalaisten näkökulmasta tunnettua maailmaa eli heidän lähialueitaan. Nämä vieraskieliset uskoontulleet puhuivat Jumalattomille juutalaisille, eivätkä he sittenkään kuulleet ja näin he toimivat tuomion merkkeinä tuota uppiniskaista ja tottelematonta kansaa vastaan.

11 Ja kun he vievät teitä ja vetävät oikeuteen, älkää edeltäpäin huolehtiko siitä, mitä puhuisitte; vaan mitä teille sillä hetkellä annetaan, se puhukaa. Sillä ette te ole puhumassa, vaan Pyhä Henki.

Tämä lupaus annettiin tässä erityisesti ensimmäisen vuosisadan opetuslapsille. En tiedä, koskeeko se meitä – mutta tuon kohdan perusteella en menisi suoraan sellaista lupaamaan. En kuitenkaan aio pelätä mitä sanoisin, kun joudun joskus oikeuden eteen. Teen vain sen minkä pystyn ja Jumala minua armahtakoon.

12 Ja veli antaa veljensä kuolemaan ja isä lapsensa, ja lapset nousevat vanhempiansa vastaan ja tappavat heidät.
13 Ja te joudutte kaikkien vihattaviksi minun nimeni tähden; mutta joka vahvana pysyy loppuun asti, se pelastuu.

Tarkoittaa kristittyjen vainoa, jota johdettiin Jerusalemista, kunnes sen tuhouduttua vainokin loppu. Joka pysyi vahvana siihen asti, pelastui. Toki myös loppuun-loppuun asti kestävä pelastuu ikuiseen elämään.

14 Mutta kun näette hävityksen kauhistuksen seisovan siinä, missä ei tulisi-joka tämän lukee, se tarkatkoon-silloin ne, jotka Juudeassa ovat, paetkoot vuorille;
15 joka on katolla, älköön astuko alas älköönkä menkö sisään noutamaan mitään huoneestansa;
16 ja joka on mennyt pellolle, älköön palatko takaisin noutamaan vaippaansa.
17 Voi raskaita ja imettäväisiä niinä päivinä!
18 Mutta rukoilkaa, ettei se tapahtuisi talvella.

Paetkaa kaupungista konkreettisille vuorille ihan kirjaimellisesti. Ihan kirjaimellisesti pitää olla hakematta tavaroita ja rynnätä pakoon. Jos on kirjaimellisesti raskaana, se on hankalaa. Ja talvella myös.

Ja myös Juudea on ihan kirjaimellinen Juudea. Tuo koski vain siellä asuvia ihmisiä. Piti paeta konkreettisesti Jerusalemin tuhoa.

Pitää hokea tuota ”kirjaimellisesti” -juttua, koska muuten maailmanlopun hörhöt väittävät, etten ota raamattua kirjaimellisesti. He taas eivät kai oikein voi ottaa näitä jakeita kovin kirjaimellisesti:

19 Sillä niinä päivinä on oleva ahdistus, jonka kaltaista ei ole ollut hamasta luomakunnan alusta, jonka Jumala on luonut, tähän asti, eikä milloinkaan tule.
20 Ja ellei Herra lyhentäisi niitä päiviä, ei mikään liha pelastuisi; mutta valittujen tähden, jotka hän on valinnut, hän on lyhentänyt ne päivät.

Niinä päivinä? Ai minä päivinä – no juuri niinä kun piti sieltä kirjaimellisesta Juudeasta paeta niille konkreettisille vuorille. Silloin oli se suuri ahdistus jonka kaltaista ei ole ennen ollut. Onko tuo sitten konkreettinen kuvaus ahdistuksesta, sen saat tulkita itse. Ei sen välttämättä ole pakko olla. Voi olla, että se on vain tapa sanoa, että ahdistus on suuri ja todellisuudessa jotakuta on ennen sitä tai sen jälkeen ahdistanut paljon enemmän. En tiedä.

Mutta sen tiedän, että niinä päivinä se tapahtui, kun Jerusalemin hävitystä oli paettava vuorille.

21 Ja jos silloin joku sanoo teille: ’Katso, täällä on Kristus’, tai: ’Katso, tuolla’, niin älkää uskoko.
22 Sillä vääriä kristuksia ja vääriä profeettoja nousee, ja he tekevät tunnustekoja ja ihmeitä, eksyttääkseen, jos mahdollista, valitut.
23 Mutta olkaa te varuillanne. Minä olen edeltä sanonut teille kaikki.

Kaikkina aikoina on esiintynyt tavalla tai toisella vääriä Kristuksia, niin myös noina aikoina. Jeesus kuitenkin varoitti silloin eläviä seuraajiaan lähtemästä sellaisten matkaan, jotka lupailisivat jotain, joka voi tässä kontekstissa tarkoittaa vaikka maallisen Israelin kuningaskunnan palauttamista. Jos joku olisi tullut taivaaseenastumisen jälkeen väittämään olevansa maan päälle palannut kristus, jota pitää nyt seurata roomalaisia miekalla tökkien, kristityt olisivat tienneet, ettei se voi olla sama Kristus, joka sanoi että maallinen (vanhan liiton) kuningaskunta tuhotaan, ei perusteta.

24 Mutta niinä päivinä, sen ahdistuksen jälkeen, aurinko pimenee, eikä kuu anna valoansa,
25 ja tähdet putoilevat taivaalta, ja voimat, jotka taivaissa ovat, järkkyvät.
26 Ja silloin he näkevät Ihmisen Pojan tulevan pilvissä suurella voimalla ja kirkkaudella.

Jos otat nuo taivaankappaleiden pimentymiset ja putoilut kirjaimellisesti, lopeta heti, sillä se ei ole raamatullinen linja. Älä minua usko, vaan katso itse raamattuhausta hakusanalla ”aurinko”, miten taivaankappaleita käytetään vaikeina kielikuvina, jotka eivät tunnu aukeavan nykyihmiselle sitten mitenkään. Mutta kirjaimellisia planeettojen muutoksia ne eivät kuvaa.

Silloin – siis sen ahdistuksen jälkeen – he näkevät Ihmisen pojan tulevan pilvissä suurella voimalla ja kirkkaudella. Siis kun kristityt pakenivat vuorille ensimmäisellä vuosisadalla ja ahdistuksen aika alkoi Jerusalemissa, niin vähän sen jälkeen sen asukkaat näkivät Ihmisen Pojan tulevan. Se ei siis voi tarkoittaa maailmanloppua.

3…2…1… Noin, nyt hitaimmatkin tajusivat mitä äskeinen lause tarkoittaa ja suuttuivat minulle. Kuulen lähestyvän huudon: hereetikko, hereetikko! No, jos poltatte minut roviolla, niin polttakaa myös Danielin kirja, joka sanoo Jeesuksen taivaaseenastumistakin ”Ihmisen Pojan tulemiseksi”, katsokaa vaikka itse:

13 Minä näin yöllisessä näyssä, ja katso, taivaan pilvissä tuli Ihmisen Pojan kaltainen; ja hän saapui Vanhaikäisen tykö, ja hänet saatettiin tämän eteen.

14 Ja hänelle annettiin valta, kunnia ja valtakunta, ja kaikki kansat, kansakunnat ja kielet palvelivat häntä. Hänen valtansa on iankaikkinen valta, joka ei lakkaa, ja hänen valtakuntansa on valtakunta, joka ei häviä.

Raamattu sanoo tuotakin tapahtumaa Ihmisen Pojan tulemiseksi, eikä se ole maailmanloppu (eikä siis Jerusalemin tuhokaan kuten Markuksessa) vaan Kristuksen taivaaseenastuminen. Tuon termin on siis oltava merkitykseltään laajempi, kuin meidän aikamme perustason höhhökristillisessä narratiivissa on totuttu ajettelemaan. Mutta palataan nyt Danielista Markukseen:

27 Ja silloin hän lähettää enkelinsä ja kokoaa valittunsa neljältä ilmalta, maan äärestä hamaan taivaan ääreen.

Jos huomasit aiemmin suuttua, kun sanoin lähetyskäskyn kohdalla, että se ei ole oikeasti lähetyskäsky eikä koske meitä, niin nyt voit rauhoittua. Tämä on lähetyskäsky. Me olemme ne enkelit ja me kokoamme pelastukseen valitut koko maailmasta. Enkelihän tarkoittaa viestinviejää tai sanansaattajaa eikä sellaista outoa siipiveikkoa, millaisena ne länsimaisissa tauluissa kuvataan.

Tämä tulkinta toimii tosin vain silloin, jos ajatellaan tekstin etenevän sillä tavalla aikajärjestyksessä, että jakeet 24-26 kertovat Jerusalemin tuhoutuvan ja tämä jae 27 kertoo, mitä heti sen jälkeen tapahtuu, tai minkälainen tapahtumaketju silloin alkaa. Jakeesta 27 on varmasti mahdollista tehdä monia muitakin preteristisiä tulkintoja.

Vaikka preterismi vedettäisiin niin överiksi, että pudotaan järjen ja oikeaoppisuuden rajojen ulkopuolelle, lähetyskäsky löydetään kaiketi silti vielä Hesekielistä, Danielista ja Ilmestyskirjasta, joten ei huolta. Mutta ei mennä nyt niihin, vaan jatketaan Markuksen lukua 13:

28 Mutta oppikaa viikunapuusta vertaus: Kun sen oksa jo on tuore ja lehdet puhkeavat, niin te tiedätte, että kesä on lähellä.
29 Samoin te myös, kun näette tämän tapahtuvan, tietäkää, että se on lähellä, oven edessä.

Minulla oli ennen käsitys, että Jeesus puhuu tässä luvussa limittäin maailmanlopusta ja Jerusalemin tuhosta. Olin paitsi väärässä, myös idiootti. Tuolloin ajattelin, että viikunapuu tässä tarkoittaa Israelia ja kun siihen tulee lehdet (ei hedelmää), se tarkoittaa nykyisen Israelin valtion perustamista. Hedelmän puute siis tarkoittaisi, että valtio kyllä perustetaan, mutta se ei tuota hedelmää eli kristukseen uskovia ja näin tulkittuna se sopisi nykyiseen Israelin valtioon ja, ylläri pylläri, minun limittäis-lomittais-höpöhöpöfuturistiseen maailmanlopun hörhöilyyni.

Enemmin voitaisiin ajatella, että kirjaimellisesti otettuna tuo viikunapuu tuossa kohtaa ei symboloi tai merkitse mitään. Ei mitään. Vertaus vain tarkoittaa, että kun katsot puun nykytilaa (lehdet tuli), voit havaita siitä, mitä tapahtuu seuraavaksi (kesä alkaa). Sehän selitetään heti perään (yllä) jakeessa 29! Teksti selittää itse itsensä, eikä jätä varaa tulkita sitä vuosituhansien päähän kohdistuvaksi ennustukseksi Israelin valtion palauttamisesta. Kun opetuslapset näkivät ”kaiken tämän tapahtuvan” (nykytila, asiat joista Jeesus edellä varoitti), heidän piti siitä päätellä, että se, minkä Jeesus ilmoitti sen jälkeen tapahtuvan, tapahtuisi aivan pian. ”Se on lähellä, aivan oven edessä” – ei siis vuosituhansien päässä vaan ensimmäisellä vuosisadalla.

Ja siihen piti reagoida, muuten tuhoutui kaupungin mukana.

30 Totisesti minä sanon teille: tämä sukupolvi ei katoa, ennenkuin nämä kaikki tapahtuvat.

Sukupolvi on kirjaimellinen sukupolvi. Tuo kaikki tapahtui Jeesuksen ylösnousemuksen todistaneen sukupolven aikana.

31 Taivas ja maa katoavat, mutta minun sanani eivät katoa.

Viitannee vanhan liiton katoamiseen. Vanha järjestys katosi ja maailma luotiin uudeksi, enkä osaa sanoa ihan varmaksi tarkoittaako tämän Jeesuksen ylösnousemusta, taivaaseenastumista, vai Jerusalemin tuhoa. ”Taivaasta ja maasta” puhutaan Ilmestyskirjan luvussa 21 siten, että se pakottaa näkemään vanhan taivaan ja maan vanhana liittona.

32 Mutta siitä päivästä tai hetkestä ei tiedä kukaan, eivät enkelit taivaassa, eikä myöskään Poika, vaan ainoastaan Isä.
33 Olkaa varuillanne, valvokaa ja rukoilkaa, sillä ette tiedä, milloin se aika tulee.
34 On niinkuin muille maille matkustaneen miehen: kun hän jätti talonsa ja antoi palvelijoilleen vallan, kullekin oman tehtävänsä, käski hän myös ovenvartijan valvoa.
35 Valvokaa siis, sillä ette tiedä, milloin talon herra tulee, iltamyöhälläkö vai yösydännä vai kukonlaulun aikaan vai varhain aamulla,
36 ettei hän, äkkiarvaamatta tullessaan, tapaisi teitä nukkumasta.
37 Mutta minkä minä teille sanon, sen minä sanon kaikille: valvokaa.”

Mitä siitä päivästä ei tiedetä? Aikaako vai jotain muita yksityiskohtia? En tiedä. Mutta sen tiedän, ettei tuo teksti toimisi ollenkaan, jos se hyppäisi vain randomisti puhumaan maailmanlopusta ilman mitään pointtia. Nämä viimeisetkin jakeet puhuvat vanhan liiton loppumisen tapahtumista. Se tuleminen tarkoittaa sitä, kun Jeesus tuli tuomitsemaan Jerusalemin vuonna 0070.