Jo maatunut ääriliberaaliteologian professori Heikki Räisänen kirjoitti 1980 -luvulla kirjan Tuhat ja yksi tulkintaa – Luova näkökulma raamattuun. Tässä mielenkiintoisessa teoksessa (joka sinunkin kannattaa kirjastosta hakea!) Räisänen keksii ties mitä erilaisia tekosyitä Raamatun auktoriteetin hylkäämiselle.

Hänen metodinsa voisi tiivistää näin: oleta aina raamatusta pahinta, mutta sekulaareista lähteistä parasta. Älä vuorovaikuta eri tulkintojen kanssa vaan kerro vain omasi ainoana totuutena. Osoitettuasi huonoimman mahdollisen tekstintulkinnan virheelliseksi, väitä osoittaneesi itse teksti virheelliseksi. Älä perustele kantojasi äläkä viittaa lähteisiin vaan heitä vain ilmoille väitteitä ja oleta, että lukija uskoo kaiken.

Viime vuosisadan puolella tämä metodi on varmaan toiminutkin kuin junan vessa, mutta nettiaikana Räisäsen kaltaiset misinformaatiomestarit eivät enää pääse kakkimaan teologisille raiteillemme, vaan voimme tarkistaa meille syötetyn pajunköyden esimerkiksi raamattuhakua ja googlea käyttämällä.

Yksi hänen yrityksistään osoittaa Raamattu hölynpölyksi on ilmestykset, joita Raamatun henkilöt saivat. Toisaalta hän ajattelee ihan jo ilmestysten sinäsä olevan mahdollinen peruste Raamatun hylkäämiselle, sillä ilmestysten olemassaolo itsessään kumoaa ajatuksen pelkkään Raamattuun uskomisesta, mutta toisaalta hän kirjoittaa (s.39), että ”jos todella haluaisimme liittyä UT:n omaan käsitykseen Jumalan kommunikoinnista ihmisten kanssa, meidän olisi kai yhä edelleen otettava unet ja näyt hyvin vakavasti”. Eli siis: jos uskoisimme pelkkään raamattuun, meidän olisi uskottava, että ilmestyksiä kuuluu tulla. Kirkko on kuitenkin sessationistinen, ja tämä tarkoittaa sitten sitä, ettei se oikeasti uskokaan siihen Raamattuun, joka niitä ilmestyksiä lupaa, vaan jättää sieltä pois ne jutut, joista ei tykkää! Kirkolta on Räisäsen mukaan ”jäänyt huomaamatta, että UT:n omaan ilmoituskäsitykseen on tullut otetuksi kriittinen kanta”, kun ilmestysten jatkuvuuteen ei uskota.

Tuo on minusta hyvä esimerkki siitä, miten nostetaan ikäänkuin tarjolle yksi mahdollinen raamatuntulkinta – mutta vain yksi. Ei kerrota, että muita tulkintoja on olemassakaan ja kumotaan se ”ainoa” tulkinta ja väitetään, ettei ole kumottu vain yhtä tulkintaa vaan koko Raamattu itsessään. Kontinuationismi, eli oppi ilmestyslahjojen jatkuvuudesta, on kuitenkin vain yksi tulkinta – ja vieläpä harvinaisen huono sellainen. Tämän hurmahenkis-eisegeettisen korttitalon Räisänen näkee (virheellisesti) ainoana mahdollisuutena ottaa Raamattu kirjaimellisesti, eikä tiedä (tai kerro) mitään sessationismista – ja päätyy näin siihen, että paitsi Raamattu, myös (konservatiivi)kirkon suhtautuminen siihen on ongelmallinen.

Nyt tarvitaan vain kaksi sanaa: preteristinen sessationismi. Jos selvität, mitä nämä kaksi sanaa tarkoittavat ja sitten avaat Joelin kirjan sen luvusta kaksi, huomaat, että ilmestyslahjat luvataan vanhan liiton lopun aikoihin. Jos tiedät tämän, ymmärrät, että kirkko (toisin kuin Räisänen väittää) tekee oikein ja ottaa raamatun kirjaimellisesti, jos se sanoo ilmestyslahjojen lakanneen. Joel ennusti nämä lahjat UT:n synnyn aikoihin kuuluviksi ja UT kertoo tämän profetian toteutuneen. Miten se liittyy meidän aikaamme? Ei mitenkään! Raamatussa ei mitenkään edes vihjata, että me saisimme näkyjä ja ilmestyksiä.

Temppeli

Yliluonnollisten ilmestysten ”ongelmallisuutta” pohtiessaan Räisänen ei tyydy hylkäämään vain Joelin kirjaa, vaan myös Mooseksen, väittäessään Pietarin ”teurasta ja syö” -näystä näin:

Pietari saa näyssä opetuksen, että Vanhan testamentin puhtausmääräykset eivät saa rajoittaa kanssakäymistä muukalaisten kanssa. Tällä viestillä, joka kumosi Raamatun (!) sanan kielletyistä ruuista, tuli olemaan hyvin kauaskantoinen merkitys

Jos luotamme Helppo-Heikki Räisäsen auktoriteettiin sokeasti, emmekä halua tutkia asiaa tarkemmin, pääsemme tietyllä tavalla helpolla – ja helpolla pääseminen on aina houkuttelevaa. Sen kun vaan uskomme, ettei Raamattua kannata ottaa vakavasti, kun Pietarikaan ei niin tehnyt, vaan uskoi omia raamatun sanan vastaisia houreitaan ja toimi siksi kirjoitettujen höpöhöpötarinoiden vastaisesti!

Nykyään meillä on kuitenkin hyvät välineet asioiden tutkimiseen. Jos emme halua päästä helpolla, vaan löytää totuuden, voimme googlettaa. Törmäämme raamatunpaikkoihin kuten 3. Moos 15:31, jossa sanotaan rituaalisesta epäpuhtaudesta, että sellaisessa tilassa oli kiellettyä nimenomaan mennä temppeliin. Saastumista itsessään ei koskaan kielletä taviksilta normiarjessa, vaan se liittyy nimenomaan jumalanpalvelusmenoihin.

Kun googletamme lisää, huomaamme evankelimikirjojen antavan valtavasti palstatilaa Jerusalemin temppelin hävitykselle. Niistä löytyy kaksi kokonaista lukua, joissa Jeesus suorapuheisesti varoittaa temppelin hävityksestä, eli Markus 13 ja Matteus 24. Jos kerran puhtaussäännöt liittyvät vahvasti temppeliin ja Jeesus määräsi temppelin hävitettäväksi, mihin niitä puhtaussääntöjäkään enää tarvittaisiin?

Rituaalisäännöt liittyvät toki myös juutalaisten erottautumiseen muista kansoista. Voimme googlettaa ja huomata, miten ainakin Daniel ja Hesekiel ennustivat Jumalan valtakunnan valtaavan koko maailman. Sellaisesta puhutaan psalmeissakin. Mihin erottautumissääntöjä silloin enää tarvittaisiin? Pietarin näky ei siis tunnu kumoavan mitään, vaan kertovan, että seremonialaki on täytetty. Jeesus täytti sen typokset omilla antitypoksillaan ja sen tehtävä juutalaisten ja pakanoiden välisenä erottavana muurina tuli lopullisesti täytettyä, kun Juutalaisten Kuningas sai kaiken vallan taivaassa ja maan päällä – siis myös pakanakansoissa.

Älkää luulko, että minä olen tullut lakia tai profeettoja kumoamaan; en minä ole tullut kumoamaan, vaan täyttämään.

Liberaaliteologia on antikristillistä

Ei asioita tarvi edes ihan hirveän paljoa tutkia, että huomaa liberaaliteologian olevan melkoista huuhaata. Se on oppi, jonka uudestisyntymätön ihminen haluaa olevan totta, vaikka se ei ole. Kadotettuun ihmiseen vetoaa vahvasti ajatus, ettei Raamattua tarvi ottaa vakavasti. Sen ajatuksen suurin ongelma kuitenkin on, ettei se ole totta. Tämä opin suunta vakuuttaa vain ihmisen, joka on lihansa vallassa etukäteen päättänyt, ettei halua uskoa Raamattuun ja alkaa sitten kaapia kasaan kaikenlaisia ”todisteita” uskonsa pönkittämiseksi.

Ja koska hänen uskomuksensa on epätosi, sen todisteista saadaan kasaan vain iso läjä valetta, manipulointia, puolitotuuksia ja väärinkäsityksiä. Älä pelkää kohdata tuota kasaa vaan tutki sitä itse – se ei ole normaalille kristitylle mikään uhka. Vain lahkolaiset sulkevat korvansa muiden näkemyksiltä.