Pari vuotta sitten aloin käymään satunnaisesti teologisia keskusteluja erään papin kanssa.

Häneltä paljastui koko ajan oudompia ja oudompia uskonkäsityksiä, joista ikävimpiä en edes julkaise tässä. Hän uskoi ison osan Raamatun kertomuksista olevan täyttä fiktiota. Hän kertoi, ettei ollut koskaan lukenut Raamattua kokonaan, mikä onkin toisaalta loogista, toisaalta hullua.

Loogista siksi, että mitäpä sitä lukemaan, jos se kerran on fiktiota.

Hullua siksi, että miksi kukaan tuomitsisi fiktioksi kirjan, jos ei olisi sen vertaa jaksanut perehtyä asiaan, että lukisi sen itse. Siis varsinkaan silloin, kun tuomitsija on pappi ja kirja on Raamattu. Jumalan Henki sanookin hänestä näin:

Jos kuka vastaa, ennenkuin on kuullut, on se hulluutta ja koituu hänelle häpeäksi. (Sananl 18:13)

Häpeäksi hän kai sen myöhemmin tajusikin, kun pyörsi puheensa ja väitti sittenkin lukeneensa Raamatun. En oikein jaksanut silloin uskoa häntä, vaan elän edelleen siinä luulossa, että hän ei todella ollut koskaan läpilukenut tuota pyhää kirjaa.

Paksuihin kirjoihin vetoaminen laiskuuden toivossa

Tälle papille oli todella kova paikka – suoraan sanottuna mahdotonta – myöntää, että hänen ääriliberaali linjansa eroaa kirkon virallisesta oppilinjasta. Kun yritin kysyä häneltä perusteita sille, miksi iso osa Raamatusta olisi ihmisten sepittämää hölynpölyä, jota ei ole oikeasti tapahtunut, hän ei vastannut. Sen sijaan hän pari kertaa väisti kysymyksen kysymällä, olenko lukenut luterilaiset Tunnustuskirjat.

Jouduin myöntämään, etten ollut lukenut Tunnustuskirjoja. Sen verran sentään Lutherista tiesin, että hän uskoi Raamatun olevan Jumalan Sanaa ja meitä sitova auktoriteetti, toisin kuin tuo pappi, mutta en voinut kuin rehellisesti myöntää, etten ollut Tunnustuskirjoja lukenut ja keskustelu jäi sitten siihen.

Kaiketi tuo pappi laski sen varaan, etten jaksaisi koskaan niin paksua kirjaa lukea ja keskustelu ei tulisi koskaan etenemään. Täytyy myöntää, että jonkin aikaa hänen tekniikkansa toimikin, mutta sitten hain Tunnustuskirjat kirjastosta ja luin niistä osan.

Joo ei. Ei sanottu Tunnustuskirjoissa, että Raamattu on ihmisten sepittämää toiveajattelua ja fiktiota, joka ei velvoita ihmistä mihinkään ja josta voi mielivaltaisesti poimia sen, mistä tykkää ja hylätä loput. Joo ei sanottu ei – ja tämä pappi sen ilmeisesti alun perinkin ihan hyvin ymmärsi, koska kun hän myöhemmin kuuli, että olin osan Tunnustuskirjoista lukenut, hän ei enää ikinä vedonnut niihin, saati sitten kertonut, missä kohtaa siellä olisi pitänyt olla jotain, joka tukee hänen näkemyksiään. Tunnustuskirja-argumenttiin ei enää koskaan palattu.

Sen sijaan pappi siirtyi vetoamaan seuraavaan paksuun kirjaan. Nyt pitikin sitten lukea Kari Kuulan Paavali-kirja, jotta voisi ymmärtää asioita, joten hain senkin sitten kirjastosta. Ihan oikein tuo pappi oli minut laiskaksi arvioinut, sillä sitäkään en jaksanut kokonaan lukea, mutta kun pari ensimmäistä peukalopaikkaa paljastivat kohdan, jossa Kuula kirjoitti uskovansa, ettei Paavali olisi opettanut Jeesuksen olevan Jumala ja kohdan, jossa hän kirjoitti, ettei usko Jeesuksen asettaneen ehtoollista tai tienneen kuolemastaan etukäteen, oli viimeistään selvää että tässä on kysymys jostain ihan eri uskonnosta kuin siitä, mihin minä ja Luther uskomme.

Pappi oli varmaan olettanut, etten jaksa tuota kirjaa hakea käsiini ja toivoi keskustelun tyrehtyvän siihen. Olettaisin hänen pettyneen, kun kuitenkin perehdyin asiaan. Perustelen tätä lisää myöhemmin.

Perinteinen kristinusko ”hörhöä” ja ”harhaa”

Tapasin tämän papin useita kertoja hänen kotonaan, mutta viimeisin keskustelumme käytiin erään huoltoaseman kahviossa. Hän ei ilmesesti enää halunnut päästää minua kotiinsa, vaan tapasi enemmin jossain neutraalimmassa tilassa. Ensin hän meinasi tosin perua tapaamisen kokonaan, kun kuuli, että uskon Mooseksen lain olevan Jumalan antama. ”Opetetaanko Lähetyshiippakunnassa tuollaista harhaa”, hän (silloiseen seurakuntaamme viitaten) kysyi viestillä tämän kuultuaan ja lisäsi heti perään, että nämä ovat ”sen verran hörhöjä ajatuksia”, ettei minun kanssani kannattaisi edes keskustella.

On siis ihan pyhäkoulutason perustotuus, että Jumala antoi lakinsa Mooseksen kautta, eikä se ole ihmisyhteisön kollektiivisesta hatustaan heittämä epäpyhä vale. Tuolle papille tämä oli kuitenkin niin radikaali ajatus, ettei hän olisi halunnut enää edes tavata minua, mutta pienellä jankutuksella hän kuitenkin päätyi minun kanssani vielä kerran saman kahvipöydän ääreen.

Kylväjävertaus puoliksi fiktiota?

Nesteen kahviossa sitten jonkun aikaa juttelimme yhdestä jos toisestakin aiheesta. Yksi näistä oli Luukkaan evankeliumin kylväjävertaus, jonka tuo pappi uskoi olevan niin ristiriitainen, että sen on pakko olla osittain myöhempää, valheellisesti Jeesuksen nimiin laitettua, kristittyjen päästään keksimää tekstiä – ja silloin Raamatun auktoritetti olisi vähintäänkin kyseenalainen.

Pappi väitti kivenkovaan voivansa todistaa tämän minulle. Jälkeenpäin hän lähettikin valokuvat kuudesta kirjan sivusta, joilla hänen mukaansa todistetaan perinteinen Raamattukäsitys virheelliseksi osoittamalla, että osa tuosta kylväjävertauksesta on myöhempää lisäystä.

Kysyin, mistä kirjasta nuo sivut ovat, jotta voisin lukea koko teoksen. Pappi kieltäytyi ehdottomasti kertomasta, vaikka kysyin moneen kertaan. Jostain syystä hänelle oli todella tärkeää, etten lukisi koko kirjaa tai saisi tietää, kuka sen on kirjoittanut. Voi olla, että hän oli oppinut jotain niistä kerroista, kun hän käski minun lukea Tunnustuskirjat tai sen yhden Paavali -kirjan ja ymmärsi vihdoin, että totuus ei oikein ole hänen puolellaan, joten hänen ei kannata kertoa minulle lähdeteoksistaan yhtään sen enempää, kuin on ehdottoman pakollista.

Minua yritetään vedättää

Alla kylväjävertaus Luukkaan luvusta kahdeksan. Näetkö siinä ristiriitaa nyt, kun et ole vielä lukenut tuon papin minulle lähettämää materiaalia, jossa asiaa käsitellään?

4 Kun paljon kansaa kokoontui ja ihmisiä kulki joka kaupungista hänen tykönsä, puhui hän vertauksella:

5 ”Kylväjä meni kylvämään siementänsä. Ja hänen kylväessään putosi osa tien oheen ja tallautui, ja taivaan linnut söivät sen.

6 Ja osa putosi kalliolle, ja oraalle noustuaan se kuivettui, kun sillä ei ollut kosteutta.

7 Ja osa putosi orjantappurain sekaan, ja orjantappurat kasvoivat mukana ja tukahuttivat sen.

8 Ja osa putosi hyvään maahan, kasvoi ja teki satakertaisen hedelmän.” Tämän sanottuaan hän lausui suurella äänellä: ”Jolla on korvat kuulla, se kuulkoon”.

9 Niin hänen opetuslapsensa kysyivät häneltä, mitä tämä vertaus merkitsi.

10 Hän sanoi: ”Teidän on annettu tuntea Jumalan valtakunnan salaisuudet, mutta muille ne esitetään vertauksissa, että he, vaikka näkevät, eivät näkisi, ja vaikka kuulevat, eivät ymmärtäisi.

11 Vertaus on tämä: siemen on Jumalan sana.

12 Mitkä tien oheen putosivat, ovat ne, jotka kuulevat, mutta sitten perkele tulee ja ottaa sanan pois heidän sydämestään, etteivät he uskoisi ja pelastuisi.

13 Ja mitkä kalliolle putosivat, ovat ne, jotka kuullessaan sanan ottavat sen ilolla vastaan, mutta joilla ei ole juurta: ainoastaan ajaksi he uskovat ja kiusauksen hetkellä luopuvat.

14 Mikä taas orjantappuroihin putosi, ne ovat ne, jotka kuulevat, mutta vaeltaessaan tukehtuvat tämän elämän huoliin, rikkauteen ja hekumoihin, eivätkä tuota kypsää hedelmää.

15 Mutta mikä hyvään maahan putosi, ne ovat ne, jotka sanan kuultuansa säilyttävät sen vilpittömässä ja hyvässä sydämessä ja tuottavat hedelmän kärsivällisyydessä.

Tässä sitten papin minulle lähettämä materiaali, jossa väitetysti todistetaan kylväjävertauksesta löytyvän jotain, joka todistaa Raamatun virheettömyyttä ja autkoriteettia vastaan. (Sivu 1, sivu 2, sivu 3, sivu 4, sivu 5, sivu 6). Materiaalissa mainittu Tuomaan evankeliumi on muuten gnostilainen teksti, johon kannattaa tutustua myös sen sisältämän viihdearvon takia.

Mutta löydätkö tuosta materiaalista mitään, jossa onnistuttaisiin edes esittämään mitään vakuuttavaa teoriaa kylväjävertauksen ongelmallisuudesta, saati sitten todistamaan sitä?

Minä en ainakaan löydä. Outoa. Ei kai tuo pappi taas vedättänyt minua? Ei kai hän taas ohjannut minua vain hämäysmielessä haaskaamaan aikaani jonkin materiaalin parissa, joka ei tue hänen näkemystään millään tavalla?

Jos muuten tiedät, minkä nimisestä kirjasta nuo yllä olevat sivut ovat, jätä ihmeessä kommentti, niin tutkin koko teoksen. Jonkinlainen postilla se on, mutta muuta en tiedä.

Loppusanat artikkelin papille itselleen

Ymmärrän, että sinun on vaikea kohdata sitä tosiasiaa, että uskontosi ei ole totta. Huomaa silti, että sinulle itsellesi ei kuitenkaan ole kukaan koskaan onnistunut perustelemaan tai todistamaan sitä uskomustasi, että Raamattu olisi vain ihmisten keksimiä ”ajatuksia Jumalasta”. Tämä näkemys on syötetty sinulle vain jankuttamalla sitä totuutena ja nyt sinä olet yrittänyt samaa minulle. Jankutusta, jankutusta – mutta ei perusteluja. Vetoamista siihen, että ”tutkijat ovat tutkineet”, mutta ei manintaa siitä, ketkä ja miten.

Mutta jos Raamattu todella olisi fiktiota, eikö se pitäisi pystyä todistamaan jotenkin? Eikö sinun, arvoisa teologian tohtori, nimenomaan pitäisi kyetä siihen erityisen helposti?

Tammikuussa 2023 tapasimme siellä huoltoasemalla, kuten yllä kirjoitin. Silloin sanoit, ettet halua sopia erimielisyyksiämme ja jatkaa normaalia kanssakäymistä perheeni kanssa. Haluat pysyä verisen loukkantuneena siitä, että kommentoin julkaisemiasi saarnoja youtubessa. Haluat suhtautua minuun kuin rikolliseen siksi, että julkaisemiisi mielipiteisiin perehdyttyäni kommentoin niitä itsekin julkisesti.

Mutta tarjoukseeni ”Osoita näkemyksesi todeksi, niin poistan kaiken kritiikin”, et halunnut vastata.

Mikset? Ehkä siksi, että näkemystäsi ei voikaan perustella, koska se ei ole totta?

Jos näin on, eikö kannattaisi vaihtaa näkemystä ja palata liberaaliteologiasta takaisin kristinuskon piiriin?

Sen verran olet sinäkin Raamattua lukenut, että muistat Saatanan kyseenalaistaneen Jumalan ilmoituksen paratiisissa: ”Onko Jumala todella sanonut…?”. Hän näytteli olevansa Jumalaan uskovien ihmisten puolella, mutta kiisti Jumalan auktoriteetin tyyliin: ”Jumala on kyllä olemassa, aivan, aivan, kyllä kyllä, mutta onko hän muka sanonut tuollaista tai tuollaista?”

Tuo oli täysin identtistä sen kanssa, mitä liberaaliteologit – mukaanlukien sinä – tekevät. Heidän oppinsa ei ole ”ylilyönti” tai ”pieni erimielisyys”, vaan suora kopio Saatanan alkuperäisestä sanomasta.

Jumala on ilmoittanut meille tahtonsa ja hän tulee sen myös toteuttamaan riippumatta siitä, uskotko siihen vai et. Raamattu on alusta loppuun jokaista maailman ihmistä sitova Jumalan ilmoitus. Sitä tutkien ja noudattaen meidän on elettävä ja sen mukaan meidät tullaan lopussa tuomitsemaan.

Aadamilla ja Eevalla oli liberaaliteologinen vaihe elämässään ja sen vuoksi heidät karkotettiin paratiisista. He kuitenkin luopuivat Saatanan valheesta ja saivat armon. He uskoivat heille julistetun evankeliumin ja jatkoivat eteenpäin uskossa Kristukseen. Tee sinäkin samoin. Vanhan Testamentin Jumala syntyi ihmiseksi, eli oman lakinsa täyttäen, kuoli ristillä, heräsi kuolleista ja nousi taivaaseen hallitsemaan kuninkaana. Usko häneen ja tee parannus elämäntyöstäsi Saatanan juoksupoikana.

Sillä kun olitte synnin palvelijoita, niin te olitte vapaat vanhurskaudesta.
Minkä hedelmän te siitä silloin saitte? Sen, jota te nyt häpeätte. Sillä sen loppu on kuolema.
Mutta nyt, kun olette synnistä vapautetut ja Jumalan palvelijoiksi tulleet, on teidän hedelmänne pyhitys, ja sen loppu on iankaikkinen elämä.
Sillä synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.