Joku äijä netissä pyysi lukemaan Kari Enqvistin kirjan Uskomaton matka uskovien maailmaan, joten mikäs siinä sitten. Salon pääkirjastossa tätä varten käydessäni minulle tosin kerkesi jo tulemaan paha mieli, sillä kirjastossa liputettiin kristinuskon vastaisilla seksikapinalipuilla. Se ei tuntunut minusta turvalliselta tilalta.

Turvallisuuden tunne kuitenkin palasi kun pääsin kotiin ja sain kirjan auki. Samanlaista mukaviisasta ideologista pötköä kuin Richard Dawkinsin Jumalharha, jonka lukeminen oli aikoinaan yksi merkittävä rohkaisun potku ideologiselle perseelleni. Uskalsin alkaa julkaisemaan omia ajatuksiani netissä nähtyäni, miten jopa Jumalharhan kaltainen ei ihan loppuun asti ajateltu höttökin kävi kaupaksi. Sitä – niinkuin Enqvistiäkin – on turvallisen tuntuista lukea, koska se ei haasta minun ajatteluani kovinkaan syvällisellä tavalla, mutta on kuitenkin kiinnostavaa, viihdyttävää ja ajattelua kutkuttavaa.

Ennen kuin päästään asiaan, täytyy myös ottaa huomioon kirjan asetelman ongelma: uskonnollisuus vs uskonnottomuus. Haluan jyrkästi irtisanoutua kaikesta uskonnon puolustamisesta heti tässä alussa. Lähes jokainen uskonto on epätotta ja lähes kaikki syyt uskoa uskontoon ovat vääriä. Vain kristinusko on totta ja siihenkin voidaan uskoa vääristä syistä. Liian usein debatoidaan lähtökohdasta teismi vs ateismi ja se on asetelma jossa kristitty joutuu puolustamaan kaikkea saatanapalvonnasta islamiin. Se on tilanne, jossa ateisti automaattisesti voittaa.

Enqvist kertoo käyneensä Tapio Puolimatkan kanssa jonkinsortin keskustelua siitä, mikä saisi Puolimatkan hylkäämään vakaumuksensa. Ensin Puolimatka ei ole osannut vastata tähän ollenkaan ja myöhemmin hän on sitten jotain vastauksia antanut kuitenkin. Mikäs siinä, kysymys on yhtä vaikea kuin mielenkiintoinen. Kerroin tämän siksi, että kysymys on tosiaan sekä vaikea että mielenkiintoinen niin kristitylle kuin ateistillekin, eli ei ole tarkoitus mollata Enqvistiä hänen vastauksestaan tähän samaan kysymykseen. Mikä saisi Kari Enqvistin hylkäämään ateistisen vakaumuksensa? Vastaus kirjassa sivulla 120:

Yritän nyt sanoa sen niin yksinkertaisesti kuin kykenen: ei ole mitään, mikä voisi osoittaa uskonnottoman vakaumukseni epätodeksi, sillä se ei perustu tieteelliseen todistusaineistoon.
Ei myöskään ole todistusaineistoa, joka saisi minut uskomaan, että Jumala on olemassa. Uskonasioissa en ole evidentialisti.

Uskonnottomuus on sisäinen tunne, joka on empiirisen koeteltavuuden tavoittamattomissa. Se ei ole tieteellisessä mielessä totta eikä epätotta. Se on pelkkä mielipide.

Onkohan se juurikin itse suuri Richard Dawkins, joka on jossain haastattelussa sanonut, että vaikka Jumala tekisi sen-ja-sen ihmeen hänen nähtensä, hän ei uskoisi sitä yliluonnolliseksi vaan vetoaisi järkensä menettämiseen ja hallusinointiin. En kyllä löytänyt tuota klippiä enää Youtubesta, joten en ole varma, mutta noinhan siinä varmasti kävisi. Mutta ettäkö mikään ei voisi osoittaa hänen uskonnotonta maailmankuvaansa vääräksi? Mitä se käytännössä voisi tarkoittaa:

Jos Jumala antaisi Kari Enqvistin sydämeen hennon, kuiskaavan tunteen, joka sanoo: helluntaiseurakunnan jeesus täs moro, Enqvist toteaisi: en usko.

Jos Jumala antaisi Enqvistille kyvyn saada tuli lyömään taivaasta pyydettäessä, hän vetoiaisi hulluksi tulemiseen tai ihan vaan toteaisi sen kummemmin perustelematta: en usko.

Jos Jumala ei ottaisi huomioon, että Ilmestyskirjan kerronta on symbolista apokalyptiikkaa ja todella laskisi taivaasta noin 2300 kilometriä leveän, korkean ja syvän temppelittömän kuution, joka on tehty kullasta ja jalokivistä ja jossa on kaksitoista helmiporttia ja alkaisi hallitsemaan maailmaa siinä asuen, Kari Enqvist toteaisi: en usko. Jos kaikki maailman tiedemiehet lähetettäisiin tutkimaan tätä kuutiota ja näiden tutkimus esiteltäisiin Enqvistille, hän sanoisi: en usko, uskonnottomuuteni ei perustu tieteelliseen todistusaineistoon.

Iso osa lukijoista varmaan ei voi vastustaa ajatusta: kylläpä on tyhmä äijä! Tässä ajatuksessa on kaikkein karuinta se, että se on totta. Noin ajatteleva ihminen on todella tyhmä. Älä kuitenkaan Enqvistin puolesta loukkaannu, vaan itsesi, koska sinä olet itse se tyhmä äijä, joka ei ole tullut uskoon siksi, että sinulle todistetaan Jumalan olemassaolo, vaan siksi, että Jumala on ennen maailman luomista valinnut sinut pelastukseen ja nyt ajassa uudestisynnyttänyt sinut Henkensä kautta. Muuten sinäkään et uskoisi! Todisteita kyllä on, mutta sinä olet joko tyhmä tai sitten vaan niin paha, että kiellät Jumalan todisteita huolimatta. Vika ei ole todisteissa, vaan sinussa.
Meillä on luonnostamme hirveä hinku lukea roomalaskirjettä jotakuinkin näin:

Ei ole ketään vanhurskasta, tai no mitä nyt mää ehkä jossain mieles, ei ainoatakaan

Ei ketään ymmärtäväistä, muutaku minä,

ei ketään, joka etsii Jumalaa, ellei kaltaisiani sitten lasketa.

Kaikki ovat poikenneet pois, kaikki tyynni kelvott… voi perse ei tää sovi mun teologiaan, luetaan jotain muuta

Mutku ei. Me emme ole vanhurskaita, ei kukaan meistä. Olemme luonnostamme Enqvistin kanssaidiootteja, jotka kieltävät Jumalan kaikesta todistusaineistosta huolimatta. Ei ole ketään ymmärtäväistä, ei niissä, jotka ovat saaneet laajat todisteet Jumalasta eikä niissä, jotka ovat saaneet vähemmän todisteita – kaikki luonnostaan kieltävät Jumalan. Kukaan ei etsi Jumalaa, ei silti vaikka tulee joku sinä ja väittää etsineensä ja löytäneensä – ei, et sinä mitään etsinyt vaan Jumala pelasti sinut lupaa kysymättä etkä vain ymmärrä sitä itse. Todisteet olivat kyllä saatavilla niin yleisessä kuin erityisessäkin ilmoituksessa, mutta et etsinyt vaan elelit Enqvistin kanssaidioottina, kieltäen Jumalan kaikista todisteista huolimatta. Niin minäkin kunnes sain pyytämättä armon!

Jokainen ihminen on luonnostaan Kari Enqvist. Enqvistin rehellisyys tosin on lähestulkoon luonnotonta, kun hän pystyy myöntämään suoraan, ettei mikään todiste saisi häntä uskomaan. Siinä suhteessa hän on tuhat kertaa jalompi kuin moni meistä muista, jotka olemme keksineet milloin mitäkin huonoja tekosyitä ensin sille, että elämme jumalattomina ja myöhemmin väittäneet itse ansainneemme armon milloin milläkin mentaaliakrobatialla ja sydämen palolla. Rikoin jokaista Jumalan käskyä tuhannesti, mutta sain kuin sainkin aivoni psyykattua kokemaan Jumalan olemassaolon tunnetta, nyt varmaan taivaspaikka aukeaa! Nyt olen uskossa! Tälläisten typeryyksien sijaan Enqvist vain suoraan sanoo, miten asiat ovat.

Muista myös, mitä tapahtui kun Jumala todisti olemassaolonsa vahvasti: Hänet naulattiin ristiille. Ihan oikeasti, mikä voi olla vahvempi todistus kuin Jumala ihmisenä keskuudessamme parantamassa tauteja, käskyttämässä demoneja, hallitsemassa säätä, kävelemässä veden päällä? Eiväthän kadotukseen valitut silloinkaan uskoneet. Myöskään pelastukseen valitut eivät omasta voimastaan uskoneet – usko ei nimittäin johtunut valittujen näkemistä todisteista vaan siitä, että Jumala antoi heille uskon lahjaksi.

Minä en tiedä, mikä voisi olla Jeesuksen tekemiä ihmeitä suurempi todistus. Se on minulle mysteeri, mutta tämänkin mysteerin raamattu paljastaa: todistuksista suurin oli Jeesuksen herääminen kuolleista. Edes tämä todiste ei kelvannut lihallisille ihmisille, vaan he keksivät sanoa, että opetuslapset varastivat Jeesuksen ruumiin. He olivat idiootteja.

Enqvist on siis tässä asiassa kristillisen soteriologian eli pelastusopin ja lisäksi henkikasteopin ytimessä ja antaa siitä totuudenmukaisen kuvan. Ehkä hän ei tiedä sitä itse, mutta onpahan silti. Lisäksi on tietyssä mielessä totta myös se, mitä hän tuon sitaatin lopussa sanoi, eli tämä:

Uskonnottomuus on sisäinen tunne, joka on empiirisen koeteltavuuden tavoittamattomissa. Se ei ole tieteellisessä mielessä totta eikä epätotta. Se on pelkkä mielipide.

Uskonnollisuudenkin hän kokee sisäisenä tunteena. Onhan se mielipide, mutta mutta.. Mutta. Mutta puhutaan sitten uskosta tai sen puutteesta, on aika villiä sanoa, että kumpikaan näistä olisi mielipide, joka ei ole totta tai epätotta. Kyllä minusta ainakin löytyy rohkeutta sanoa, että jos Jumalaa ei olekaan olemassa, silloin mielipiteeni on epätotta. Silloin olen väärässä ja mielipiteeni on väärä.

Uskomus ei synnytä uskomuksen kohdetta. Usko ei synnytä Jumalaa. Jos Jumala on olemassa, epäuskoinen on väärässä, niin kuin jokainen vääräuskoinenkin. Jos Jumalaa ei ole olemassa, kaikki uskonnolliset ihmiset ovat väärässä. Onko kahvi hyvää on sellainen asia, johon kohdistuva mielipide ei voi olla oikea tai väärä. Onko kahvia (tai Jumalaa) olemassa on taas asia, josta mielipide voi olla oikea tai väärä, eikä mitään muuta.

Minun vessani on jo tukossa, kun vedin siitä karismaattisuuden. Jos sinun vessasi vielä vetää, pyydän sen verran apua että vetäisit siitä alas tuollaisen moraalirelativistisen höpöhöpön, joka väittää että Jumalan olemassaolo on pelkkä mielipide ja kaikilla saa olla omansa eikä kukaan ole oikeassa tai väärässä vaan kaikilla voi olla jeejeekivaa yhdessä. Se ei ole totta. Se on väärä mielipide.