Mutta mistä tiedämme, että Raamattuun kannattaa luottaa? Tätä tiedustelin monelta taholta. Muuan pappi vakuutti minulle, että jo opetuslasten valmius panna henkensä alttiiksi uuden uskonnon puolesta todistaa sen oikeellisuudesta. Kristinuskon menestyksekäs historia sertifioi Raamatun (mutta jostakin syystä islamin voittoisa leviäminen ei serftifioi koraania). Minulle kerrottiin vielä, että Raamattu on itse itsensä todistus, se on totta koska se on Jumalan ilmoitusta ja Jumalan ilmoitusta koska se selvästi on totta. Sitä perustellaan yleistävin mutta perusteettomin huitaisuin: ”Raamattu on jo aikoja sitten osoittautunut luottamisen arvoiseksi.”

Näin kyselee Kari Enqvist kirjassa Uskomaton matka uskovien maailmaan ja hyvä että kysyy, sillä tämmöisten asioiden pohdiskelu vahvistaa meidän kristittyjen uskoa. Tämä on tärkeä huomata: tämän asian käsittely vahvistaa kristittyjen uskoa. Enqvist on itse sanonut, että mikään määrä perusteluja tai todisteluja ei saisi häntä muuttamaan mieltään, kuten aiemmin kirjoitin. Kristitty siis pohtii näitä juttuja omaa rakentumistaan varten, eikä käännyttääkseen muita. Käännytys tehdään vain ja ainoastaan julistamalla evankeliumi. Sen kuullessaan valitut kääntyvät ja muut paatuvat – huonot perustelut kuullut pelastukseen valittu kääntyy ja kaikki mahdolliset ja mahdottoman perustelut raamatun puolesta kuullut paatuu, jos Jumala on ennalta valmistanut hänet tuhoon.

Valmius kuolla uskonsa puolesta

Valmius kuolla jonkun asian puolesta oli ensimmäinen pointti, joka tuossa sitaatissa nostetaan esiin. Se ei tosiaan toimi. Joka uskonnosta löytynee joku, joka on valmis kuolemaan uskonsa puolesta, kun taas toisaalta kristinuskosta voi löytyä myös niitä, jotka eivät ole siihen valmiita. Sodissa on jatkuvasti tilanteita, joissa molemmat osapuolet ovat valmiita kuolemaan oman asiansa puolesta, mutta korkeintaan toisen asia on oikea. Moni on myös tavallaan valmis kuolemaan sen puolesta, että saa vetää litrakaupalla savua keuhkoihinsa vuosikymmenien ajan. Ja me muutkin kuitenkin lopulta kuolemme, teimme sen sitten jonkin asian puolesta tai emme, joten aivan sama – kuolemisvalmius ei tosiaan käy perusteeksi.

Valmius kuolla asiansa puolesta on tietyssä mielessä perustila ja lähtökohta. Niin on oltava, eikä se todista mitään, mutta jos tämä valmius puuttuu, se todistaa ihmisen huijariksi. Esimerkiksi islamin perustaja, valeprofeetta Muhammed ei ollut valmis kuolemaan asiansa puolesta (1, 2, 3) Jos ensimmäiset kristityt olisivat kaikki kieltäneet uskonsa säästääkseen henkensä, se todistaisi heidät kyllä huijareiksi, mutta uskonsa puolesta kuoleminen todistaa vain sen, että he uskoivat asiaansa siinä missä kuka tahansa muukin, joka uskoo asiaansa. Ei siis ihmekään, jos tämä ei kelpaa ateistille perusteluksi kristinuskon totuudesta.

Uskonnon voittoisa leviäminen

Kristinuskon menestyksekäs historia sertifioi Raamatun oli toinen Enqvistin mainitsema epäonnistunut raamatunpuolustusyritys, jonka hän ihan oikeutetusti kumosi vain huomauttamalla, että sama argumentti ei kelpaa kristitylle todistukseksi siitä, että Koraani on totta.

Vastaavaa ajatuksenjuoksua voi helposti tulla käyttäneeksi myös perustellessaan itselleen sitä, miksi uskoo juuri siihen kristilliseen uskonsuuntaan, johon uskoo. Luterilaisuuteen on varmaan helppo Suomessa tuudittautua, koska se on pitkään ollut meillä valtauskontona. Ei se silti välttämättä ole totta!

Toisaalta ihmisen on myös helppo perustella itselleen johonkin pienenpieneen vähemmistöön kuuluminen syyttämällä muita virran mukana ajelehtiviksi kuolleiksi kaloiksi. Oman pienen lahkon näkemyksiin on helppo tuudittautua, jos ajattelee, että enemmistö ihmisistä menee vain virran mukana ja uskoo koska kaikki muutkin.

Ja jos kristinuskon voittoisaa leviämistä pitää perusteena sen totuudellisuudesta, kuuluuko uskosta luopua sitten, kun maailma on tarpeeksi maallistunut? Milloin voidaan sanoa, ettei Kristinusko ole levinnyt Suomessa voitokkaasti? Kun löytyy enää 50 vanhurskasta? Entä 45? Tai 40?

Ei tää toimi. Miljoona kärpästä voi olla väärässä – tai oikeassa. Ei sillä ole väliä montako kärpästä on, vaan sillä, ovatko ne oikeassa vai väärässä.

Raamattu Jumalan ilmoituksena

Minulle kerrottiin vielä, että Raamattu on itse itsensä todistus, se on totta koska se on Jumalan ilmoitusta ja Jumalan ilmoitusta koska se selvästi on totta, sanoi Enqvist eikä tätä hyväksynyt. Ensi lukemalla tuo vaikuttaa tyhmemmältä väitteeltä, kuin mitä se todellisuudessa on, joten ajatellaan sitä hieman pidemmälle, kolmeen osaan pilkottuna.

Raamattu on itse itsensä todistus. Jos ”vastapuoli” on jo sanonut, ettei hän uskoisi raamattuun, vaikka se hänelle todistettaisiin, miksi vaivautua tämä pidempiin todisteluihin?

Raamattu on totta, koska se on Jumalan ilmoitusta. Tätä ateistin voi olla vaikea ymmärtää, jos hän ei osaa jossitella vaan on vain umpimielisesti päättänyt pitäytyä omassa maailmankatsomuksessaan asiaa sen kummemmin ajattelematta. Mutta jossitellaan me:

• Jos Jumala on olemassa, hän voi joko ilmoittaa meille asioita tai olla tekemättä niin
• Jos Jumala on ilmoittanut Raamatun, se todella on Jumalan ilmoitusta
• Jos Jumala ei ole ilmoittanut Raamattua, se ei ole Jumalan ilmoitusta

Ihmisten mielipiteillä ei ole väliä. Maailma ei toimi niin, että sinulla on sinun totuutesi ja minulla minun. Jos Pena sanoo, että raamattu on ilmoitusta ja Jaska sanoo, ettei Raamattu ole ilmoitusta, niin mitä sitten? Ei Raamattu muutu miksikään sen perusteella, mitä mieltä ihmiset siitä ovat, vaan se joko on ilmoitusta tai huijausta ja tämän kannalta on yhdentekevää, mitä mieltä yksittäinen ihminen asiasta on. Jos Jumala on aiheuttanut Raamatun syntymisen, mutta yksikään ihminen koko maailmassa ei tätä usko ja he vieläpä perustelevat näkemyksensä nokkelasti, Raamattu pysyy silti Jumalan ilmoituksena ja ihmisten mielipiteensä ovat heidän oma ongelmansa.

Täten on ihan järkevää vain todeta: Raamattu on totta, koska se on Jumalan ilmoitusta. Miten tämän sitten yksilölle todistaa, on eri asia. Ja vielä ihan omaa luokkaansa on kysymys siitä, miten sen todistaa ihmiselle, joka on kirjassaan sanonut, ettei uskoisi, vaikka se hänelle todistettaisiin.

Entäs sitten tämä: Raamattu on Jumalan ilmoitusta, koska se selvästi on totta? Tästäkin väitteestä voidaan sanoa, että se on tietynlainen perustila tai lähtökohta, kuten aiemmin mainittu valmius kuolla uskonsa puolesta. Eli jos Raamattu on selvästi totta, se on täyttänyt perustason vaatimuksen, joka ei vielä itsessään oikein todista mitään. Voihan ihminenkin kirjoittaa kirjan, joka on totta.

Olennaisempaa on ehkä se, että jos tähän perustasoon ei ylletä – jos uskonnollinen kirja siis ei ole totta – se todistaa kirjan huijaukseksi ja ei-Jumalan-ilmoitukseksi. Ainakin jos oletamme, että Jumala kirjoittaisi vain kirjan, joka on totta. Myönnän, että minulla on tämmöinen ennakko-oletus, enkä mene siihen tässä sen enempää, jätä vaikka kommentti jos häiritsee niin kerron lisää.

Koraani ei yllä tähän perustasoon. Siellä sanotaan esimerkiksi, että kristityt uskovat kolminaisuuden tarkoittavan isää, poikaa ja Mariaa. Tämmöiseen höpöhöpöön eivät kristityt ole koskaan uskoneet, joten näemme hyvin, että Koraani ei ole Jumalan ilmoitusta, vaan ihmisten keksintöä. Jos koraani olisi Jumalan ilmoitusta, kai Jumala olisi tiennyt, mihin kristityt uskovat ja varoittanut sitten seuraajiaan kristityistä, jotka uskovat Isään, Poikaan ja Henkeen?

Tällä jos ilmoitusta, niin totta -argumentilla voidaan siis osoittaa koraani valheeksi ja Raamattu ”joksikin, joka ei ole valetta”, sillä Raamatusta ei löydy mitään, mikä ei olisi totta, mutta Raamattua se ei vielä täysin aukottomasti todista Jumalan ilmoitukseksi.

Voihan sattumakin saada aikaan sen, että kymmenet eri kirjoittajat ovat saaneet parin vuosituhannen aikana koottua kasaan valtavan, mutta ristiriidattoman kokonaisuuden, josta on nyt vain sattunut jäämään pois kaikki epätieteellisyydet ja heidän primitiivisestä maailmankuvastaan lähtevät typeryydet. Ehkä he ovat sattumalta tulleet kuvanneeksi maailman juuri sellaisena, kuin millaiseksi tiede sen nykyaikana on osoittanut. Onhan se mahdollista – joskin ihmisten matematiikka loppuu kesken, kun yritämme kuvailla, miten epätodennäköistä se on. Mutta jumalaton on valmis tarttumaan ohuimpaankin oljenkorteen, ettei joutuisi tunnustamaan Raamatun Jumalaa.

Raamattu on jo aikoja sitten osoittautunut luottamisen arvoiseksi

Otsikon mukainen heitto on ihan hyvä argumentti Raamatun puolesta, vaikkei se ateistille kelpaakaan. He huutavat: ”Raamattu on epäluotettava, raamattu on epäluotettava!”, eivätkä juuri koskaan jää kertomaan, missä kohtaa tai mitä sanoessaan se muka on epäluotettava. Jonkun sain sentään joskus sen verran tarkentamaan tuota, että hän kertoi minulle Youtuben kommenttiosiossa näkemyksensä, jonka mukaan ensimmäisen vuosisadan kristityt odottivat pikaista maailmanloppua, mutta sitä ei tullutkaan, joten raamattuun ei kannata luottaa. Hieno näkemys – se ei vain ole totta.

Lyhyesti sanottuna ensimmäisen vuosisadan kristityt odottivat vanhan liiton Isrealin ja Jerusalemin tuomiota ja tuhoa ja nykyajan lahkohörhöt ovat vain saaneet valtavirtakristinuskoon läpi tulkintansa, jonka mukaan kyse ei olisikaan Jerusalemin lopusta vaan maailmanlopusta. Ateisti siis kumoaa yhden tulkinnan vääräksi ja tekeekin siinä ihan oikein – mutta kun tulkinta oli alun perinkin väärä, tämä ei hetkauta Raamatun luotettavuutta yhtään.

Montaa ateistia tuo ei kuitenkaan tunnu juuri kiinnostavan. Eivät he ole valmiita korjaamaan ymmärrystään ja toteamaan: ”Ahaa, ai se olikin vaan joku väärä tulkinta! No kyllähän se teksti tässä kohtaa sitten on ihan luotettava! Muutanpa näkemystäni ja käydään sitten joku toinen kohta läpi”. Ei, ei heitä tunnu juuri totuus kiinnostavan. Ateistin kanssa väittely on kuin pelaisi pulun kanssa shakkia. Se kaataa nappulat, paskoo laudalle ja lentää oksalle kertomaan kavereilleen voittaneensa.

Raamattu osoittautuu aina luottamisen arvoiseksi, kunhan vain olet valmis luopumaan omista väärista tulkinnoistasi aina tarpeen vaatiessa ja seuraamaan todisteita sinne, mihin ne johtavat.

Myös historia osoittaa Raamatun luotettavuuden. Sen syntyhistoria on tarkkaan tiedossa, eikä koskaan ole käynyt niin että sieltä olisi jouduttu nolona poistamaan jotain joka sitten korvattaisiin uudella, paremmalla tiedolla. Se on valtavan kiinnostava ja kuvaa maailman totuuden mukaisesti, mutta ateisti ei pysähdy tutkimaan sitä ja etsimään siitä virheitä.

Luit oikein, syytän ateisteja siitä, etteivät he etsi Raamatusta virheitä. Virheiden etsiminen kun tarkoittaisi sitä, että etsitään virhe ja sitten käydään se hyvin tarkkaan läpi ja jos se ei olekaan oikeasti virhe, hyväksytään asia ja jatketaan etsintää. Näin ateisti ei yleensä toimi, vaan jumittaa lähinnä hokemaan ”Raamattu on epätieteellinen! Raamatussa on virheitä!” eikä suostu korjattavaksi, jos hänen löytämänsä ”virhe” ei olekaan virhe.