kamaš’šaide kamaš’šaide kamaš’šaide kamas’sante
kaš’šante kas’sante kamaš’šaide // allal’laide kamal’laide
kamaš’šaide kamaš’šaide // akamas’sante kamas’sante
kamaš’šaide // k’allal’laide k’al’laide k’al’laide kamaš’šaide
kaš’šaide kaš’šaide // kamas’sante kas’sante kas’sante
kamaš’šaide kaš’šaide kaš’šaide // kamas’sante kas’sante
kas’sante kamaš’šaide

Siinäpä teille vähän hurmoskieltä Terhi Törmälehdon opinnäytetyöstä Pyhää puhetta ja salattuja sanoja. Suomenkielisten uskovien glossolalia. Hän on siis tutkimustaan varten nauhoittanut hurmoskielten synnissä elävien ihmisten tuotosta ja sitten nauhoitteen pohjalta litteroinut sen tekstimuotoon. Nyt sinä saat sitten tuijottaa sitä ihan rauhassa ja miettiä, mitä siinä lukee. Mitä ymmärrettävää kieltä se on? Raamatun mukaanhan on olemassa vain ymmärrettäviä kieliä.

Tunnistatko kielen? Minun on ainakin vaikea uskoa, että mikään kieli kuulostaisi noin pöljältä. Toistoa, toistoa, toistoa. Lähinnä tulee mieleen tämä kiinalainen vitsi:

Ylläolevan jutun pointti on, että toonia vaihtamalla muuten sama sana saa eri merkityksiä. Ei aavistustakaan, miten toimivaa kieltä lopputulos on, mutta sekin sentään tarkottaa edes jotain, toisin kuin helluntaiseurakunnan jumalanpilkkasihinä.