Home

  • Siltojen poltosta nautintoon ja kaikkea siltä väliltä – poimintoja hurmoskielitutkimuksesta

    Mitä enemmän hurmoskieli-ilmiötä tutkii, sitä selvemmin huomaa, että siinä ei ole mitään yliluonnollista.

    Mitä enemmän Raamattua tutkii, sitä selvemmin huomaa, että se on yliluonnollinen, pyhä ja virheetön, syntynyt Jumalan Hengen ohjauksessa.

    Jos jumalasi menee ajattelemalla rikki, se ei ollut mikään jumala alunperinkään. Se oli epäjumala – ja sellaiset pitääkin hakata kappaleiksi! Monen kristityn käsitys Pyhästä Hengestä on niin vääristynyt, että se on hakattavissa kappaleiksi samoin kuin mikä tahansa asera-paalu tai buddhapatsas. Siksi siteeraan taas Terhi Törmälehdon opinnäytetyötä Pyhää puhetta ja salattuja sanoja. Suomenkielisten uskovien glossolalia, tällä kertaa varmaan viimeisen kerran. Hänen työssään on toki paljon virheitä ja asioita, joista olen eri mieltä, mutta myös paljon hyvää. Katsotaan, mitä mieltä hän on William Samarinin teoksesta Tongues of Men and Angels. The Religious Language of Pentecostalism. (The Macmillan Company, New York).

    Termillä glossolalia tarkoitetaan eri yhteydessä eri asioita. Tässä se tarkoittaa hurmoskieliä eli siansaksan puhumista väittäen, että sanat tulevat jumalalta.

    William J. Samarin on yksi tunnetuimmista ja siteeratuimmista glossolalian tutkijoista.
    Hän tutkii kielilläpuhumista sosiolingvistiikan keinoin. Samarin etsii vastausta kysymykseen, miksi ihmiset puhuvat kielillä. Tätä tarkoitusta varten hän paneutuu siihen,
    ketkä puhuvat kielillä, missä tilanteissa he tekevät niin ja millaista puhetta he tuottavat.
    Samarin ei kohdista tutkimustaan mihinkään yksittäiseen ryhmään, vaan sanoo kirjansa
    koskevan mitä tahansa uskonnollisen glossolalian muotoa tai käyttöä.     (Samarin 1972:
    xii.)

    Hurmoskieliä voidaan tutkia erottelematta uskontoja toisistaan, sillä kyse on joka uskonnossa ihan samasta ilmiöstä – epäpyhästä siansaksasta, jossa ei ole mitään järkeä.

    Samarin (1972: 43) pyrkii kuvaamaan tavallista tarkemmin glossolalian luonnetta
    ja käyttöä, koska hänen mielestään ilman selkeää käsitystä siitä, mitä glossolalia todella
    on, ei voida koskaan vastata kysymykseen, miksi ihmiset puhuvat kielillä.
    Samarinin perusväite kuuluu,että glossolalia on opittua käyttäytymistä. Samarinin mukaan kielillä puhuja on huomattavan ohjauksen tulos. Riippumatta siitä, alkaako kielillä puhuminen yhtäkkiä vai asteittain, puhujalla on takanaan kausi, jolloin hän oppii, mistä
    siinä on kysymys.     Hän oppii esimerkiksi, että tällainen ilmiö on olemassa, miten glossolalia yleisesti ottaen eroaa tavallisesta kielestä sekä miten ja milloin sitä käytetään. Suurin osa oppimisesta onkin nimenomaan ei-kielellistä. Tarvittava kielellinen kapasiteetti
    on olemassa jokaisessa ihmisessä. (Samarin 1972: 72, 98.)

    Mainittu oppimiskausi vaatii karismaattisen (tai muun pakana)yhteisön vaikutuksen. Hurmoskielten ilmiö ei voi syntyä niin, että joku lukee ramaattua ja tulee siihen tulokseen, että siansaksaa on puhuttava Jumalan nimessä. Tarvitaan nimenomaan karismaattinen painostus, joka ensin aloittaa ilmiön ja vasta sen jälkeen ”perustelee” sen raamatun irtojakeen puolikkaita väärinymmärtämällä. Jos luet raamattua järjestyksessä ja luku kerrallaan, autuaan tietämättömänä karismaattisuudesta, päädyt eri lopputulokseen kuin karismaatikot.

    Karismaattisuus on vähän niinkuin sukupuolitauti – se ei tule sinuun itsestään vaan tarttuu vain silloin, kun tehdään ihmisten kesken jotain, jonka Jumala on kieltänyt.

    Kielilläpuhuminen alkaa toisilla helposti ja sujuvasti, toisilla takellellen. Tietyn verbaalisen toiminnan hyväksyminen glossolaliaksi tapahtuu Samarinin (1972: 74) mukaan ei-kielellisin perustein.
    Puhujan käyttäytymisen täytyy kokonaisuutena sopia uskonnolliseen kontekstiin.
    Samarinin (1972: 78) mielestä glossolaliapuhe voidaan jakaa puheyksiköihin, joita voi
    kutsua lauseiksi, tai paremminkin hengitysryhmiksi. Nämä yksiköt syntyvät, kun puhuja
    käyttää melko luonnollisella tavalla äänenvoimakkuutta, rytmiä, intonaatiota ja taukoja.
    Puheyksiköt koostuvat tavu jaksoista. Tavujen esiintyminen ja järjestys ei ole sattumanvaraista, vaan toiset tavuyhdistelmät esiintyvät toisia useammin. Tämä luo illuusion sanarakenteista. Hallitsevina esiintyviä tavujaksoja lukuun ottamatta tavujen yhdistelmät voidaan kuitenkin ryhmitellä melko mielivaltaisesti. (Samarin 1972: 79 – 81.)
    Samarinin mukaan toisto on yksi glossolaliaa merkittävimmin luonnehtivista piirteistä.
    Toistoa esiintyy paitsi syntagmaattisella tasolla, josta edellä oli puhe, myös paradigmaattisella tasolla. Paitsi että glossolalisti käyttää toistoa siis yhdistellessään äänneelementtejä toisiinsa, hän turvautuu toistoon myös valitessaan käyttämiänsä äänteitä.
    Glossolaliatuotoksessa on tavujaksoja, jotka muistuttavat foneettisesti suuresti toisiaan.
    Vaihtamalla yhtä konsonanttia tai vokaalia on helppo tehdä suuria määriä uusia ”sanoja”. (Samarin 1972: 82, 85.)

    Hurmoskieliä aletaan monesti puhua takellellen, esimerkiksi jotain yhtä tavua toistamalla. Vertaa tätä siihen, mitä tapahtui Apt 2:ssa.

    Hurmoskielen rakenteesta voidaan huomata tietynlaista kielenkaltaisuutta, mutta se on vain merkki siitä, että puhuja tietoisesti tai tiedostamattaan feikkaa oikean kielen puhumista, eikä (yleensä) vain sihise kuin käärme tai pöristele huuliaan. Oikeaan kieleen verrattuna toisto on kuitenkin silmiinpistävää.

    On ihan normaalia, että hurmospuhujalla on 5-10 sanan sanavarasto. Osa tekee tästä laajemman vaihtelemalla yksittäisiä kirjaimia vähän samantyylisiin tai tekemällä muita vastaavia pieniä muutoksia – ihminen saattaa siis vaihtaa vaikka shibidibuun sibidibuuhun.

    Montako sanaa oikeaa kieltä puhuva ihminen sitten osaa? No, se riippuu iästä, kielestä ja sanan määritelmästä, mutta yksi lähde sanoo jo puolitoistavuotiaan osaavan yhtä paljon sanoja (10-50) kuin hurmospuhuja. Ennen esikouluikää arvioidaan sanavarastoksi viitisen tuhatta sanaa, kun aikuinen osaa jo kymmeniä tuhansia. Tämän pitäisi osoittaa, että muutana kymmenen erilaisen ”sanan” hokemisessa ei voi olla kyse mistään kielestä vaan pelkästään merkityksettömästä öhhö-höhhöstä.


    Glossolalistit uskovat puhuvansa todellista kieltä. Samarinin (1972: 120 – 121) mukaan
    kielilläpuhujan on helppo pitää yllä tätä uskoaan, koska glossolaliapintapuolisesti muistuttaa oikeaa kieltä. Se muodostuu tietystä määrästä konsonantteja ja vokaaleja, jotka yhdistyvät rajatuksi määräksi tavuja, jotka puolestaan organisoituvat laajemmiksi yksiköiksi, ”sanoiksi”. Näistä taas muodostuu hengitysryhmiä, ”lauseita”. Kun nämä ”lauseet” esitetään tietyllä intonaatiolla ja niihinliittyy paralingvistisiä piirteitä, kuten tietty äänenlaatu, sekä nonverbaalista käyttäytymistä, tuotos todella kuulostaa oikealta kieleltä. Lisäksi glossolalialla on oikean kielen tavoin erilaisia sosiaalisia funktioita; sitä käytetään sosiaalisesti merkittävillä tavoilla.

    Hurmoskielet ovat puhujan itsensä mielestä aina oikeaa kieltä. Hurmoskieltä, vierasta kieltä, enkelten kieltä, mysteerikieltä, salaisuuskieltä, pyhää kieltä – mutta kieltä kuitenkin. Onpa joku joskus minulle sanonut jopa puhuvansa sekakieltä – siis sekoitusta erilaisista afrikan heimokielistä. Jokainen tuon synnin harjoittaja uskoo, että tuotosta on tavalla tai toisella kieltä, mutta kaikille muille on ilmiselvää, että se on kielen puhumisen näyttelemistä. Toki siinä on oltava tuollaisia kielenkaltaisia rakenteita, kuten sitaatissa yllä kuvaillaan, muutenhan se olisi esimerkiksi pelkkää minuuttitolkulla jatkuvaa saman vokaalin ulvomista tauotta. ”Mun jumala käski sanoo että aaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaa” ei vakuuttaisi yhtä montaa kuulijaa kuin ”mun jumala käski sanoo että hubbe subbe bubbe hubbe subbe bubbe”.

    On tosin yllättäävää, että noista jälkimmäinenkään vakuuttaa ketään, mutta niin on minun hämmästyksestäni huolimatta tapahtunut.

    Samarinin (1972: 197 – 201) mukaan glossolalia on psykologisesti merkityksellistä sen
    symbolisen, nautinnollisen ja ilmaisullisen arvon takia. Symbolisesti kielilläpuhuminen
    voi merkitä perustavanlaatuista siltojen polttamista suhteessa menneisyyteen, todistetta
    yliluonnollisesta    , henkikasteen vahvistamista ja antautumista Jumalalle. Se voi myös
    symboloida itsevarmuutta, kun kielilläpuhujan on uskallettava hylätä luonnollinen ja
    antautua yliluonnolliselle. Nautintoa glossolalia tuottaa samalla tavoin kuin muukin
    uuden taidon oppiminen, ja lisäksi nautintoa tuovat kokemukseen liittyvät mielikuvitukselliset ja ekstaattiset elementit.

    Siltojen polttamisella tarkoitetaan kai sellaista hyppyä yhteisöstä toiseen, missä ”puhuja” kuului ennen ryhmään ”noi toiset ei-uskovat” ja nyt ”me uskovat”. Tätä eroa vahvistaakseen hän puhuu ”kielillä” toisin kuin ”noi toiset”. Sillä luodaan (vähintäänkin itselle) kuvaa siitä, että on nyt ”semmoinen parempi uskovainen”.

    Todisteena yliluonnollisesta hurmossössötys käy myös hyvin siitä huolimatta, että se ei ole yliluonnollista. Yhteisö sanoo, että tämmöinen yliluonnollinen juttu on olemassa ja sitten kun ilmiö todella tapahtuu, yhteisö voi sanoa: ”Siinäs näit! Se tapahtui!” huolimatta siitä, että jutussa ei ollut mitään yliluonnollista.

    Glossolalian kautta on mahdollista ilmaista ahdistusta, iloa ja vihaa. Sitä voi verrata esimerkiksi musiikin tai runouden keinoihin purkaa tunteita. (Samarin 1972: 202 – 206.)

    Mainittuja tunteita voi muuten ilmaista myös lyömällä, huutamalla, potkimalla, halaamalla, pussaamaalla ja työntämällä toisen sillalta alas. Tunteiden ilmaisuus löytyy niin hyviä keinoja kuin moraalittomiakin – tarkoitan, että jokin asia ei ole oikein siksi, että jotkut tekevät niin.


    Psykologisten tekijöiden lisäksi glossolalialla on sosiaalista merkitystä. Se erottaa ryhmää symbolisesti muista ryhmistä, kuten ryhmien sisäiset kielimuodot yleensäkin. Symbolisen lisäksi sillä on ryhmätilanteissa myös pragmaattista merkitystä. Jumaluuden manifestaationa glossolalia tuo tilanteeseen pyhän vivahteen. Toisaalta se vaikuttaa ryhmätilanteen spontaanisuuteen: mitä tahansa voi tapahtua.

    Hurmosilmiöillä luodaan me vastaan muut -asetelmaa. Seurakunta, jossa ”jumala” väitetysti aikaansaa spontaanisti kaikenlaista häröä paskaa, kuten kaataa ihmisiä maahan tai saa heidän ulvomaan kuin varpaansa loukannut manaatti, on karismaatikon mielestä palava seurakunta ja sellaiseen kuuluminen tekee ihmisestä palavamman uskovan. Muut nähdään jotenkin huonompina, koska heillä ei tapahdu mitään ilmiötä.

    Tälläinen kahtiajako on jossain määrin omiaan sulkemaan karismaatikot omaan kuplaansa, jossa he eivät altistu ulkopuoliselle tiedolle, joka saattaisi olla heidän uskomustensa vastaista ja vapauttaa heidät normaaliin kristinuskoon.

    Glossolalia liittyy myös ryhmädynamiikkaan, koska sillä on suuri vaikutus status- ja auktoriteettiasemiin. (Samarin 1972: 212 – 217)

    Tätä kukaan ei tule sinulle ikinä kysyttäessä myöntämään, mutta käytännössä se vaan nyt on niin, että mitä paremmin hurmoskieliä puhuu, sitä enemmän häntä kunnioitetaan. Ei se silti sitä tarkoita, että pastoriksi välttämättä ylenee nimenomaan siansaksaa puhumalla, vaan sitä, että ihmiset jaetaan kahteen kastiin, niihin, jotka eivät vielä puhu hurmoskieliä (ja se on ongelma/huono asia, osoitust siitä että heissä on jotain vikaa) ja niihin, jotka puhuvat (ja se on yhteisön silmissä hyvää/positiivista).

    Jos et usko minua ja kysyt itse karismaatikolta, onko noin, hän valehtelee sinulle. Hän ei myönnä sitä sen enempää kuin kukaan muslimi myöntää, että islam määrää uskosta luopumisesta kuolemantuomion tai sen enempää kuin jehovantodistajat myöntävät, että heidän uskontonsa määrää karttamaan ex-jäseniä. Näihin kolmeen uskontoon (ja moneen muuhun!) kuuluu valehtelu.

    Jos uskonto on totta, sitä ei tarvi puolustaa valehtelemalla. Voi sanoa totuuden ylösnousseesta Kristuksesta ja kertoa ihmisille, miten hän on kärsinyt ristillä rangaistuksen meidän rikoksistamme. Voi kertoa ihmislle totuuden Jumalasta ja sitten kehotta heitä tekemään parannuksen synneistään. Osassa kuulijoista herää usko, osassa ei – se on Jumalan teko, eikä meidän kuulu alkaa manipuloimaan ketään uskoon valehtelemalla heille kristinuskon sisällöstä.

    , , ,

  • Heikki Räisänen sanoo Raamatun kohtelevan naisia moraalittomasti

    Näpyttelin Räisäsestä artikkelin, jossa käsittelen hänen voivotteluaan raamatullisten sotien äärellä. Klikkaa artikkelin lopusta hänen nimeään (siis avainsanalistasta), niin näet senkin. Tämä on siis hänen kirjastaan Tuhat ja yksi tulkintaa – luova näkökulma raamattuun. Tuomittuaan VT:n moraalittomaksi hän jatkaa sivulla 42:

    Eipä UT:kaan ole moraaliohjeena ongelmaton. Ajateltakoon vain orjuuden hyväksymistä ja naisen alistettua asemaa. Paitsi ettei miehelle kaikessa kuuliainen nainen saa palmikoida hiuksiaan, hän ei myöskään saa toimia opetustehtävissä (1 Tim 2).

    Orjuus lyhyesti

    Orjuus on nykyäänkin hyväksyttyä. Ihan turha syytellä raamattua jostakin, jonka itsekin hyväksyy, eikö? Suomikin on täynnä työssäkäyviä ihmisiä, joiden asema ei eroa orjuudesta mitenkään. Toki antiikin aikana elintaso oli matalampi, joten silloin orjienkin elintaso oli matalampi. Antiikin aikana myös (maasta ja ajasta riippuen) vaihtotalous oli rahataloutta yleisempää, joten orjien palkka maksettiin ruokana, juomana ja asuntona yleisemmin kuin nykyään.

    Jos joku kohteli orjaansa huonosti, se oli isännän vika, ei järjestelmän. Nykyäänkin esimiehet voivat kohdella työntekijöitään huonosti.

    Orja saattoi ostaa itsensä vapaaksi. Nykyajan paskaduunari voi etsiä uuden työn. Molemmat ovat yleensä haasteellisia projekteja, joihin ei niin vain lähdetä. Ja kumpikin menettää muuten elatuksensa heti, jos ei tee tasan sitä, mitä pomo käskee.

    Jos orja sai silloisen, matalan elintason mukaisen elatuksen isännältään, miten se eroaa nykyduunarista, joka saa isännältään sen verran rahaa, että voi sitten hankkia sillä köyhän elatuksen? Ei orjuus mihinkään katoa sillä, että ruuan ja vaatteiden hankkimisen prosessiin lisätään välivaihe nimeltä pankkitili!

    Joka kerta, kun saat postia Kiinasta, hyväksyt orjuuden. Joka kerta, kun käyt jossain, jossa siivotaan, hyväksyt orjuuden. Joka kerta, kun syöt ravintolassa, hyväksyt orjuuden – näissä paikoissa kun on töissä nykyajan orjia. Ihan sama, mitä sanot kirjoituksissasi, jos kuitenkin teoillasi hyväksyt orjuuden.

    Naisen asema

    Räisäsen mielestä siis ”naisen alistettu asema” oli moraalinen ongelma Raamatussa ja tästä hän nosti esiin kolme esimerkkiä: kuuliaisuus, hiusten palmikointikielto ja opettajan tehtävän sukupuolirajoitus. Tutkitaanpa asiaa tarkemmin.

    Hiusten palmikointi

    Kieltääkö Raamattu tosiaan hiusten palmikoinnin? 1 Tim 2:

    8 Minä tahdon siis, että miehet rukoilevat, joka paikassa kohottaen pyhät kädet ilman vihaa ja epäilystä;
    9 niin myös, että naiset ovat säädyllisessä puvussa, kaunistavat itseään kainosti ja siveästi, ei palmikoiduilla hiuksilla, ei kullalla, ei helmillä eikä kallisarvoisilla vaatteilla,
    10 vaan hyvillä teoilla, niinkuin sopii naisille, jotka tunnustautuvat jumalaapelkääviksi.

    Oletetaan ensin yltiökirjaimellinen tulkinta ja katsotaan, mihin se johtaa. Naiset eivät saa tosiaan palmikoida hiuksiaan tai käyttää koruja. Selevä homma se sitten on, mutta mitä moraalitonta tässä on? Räisäsen ongelmahan oli nimenomaan siinä, että Raamattu ei kelpaa moraaliohjeeksi, koska se kieltää hiusten palmikoinnin. Tämä on mielestäni aika kaukaa haettua – ei kai tehty sano tekijälleen: ”sinähän et minun hiustyyliäni päätä!”
    Enemmin voisi olettaa, että tänä feminismin riivaamana aikanamme uudestisyntymätön ihminen näkisi moraalittomana sen, jos raamattu vaatisi laittautumaan. Naisten esineellistämistä ja sensellaista, tiedättehän.

    Oikeasti kirjaimellisen tulkinnan suurin ongelma tulee jakeesta 8. Jos miehet joutuisivat joka paikassa rukoilemaan kädet ilmassa, miten onnistuisi esimerkiksi vessassa tai kaupassa käynti? Pitäisikö kapselihotellit kieltää, koska sellaisessa ei mahdu kohottamaan käsiään?

    Kielletään mieluummin kirjaimellinen tulkinta. Jumala on tarkoittanut avioliiton miehen ja naisen välille, eikö vain? Ei miehen ja miehen – se on Jumalan tarkoituksen rikkomista. Jos taas Jumala on tarkoittanut, että tätä tekstiä ei oteta kirjaimellisesti, me rikomme Jumalan tarkoitusta vastaan jos otamme sen kirjaimellisesti. Kirjaimellinen tulkinta olisi sellaiselssa tapauksessa rivo vääryys.

    Lempeäpuheisena miehenä tunnettu Calvin kirjoitti myös ensimmäisen Timoteuskirjeen kommentaarissaan kirjaimellista tulkintaa vastaan, jos haluat asiaan perehtyä jonkun minua maltillisemman miehen kirjoitusten kautta, mutta ehkä minäkin voin yrittää selittää. ”Älä x, vaan z” -tyylinen rakenne, jota tuo ”palmikkokielto” edustaa, on tapa saada ihminen ajattelemaan motiivejaan ja keino vetää jonkinlaisia yleisiä linjauksia. ”Älä kulje autolla, vaan pyöräile, koska se on terveellisempää” voisi olla yksi moderni esimerkki. Ei kukaan ota sitä kirjaimellisesti ja kieltäydy jalkansa katkaistuaan ambulanssikyydistä. Tuota ohjetta kunnioittava ihminen ymmärtäisi myös, että Siperian läpi on terveellisempää kulkea autolla, kuin pyörällä ainakin, jos on talvi. Hän ymmärtäisi silti, että fraasi ”pyöräily on autoilua terveellisempää”, on totta.

    Älä siis keskity ulkoiseen laittautumiseen vaan hyvän tekemiseen, on Apostolin viesti Timoteuskirjeessä. Tämä ei ole ehdoton kielto korujen käyttöön tai hiusten laittamiseen. Jos palaamme vihdoin Räisäsen raamatunhylkäysargumenttiin, siihen, että tämmöinen käsky olisi moraalitonta, niin… No, ehkä liberaaliteologi voi sitten nähdä moraalisen ongelman kehotuksessa tehdä hyvää, mutta minä en.

    Kuuliaisuus

    Vaatimus kuuliaisuudesta oli myös moraalinen ongelma Räisäselle – se tuli kaiketi samasta timoteuskirjeen luvusta, jota yllä siteerasin, heti seuraavasta jakeesta:

    11 Oppikoon nainen hiljaisuudessa, kaikin puolin alistuvaisena;

    Naisen pitää siis alistua miehen tahtoon. Jos luet tätä kirjoitusta nyt, sinulla on käytössäsi netti ja jos sinulla on käytössäsi netti, voit etsiä raamattuhausta kaikki kohdat, jossa jotakuta kehotetaan kuuliaisuuteen. Murskaenemmistö niistä kohdistuu ihmisiin yleisesti / miehiin, joten tämä ”ongelma” tuntuu vähän tekemällä tehdyltä. Myös kehotuksia hiljaisuudessa elämiseen löytyy Raamatusta valtavasti – ne ovat lähinnä yleisiä, kumpaakin sukupuolta koskevia käskyjä, mutta tätä Räisänen ei meille sentään kerro, koska se (eli totuus) ei sovi hänen maailmankuvaansa. Hiljaisuus ei näyttäisi tarkoittavan sitä, ettei suusta kuulu puhetta, vaan jotain abstraktimpaa.

    Mitä muuten alistuminen edes tarkoittaa? Tai siis, jos luulet, että aviomiehelle alistuminen on jotenkin huono asia, olkoon Efesolaiskirjeen viides luku nyrkkinä* sinun jumalattomassa naamassasi:

    24 Mutta niinkuin seurakunta on Kristukselle alamainen, niin olkoot vaimotkin miehillensä kaikessa alamaiset.
    25 Miehet, rakastakaa vaimojanne, niinkuin Kristuskin rakasti seurakuntaa ja antoi itsensä alttiiksi sen edestä,
    26 että hän sen pyhittäisi, puhdistaen sen, vedellä pesten, sanan kautta,
    27 saadakseen asetetuksi eteensä kirkastettuna seurakunnan, jossa ei olisi tahraa eikä ryppyä eikä mitään muuta sellaista, vaan joka olisi pyhä ja nuhteeton.
    28 Samalla tavoin tulee myös miesten rakastaa vaimojansa niinkuin omia ruumiitaan; joka rakastaa vaimoansa, hän rakastaa itseänsä.

    Alistukaa alamaiseksi jollekulle, joka rakastaa teitä silloinkin, kun vihaatte häntä. Kuulostaako pahalta? Jos kerran miehen velvollisuus on rakastaa vaimoaan samalla tavalla kuin Jeesus rakasti seurakuntaa, mitä pahaa miehelle kuuliaisena elämisessä voisi olla? Jos Kristus luopui asemastaan voidakseen palvella vaimoaan kuolemalla hänen puolestaan, niin on miehenkin tehtävä siten vaimolleen ja sen jälkeen todettava: ”Minä vain rakastin itseäni, eihän tässä ole mitään erikoista, kuka nyt ei itseään rakastaisi. Olen vain arvoton palvelija joka on rimaa hipoen täyttänyt sen kaikkein pienimmän minimivaatimuksen rajan”.

    Miksi olisi moraalitonta vaatia naista alamaiseksi ja kuuliaiseksi miehelle, jos miehen vaatimukset ovat tuollaiset?

    [* Käytän paljon method of loci -tekniikkaa ja visualisoin numeron viisi aina nyrkkinä, siitä tuollainen outo kielikuva. Nyrkissä on siis viisi sormea (kyllä, olen laskenut) ]

    Opettajan tehtävä elikkäs naispappeuskysymys moraalisena ongelmana

    11 Oppikoon nainen hiljaisuudessa, kaikin puolin alistuvaisena;
    12 mutta minä en salli, että vaimo opettaa, enkä että hän vallitsee miestänsä, vaan eläköön hän hiljaisuudessa.
    13 Sillä Aadam luotiin ensin, sitten Eeva;
    14 eikä Aadamia petetty, vaan nainen petettiin ja joutui rikkomukseen.
    15 Mutta hän on pelastuva lastensynnyttämisen kautta, jos hän pysyy uskossa ja rakkaudessa ja pyhityksessä ynnä siveydessä.

    Aadamia ei petetty, vaan hän ihan varta vasten, tieten tahtoen, tahallaan ja tietoisesti kapinoi Jumalaa vastaan. Hän sössi hommansa oikein toden teolla ja nyt miespapit hänen edustajinaan saavat korjata asian. Onko se moraalinen ongelma, jos miessukupuoli joutuu korjaamaan sen, minkä on rikkonut? Tästähän ylläolevassa tekstissä on kysymys.

    Onko moraalinen ongelma, jos miehet saavat vaarallisimmat paskaduunit ja naiset jäävät ikäänkuin piiloon heidän suojiinsa? Sillä sitä oikein hoidettu pastorin virka on: hirvitävin nakki, mikä ihmiselle voi tässä elämässä napsahtaa. Joka suunnasta vihattu asema, julkinen sylkykuppi, hirveän vastuun kantaja, joka saa palkkaa joko liian vähän tai ei ollenkaan ja joutuu sitten vastaamaan teoistaan joko oikeudessa tai raivostuneen väkijoukon käsissä kappaleiksi revittävänä, jos sattui joskus puhumaan totta sanomaansa yhtään laimentamatta. Se on virka, johon yksikään järjissään oleva ihminen ei koskaan ryhtyisi, jos tietäisi ihan oikeasti, mitä on tekemässä.

    Mieti vaikka näitä pastoreita, jotka totesivat, että voisivat itse asiassa pitää jumalanpalvelukset kuten ennenkin, vaikka heillä oli siihen lupa. Järjetön lause, mutta totta: he päättivät pitää sunnuntaikokouksen normaalisti, siitä huolimatta, että niin saikin tehdä. He totesivat, että virallinen lupa kokoontua seurakuntana ei riitä syyksi olla kokoontumatta seurakuntana. Mitä siitä seurasi? Heidät vietiin putkaan ja sen jälkeen tuomittiin laajasti erilaisissa piireissä, niin kristillisissä kuin maallisissakin.

    Miksi olisi moraalinen ongelma suojella heikompaa astiaa joutumasta tuollaiseen hirvittävään virkaan? Aion kaivaa Heikki Räisäsen haudasta ylös ja vaatia häneltä vastauksen.

    Tuokaa minulle lapio.

    , , , ,

  • Tutkijat onnistuivat opettamaan ihmisille hurmoskieliä täysin maallisin konstein

    Sen sijaan Spanos, Cross, Lepageja Coristine tulevat tutkimuksessaan siihen tulokseen,
    ettei glossolalia vaadi lainkaan muuttunutta tietoisuudentilaa ja että kielilläpuhumisessa
    on kyse sosiaalisesta oppimisesta. He testasivat hypoteesia, jonka mukaan glossolalia on
    helposti opittavissa oleva taito ja sen voivat oppia tavalliset yksilöt, jotka eivät ole
    muuttuneessa tietoisuudentilassa, mutta jotka altistuvat sopivalle rohkaisulle, mallille ja
    harjoittelulle. Kokeeseen osallistui 60 kanadalaisen Carleton-yliopiston opiskelijaa,
    jotka eivät olleet kuulleet glossolaliaa tai puhuneet sitä itse. Heitä pyydettiin ensin
    kuuntelemaan nauhoitettua glossolaliaa ja sen jälkeen tuottamaan itse vastaavaa puhetta.
    Opetteluvaiheessa he saivat samanlaista rohkaisua kuin aloittelevat kielilläpuhujat
    saavat useissa uskonnollisissa ryhmissä. Tutkijat totesivat hypoteesin pitävän paikkansa:
    glossolalian voi verrattain helposti oppia lähes jokainen, jolla on siihen tarpeellinen
    motivaatio ja joka saa suoraa ohjausta. (Spanos ym. 1986: 21 – 23.)

    Näin kirjoitti Terhi Törmälehto opinnäytetyössään Pyhää puhetta ja salattuja sanoja. Suomenkielisten uskovien glossolalia. ”Kielilläpuhumisen” voi siis opettaa toiselle, eikä kyse ole mistään yliluonnollisesta. Toisaalta on erityisen kiinnostavaa, että karsimaatikot itsekin itse asiassa uskovat, että noin voi tehdä. He uskovat monesti, että hurmoskielillä voi olla kolme lähdettä: ihminen, jumala tai saatana.

    Hurmoskielistä tekee mielestäni erityisen irvokasta juuri se epävarmuus. Toisaalta niihin uskova ajattelee, että Jumalalta saatuna lahjana kyseessä on yksi hienoimmista ja pyhimmistä asioista, mitä ihminen voi kokea – mutta toisaalta se voi olla myös Saatanan antamaa puhetta, eikä kukaan voi varmaksi tietää, kumpaa se on. Tämä on ihan älytöntä ja varmasti hiukan ihmismieltä nakertavaa. Lisäksi näiden välissä uskotaan olevan sellainenkin mahdollisuus, että ”kielet” tulevat ihmisestää itsestään, eikä mistään yliluonnollisesta lähteestä. Tämä tarkoittaa siis, että ihminen on itse opetellut matkimaan ympärillään kuulemiaan siansaksan sanoja. Karismaatikot siis lähes poikkeuksetta uskovat, että tämä ilmiö on myös maallisin keinoin opeteltavissa.

    Sitaatissa viitattu tutkimus on Spanos, Nicholas P. — Cross, Wendy P. —Lepage, Mark —Coristine, Marjorie 1986: Glossolalia as Learned Behavior: An Experimental Demonstration. — Journal of
    Abnormal Psychology No. 1 Vol. 95. 21 – 23. American Psychological Association, Washington, DC.

    Sitä ei tietääkseni ole kokonaan saatavilla netissä ilmaiseksi, vaan pitäisi maksaa 15 dollaria, joten antaa olla. Abstrakti on kuitenkin ilmaiseksi näkyvissä:

    60 18–44 yr old undergraduates listened to a 60-sec sample of glossolalia (defined to them as pseudolanguage) and then attempted to produce glossolalia on a 30-sec baseline trial. Afterward, half of the Ss received 2 training sessions that included audio- and videotaped samples of glossolalia interspersed with opportunities to practice glossolalia. Also, live modeling of glossolalia, direct instruction, and encouragement were provided by an experimenter. Both the trained Ss and untreated controls attempted to produce glossolalia on a 30-sec posttest trial. About 20% of Ss exhibited fluent glossolalia on the baseline trial, and training significantly enhanced fluency. 70% of trained Ss spoke fluent glossolalia on the posttest. Findings are more consistent with social learning than with altered state conceptions of glossolalia. (13 ref) (PsycInfo Database Record (c) 2022 APA, all rights reserved)

    Alat vaan puhumaan niin kyllä se siitä lähtee. Sen tyyppistä kannustusta ilmeisesti sitten noille kuudellekymmenelle koekaniinille annettiin ja se toimi kuin junan vessa. Altistus ja kannustus toimivat koetilanteessa ja ne toimivat karismaattisissa seurakunnissa. Puhumaan yllytetään suoraan ja epäsuoraan kunnes ihminen taipuu ja alkaa itsekin sihisemään.

    Olen ollut itse vastaavassa tilanteessa. Olin käynyt jonkun aikaa hellareilla ja sitten pastori yritti opettaa minut puhumaan ”kielillä” nimenomaan tuolla fraasilla alat vaan puhumaan niin kyllä se siitä lähtee. Tai sitten avaat vaan suusi niin kyllä se siitä lähtee. Sellaiselle, joka ei ole pyörinyt karismaattisissa piireissä, tämä saattaa kuulostaa vitsailulta, joten painotan vielä erikseen, että nimenomaan noilla sanoilla asia yleensä esitetään ja puhuja on täysin vakavissaan.

    Lahkotulokkaan mielessä painaa hämmennys. Hän haluaa vastauksia. Mikä juttu? Miksi näin tehdään? Miksi kaikki tekee näin? Mitä järkeä tässä on? Miksi jumala olisi käskenyt tehdä näin? Mitä tästä hyötyy? Ketä tämä palvelee? Mistä tiedän, etten itse vaan feikkaa koko hommaa? Mistä tiedän, ettei paha henki puhu kauttani? Voinko hallita tuota? Tulevatko sanat itsestään? Mitä mitä mitä? Miksi miksi miksi?

    Kysymyksiin vastaaminen, ilmiön perustelu ja teologinen tutkiminen sivuutetaan ja tokaistaan että alat vaan puhumaan, kyllä se siitä lähtee. Pari irtojakeen puolikasta saatetaan raamatusta huitaista ilmiön tueksi, mutta muuten kyse on vain ja ainoastaan siitä, että tulokas on kuullut ”kielillä” puhuttavan ja sitten häntä painostetaan tekemään niin itsekin.

    , ,

  • [Video] Näin Mustamäen koulun kangaskassijuttu päättyi

    Yllä video, jossa kertaan lyhyesti tapauksen, jossa lapseni joutui kristillisen vakaumuksensa vuoksi opettajien ja rehtorien vihan kohteeksi, sekä kerron, miten tapaus poikani osalta päättyi.

    Sitä en tosin tiedä, minkälaista jatkoa tämä tapaus sykysyllä saa… No, kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka rakastavat Jumalaa, niiden, jotka hän on suunnitelmansa mukaan kutsunut.

    Muut tätä tapausta koskevat artikkelit löytyvät Mustamäen koulu -osiosta.

    , , , ,

  • Heikki Räisänen väittää Vanhan Testamentin olevan juutalaisten salaliiton tuottamaa fiktiota (Uskonsodat)

    Julkaisin aiemmin artikkelin, jossa liberaaliteologinen opettaja Heikki Räisänen vertailee Koraania ja Raamattua kirjassaan Tuhat ja yksi tulkintaa – luova näkökulma Raamattuun. Klikkaa hänen nimeään tämän artikkelin lopussa olevasta avainsanalistasta, niin pääset tutkimaan sitäkin, mutta nyt tutkitaan sen jatkoa, Räisäsen näkemystä, jonka mukaan Raamattu voitaisiin hylätä, koska se on hänen mielestään moraaliton kirja ja vieläpä fiktiota. Kontekstissaan nämä kaikki ovat siis erilaisia tekosyitä raamatun auktoriteetin hylkäämiselle. Sivulta 42:

    Jos taas joidenkin Koraanin moraalisten katsomusten (esimerkiksi moniavioisuus tai ajatus uskonsodasta) arvellaan osoittavan, ettei kirja voi olla Jumalan puhetta, on helppo löytää VT:sta vieläkin ongelmallisempia katsomuksia. Kuka tahansa näkee tämän helposti lukemalla vaikka Tuomarien tai Samuelin kirjat. Asiassa ei paljon auta suosittu ilmoitushistoriallinen raamatuntulkinta, jonka mukaan VT on alustavaa ilmoitusta matkalla kohti yhä suurempaa selkeyttä: Jumala ei voinut viedä sokeaa ihmiskuntaa suoraan kirkkaaseen päivänvaloon, vaan silmät tuli ensin totuttaa hämärään. Esimerkiksi VT:n puhe sodankäynnistä ei puhu tälläisen kehitysprosessin puolesta. Julmimmat korostukset – kohdat, joissa vaaditaan ja kuvataan miesten, naisten, lasten ja karjan tuhoamista viimeistä yksilöä myöten – ovat ilmaantuneet teksteihin varsin myöhäisessä vaiheessa! Historiallisessa todellisuudessa israelililaisten asettuminen ”luvattuun maahan” tapahtui paljon rauhanomaisemmin, kuten monista VT:n viitteistä ilmenee. Verisistä korostukista ovat vastuussa myöhäiset toimittajat, jotka edustavat VT:n uskontoa sen parhaassa kukoistuksessa. Vanhan kirkon suuri ’harhaoppinen’, Markion ajatteli varsin johdonmukaisesti päätellessään, että VT:ssä puhui toinen jumala kuin Jeesuksen opetuksessa. Hänen ’oikeaoppiset’ vastustajansa saivat VT:n pelastetuksi ilmoituksen piiriin vain tulkitsemalla kirjaa estottoman allegorisesti.

    Tuo on kyllä sen verran tönkköä pökälettä, että tarvitaan kakkaveitsi eli poop knife, jolla sen voi pilkkoa pienempiin osiin käsittelyä varten. Viuh viuh, plörtsis:

    Jos taas joidenkin Koraanin moraalisten katsomusten (esimerkiksi moniavioisuus tai ajatus uskonsodasta) arvellaan osoittavan, ettei kirja voi olla Jumalan puhetta, on helppo löytää VT:sta vieläkin ongelmallisempia katsomuksia. Kuka tahansa näkee tämän helposti lukemalla vaikka Tuomarien tai Samuelin kirjat.

    Leipäpappilogiikka toimii niin, että jos joku asia ei oo kivaa, se ei voi olla minkään jumalan ilmoitusta. Onko tässä järkeä? Ja onko VT:ssä muka ”ongelmallisempia katsomuksia”, kuin islamissa?
    Islamin mukaan Muhammedin lempihaju oli myski. Hän lupasi, että ylösnousemuksen päivänä jokaisen Jihadissa haavoittuneen haavoista vuotaisi myskintuoksuista nestettä. Musse määräsi kamelin kusta lääkeeksi ja uhosi puhkovansa silmiä kammalla. Lisäksi hän kuksi yhdeksänvuotiasta tyttöä ja hänellä oli ”profeetan sinetti”, seal of prophethood, eli teltannapin kokoinen luomi selässään. (Lähteet 1, 2, 3, 4). Kuulostaa älyttömältä touhulta ja sellaista se onkin, mutta mitä sitten? Jos Allah olisi oikeasti olemassa, hänellä olisi kaiketi valta määrätä juuri niin typeriä sääntöjä kuin haluaa, määrätä juutalaisten ja kristittyjen joukkotuhonta ja asettaa luomella merkatuksi profeetakseen pedofiili, joka hakkasi vaimonsa mustelmista vihreäksi. Jos Allah olisi olemassa ja hän olisi todella pieraissut maailmaan islamin kaikkine opetuksineen, olisivat nämä opetukset jumalan puhetta huolimatta siitä, mitä mieltä me olemme niiden moraalista. Jos jumala ilmoittaa, että suu on huuhdeltava maidon juomisen jälkeen, niin se on jumalan ilmoitusta, oli se sitten tyhmää tai viisasta ja tuntui se sitten Räisäsestä miltä tuntui.

    Ai niin, Räisänen mainitsi Koraanin ja minä puhun vain haditheista. No, onhan siellä Koraanissakin ohjeet avioeron ottamiseen niin nuoresta tytöstä, että hänen kuukautisensa eivät ole vielä alkaneet, käsky merkata musliminaiset huivilla, jotta heidät erottaisi niistä naisista, joita saa käyttää hyväksi ja tietysti käsky hakata vaimoaan. Ja sitten tietysti käsky taistella, kunnes kaikki epäuskoiset on alistettu. Semmoista siellä on, mutta jos ne olisivat jumalan käskyjä, ne olisivat sellaisia silti, vaikka me emme tykkäisi niistä, jos vain jumala olisi todella ne käskyt antanut.

    Vanhassa testamentissa Jumala käskee Israelilaisten hävittää joitakin kansoja ja tämäkös liberaaleja suututtaa. Vastaavaahan on Uudessa Testamentissakin, mutta he eivät ole ilmeisesti huomanneet sitä, vaan takertuvat vanhaan testamenttiin, joten käsitelläänpäs sitä lyhyesti tässä. Sanotaanko siellä, että Israelilaiset ovat bettre folk ja übermensch, joiden pitää parempina ja oikeauskosina tuhota muut tieltään? 5. Moos. 9:

    3 Niin tiedä nyt, että Herra, sinun Jumalasi, käy sinun edelläsi niinkuin kuluttava tuli; hän hävittää heidät ja nöyryyttää heidät sinun edessäsi, ja sinä karkoitat heidät ja hukutat heidät nopeasti, niinkuin Herra on sinulle puhunut.
    4 Kun Herra, sinun Jumalasi, työntää heidät sinun tieltäsi, niin älä ajattele sydämessäsi näin: ’Minun vanhurskauteni tähden Herra on tuonut minut ottamaan tämän maan omakseni’. Sillä näiden kansojen jumalattomuuden tähden Herra karkoittaa heidät sinun tieltäsi.
    5 Et sinä vanhurskautesi ja oikeamielisyytesi tähden pääse ottamaan heidän maatansa omaksesi, vaan näiden kansojen jumalattomuuden tähden Herra, sinun Jumalasi, karkoittaa heidät sinun tieltäsi ja täyttääksensä, mitä Herra valalla vannoen on luvannut sinun isillesi, Aabrahamille, Iisakille ja Jaakobille.
    6 Tiedä siis, ettei Herra, sinun Jumalasi, sinun vanhurskautesi tähden anna sinulle tätä hyvää maata omaksesi; sillä sinä olet niskurikansa.
    7 Muista äläkä unhota, kuinka sinä erämaassa vihoitit Herran, sinun Jumalasi. Siitä päivästä alkaen, jona sinä lähdit Egyptin maasta, aina siihen saakka, kun te tulitte tähän paikkaan, te olette niskoitelleet Herraa vastaan.
    8 Myöskin Hoorebilla te vihoititte Herran, ja Herra vihastui teihin, niin että hän aikoi tuhota teidät.

    Kristinuskon mukaan Jumala käyttää pahoja ihmisiä toisten pahojen ihmisten tuomitsemiseen. Ihmiset on jaettu pahiksiin ja pahiksiin, toisin kuin islamissa, jossa vastakkainasettelu on enemmänkin muslimit eli hyvikset vs muu maailma. Lisäksi islamissa sotimisella on itseisarvo: pienikin taisteluhetki ilta- tai aamupäivällä on parempaa, kuin koko maailma ja kaikki, mitä siinä on. Uskonsodassa kuoleminen on muuten myös automaattinen pääsylippu paratiisiin panemaan isosilmäisiä houri-vaimoja, jotka tuoksuvat hyviltä ja loistavat valoa. Ai niin, ne ovat myös läpinäkyviä, kuten kunnon vaimon kuuluukin, ja niistä tulee uudestaan neitsyitä jokaisen yhdynnän jälkeen (Tafsir al-Jalalayn 56:36). Paratiisissa vehtaaminen hoidetaan ilmeisesti noin sata kilometriä leveän, onton helmen sisällä. Kanattaa siis kuolla uskonsodassa!

    Huomaat varmaan jo pikku hiljaa, että uskonsota islamissa on hieman erilainen konsepti, kuin uskonsota vanhassa testamentissa? Saatat myös huomata, että islam ei ole mikään varteenotettava vaihtoehto, vaan yhden harhaisen pedofiilin keksintö, jolla hän sai yksinkertaiset – mutta seksiä haluavat – ihmiset sotimaan puolestaan. Ja silti Räisänen väitti VT:n olevan ”moraalisesti ongelmallisempi”, kuin Koraani… Mitäs muuta se Räisänen kirjoittikaan sitaatissamme?

    Eikö UT muka ole soitaisa kirja?

    [VT:n väkivaltaisten kohtien muka-ongelman] Asiassa ei paljon auta suosittu ilmoitushistoriallinen raamatuntulkinta, jonka mukaan VT on alustavaa ilmoitusta matkalla kohti yhä suurempaa selkeyttä: Jumala ei voinut viedä sokeaa ihmiskuntaa suoraan kirkkaaseen päivänvaloon, vaan silmät tuli ensin totuttaa hämärään. Esimerkiksi VT:n puhe sodankäynnistä ei puhu tälläisen kehitysprosessin puolesta. Julmimmat korostukset – kohdat, joissa vaaditaan ja kuvataan miesten, naisten, lasten ja karjan tuhoamista viimeistä yksilöä myöten – ovat ilmaantuneet teksteihin varsin myöhäisessä vaiheessa! Historiallisessa todellisuudessa israelililaisten asettuminen ”luvattuun maahan” tapahtui paljon rauhanomaisemmin, kuten monista VT:n viitteistä ilmenee.

    On muuten totta, että VT on alustavaa ilmoitusta matkalla kohti yhä suurempaa selkeyttä. Kyllähän siellä ilmoitetaan useinkin JHWH ihmishahmossa ja käsketään rakastamaan lähimmäistä niin kuin itseään, kielletään epäjumalanpalvelus ja niin edelleen, mutta Uusi Testamentti selittää näitä (ja monia muita) asioita tarkemmin eli tuo sitä suurempaa selkeyttä. Mutta liberaaliteologi ei käsittääkseni tarkoita tätä, vaan näkee tälläisen argumentin niin, että Vanhassa Testamentissa vaaditaan ja hyväksytään moraaliton toiminta, joka sitten UT:ssa kielletään suuremman selkeyden nimissä.

    Minä en jaksa arvostaa sellaisia ihmisiä, jotka ajattelevat noin. Eivätkö he ole lukeneet Uutta Testamenttia? Enemmänhän siellä soditaan, kuin vanhassa. Huuhaateologi, joka pitää sotimisesta kertovia VT:n paikkoja syynä hylätä koko teos, saa selittää minulle ongelman nimeltä Ilmestyskirja. Muistatko, kun sen luvussa 6 marttyyrit rukoilevat Jumalaa kostamaan heidän verensä? Heitähän pyydetään rauhassa odottamaan, jotta ensimmäisen vuosisadan juutalaiset saisivat ensin tappaa riittävän määrän heidän uskonveljiään. Myöhemmissä luvuissa kuvataan tarkkaan, minkälaisilla vitsaukislla Jumala Jerusalemia iski sitten, kun marttyyrien luku oli täynnä – mukana on mm. kuva hevosen kuolaimiin asti ulottuvasta verestä. ”Kostakaa hänelle sen mukaan, kuin hän on tehnyt, ja antakaa hänelle kaksinkertaisesti hänen teoistansa”, kehottaa luku 18, ja tämän koston toteuduttua jatkaa käskyllä: ”Riemuitse hänestä, taivas, ja te pyhät ja apostolit ja profeetat; sillä Jumala on hänet tuominnut ja kostanut hänelle teidän tuomionne”.

    Niin minkä jälkeen piti riemuita? Jerusalemin tuhon jälkeen ensimmäisellä vuosisadalla – valtavan hävityssodan, jossa kuoli maallisten lähteiden (Josefus) mukaan jopa yli 1,1 miljoonaa ihmistä. Oli tarkka määrä sitten mikä tahansa, niin liberaaliteologien väite uskonsotien jäämisestä Vanhaan Testamenttiin ei pidä paikkaansa. Itse asiassa sotiminen saattaa olla UT:ssa jopa intensiivisempää kuin vanhassa. Jos uuden testamentin ajaksi lasketaan aika Jeesuksen julkisen toiminnan alusta Ilmestyskirjan ennustamaan Jerusalemin tuhoon, päädytään noin 40 vuoteen. Jos tästä tehdään kaava, jolla lasketaan montako ihmistä per vuosi kuoli uskonsodissa UT:n aikana, päästään vissiin 27500 ihmiseen vuodessa. Toisin sanoen VT:n aikana olisi pitänyt kuolla 27 500 000 ihmistä vuosituhannen aikana, jotta se olisi pidempään kestoonsa suhteutettuna edes yhtä sotaisi kuin UT.

    Laskemista hankaloittaa yhteen suuntaan se, että Josefuksen arvio 1,1 miljoonasta kuolonuhrista voi olla liioiteltukin ja toiseen suuntaan taas se, että Jeesus puhui UT:ssä vielä useammastakin sodasta, joiden hänen mukaansa täytyy tapahtua ennen Jerusalemin tuhoa (Matt 24). ”Kansa nousee kansaa vastaan” oli myös Hänen sanamuotonsa, joten vaadin saada sanoa jokaista lähi-idässä UT:n aikana käytyä sotaa Uuden Testamentin uskonsodaksi. Mitä muutakaan ne olisivat, jos Jumala itse sanoi, että niiden täytyy tapahtua?

    Voimme siis haudata ajatuksen UT:sta vähemmän soitaisana kirjana kuin VT – ja haudatkaamme ihmeessä myös jokainen liberaaliteologi, joka jää tälläistä perusteetonta disinformaatiota levittämään! Mutta ennen lapioihin tarttumista luetaan vielä vähän sitä alussa ollutta sitaattia.

    Juutalaisten salaliitto?

    [VT:n] Julmimmat korostukset – kohdat, joissa vaaditaan ja kuvataan miesten, naisten, lasten ja karjan tuhoamista viimeistä yksilöä myöten – ovat ilmaantuneet teksteihin varsin myöhäisessä vaiheessa! Historiallisessa todellisuudessa israelililaisten asettuminen ”luvattuun maahan” tapahtui paljon rauhanomaisemmin, kuten monista VT:n viitteistä ilmenee. Verisistä korostukista ovat vastuussa myöhäiset toimittajat, jotka edustavat VT:n uskontoa sen parhaassa kukoistuksessa.

    Tämmöisestä tekstistä tulee vähän mieleen uhmaikäinen lapsi. ”Minä en ottanut sitä karkkia siskolta, minä en ottanut sitä karkkia siskolta”, hän toitottaa omaa totuuttaan eikä perustele sitä tai tuo esiin erilaisia näkökulmia. Lapset ovat lapsia, mutta aikuisen tekemänä vastaava ei ole opetusta vaan manipulointia ja indoktrinaatiota. Erilaisia näkökulmia, ongelmia ja kysmyksiä pitäisi ottaa esille, kun esittää vallankumouksellisia väitteitä. Tässä tapauksessa asia voitaisiin hoitaa esimerkiksi näin:

    Kenen mukaan Raamatun ”julmat korostukset” ovat myöhempiä lisäyksiä? Mihin teoria perustuu? Tekstin rakenteen analysointiin vai konkreettisiin tekstilöytöihin? Moniko on puolesta, moniko vastaan? Millä perustein?

    Mikä ihmeen ”julma korostus”? Eikö kaupunkien polttaminen maan tasalle ole korostuneen julmaa siltikin, vaikka teksti ei olisi alun perin sanonut, kenet kaikki siinä yhteydessä pitää tappaa?

    Meidänkin kielessämme on sanonta ”vauvasta vaariin” ja sitä voi käyttää myös tilaisuudesta, jossa ei ole yhtäkään vauvaa tai vaaria – mikseivät israelilaiset olisi voineet käyttää samanlaista kieltä? Mikseivät vt:n ”tappakaa kaikki” -ilmaisut voisi olla vähemmän kaikenkattavia, kuin miten moderni lukija haluaa ne ensilukemalta ymmärtää?

    Miksi olisi jotenkin väärin, jos VT:n sodissa todella usein olisi Jumalan käskystä tapettu kaikki, siis ihan kaikki? Eikö Jumala saa tappaa kenet haluaa? Eikö Jumala joka tapauksessa tapa jokaisen ja kysymys on vain siitä, miten ja missä iässä se tapahtuu?

    Mihin perustuu väite, että israelilaiset olisivat asettuneet luvattuun maahan rauhanomaisemmin, kuin Raamattu kertoo? Kuka niin sanoo ja miten hän tämän perustelee? Onko se argumentti hiljaisuudesta – eli haluamiesi arkeologisten löytöjen puutetta – vai onko todella löydetty todisteita, joiden mukaan näin olisi?

    Mihin perustuu ajatus, että ”veriset” korostukset olisi lisätty tekstiin jälkeenpäin? Mihin perustuu ajatus, että tämä edes olisi jotenkin ristiidassa inspiraatio-opin kanssa tai todistaisi Raamatun vääräksi? Jos kukaan Raamattu-uskova ei usko Raamatun pudonneen taivaasta, vaan ihmisten kirjoittaneen sen Jumalan ohjauksessa meille tuntemattoman ajanjakson kuluessa, mikä ongelma se olisi, jos tekstillä olisi syntyhistoria? Eivätkö sekä liberaalit että kristityt usko tässä kohtaa ihan samoin?

    Melkoinen tekstimuuri kysymyksiä kolmesta lauseesta, jotka meille vain totuutena toitotettiin. Heikki Räisänen ei ottanut niitä esille, koska hän ei halunnut, että saisimme tietää totuuden, vaan että omaksuisimme vain hänen sanomansa sitä sen kummemmin ajattelematta. Näin onkin hyvä toimia, jos haluaa ihmisten omaksuvan valheen.

    Vaikka Räisänen on nyt osoitettu huijariksi, olen kuitenkin saanut aivosi käymään kierroksilla ja ahdistumaan Raamatussa olevasta väkivallasta, eikö vain? Hyvä! Nyt on siis sopiva aika katsella kuvia lasten kuolleista ruumiista.

    Ylläoleva irtokäsi on revitty 11 viikkoa sitten alkunsa saaneen lapsen ruumiista. Voi miten verisiä aikoja muinaisessa Lähi-Idässä elettiin!

    Ylläoleva paloittelusurmattu ihminen on myös 11-viikkoinen. Tuon ikäiset ja viikkoa vanhemmat lapset saa Suomessa ihan vapaasti tappaa, jos ei vain huvita hoitaa niitä. Lainsäädäntö on käsittääkseni muuttumassa vielä höllemmäksi syksyllä 2023, mutta on vähän kyseenalaista, mikä tuosta voi enää höllentyä. On se Raamatun aika ollut julmaa aikaa!

    Yllä 22-viikkoinen lapsi, joka on revitty kuolleena äitinsä kohdusta ulos. Suomessa tuon ikäiset ja pari viikkoa vanhemmatkin saa tappaa, kunhan ne vain ovat vammaisia. Kyllä on kuulkaa Mooseksen kirjat väkivaltaisia juu!

    Yllä 22 -viikkoinen ruumis osoittamassa nykyajan paremmuutta ja sitä, miksi oli hirrrrrrrrrrveää, että sodassa kuoli epäjumalanpalvelijoita joskus kaukaisessa menneisyydessä.

    Yllä vielä yksi 22 -viikkoinen vainaja. Toisin kuin keskitysleireiltä selviytyneet, hän on kuollut natsien käsissä. Älä synny tähän maailmaan meidän harmiksemme, sinä inhottava vammainen! Hänen vereensä voisi kastaa mustekynän ja kirjoittaa tuohon valkoiseen kankaaseen: ”Raamattu on väkivaltainen ja moraaliton, terveisin Heikki Räisänen”

    Yllä vielä 24 -viikkoinen ruumis. Se on yläikäraja vammaisen lapsen tappamiselle Suomessa. Siis siinä Suomessa, jossa Räisänen piti Raamattua väkivaltaisena ja moraalittomana kirjana.

    Se siitä sitten.

    Ennen noita kuvia luimme Räisäsen väitteen, jossa hän epäili Raamatun olevan täynnä myöhemmin lisättyjä tapahtumia, joita ei oikeasti tapahtunut. Palataan nyt siihen.

    Ajatus siitä, että juutalaiset olisivat jälkeenpäin sepittäneet Vanhaan Testamenttiin tapahtumia saadakseen oman historiansa näyttämään hienommalta, on mielestäni kiinnostava. Moni vie tämän käsittääkseni jopa sellaisiin mittasuhteisiin, etteivät he usko Israelilaisten koskaan edes olleen Egyptissä, saati sitten lähteneen sieltä Mooseksen johdolla. Tiedättekö, mikä raamattu silloin olisi? No juutalaisten salaliitto tietysti! Jos et ole viettänyt koko elämääsi nettiä selaten, aihe ei ole sinulle ehkä tuttu, mutta maailmahan on siis täynnä erilaisia foliohattuteorioita, miten juutalaisten salaliitto on aina milloin minkäkin takana. Tuliko lama? Juutalaisten salaliitto on sen takana! Tuliko sota? Juutalaisten salaliitto on sen takana? Liityttiinkö Euroopan Unioniin? Juutalaisten salaliitto hoiti homman! Sekä ilmaston lämpeneminen, että se, ettei ilmasto oikeasti lämpene, on samojen salaliittolaisten juonia.

    Yleensä tuollaisten väitteiden tekijöitä ei oteta kovin vakavasti. Liberaaliteologit eivät kuitenkaan pelkää tulla leimatuksi osaksi tuota porukkaa, vaan opettavat ylpeästi omalla nimellään, että VT on juutalaisten salaliiton tuotos – tietenkään sen suuremmin perustelematta. Jos haluat tutkia asiaa tarkemmin, käytä viisi tuntia elämästäsi tähän soittolistaan ja arvioi sen valossa eri tahojen esittämiä väitteitä. Tai käytä edes kymmenen minuuttia tähän ja mieti, miten huteralla pohjalla teoriat voivat joskus olla.

    Gnostilaisuus saa kehuja

    Vielä yksi poiminta Räisäsen sitaatista. Vanhan testamentin UT:n kanssa väkivallan osalta ristiriitaiseksi leimattuaan hän jatkaa:

    Vanhan kirkon suuri ’harhaoppinen’, Markion ajatteli varsin johdonmukaisesti päätellessään, että VT:ssä puhui toinen jumala kuin Jeesuksen opetuksessa. Hänen ’oikeaoppiset’ vastustajansa saivat VT:n pelastetuksi ilmoituksen piiriin vain tulkitsemalla kirjaa estottoman allegorisesti.

    Räisänen on luonut päänsä sisään ristiriidan, jota Raamatussa ei oikeasti ole ja antaa siksi kehut Markionille. Markion (tai Marcion) oli joidenkin mukaan täysin gnostilainen, toisten mukaan aikalailla gnostilainen, mutta kyllä hän tietääkseni uskoi, kuten Räisänen tuossa sanookin, että VT:n Jumala olisi eri Jumala, kuin Jeesuksen Isä. Siis paha luojajumala, demiurgi. Tästä kai johdetaan sitten ajatus, että kaikki materia on pahaa, koska sen luoja oli paha ja niin edespäin. Oli miten oli, kristinuskosta gnostilaisuus on joka tapauksessa kaukana – mutta sen opettaja saa Räisäseltä kehut ja tuollaisen opetuksen vastustajat ovat hänen mukaansa ”oikeaoppisia”, eivät oikeaoppisia.

    Mitenhän Räisänen muuten määrittelee allegorian? Jos hän tarkoittaa, että oikeaoppiset kristityt tulkitsivat Vanhaa testamenttia niin, että sen tapahtumilla ei ole historiallista taustaa mutta jokin syvempi merkitys, niin vähän epäilen kenenkään tämmöistä koskaan opettaneen. Jos taas hän tarkoittaa, että perinteisessä kristinuskossa on tulkittu VT:n kertovan todellisista tapahtumista, joilla on myös muita merkityksiä, niin käy mulle.

    , , , , , ,

  • Rehtori Kaisa Katava kieltäytyi järjestämästä sitouttamatonta opetusta – tietää varmasti toimivansa lain vastaisesti

    Tänään oli Mustamäen Koulun kevätjuhla.

    Olemme yrittäneet tässä kevään mittaan saada koulua ottamaan jotain kantaa pyyntöömme järjestää lapsillemme sitouttamatonta opetusta. Koululta asiaan ei ole virallisesti vastattu ja meihin on suhtauduttu suoraan sanottuna vihamielisesti.

    Kevätjuhlassa asiat sujuivat suhteellisen hyvin. Rehtori Katava päätti kuitenkin – pyynnöistämme huolimatta – ympätä tilaisuuteen sateenkaari-ideologiaa hymypoika ja -tyttöpatsaita jakaessaan. Tilanteen outoutta on hieman hankala saada välitettyä näin tekstimuodossa, mutta Katava onnistui siis jakamaan nuo kummallekin sukupuolelle erikseen teetetyt patsaat niin, ettei hän kertaakaan maininnut sanaa tyttö tai poika ja tilanteesta oikein huokui se vaikeus ja sisäinen ristiriita, mitä oikeiden sanojen valinta tuon tempun toteuttamiseksi vaati, kun kuitenkin tyttöpatsaan saaja oli äänestetty tyttöjen joukosta ja vastaavasti hymypojaksi oli saanut äänestää vain poikaa.

    Menin jälkeenpäin puhumaan asiasta hänen kanssaan ja hän sanoi, ettei suostu edes lukemaan asiakirjaa, jossa ilmoitimme vaatimuksestamme saada lapsellemme poliittisesti ja katsomuksellisesti sitouttamatonta opetusta, saati että suostuisi noudattamaan sitä.

    Katava ilmeisesti tietää tässä asiassa toimivansa laittomasti, koska hän ei ole ikinä antanut minulle samaa tietoa kirjallisesti – ei edes Wilmassa. Hän ei edes vastaa isoon osaan viesteistäni, mutta kasvotusten on nyt pari kertaa sanonut, ettei koululla muka olisi velvollisuutta tehdä asialle mitään.

    Minusta rehtorin käytös on ihan hirveää. Ymmärrän, että tämä on ikävästi sanottu, enkä sano sitä kevyin perustein, mutta minusta ihan aidosti tuntuu, että rehtorista on tullut tässä asiassa koulukiusaaja. Aikuiselta ihmiseltä voisi odottaa, että hän edes lukisi asiakirjan, jonka tyrmää, mutta sen sijaan hän lyttää koko asian tutustumatta siihen ollenkaan.

    Ja se, että hän kieltäytyy järjestämästä meille toivomaamme (ja lain velvoittamaa) sitouttamatonta opetusta tarkoittaa siis, kun katsomme kolikon toista puolta, että hän aikoo järjestää lapsellemme itse valitsemiinsa ideologioihin sitouttavaa opetusta ja vieläpä meidän tahtomme vastaisesti.

    Eikä myönnä sitä kuitenkaan kirjallisesti, koska pelkää seuraamuksia…

    Jatkosuunnitelmia

    Rehtori aikoo siis opettaa lapsillemme uskomme vastaista materiaalia väkisin.

    Mitä ihmettä?

    Mitä voin tehdä asialle?

    Miten tämän kanssa pitäisi edetä?

    Emme missään nimessä haluaisi tehdä rikosilmoitusta hänen toiminnastaan, saati aloittaa mitään oikeusprosessia, mutta sellaisetkin asiat käyvät toki mielessä. Sen olen ainakin tästä oppinut, että rehtoria ei kiinnosta minkäänlainen neuvottelu tai minkään yhteisten sääntöjen noudattaminen, joten parasta lienee hoitaa asiaa mahdollsimman paljon muita reittejä pitkin. Mitä hyödyttää kirjoittaa tekstejä ihmiselle, joka vain koulukiusaajamentaliteetilla sivuuttaa ne täysin ja jatkaa omaa juttuaan vastaamatta, perustelematta tai tiedottamatta asiasta?

    Siispä kirjoitan hänen toiminnastaan jatkossa pienemmällä kynnyksellä tänne blogiin nyt kun on käynyt selväksi, että hän ei ole ollenkaan yhteistyöhaluinen. Vahempia on varoitettava siitä, että tälläinen ideologinen tyrkytys valtaa kouluja eikä sille ”virallisia reittejä pitkin” mahda mitään.

    Lisäksi erilaista koululaisille ja heidän koteihinsa jaettavaa materiaalia on nyt suunnitteilla. Ihmisten pitää saada tietää sateenkaari-ideologian haitoista, jotta he heräävät vastustamaan sitä. Esimerkiksi tätä sivustoa tullaan varmasti Mustamäen koulun ympäristössä mainostamaan jatkossa.

    Ja Jumala loi ihmisen omaksi kuvaksensa, Jumalan kuvaksi hän hänet loi; mieheksi ja naiseksi hän loi heidät.

    , , , ,

  • Hurmoskieli-ilmiö ei synny Raamattua lukemalla vaan tarvitaan epäterveen uskonyhteisön myötävaikutus

    Pyhää puhetta ja salattuja sanoja. Suomenkielisten uskovien glossolalia -nimisessä opinnäytetyössään Terhi Törmälehto kertoo hurmoskielistä tehdystä tutkimuksesta:

    Haastattelututkimuksen perusteella Holm jakaa glossolalian ilmiönä kolmeen osaan:
    valmistautumisvaiheeseen, läpimurtoon eli ensimmäiseen kokemukseen kielilläpuhumisesta ja glossolalian jatkumiseen. Holmin mukaan jokaisella informantilla oli ollut selkeä valmistautumisvaihe, joka jakautui oppimisjaksoon ja odotusjaksoon. Oppimisjaksossa informantti tuli kontaktiin helluntailiikkeen kanssa ja oppi henkikasteen traditiosta. Odotusjakson aikana informantti pyrki tietoisesti kokemaan itse henkikasteen. Läpimurto eli ensimmäinen kokemusglossolaliasta oli merkki henkikasteesta. Se tapahtui
    usein yhteisissä intensiivisissä rukoustilanteissa tai niiden jälkeen. Useimmat informanteista kykenivät jatkamaan kielilläpuhumista läpimurron jälkeen, eivätkä he tarvinneet
    glossolalian harjoittamiseen samanlaisia olosuhteita kuin läpimurron tapahtuessa. Glossolalia oli tapa rukoilla silloin, kun tavalliset sanat eivät riittäneet. Osa informanteista
    alkoi kuitenkin epäillä henkikastetta ja glossolaliaa. He pohtivat, oliko kielilläpuhuminen aitoa vai lähtöisin heistä itsestään. Epäilykset kaikkosivat informanttien koettua
    tilanteita, jotka muistuttivat glossolalian läpimurtoa. (Holm 1976: 225 – 228.)

    Mielestäni voidaan lähes poikkeuksetta sanoa, että ihminen ei ala puhumaan hurmoskieliä ilman jonkinlaista kontaktia karismaattiseen yhteisöön, jossa iso osa ihmisistä tekee niin ja vieläpä kannustaa sellaiseen. Jos ihminen lukee raamattua ”tyhjiössä”, eikä tiedä hurmoskieliperinteestä, hän varmaan ihmettelee vain, miten kaksi vuosituhatta takaperin ihmiset saattoivat puhua kieliä, joita he eivät olleet opetelleet. Korkeintaan hän voi luulla, että vastaavaa kyllä pitäisi tapahtua tänäänkin ja jäädä ihmettelemään, miksei niin käy hänelle tai kenellekään muullekaan. Tuota oudompaan tilanteeseen ei voi raamattua lukemalla päätyä, vaan siihen tarvitaan hurmoskieliä harjoittava yhteisö, jossa ihminen alkaa tiettyjen prosessien seurauksena toistaa bibidibuuta. Kenellekään ei tule mieleenkään alkaa rukoilla yksin kotonaan hokemalla shigidigi shigidigi shigidigi shigidigi sen vuoksi, että Raamatussa sanotaan ihmisten pitäneen julkisia puheita kreikaksi ja arabiaksi ja niin edelleen. Sellaista tulkintaa ei yksinkertaisesti voi tehdä ellei ole joko…

    1. Syönyt kärpässieniä
    2. Tietoisesti keksimässä pösilöä lahko-oppia huijatakseen muita

    Väitän, että tuntemamme ilmiö on saanut alkunsa kakkoskohdan kuvailemalla tavalla. Tai sitten 1+2=hurmoskielet. Niin tai näin, jatketaan Törmälehdon työtä:

    Rooliteorian näkökulmasta glossolalian läpimurto voidaan Holmin (1976: 228) mukaan
    ajatella tilanteena, jossa informantti ottaa vastaan sosiaalisen roolin ”hän joka on kastettu Pyhällä Hengellä”. Hän on oppinut roolin sosialisaatioprosessin kautta. Siten hän
    tietää, mitä kokemussisältöjä rooliin on sidoksissa, ja osaa aktualisoida niitä puhuessaan
    ensi kertaa kielillä. Roolin vastaanottamiseen liittyy kuitenkin initiaatiovaikeuksia, joiden vuoksi osa informanteista joutuu kauankin odottamaan glossolalistiksi tuloa.

    Ihmisen on pakko joutua yhteisön uhriksi ja saada mieleensä tartunta karismaattisesta käsitteistöstä, kuten yllä vihjataan. Raamatusta ei voi saada sellaista käsitystä, että mielenvikainen sihinä ja suhina olisivat merkkejä henkikasteesta – tälläinen käsitys voi tarttua vain todella oudosta lahkosta, jossa se keksittiin alun perin hätävalheeksi.

    Raamatussa kielilläpuhuminen tapahtui aina oikeilla kielillä ja siinä oli pointti, kuten R.C. Sproul alla sinulle ihan suomeksi tekstitettynä kertoo:

    Sitaateissa mainittu tutkimus on muuten

    Holm, Nils G. —1976: Tungotal och andedop.Enreligionspsykologisk undersökning av glossolali
    hos finlandssvenska pingstvänner. Acta Universitatis Upsaliensis Psychologia
    Religionum 5. Uppsala universitet, Uppsala.

    ,

  • Oudoin koskaan papin kanssa käymäni keskustelu (Mooseksen lain alkuperä, kylväjävertaus ja gnostilaisuutta promoava mysteeripostilla ym)

    Pari vuotta sitten aloin käymään satunnaisesti teologisia keskusteluja erään papin kanssa.

    Häneltä paljastui koko ajan oudompia ja oudompia uskonkäsityksiä, joista ikävimpiä en edes julkaise tässä. Hän uskoi ison osan Raamatun kertomuksista olevan täyttä fiktiota. Hän kertoi, ettei ollut koskaan lukenut Raamattua kokonaan, mikä onkin toisaalta loogista, toisaalta hullua.

    Loogista siksi, että mitäpä sitä lukemaan, jos se kerran on fiktiota.

    Hullua siksi, että miksi kukaan tuomitsisi fiktioksi kirjan, jos ei olisi sen vertaa jaksanut perehtyä asiaan, että lukisi sen itse. Siis varsinkaan silloin, kun tuomitsija on pappi ja kirja on Raamattu. Jumalan Henki sanookin hänestä näin:

    Jos kuka vastaa, ennenkuin on kuullut, on se hulluutta ja koituu hänelle häpeäksi. (Sananl 18:13)

    Häpeäksi hän kai sen myöhemmin tajusikin, kun pyörsi puheensa ja väitti sittenkin lukeneensa Raamatun. En oikein jaksanut silloin uskoa häntä, vaan elän edelleen siinä luulossa, että hän ei todella ollut koskaan läpilukenut tuota pyhää kirjaa.

    Paksuihin kirjoihin vetoaminen laiskuuden toivossa

    Tälle papille oli todella kova paikka – suoraan sanottuna mahdotonta – myöntää, että hänen ääriliberaali linjansa eroaa kirkon virallisesta oppilinjasta. Kun yritin kysyä häneltä perusteita sille, miksi iso osa Raamatusta olisi ihmisten sepittämää hölynpölyä, jota ei ole oikeasti tapahtunut, hän ei vastannut. Sen sijaan hän pari kertaa väisti kysymyksen kysymällä, olenko lukenut luterilaiset Tunnustuskirjat.

    Jouduin myöntämään, etten ollut lukenut Tunnustuskirjoja. Sen verran sentään Lutherista tiesin, että hän uskoi Raamatun olevan Jumalan Sanaa ja meitä sitova auktoriteetti, toisin kuin tuo pappi, mutta en voinut kuin rehellisesti myöntää, etten ollut Tunnustuskirjoja lukenut ja keskustelu jäi sitten siihen.

    Kaiketi tuo pappi laski sen varaan, etten jaksaisi koskaan niin paksua kirjaa lukea ja keskustelu ei tulisi koskaan etenemään. Täytyy myöntää, että jonkin aikaa hänen tekniikkansa toimikin, mutta sitten hain Tunnustuskirjat kirjastosta ja luin niistä osan.

    Joo ei. Ei sanottu Tunnustuskirjoissa, että Raamattu on ihmisten sepittämää toiveajattelua ja fiktiota, joka ei velvoita ihmistä mihinkään ja josta voi mielivaltaisesti poimia sen, mistä tykkää ja hylätä loput. Joo ei sanottu ei – ja tämä pappi sen ilmeisesti alun perinkin ihan hyvin ymmärsi, koska kun hän myöhemmin kuuli, että olin osan Tunnustuskirjoista lukenut, hän ei enää ikinä vedonnut niihin, saati sitten kertonut, missä kohtaa siellä olisi pitänyt olla jotain, joka tukee hänen näkemyksiään. Tunnustuskirja-argumenttiin ei enää koskaan palattu.

    Sen sijaan pappi siirtyi vetoamaan seuraavaan paksuun kirjaan. Nyt pitikin sitten lukea Kari Kuulan Paavali-kirja, jotta voisi ymmärtää asioita, joten hain senkin sitten kirjastosta. Ihan oikein tuo pappi oli minut laiskaksi arvioinut, sillä sitäkään en jaksanut kokonaan lukea, mutta kun pari ensimmäistä peukalopaikkaa paljastivat kohdan, jossa Kuula kirjoitti uskovansa, ettei Paavali olisi opettanut Jeesuksen olevan Jumala ja kohdan, jossa hän kirjoitti, ettei usko Jeesuksen asettaneen ehtoollista tai tienneen kuolemastaan etukäteen, oli viimeistään selvää että tässä on kysymys jostain ihan eri uskonnosta kuin siitä, mihin minä ja Luther uskomme.

    Pappi oli varmaan olettanut, etten jaksa tuota kirjaa hakea käsiini ja toivoi keskustelun tyrehtyvän siihen. Olettaisin hänen pettyneen, kun kuitenkin perehdyin asiaan. Perustelen tätä lisää myöhemmin.

    Perinteinen kristinusko ”hörhöä” ja ”harhaa”

    Tapasin tämän papin useita kertoja hänen kotonaan, mutta viimeisin keskustelumme käytiin erään huoltoaseman kahviossa. Hän ei ilmesesti enää halunnut päästää minua kotiinsa, vaan tapasi enemmin jossain neutraalimmassa tilassa. Ensin hän meinasi tosin perua tapaamisen kokonaan, kun kuuli, että uskon Mooseksen lain olevan Jumalan antama. ”Opetetaanko Lähetyshiippakunnassa tuollaista harhaa”, hän (silloiseen seurakuntaamme viitaten) kysyi viestillä tämän kuultuaan ja lisäsi heti perään, että nämä ovat ”sen verran hörhöjä ajatuksia”, ettei minun kanssani kannattaisi edes keskustella.

    On siis ihan pyhäkoulutason perustotuus, että Jumala antoi lakinsa Mooseksen kautta, eikä se ole ihmisyhteisön kollektiivisesta hatustaan heittämä epäpyhä vale. Tuolle papille tämä oli kuitenkin niin radikaali ajatus, ettei hän olisi halunnut enää edes tavata minua, mutta pienellä jankutuksella hän kuitenkin päätyi minun kanssani vielä kerran saman kahvipöydän ääreen.

    Kylväjävertaus puoliksi fiktiota?

    Nesteen kahviossa sitten jonkun aikaa juttelimme yhdestä jos toisestakin aiheesta. Yksi näistä oli Luukkaan evankeliumin kylväjävertaus, jonka tuo pappi uskoi olevan niin ristiriitainen, että sen on pakko olla osittain myöhempää, valheellisesti Jeesuksen nimiin laitettua, kristittyjen päästään keksimää tekstiä – ja silloin Raamatun auktoritetti olisi vähintäänkin kyseenalainen.

    Pappi väitti kivenkovaan voivansa todistaa tämän minulle. Jälkeenpäin hän lähettikin valokuvat kuudesta kirjan sivusta, joilla hänen mukaansa todistetaan perinteinen Raamattukäsitys virheelliseksi osoittamalla, että osa tuosta kylväjävertauksesta on myöhempää lisäystä.

    Kysyin, mistä kirjasta nuo sivut ovat, jotta voisin lukea koko teoksen. Pappi kieltäytyi ehdottomasti kertomasta, vaikka kysyin moneen kertaan. Jostain syystä hänelle oli todella tärkeää, etten lukisi koko kirjaa tai saisi tietää, kuka sen on kirjoittanut. Voi olla, että hän oli oppinut jotain niistä kerroista, kun hän käski minun lukea Tunnustuskirjat tai sen yhden Paavali -kirjan ja ymmärsi vihdoin, että totuus ei oikein ole hänen puolellaan, joten hänen ei kannata kertoa minulle lähdeteoksistaan yhtään sen enempää, kuin on ehdottoman pakollista.

    Minua yritetään vedättää

    Alla kylväjävertaus Luukkaan luvusta kahdeksan. Näetkö siinä ristiriitaa nyt, kun et ole vielä lukenut tuon papin minulle lähettämää materiaalia, jossa asiaa käsitellään?

    4 Kun paljon kansaa kokoontui ja ihmisiä kulki joka kaupungista hänen tykönsä, puhui hän vertauksella:
    5 ”Kylväjä meni kylvämään siementänsä. Ja hänen kylväessään putosi osa tien oheen ja tallautui, ja taivaan linnut söivät sen.
    6 Ja osa putosi kalliolle, ja oraalle noustuaan se kuivettui, kun sillä ei ollut kosteutta.
    7 Ja osa putosi orjantappurain sekaan, ja orjantappurat kasvoivat mukana ja tukahuttivat sen.
    8 Ja osa putosi hyvään maahan, kasvoi ja teki satakertaisen hedelmän.” Tämän sanottuaan hän lausui suurella äänellä: ”Jolla on korvat kuulla, se kuulkoon”.
    9 Niin hänen opetuslapsensa kysyivät häneltä, mitä tämä vertaus merkitsi.
    10 Hän sanoi: ”Teidän on annettu tuntea Jumalan valtakunnan salaisuudet, mutta muille ne esitetään vertauksissa, että he, vaikka näkevät, eivät näkisi, ja vaikka kuulevat, eivät ymmärtäisi.
    11 Vertaus on tämä: siemen on Jumalan sana.
    12 Mitkä tien oheen putosivat, ovat ne, jotka kuulevat, mutta sitten perkele tulee ja ottaa sanan pois heidän sydämestään, etteivät he uskoisi ja pelastuisi.
    13 Ja mitkä kalliolle putosivat, ovat ne, jotka kuullessaan sanan ottavat sen ilolla vastaan, mutta joilla ei ole juurta: ainoastaan ajaksi he uskovat ja kiusauksen hetkellä luopuvat.
    14 Mikä taas orjantappuroihin putosi, ne ovat ne, jotka kuulevat, mutta vaeltaessaan tukehtuvat tämän elämän huoliin, rikkauteen ja hekumoihin, eivätkä tuota kypsää hedelmää.
    15 Mutta mikä hyvään maahan putosi, ne ovat ne, jotka sanan kuultuansa säilyttävät sen vilpittömässä ja hyvässä sydämessä ja tuottavat hedelmän kärsivällisyydessä.

    Tässä sitten papin minulle lähettämä materiaali, jossa väitetysti todistetaan kylväjävertauksesta löytyvän jotain, joka todistaa Raamatun virheettömyyttä ja autkoriteettia vastaan. (Sivu 1, sivu 2, sivu 3, sivu 4, sivu 5, sivu 6). Materiaalissa mainittu Tuomaan evankeliumi on muuten gnostilainen teksti, johon kannattaa tutustua myös sen sisältämän viihdearvon takia.

    Mutta löydätkö tuosta materiaalista mitään, jossa onnistuttaisiin edes esittämään mitään vakuuttavaa teoriaa kylväjävertauksen ongelmallisuudesta, saati sitten todistamaan sitä?

    Minä en ainakaan löydä. Outoa. Ei kai tuo pappi taas vedättänyt minua? Ei kai hän taas ohjannut minua vain hämäysmielessä haaskaamaan aikaani jonkin materiaalin parissa, joka ei tue hänen näkemystään millään tavalla?

    Jos muuten tiedät, minkä nimisestä kirjasta nuo yllä olevat sivut ovat, jätä ihmeessä kommentti, niin tutkin koko teoksen. Jonkinlainen postilla se on, mutta muuta en tiedä.

    Loppusanat artikkelin papille itselleen

    Ymmärrän, että sinun on vaikea kohdata sitä tosiasiaa, että uskontosi ei ole totta. Huomaa silti, että sinulle itsellesi ei kuitenkaan ole kukaan koskaan onnistunut perustelemaan tai todistamaan sitä uskomustasi, että Raamattu olisi vain ihmisten keksimiä ”ajatuksia Jumalasta”. Tämä näkemys on syötetty sinulle vain jankuttamalla sitä totuutena ja nyt sinä olet yrittänyt samaa minulle. Jankutusta, jankutusta – mutta ei perusteluja. Vetoamista siihen, että ”tutkijat ovat tutkineet”, mutta ei manintaa siitä, ketkä ja miten.

    Mutta jos Raamattu todella olisi fiktiota, eikö se pitäisi pystyä todistamaan jotenkin? Eikö sinun, arvoisa teologian tohtori, nimenomaan pitäisi kyetä siihen erityisen helposti?

    Tammikuussa 2023 tapasimme siellä huoltoasemalla, kuten yllä kirjoitin. Silloin sanoit, ettet halua sopia erimielisyyksiämme ja jatkaa normaalia kanssakäymistä perheeni kanssa. Haluat pysyä verisen loukkantuneena siitä, että kommentoin julkaisemiasi saarnoja youtubessa. Haluat suhtautua minuun kuin rikolliseen siksi, että julkaisemiisi mielipiteisiin perehdyttyäni kommentoin niitä itsekin julkisesti.

    Mutta tarjoukseeni ”Osoita näkemyksesi todeksi, niin poistan kaiken kritiikin”, et halunnut vastata.

    Mikset? Ehkä siksi, että näkemystäsi ei voikaan perustella, koska se ei ole totta?

    Jos näin on, eikö kannattaisi vaihtaa näkemystä ja palata liberaaliteologiasta takaisin kristinuskon piiriin?

    Sen verran olet sinäkin Raamattua lukenut, että muistat Saatanan kyseenalaistaneen Jumalan ilmoituksen paratiisissa: ”Onko Jumala todella sanonut…?”. Hän näytteli olevansa Jumalaan uskovien ihmisten puolella, mutta kiisti Jumalan auktoriteetin tyyliin: ”Jumala on kyllä olemassa, aivan, aivan, kyllä kyllä, mutta onko hän muka sanonut tuollaista tai tuollaista?”

    Tuo oli täysin identtistä sen kanssa, mitä liberaaliteologit – mukaanlukien sinä – tekevät. Heidän oppinsa ei ole ”ylilyönti” tai ”pieni erimielisyys”, vaan suora kopio Saatanan alkuperäisestä sanomasta.

    Jumala on ilmoittanut meille tahtonsa ja hän tulee sen myös toteuttamaan riippumatta siitä, uskotko siihen vai et. Raamattu on alusta loppuun jokaista maailman ihmistä sitova Jumalan ilmoitus. Sitä tutkien ja noudattaen meidän on elettävä ja sen mukaan meidät tullaan lopussa tuomitsemaan.

    Aadamilla ja Eevalla oli liberaaliteologinen vaihe elämässään ja sen vuoksi heidät karkotettiin paratiisista. He kuitenkin luopuivat Saatanan valheesta ja saivat armon. He uskoivat heille julistetun evankeliumin ja jatkoivat eteenpäin uskossa Kristukseen. Tee sinäkin samoin. Vanhan Testamentin Jumala syntyi ihmiseksi, eli oman lakinsa täyttäen, kuoli ristillä, heräsi kuolleista ja nousi taivaaseen hallitsemaan kuninkaana. Usko häneen ja tee parannus elämäntyöstäsi Saatanan juoksupoikana.

    Sillä kun olitte synnin palvelijoita, niin te olitte vapaat vanhurskaudesta.
    Minkä hedelmän te siitä silloin saitte? Sen, jota te nyt häpeätte. Sillä sen loppu on kuolema.
    Mutta nyt, kun olette synnistä vapautetut ja Jumalan palvelijoiksi tulleet, on teidän hedelmänne pyhitys, ja sen loppu on iankaikkinen elämä.
    Sillä synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.

    ,

  • Jumalasta ei ole koskaan saanut tehdä kuvaa

    Jumala on hyvin selväsanaisesti läpi Raamatun ilmoittanut, ettei hänestä saa tehdä kuvia. Juuri tänäänkin tälläinen kielto tuli vastaan, kun kuuntelimme lasten kanssa Viidettä Mooseksen kirjaa:

    ’Kirottu olkoon se, joka tekee jumalankuvan, veistetyn tai valetun, taitajan käden tekemän, kauhistukseksi Herralle, ja joka salaa sen pystyttää’. Ja kaikki kansa vastatkoon ja sanokoon: ’Amen’.

    Paljon selvemmin ei asiaa voisi mielestäni ilmaista. Ei, ei ja vielä kerran ei.

    Tämän käskyn ymmärtäneenä olin viime syksynä yhteydessä omaan seurakuntaani sähköpostitse. Kävimme silloin tunnustuksellisessa luterilaisessa seurakunnassa. Liitän sähköpostivetoomukseni tähän ja käyn sen jälkeen vielä yhden pointin läpi.

    Vetoomus valetusta jumalankuvasta luopumiseksi

    Hei,

    Halusin kysyä siitä messun yhteydessä olevasta kepin nokassa olevasta valetusta jumalankuvasta, jolle pitää osoittaa kunnioitusta nousemalla seisomaan. Asia vähän häiritsee.

    Eikö se ole kuva siitä samasta Jumalasta, joka sanoo ”Älä tee itsellesi jumalankuvaa äläkä mitään kuvaa, älä niistä, jotka ovat ylhäällä taivaassa, älä niistä, jotka ovat alhaalla maan päällä, äläkä niistä, jotka ovat vesissä maan alla.” (2.moos20:4)

    Eikö se ole kuva siitä Jumalasta, joka teki Israelilaisten kanssa liiton ja käski heidän sanoa aamenen tähän: ”’Kirottu olkoon se, joka tekee jumalankuvan, veistetyn tai valetun, taitajan käden tekemän, kauhistukseksi Herralle, ja joka salaa sen pystyttää’.” (5moos 27)

    2 moos 34:17 Älä tee itsellesi valettuja jumalankuvia.

    Eikö siellä ristisaattueen edessä ole kepin nokassa kuva siitä samasta Jumalasta, jonka kirkkauden ihmiset ovat ”muuttaneet katoavaisen ihmisen ja lintujen ja nelijalkaisten ja matelevaisten kuvan kaltaiseksi” (room 1)

    Metallisten jumalien aika oli ohi jo ensimmäisellä vuosisadalla ja Paavali käski tekemään siitä parannuksen (apt 17)

    Se vaan tuntuu tosi oudolta, miten tämmöisistä asioista voidaan päätyä niin eri tulkintoihin. Ymmärrän, että luterilaisuudesta löytyy jotain selityksiä sille, miksi Jumalaa voisi kuitenkin kuvata, mutta mutta.. Harkitse vielä, että jos kuitenkin poltettaisiin ne jumalankuvat tulessa, jauhettaisiin hienoksi ja sekoitettaisiin ihmisten juomaveteen.

    Kiitos ja anteeksi,
    Niilo Nurmi

    Viestiin ei valitettavasti reagoitu muuttamalla liturgiaa Jumalan tahdon mukaiseksi.

    Vasta-argumenttien käsittelyä

    Sain kuvakieltoon liittyviä kysymyksiä sähköpostilla. Kiitos niistä ja pahoittelut siitä, että vastaukseni viivästyi viikkokausia. Tässä siis jumalankuvien tekemisen hyväksyvän kristityn sähköpostissaan esittämiä pointteja, joista olen eri mieltä:

    Jumalan kuvan tekemisestä: Kymmenessä käskyssä kuvien tekeminen kielletään osana epäjumalien palvontakieltoa (2. Moos. 20:2-6). Olen ymmärtänyt tämän niin, että siinä missä pakanakansoilla hallitsija oli Jumalan elävä kuva, Raamatussa Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen (1. Moos. 1:27). Jumalasta ei siis kuulu tehdä mitään kuvaa palvottavaksi, koska Jumala on jo tehnyt itsestään kuvan, jota meidän tulee rakastaa kuin Jumalaa: ”kaikki, mitä olette tehneet yhdelle näistä minun vähimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle” (Matt. 25:40). Jeesus nostaa rakkauden kaksoiskäskyssä Jumalan ja lähimmäisen rakastamisen yhtä tärkeiksi koko lain kiteyttäviksi käskyiksi, mutta Paavali menee jopa pidemmälle ja sanoo että koko laki täyttyy käskyssä ”Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi” (Room. 13:9, Gal. 5:14). Jumalan rakastaminen toteutuu siis oikeassa lähimmäisen rakastamisessa, sillä päättyyhän tuo käsky sanoihin: ”Mutta polvesta polveen minä osoitan armoni niille tuhansille, jotka rakastavat minua ja noudattavat minun käskyjäni.” (2. Moos. 20:6)

    Hyvää tekstiä – loppuosan pointit todellakin pitävät paikkansa. Meidän tulee tehdä asioita jumalankuville – mutta niille eläville, jotka Jumala on itse luonut! Siinä missä pakanat tarjoavat ruokaa mykille puupölkyilleen, me tarjoamme sitä elävän Jumalan eläville kuville, lähimmäisillemme. Missä kysyjä menee siis metsään?

    Virhe tulee heti alussa: ”Kymmenessä käskyssä kuvien tekeminen kielletään osana epäjumalien palvontakieltoa (2. Moos. 20:2-6)”. Tämä lause ei pidä paikkaansa. Viitatussa tekstikatkelmassa on kolme erillistä kieltoa: älä pidä muita jumalia, älä tee jumalankuvaa itsellesi, älä kumarra tai palvele jumalankuvia. Eli ensinnäkin kuvien tekemistä sinänsä ei ole kielletty, vaan nimenomaan jumalankuvien. Lisäksi jumalan kuvien tekeminen on kiellettyä ihan itsessään, abslouttiisesti, riippumatta siitä liittyykö se epäjumalien palvontaan vai ei. Täten tuossa viitattu teksti kieltää kaikki kuvat Jumalasta, mukaanlukien krusifiksit.

    On myös selvää, että kielto koskee nimenomaan palvottavia kuvia, sillä temppeliin käsityöläisten valmistamat kerubit (2. Moos. 25:18-22; 26:1,31; 36:8,35) ovat varmasti sopusoinnussa käskyn kanssa, koska eihän näitä kerubin kuvia palvota: ”Älä tee itsellesi patsasta äläkä muutakaan jumalankuvaa, älä siitä, mikä on ylhäällä taivaalla…” (2. Moos. 20:4) Herra itse käskee Moosesta tekemään käärmeen kuvan (4. Moos. 21:8-9), mutta se muuttui ongelmalliseksi myöhemmin, kun porukka rupesi palvomaan sitä (2. Kun. 18:4).

    Kuten edellä sanoin, kuvakielto koskee nimenomaan kuvia Jumalasta. Kerubeja ei saa palvoa muutenkaan, törmäsit sitten sellaiseena kuvana tai todellisena otuksena. Mutta kerubien kuvien valmistaminen on toki sopusoinnussa jumalankuvakiellon kanssa, koska nämä kuvat eivät kuvaa jumalaa (se olisi kiellettyä) eikä niitä palvota (se olisi erikseen kiellettyä). Mitään kuvakieltoa ei siis ole olemassa, vaikka jumalankuvakieltoa joskus tuttavallisemmin tuollaisella nimellä kutsutaan. Saat tehdä kuvia palmuista, omenista ja kerubeista niin paljon, kuin sielu sietää, eikä se, ettei niitä kuulukaan palvoa, muuta jumalankuvakieltoa miksikään.

    Inkarnaatiossa Jumala tuli itse ihmiseksi, jolloin Jeesus onkin täydellinen Jumalan kuva (Joh. 14:9, 2. Kor. 4:4, Kol. 1:15). Ennen Jeesusta emme ole voineet edes kuvitella kuvaa Jumalasta. Jos kuitenkin nyt ajattelet Herraamme ristiinnaulittuna (etkä kärsi afantasiasta), muodostat mielessäsi kuvan ristiinnaulitusta ihmisestä, jonka ymmärrät Jeesukseksi. Ei kai sinulla nyt ole epäjumalan kuvaa mielessäsi? Ei varmasti.

    Vain ihmisiä koskeva kielto tehdä kuvaa Jumalasta on hirveän pitkä termi, siksi käytämme usein vain lyhennettä kuvakielto. Mutta tämä kielto tosiaan koskee vain ihmisiä – toisin sanoen Jumala saa kyllä tehdä itse niin paljon jumalankuvia, kuin haluaa ja juuri sellaisia, kuin haluaa. Saahan hän myös tehdä muita asioita, jotka ovat ihmisiltä kiellettyjä, kuten ottaa vastaan palvontaa, tappaa kenet haluaa jne. Jumalalla on siis oikeus tehdä Jumalasta kuva – täten Jumala ei tehnyt syntiä inkarnaatiossa.

    Entäs sitten ristiinnaulitn Kristuksen kuvan ajatteleminen mielessä? Minun on pakko myöntää, etten osaa samaistua tähän, enkä käytä aikaani tuollaisten kuvien pohdiskeluun, vaikkakin muita syntejä mielessäni toisinaan haudon ja olen näin itsessäni Jumalan vihan oikeutettu kohde. Mutta jos kuitenkin joskus päädyn näin tekemään, eikö ole itsestäänselvää, että se kuva, minkä mielikuvitukseni Jumalasta muodostaa, on, ylläri pylläri, mielikuvitukseni tuotetta? Ja jos valmistan mielikuvituksellani (tai millä tahansa muulla tavoin) kuvan Jumalasta olen valmistanut jumalankuvan ja mikä pahinta, tämä jumalankuva ei ole edes puuta tai metallia, vaan ihan vain puhtaasti mielkuvitukseni tuotetta – siis mielikuvitusjumala! Voiko sen turhempaa entiteettiä olla olemassakaan, kuin mielikuvitusjumala?

    Äskeinen on muuten hieman paradoksaalista, sillä mielikuvitusjumala on jo määritelmällisesti jotain sellaista, jota ei ole olemassa.

    Jos lukija vielä tässä vaiheessa on sitä mieltä, että hänen mielikuvituksensa on sovelias työkalu valmistamaan Luojastaan kuvan, niin hän voisi yrittää muodostaa kuvan myös vaikkapa isoisoisoisästäni. Eikö se ole aika hankalaa, kun hänestä ei ole olemassa yhtäkään valokuvaa, enkä osaa myöskään kertoa, miltä hän edes suurinpiirtein näytti? Eikö mielikuvituksen tuottama kuva hänestä ole silloin vähintään 99 prosentin varmuudella väärä?

    Miksi sama mielikuvitus sitten onnistuisi loihtimaan tyhjästä esiin kuvan Jeesuksesta?

    Ja jos ihminen ymmärtää, että hänen luomansa mielikuva ei vastaa todellisuutta, niin miten tämä eroaa siitä, että hänen mielikuvassaan ristillä roikkuisi vaikka Paavo Nurmi, Angela Merkel tai kumisaapas? Nekin ovat käytännössä yhtä varmasti eri näköisiä, kuin Jeesus.

    Tai ajatellaan Jeesuksen käärinliinoja ja hikiliinaa (Luuk. 24:12, Joh. 20:5-7). Nämä ovat varmasti olleet alkukristityille merkittäviä todisteita ylösnousemuksesta (onhan niistä sentään erikseen jaksettu mainitakin, varsinkin nuo Johanneksen kolme jaetta). Mutta jos käärinliinaan olisi tallentunut kuva ylösnousemuksesta, olisiko oikea ratkaisu ollut tuhota tämä käärinliina?

    Mainituissa raamatunkohdissa kyllä puhutaan kyseisistä esineistä, mutta se, että niihin olisi muka tarttunut kuva Jeesuksesta ei ole vakavastiotettava väite. Näissä raamatunpaikoissa ei sanota, että käärinliinoihin olisi tallentunut yhtään minkäänlaista kuvaa yhtään kenestäkään.

    Jos – ihan vaan teoriassa – Raamattu olisi erilainen ja sanoisi käärinliinoissa olleen Jeesuksen kasvokuva, mitä me sillä tiedolla teksimme? Jossain sitten pyörisi nyt, 2000 vuotta myöhemmin, vähän samankaltainen liina. Miksi se olisi aito? Miksi se pitäisi ottaa vakavasti? Voisimmeko olla varmoja? Maailma on täynnä kaikenmaailman apostolisia leipäveitsiä – uskoo ken tahtoo.

    Kysyjän varsinaiseen kysymykseen: kyllä, mielestäni käärinliina olisi pitänyt tuhota, jos siihen olisi tallentunut kuva Jumalasta.

    Minusta Sanan lihaksi tulemisen todellisuus asettaa kuvakiellon aivan uuteen valoon, sillä kielto on alusta alkaen osoittanut lopulliseen Jumalan kuvaan, Kristukseen, jota ei olisi voinut kuvata ennen kuin inkarnaation aika oli tullut!

    Jos Jeesus olisi tarkoittanut, että inkarnaation jälkeen hänestä saa tehdä kuvia, eikö hän olisi kertonut tätä meille?

    Osa ruuista oli ennen epäpuhtaita ja osa puhtaita. Uusi Testamentti välittää meille useassa paikkaa selvän ilmoituksen tämän muuttamisesta. Emme ole arvailujen varassa. Jeesus muutti asian ja kertoi siitä meille!

    Jeesus muutti myös ympärileikkausen liiton merkkiparina kasteeksi. Ennen oli lihan ympärileikkaus ja ympärileikkaus Hengessä, nyt on henkikaste (eli uskoontulo, ei mikään hihhulijuttu, 1kor12) ja vesikaste. Jeesus muutti asian kertoi sen meille Raamatussa.

    Myös joitain rangaistuskäytäntöjä Jeesus muutti ja kertoi siitä meille apostolinsa välityksellä (1kor5-6).

    Monta muutakin asiaa Jeesus varmaan muutti, mutta nämä nyt vain tulivat äkkiseltään mieleen. Itse asiassa hän muutti jopa veden viiniksi – siitäkin meille on kerrottu.

    Jos hän olisi muuttanut kuvakiellon, hän ei olisi tehnyt sitä salaa, vaan olisi kertonut siitä meille. Nyt meille ei ole siitä kuitenkaan kerrottu, joten tälläistä muutosta ei ole tehty ja kuvakielto on edelleen voimassa.

    Onko Jumala todella sanonut…

    ,

  • Glossolalistin ahdistus

    Glossolalistin ahdistuneisuuden tai muiden henkisten ongelmien sekä kielilläpuhumisen
    mahdollisesta yhteydestä on kirjoitettu paljon. Varhaisimmat tutkijat pitivät glossolaliaa
    patologisena ilmiönä ja olettivat glossolalistien olevan sisäisten konfliktien vaivaamia
    ihmisiä (ks. esim. Holm 1976: 23 – 25; Malony-Lovekin 1985: 62). Samarin (1972:
    36) toteaa, että emotionaalinen helpotus on yleisimmin glossolaliaan liitetty funktio,
    mutta taustalla on ehkä puhujien oma retorinen tapa kuvailla ilmiötä. Williamsin mukaan voi hyvin olla mahdollista, että glossolalia usein tarjoaa helpotusmekanismin sisäisille jännitteille ja konflikteille, mutta näiden jännitteiden ei tarvitse olla muunlaisia
    kuin useimmilla muillakaan ihmisillä, eikä ole todistettu, että sisäisten konfliktien ja
    glossolalian välillä olisi mitään korrelaatiota (Williams 1981: 157 – 158).


    Tutkimuksissa on kuitenkin tyydytty kerta toisensa jälkeen tarkastelemaan vain sitä,
    ovatko glossolalistit muita ihmisiä ahdistuneempia. Ei ole juurikaan paneuduttu siihen,
    missä määrin itse glossolaliaanliittyvät seikat aiheuttavat ahdistusta. Useattutkijat ovat
    erottaneet uskovan glossolalistiksi tulossa selkeän odotusvaiheen. Myös tähän vaiheeseen mahdollisesti liittyvistä paineista ja ahdistuksesta on kirjoitettu. Sen sijaan ei ole
    esitetty, että ne sisäiset vaikeudet, joita glossolalia helpottaa, voivat olla nimenomaan
    glossolaliailmiöstä johtuvia. Tämä on tärkeää, kun tarkastellaan glossolalian persoonaa
    eheyttävää funktiota. Kielilläpuhumisen tuoma helpotus voi olla helpotusta ahdistukseen, jonka kielilläpuhumisen kaipaaminen (tai joissakin tapauksissa pelkääminen) on
    aiheuttanut.


    Jos kielilläpuhuminen tulkitaan merkiksi, myöskielilläpuhumattomuus saa merkkiluonteen. Ei ainoastaan toiminta, vaan myös toimimattomuus voi tulla tulkituksi merkkinä
    jostakin. Veivon ja Huttusen (1999: 60) sanoin, ”kuinka ikinä toimimmekin, ovat tekomme aina mahdollisia merkkejä, jotka voivattulla tulkituiksi”. Informanttieni kertomuksissa ahdistus näyttää liittyvän nimenomaan kielilläpuhumisen odottamiseen. He
    kuvaavat pettymystä, epätoivoa ja huonommuudentunnetta, kun eivät saa kaipaamaansa
    kykyä tai kun odotus tuntuu kohtuuttoman pitkältä. Sen sijaan kukaan ei kerro kaivanneensa kykyä vaikeuksien tai ahdistuksen vuoksi.


    (47) —— mie ajattelin että tännään on taas yks tämmönen tylsä rukousilta että,
    emmie kuitenkaa saa mitääkielilläpuhumisen lahjaa enkä täyty Pyhällä
    Hengellä ja näin, sitte kuitenki, mie aloin itkee siinä ja sitte nii tota
    (haastattelija: miks sä aloit itkee, osaatko sanoa) en mää muista yhtää mää
    vähän luulen et sen takia kun jotaki ajattelin et on niin huono ja plää
    plää plää taisilleen niinkö     — — (Opas6)


    (48) — — määniinkö vähän aattelin jo että, mä en ees mee sinne koska tota
    musta tuntu niinkö sillai että emmää kuitenkaan täyty Pyhällä Hengellä
    et mä olin käyny niin monta kertaa esillä sen takia     — — (Opas 5)


    (49) Kyllä mä muistan ainakin sen että, että-etsiihen liitty niinku semmonen,
    jonkunlainen kipu niinku siihen odotukseenettä voi kun jo, voi kun jo —
    — jos sairastaa niin odottas sitä et voi kun jo sais avun tai paranis niin
    samallailla niinku tuohonliitty semmone että, et se täyt- se täyttymys niinku tulis jo, että kyllä siinä varmaan oli monta kertaa myös semmonen
    pettymys kun oli odottanu että voi kun tänään jo sais sen ja eikä ollu saanu, et kyllä siihen semmostaki liitty.         (Opas 2)


    Tätä voi verrata herätyskristillisyyteen kuuluvaan ”ahdistusvaiheen” ja uskoontulon
    läheiseen yhteyteen. Herätyskristillisyyden diskurssissa puhutaan synnintunnosta tai
    etsikkoajasta, joka usein edeltää kääntymystä ja johon voi liittyä voimakastakin ahdistusta. Jos siis kysytään, ovatko uskoontulijat keskimääräistä ahdistuneempia, vastaus
    voi hyvinkin olla myönteinen, ’mutta ahdistus on nimenomaan kääntymysprosessiin liittyvää. Samalla tavalla on mahdollista ajatella, että glossolalistit eivät ole tavallista ahdistuneempia ihmisiä, jotka ahdistuneisuudessaan ajautuvat puhumaan kielillä, vaan
    ihmisiä, jotka ovat alkaneet tavoitella — enemmän tai vähemmän määrätietoisesti —
    kiehtovalta tuntuvaa kielilläpuhumisen kykyä ja joiden tavoitteluun onliittynyt ahdistusta.

    Ylläoleva on sitaattia Terhi Törmälehdon opinnäytetyöstä Pyhää puhetta ja salattuja sanoja. Suomenkielisten uskovien glossolalia. Lihavoinnit ovat omiani. Minusta nuo huomiot ovat nerokkaita. Moni liittää hurmoskielien käyttöön erilaisia positiivisia asioita, mutta mitä jos nämä positiiviset puolet ovatkin todellisuudessa vain sitä, että karismaattisuuden synnyttämät negatiiviset ilmiöt poistuvat?

    Siis lyhyesti: helluntailaisuus luo tyhjästä paineen alkaa puhua siansaksaa. Ihmistä ahdistaa, kun hän ei tähän pysty ja ahdistus helpottuu sitten, kun hän oppii puhumaan siansaksaa. Tämä johtaa siihen, että hän kertoo kaikille tutuilleen, miten helpottava kokemus hurmoskielillä puhuminen oli. Hän ei siis koe mitään oikeaa helpotusta, vaan palaa siihen normaalitilaan, joka hänellä oli ennen, kuin kuuli hurmoskielistä ja ahdistui omasta kyvyttömyydestään puhua niitä. Nyt tuttuja alkaa ahdistaa, etteivät he puhu hurmoskielillä. Kun he lopulta ”saavat kielet” itsekin, he kertovat myös asiasta eteenpäin ja ikuinen noidankehä on valmis.

    Sitaatissa maninitut lähdeviitteet ovat:

    Holm, Nils G. 1976: Tungotal och andedop.Enreligionspsykologisk undersökning av glossolali
    hos finlandssvenska pingstvänner. Acta Universitatis Upsaliensis Psychologia
    Religionum 5. Uppsala universitet, Uppsala.

    Malony, H. Newton — Lovekin, A. Adams 1985: Glossolalia. Behavioral Science
    Perspectives on Speaking in Tongues. Oxford University Press, Oxford.

    Samarin, William 1972: Tongues of Men and Angels. The Religious Language of
    Pentecostalism. The Macmillan Company, New York.

    Williams, Cyril G. 1981: Tonguesofthe Spirit. A Study of Pentecostal Glossolalia and
    Related Phenomena. University of Wales Press, Aberystwyth.

    Veivo, Harri —Huttunen, Tomi 1999: Semiotiikka. Merkeistä mieleen ja kulttuuriin.
    Edita, Helsinki.

    , ,