Home

  • Lähetystyöntekijä öljysi bolivialaista infraa yliluonnollisen vaikutuksen toivossa

    Tapani Sopanen on kirjoittanut Juhani Huotarin elämäkerran, Juhani Huotari – Vainotun kristityn asiamies. Kirjassa on toinen toistaan hurjempia tarinoita, joista olen tehnyt monta videotakin. Vielä yhden poiminnan haluan siitä kuitenkin tehdä. Kirjassa kerrotaan hänen matkoiltaan vuosituhannen alussa seuraavaa:

    Sucressa eri seurakuntien pastorit kokoontuivat rukoilemaan kaupunkiin tulleen parlamentin ja vaikean poliittisen tilanteen puolesta. Juhani, erään seurakunnan johtava vanhimmistoveli ja vakuutusyhtiön johtaja Vladimir Carvajal sekä Alberto Sanchez, entinen Argentiinan armeijan upseeri, joka oli tullut Boliviaan lähetystyöhön, menivät lentoasemalle ja voitelivat öljyllä terminaalin sisääntulo-ovien pihtipielet ja kynnykset. Samalla he rukoilivat, että jokainen poliitikko, joka tulisi ovista kaupunkiin, voisi tuntea rauhaa ja että Jumala voisi puhua hänelle.

    Halusin nostaa tämmöisen pienen tapauksen esiin muutamasta syystä, enkä vähintään siksi, että tämä on jo viihteellistä luettavaa. Siis sellaista, mitä paatuneinkin ateisti voisi lukea ja kokea vahingoniloa siitä miten tyhmiä me uskovaiset olemme. Samaan tapaan näitä voi valitettavasti iso osa kristityistäkin lukea. ”Siis menitte Boliviaan ja teitte mitä!?”. Ja arvaa vaan, onko hankalaa aloittaa keskustelua uskonnosta ei-kristityn kanssa, kun ensimmäiset kuusi vuotta menee sen selittämiseen, etteivät kaikki kristityt usko öljyssä olevan taikavoimia, rukouksen parantavan sairauksia tai mitä ikinä.

    Lisäksi on hyvin vaarallista mennä voitelemaan öljyllä ovien kynnyksiä tai kuten kohta näemme, sillan lautoja. Tämä on niin itsestäänselvää, että tuntuu tyhmältä edes mainita sitä erikseen, mutta öljy tekee asioista liukkaita. Liukkaisiin asioihin voi liukastua. Liukastuessa voi satuttaa itsensä pahastikin. Se on haitallista – niin ei saa tehdä.

    Sitten vielä heidän rukouksensa, että ”jokainen poliitikko, joka tulisi ovista kaupunkiin, voisi tuntea rauhaa ja että Jumala voisi puhua hänelle”. Et löydä tälläisiä tavoitteita Raamatusta. Minä en löydä sieltä myöskään tuota metodia – siis siltojen ja ovien öljyllä läästimistä. Eli kun käytetään ei-kristillistä metodia ja tavoitellaan ei-kristillistä lopputulosta, onko kyse silloin kristillisestä lähetystyöstä? Jätän tämän jokaisen itse ratkaistavaksi ja kerron lyhyesti mitä oikea kristillinen lähetystyö on.

    Kristillinen lähetystyöntekijä menee vieraaseen maahan ja kertoo ihmisille, että on olemassa vain yksi Jumala, joka on luonut maailman ja antanut ihmisille lakinsa. Laki tuomitsee jokaisen kadotukseen hänen tekojensa perusteella. Jumala on myös lähettänyt maailmaan Poikansa, joka syntyi ihmiseksi, kärsi ja kuoli meidän puolestamme, nousi kolmantena päivänä kuolleista ja astui taivaaseen hallitsemaan pakanoita.

    Tuon lähetystyöntekijä kertoo mahdollisimman monille. Tulosvastuun hän jättää Jumalalle, eli hän ei pakota ketään kääntymään, vaan antaa Jumalan synnyttää uskon kenessä haluaa ja muut saavat häippästä paikalta. Niille, jotka jäivät, perustetaan seurakuntia, jossa voidaan opettaa sitten tarkemmin mm. siitä, miten Jumala tahtoo meidän elävän. Perinteisesti se opetus on aloitettu tälläisellä lyhyellä tiivistelmällä:

    Sinulla ei saa olla muita Jumalia kuin Raamatussa itsensä ilmoittanut Jumala

    Sinä et saa tehdä jumalankuvia

    Sinä et saa käyttää Jumalan nimeä väärin

    Sinun pitää pyhittää lepopäivä

    Sinun pitää kunnioittaa isääsi ja äitiäsi

    Sinä et saa tappaa

    Sinä et saa tehdä aviorikosta

    Sinä et saa varastaa

    Sinä et saa valehdella kenestäkään

    Sinä et saa tavoitella toiselle kuuluvia asioita

    Sellaista on kristillinen lähetystyö, ei öljyllä läästimistä ja kaikenmaailman hellarimagiaa. Eikä sen tarkoitus ole saada ihmisiä tuntemaan rauhaa, vaan noudattamaan Jumalan lakia ja ylistämään Hänen armoaan. Tavoite on saada ihmiset tuntemaan Kristus eli Kuningas ja elämään niin kuin hänen valtakunnassaan kuuluu! Tämä oli apostolienkin tavoite, mutta Huotarille se ei ilmeisesti kelpaa. No, kun toista ohjaa Raamatun Sana ja toista pään sisällä kuuluva ”jumalan puhe”, niin ei ehkä pitäisi yllättyä siitä, että lopputuloskin on eri. Huotarin kirja jatkaa:

    Sitten miehet menivat kauempana olevalle Sucreen johtavalle sillalle ja voitelivat öljyllä sen lautoja. He rukoilivat, että Jumalan Pyhä Henki koskettaisi jokaista parlamentin jäsentä, joka ylittäisi sillan ja lähestyisi Sucren kaupunkia.

    Tämän jälkeen miehet menivät kaupungin keskuspuistoon ja järjestivät siellä rukoushetken. Sitten he kävelivät Vapauden talon eteen ja voitelivat öljyllä sen ovien pihtipielet. Parlamentti kokoontui siellä väliaikaisesti. Juuri tässä talossa Bolivia aikoinaan julistettiin itsenäiseksi.

    Kyse ei ollut siis mistään yksittäisestä päähänpistosta, vaan öljyä kului enemmänkin. Ja taas: onko kristillinen tavoite saada Pyhä Henki koskettamaan jokaista sillan ylittänyttä poliitikkoa? Jos on, näytä minulle raamatusta mihin se perustuu. Mikä on tuo mystinen Pyhän Hengen kosketus ja ennen kaikkea mitä siitä on kirjoitettu? Kommenttiosio on auki, kerro minulle tästä ilmiöstä raamattua siteeraten!

    Mutta ennen sitä jatkamme kirjasta. Öljylläläästimisen ja rukoilun tuloksena kerrotaan kuinka ensin parlamentin puhemies kehui, miten sielunvihollisen valta on Jumalan avulla voitettu ja vähän myöhemmin presidentti Eduardo Rodriquez Veltze piti tälläisen puheen:

    Meillä on ollut taistelu sielunvihollisen henkivaltoja vastaan, ja ne voimat ovat halunneet tuhota tämän maan. Mutta Jumala on lähettänyt enkelinsä suojelemaan meitä. Mitään pahaa ei Boliviassa näin ollen tapahdu.

    Ei kiinnitetä huomiota siihen, että tuo voisi olla mikä tahansa yleisuskonnollinen palopuhe, vaan oletetaan että Huotarin voitelumenot saivat sen yliluonnollisella tavalla aikaan. Sovitaan että se on totta ja ”mitään pahaa ei Boliviassa näin ollen tapahdu”. Nämä jutut olivat sivulla 163. Käännetäänpä sivua tutkiaksemme, minkälainen yliluonnollinen rauhan aika tästä kaikesta sittten seurasi. Hmm.. oho, tällä sivullahan lukee, että presidentti sai ihan luonnollisia reittejä tietoonsa, että Huotarin ryhmä öljysi paikkoja ja rukoili maan poliittisen tilanteen puolesta. Presidentti oli tämän jälkeen kysynyt neuvoa läheiseltään, joka oli hellari. Tämä taas rauhoitteli pressaa ja lupaili Jumalan suojelusta, kuten hellarit aina tekevät. AINA. Ja kaikille. Eli ihan täysin maallisen tapahtumaketjun seurakuksena presidentti päätyi pitämään puheensa… Tämähän on tosi vaivaannuttavaa. Eikö sillä öljyhommalla ollutkaan mitään oikeaa vaikutusta? Käännetään äkkiä sivulle 165!

    Mitään pahaa ei siis pitänyt Boliviassa tapahtua. Enkelien piti olla suojelemassa tätä kansakuntaan. Tällä sivulla kuitenkin kerrotaan ensin väkivaltaisista mielenosoituksista, joiden takia melkein jouduttiin perumaan seuraavan presidentin vaalit. No, kai se vielä rauhan piikkiin menee. Sitten kerrotaan, miten uusi presidentti ei hyväksynyt evankelisia eikä katolisia lähetystyöntekijöitä, eikä muitakaan ulkomaisia avustustyöntekijöitä. Heistä esitettiin perättömiä syytteitä.

    Eikä siinä kaikki. Huotarin puhelinta oli alettu kuunnella ja hänen sähköpostejaan lukea. Niin muidenkin lähettien. Kylläpäs kuulostaa negatiivselta jutulta, vaikka mitään pahaa ei pitänyt tapahtua. Käänetäänpä sivulle 166. Ehkä enkeleillä vain kesti parin sivun verran reagoida öljymagiaan?

    Tällä sivulla kerrotaan miten Bolivian perustuslakia alettiin uudistaa niin, että sieltä poistettaisiin krisitilliset arvot ja ne korvattaisiin alkuperäisuskontojen jutuilla. Huotarien viisumia ei suostuttu enää uusimaan. Katolilainen arkkipiispa kertoi Huotarille, että heidän kaikille läheteilleen oli käynyt samoin.

    Äkkiä sivulle 167! Nyt tarvitaan niitä enkeleitä jo pikku hiljaa! Huotarit päättivät matkustaa Chileen, mutta matkanvarrella oli kaivostyöläisten mielenosoituksia, joissa ihmisiä ammuttiin väärien mielipiteiden takia. No mitäs pienistä… Sitten Huotarit ryöstettiin! Ja ryöstettiinpä vielä aseellisesti. Ja niin että lapsetkin olivat mukana. Parin sivun verran tällä mässäillään ja kerrotaan miten rosvot yrittivät saada heidän autonsa käyntiin viedäkseen sen, mutta eivät onnistuneet siinä. Sitten yhtäkkiä jostain ajoi paikalle auto ja ryöstäjät ilmeisesti silminnäkijöiden pelosta vetäytyivät sen verran, että Huotarit pääsivät takaisin autoonsa. He saivat sen käyntiin ja pakenivat. Aika karu kokemus tämäkin, vaikka mitään pahaa ei pitänyt tapahtua. Olivatko enkelitkin liukastuneet Huotarin öljyämiin kynnyksiin?

    Ei sentään. Kyllä enkelit olivat paikalla. Muutama pieni vastoinkäyminen, kuten väkivaltainen mellakka, lähetystyöntekijöiden karkoitus, perustuslakiuudistus ja lapsiperheen aseellinen ryöstö oli tähän väliin kyllä mahtunut, mutta nämä ovatkin vain tämmöisiä pieniä ylilyöntejä. Viisivuotiaan Maria Huotarin yön pimeydessä tekemä silminnäkijähavainto kertoo sivulla 170:

    Auto, joka oli tullut juuri oikeaan aikaan heidän ja roistojen väliin, oli ollut pelastava tekijä. Sen he tajusivat. Mutta ainoastaan Maria oli ehtyinyt nähdä, kuka autoa ajoi. Autoa oli ajanut enkeli.

    , , , , ,

  • Jos ateisti pystyy tekemään joka saarnastasi meemin, se on oma vikasi

    Joku youtube-kanavani seuraajista lähetti minulle jonkin aikaa sitten tälläisen linkin:

    Jos video on liiallisen netinkäytön syövyttämille aivoillesi turhan pitkä, katso vaikka tämä, mutta aika hurjaa menoa kieltämättä tuossa ylläolevassa Sana ja ylistys -seurakunnan klipissä. En tiedä, onko tuon videon koostaja ateisti vai onko hänellä uskonnollinen agenda, mutta vaikuttaa siltä että tuo materiaali ainakin käy viihteestä ihan kaikille maailmankatsomuksesta riippumatta. Vaikka toki iso osa materiaalista on irti asiayhteydestään, niin on se aika villiä touhua silti. Ei ainakaan vakavastiotettavaa.

    Eikä mistään normaalista seurakunnasta saisi tehtyä tuollaista koostetta edes irrottamalla sanomisia kontekstistaan. Normaalissa seurakunnissa puhutaan normaalisti ja esitetään asia asiallisesti ja se ei mahdollista tuollaista naureskelukoosteen tekoa. Ja lähtökohtaisesti kukaan ei ole lattialla tilaisuuksien aikana!

    Nettiaika tulee tuomaan meidän uskonnolliseen kenttäämme paljon suuremman muutoksen, kuin kukaan meistä osaa vielä odottaakaan. Ja tämä ei ollut sitten profetia, vaan ihan vaan järjellä päättelyä. Sillä kun karismaattisista seurakunnista tehdään nettiin vitsejä ja samaan aikaan ei-karismaattiset seurakunnat lataavat nettiin normaalia ja vakavastiotettavaa materiaalia, joka kasvattaa ihmisiä kristittyinä ja innostaa osallistumaan seurakuntaan, voitte vain arvata, kumpi tässä lopulta voittaa.

    Vai mitä mieltä olet, pystyisikö vaikka tästä tekemään pilkallista musiikkia tai ihan vaan koosteen, jossa puhuja esitetään huonossa valossa?

    , , ,

  • Piispa Jari Jolkkonen antoi hyväksyntänsä sateenkaaritoiminnalle lain vastaisesti

    Katsotaanpa tarkemmin, minkälaisia käänteitä tapaukseen liittyy. Joensuunseurakunnat.fi uutisoi sykysyllä 2021 seuraavasti:

    Joensuun seurakunnan sateenkaaritoiminnalle on määritelty periaatteet ja tavoitteet. Niiden mukaan Joensuun seurakunnan sateenkaaritoiminta perustuu kristilliseen vakaumukseen jokaisesta ihmisestä Jumalan kuvana.

    Sitaatille on nyt kyllä näytetty puukkoa, sillä nimeomaan tuo Jumalan kuvaksi luomisen jae vastustaa suoraan sateenkaariarvoja, katsokaa vaikka itse:

    1. Moos. 1:27

    Ja Jumala loi ihmisen omaksi kuvaksensa, Jumalan kuvaksi hän hänet loi; mieheksi ja naiseksi hän loi heidät.

    Sukupuolia on siis kaksi, mies ja nainen, toisin kuin sateenkaari-ideologiassa, jonka mukaan sukupuolia ei toisaalta oikein ole olemassa, mutta toisaalta sukupuolta voi vaihtaa ajatuksen voimalla koska tahtoo. Ja vaikka sukupuolta voi vaihtaa ajatuksen voimalla koska tahtoo, on kuitenkin todella tärkeää hakea lääketieteellistä apua sukupuolen muuttamiseen, koska se ei oikeasti muutu ajatuksen voimalla. Ja muista, sukupuolen kahtiajako ei missään nimessä ole totta, mutta silti mies halutaan muuttaa kirurgisesti naiseksi ja toisinpäin. En tajua, joten jatketaan itse artikkelia:

    Työ on osa kirkkolaissa mainittua seurakunnan pastoraalista tehtävää, ja se on poliittisesti riippumatonta.

    Ensinnäkin sateenkaaritoiminta on aina poliittisesti sitoutunutta, sillä kyse on poliittisesta ideologiasta. Joka muuta väittää, valehtelee. Mutta valehteleeko saman väittäjä tuossa ylläolevassa sitaatissa myös kirkkolain sisällöstä? Mielestäni kyllä. Kirkkolaki ei määrää seurakunnalle mitään sateenkaaritoiminnan vaatimusta. Sen sijaan se määrää näin:

    Kirkkolaki, 1. luku, 1§

    Tunnustus

    Suomen evankelis-luterilainen kirkko tunnustaa sitä Raamattuun perustuvaa kristillistä uskoa, joka on lausuttu kolmessa vanhan kirkon uskontunnustuksessa sekä luterilaisissa tunnustuskirjoissa. Kirkon tunnustus ilmaistaan lähemmin kirkkojärjestyksessä.

    Kirkkolaki, 4. luku, 1§

    Seurakunnan tehtävät

    Toteuttaakseen kirkon tehtävää seurakunta huolehtii jumalanpalvelusten pitämisestä, kasteen ja ehtoollisen toimittamisesta sekä muista kirkollisista toimituksista, kristillisestä kasvatuksesta ja opetuksesta, sielunhoidosta, diakoniasta ja lähetystyöstä sekä muista kristilliseen sanomaan perustuvista julistus- ja palvelutehtävistä.

    Raamattuun perustuva kristillinen usko on seksuaalietiikaltaan sateenkaariarvojen vastakohta. Luther ei olisi edes päästänyt ehtoolliselle julkisesti synnissä elävää, saati sitten järjestänyt sellaisesta ylpeileville omia tilaisuuksia. Tunnustuskirjoissa, joihin laissa myös viitataan, sanotaan muuten ohimennen että mies ei voi muuttua naiseksi, että repikää siitä. Olisko jossain sivulla 290-jotain siinä suomenkielisessä versiossa, en muista enää. Mutta kuten luitte noista lakiteksteistä, kristillisten arvojen vastainen toiminta kirkossa on ihan oikeisti lain vastaista eli rikollista.

    Tuossa neljännen luvun sitaatissa olevista seurakunnan tehtävistä merkittäviä sateenkaarihommien kannalta ovat nämä:

    • Jumalanpalvelus – sinne ei tule 1.kor5 mukaan päästää ihmisiä, jotka elävät räikeästi synnissä
    • Kaste – ei toimiteta sateenkaariarvojen uhriksi jääneille lapsille, koska heidät on joko abortoitu tai sitten he eivät koskaan saaneet alkuaankaan, koska heidän vanhempansa olivat samaa sukupuolta
    • Ehtoollinen – ei jaeta julkisynnissä eläville
    • Muut toimitukset – ekskommunikaatio haureellisille ja anatheman julistaminen opetukselle, joka antaa luvan synnin tekoon tai jopa sen juhlistamiseen
    • Kristillinen kasvatus – opetus kahdesta sukupuolesta ja yhdestä elinikäisestä heteroavioliitosta ym
    • Opetus – sama kuin edellinen, mutta aikuisille
    • Sielunhoito – tämä on tilanne, jossa synnin kanssa kamppailevan lähimmäisen oikeus on saada kuulla papin suusta, että synti on syntiä ja siitä on luovuttava. Totuus on puhuttava rakkaudessa
    • Lähetystyö – tämä työmuoto pyrkii levittämään koko maailmaan uskonnon, joka on sateenkaariarvojen vastainen
    • Muu julistus- ja palvelutyö – tähän kuuluu apologetiikka, eli sen selittäminen miksi kristityt uskovat siten kuin uskovat. Iso osa tästä on sateenkaariarvoja vastaan hyökkäämistä

    Kannattaa plärätä tuota kirkkolakia tarkemminkin, siellä puhutaan tunnustuksesta enemmän, kuin voisi lukematta olettaa. Mutta palataan takaisin tuohon seurakunnan julkaisemaan uutiseen. Hirveän pitkien ja käytännössä mitään tarkoittamattomien korulauseiden jälkeen piispa Jari Jolkkonen sanoo:

    – Seurakunnan tehtäviin kuuluu myös sateenkaarikristittyjen hengellisen elämän tukeminen. He ovat rakkaita sisaria ja veljiä, joilla on yhtäläinen oikeus elää seurakunnassa, tulla hyväksytyksi ja turvautua armolliseen Jumalaan yhdessä toisten kanssa. Tämä kokonaisvaltainen tukeminen on ollut monessa seurakunnassa arkitodellisuutta jo pitkään, mutta jäänyt vihkimisoikeutta koskevan keskustelun varjoon

    Huomaatteko, miten hän väistää ottamasta oikeastaan kantaa koko asiaan. Onko se homous nyt sitten ok vai ei? Onko niitä sukupuolia nyt sitten kaksi vai sata? Tälläisillä lausunnoilla ei ole mielestäni mitään arvoa. Niillä yritetään vain piilottaa asian rumuus hienojen korulauseiden taakse, kun ei uskalleta suoraan sanoa, että morjesta pöytään, tässä olis nyt tämmönen kirkon arvojen vastainen uus juttu! Vähän suoremmin piispa kuitenkin asiaan vielä ottaa kantaa:

    Piispa Jolkkosen mukaan jotkut perinteisesti ajattelevat kristityt saattavat suhtautua sateenkaarityöhön varauksellisesti. He viittaavat apostoli Paavalin kriittisiin lausumiin samaa sukupuolta olevien suhteista. 

    – Heille vastaan, että olen tietoinen näistä kohdista, ne ovat ja pysyvät osana Uutta Testamenttia. Mutta ne eivät myöskään estä sateenkaaritoimintaa. Vetoan perinteisemmin ajatteleviin, että he suhtautuisivat sateenkaarikristittyihin avoimesti ja kunnioittaisivat heidän oikeuttaan elää omantuntonsa mukaan.

    Olen tietoinen näistä kohdista ja…. Ja mitä? Ja ei mitään! Jolkkonen ei uskalla suoraan sanoa kantaansa. Piispa on johtaja. Johtajalta pitää löyty sen verran rohkeutta, että hän uskaltaa sanoa mielipiteensä. Minulta löytyy kyllä sellaista tiettyä arkista peruskunnioitusta sellaisiakin johtajia kohtaan, jotka tomivat räkeästi minun arvojeni vastaisesti, mutta ei sellaisia kohtaan, jotka ovat tuollaisia epämääräisiä kaikkien mielistelijöitä.

    Sitäkään Jolkkonen ei uskaltautunut sanomaan, miksi raamatun homokielteiset kohdat eivät muka estäisi sateenkaaritoimintaa. No, en minäkään uskaltaisi kyllä piispana myöntää mitään, jos en uskoisi Raamatun olevan erehtymätön auktoriteetti ja Jumalan sana. Ei kannata vaarantaa ilmaisia kahveja ja palttiarallaa kymppitonnin kuukausipalkkaa kertomalla, mitä mieltä omasta uskonnostaan on.

    Äskeisessä sitaatissa piispa myös väittää että ”sateenkaarikristityillä” tulisi olla oikeus elää omantuntonsa mukaan. Minusta tämä on ihan älytön ajatus! Miksi heillä pitäisi olla tuollainen oikeus, jota ei ole kenelläkään muullakaan? Kristityn oikeus – tai pikemminkin velvollisuus – on elää Raamatun mukaisesti, ei synnin turmeleman omantunnon. Jos tykkäätte sukupuolineutraaleista jutuista niin siinäpä teille yksi, sillä se koskaa niin miehiä kuin naisiakin!

    Vastaavasti osa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen edustajista saattaa Jolkkosen mukaan suhtautua varauksellisesti kirkkoon.

    – Heille taas vastaan, että historian virheitä ei voi muuttaa, mutta tulevaisuutta voi. Toivon, että mahdolliset huonot kokemukset kristityistä eivät erottaisi Kristuksesta.

    Kun kerran piispa ei pysty sanomaan asioita suoraan, niin meille jää spekuloinnin jalo tehtävä. Mitä Jolkkonen tarkoittaa historian virheillä? Ihmisen luomista mieheksi ja naiseksi? Jumalan Moosekselle antamaa lakia? Paavalin opetusta homoseksuaalisuuden synnistä?

    Artikkeli päättää vielä kertomalla, että sateenkaarimessuja on järjestetty jo vuosia, mutta nyt toiminnasta vain tehtiin virallisempaa. Mistään uudesta asiasta ei siis ole kysymys.

    Homoseksuaalisuuden harjoittajat ansaitsevat sen saman kadotuksen, kuin minäkin. Jumalalla on heille sama vaatimus, kuin minullekin: kääntykää ja tehkää parannus.

    Myös lupaus on meille kaikille sama: jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu.

    , , , , , ,

  • Lauri Koittola väittää Raamatun opettavan geosentrismiä

    Lauri Koittola on julkaissut sivuillaan artikkelin, jossa hän yrittää selittää homoseksuaalisuuden synnin pois Raamatusta. Kannattaa lukaista, jos tuo liberaali näkökulma ei ole tuttu, sillä tuo on aikalailla se perussetti, joka löytyy miljoonaan kertaan refutoituna ympäri nettiä. Haluaisin ottaa siitä tämmöisen pienen poiminnan, joka ei suoraan liity homoseksuaalisuuden syntiin, mutta on osoitus siitä, miten pieleen mennyt Raamattukäsitys yhdessä kohtaa johtaa helposti virheisiin myös muissa kohdin. Koittola kirjoittaa:

    Ensinnäkin, ei ole ensimmäinen kerta kun uuden tiedon valossa Raamatun tekstejä on jouduttu tulkitsemaan uudella tavalla. Galileo Galilei joutui pannaan julkaistessaan tutkimuksensa siitä, että Maa ei olekaan maailmankaikkeuden keskipiste. Oli pyhäinhäväistys väittää jotain sen kaltaista täysin Raamatun ilmoituksen vastaisesti. 

    En ole oikeasti perehtynyt Galileo Galilein tapaukseen, mutta olettakaamme että se on totta. Koittola ymmärtää Raamatun siis opettavan geosentrismiä ja viisaiden tiedemiesten sitten osoittaneen, että hupsista, maa onkin itse asiassa muita asioita kiertävä jutska ja se teidän pyhä kirjanne onkin vain muinaista höpöhöpöä. Ja koska raamattu on ollut ennenkin väärässä – tai omaan aikaansa sidottu tai minkä kiertoilmauksen väärässäolemiselle sitten keksitkin – niin se voi olla väärässä myös tässä homoseksuaalisuusasiassa.

    Mutku tota ööh. Koittolan näkemyksessä sellainen pieni mutta, että raamattu ei opeta Maan olevan maailmankaikkeuden keskipiste, jota aurinko kiertää. Minä en ole koskaan kuullut kenenkään vääntävän raamattua tuollaista opettamaan, enkä saa päähäni mitään kohtaa, mistä voisin itse lähteä yrittämään sellaista. Pikainen googletuskaan ei tehnyt tässä asiassa yhtään sen viisaammaksi.

    Sen sijaan litteän maan teoriaa moni irtojae-eisegeetti yrittää Raamatulla pönkittää. Minun käsittääkseni litteä maa on siis ihan eri juttu vielä kuin tuo geosentrismi. Litteä maa kaiketi vaatisi geosentrisen universumin, mutta geosentrinen universumi ei vaatisi litteää maata. Onko monimutkaisesti sanottu? Tarkoitan, etten välttämättä väitä Koittolan tässä kohtaa esittävän että Raamattu opettaisi litteää maata, vaan ihan vaan valehtelevan sen opettavan geosentrismiä.

    Mutta miten litteän maan uskovat sitten perustelevat tätä modernia aivopieruaan raamatulla? Katsotaan vaikka psalmista 19 muutamaa jaetta, joilla olen nähnyt yritettävän perustella maan litteyttä. Katsotaan myös kontekstia ja mietitään sanojen merkityksiä:

    Taivaat julistavat Jumalan kunniaa, taivaankansi ilmoittaa hänen kättensä tekoja

    Miten taivaat julistavat yleensäkään mitään? No eivät mitenkään, eli kylläpäs jotenkin: vertauskuvallisesti! Se on kielikuva ihan yhtä paljon kuin se, että Jumalan teot olisivat hänen käsiensä tekemiä!

    Päivä lausuu päivälle sanan, yö ilmoittaa yölle tiedon

    Päivä ei edes ole mikään entiteetti, vaan ajanjakso, vieläpä hyvin subjektiivisesti määriteltävissä oleva sellainen. Amerikkalaisella on päivä eri aikaan kuin venäläisellä. Kumpikaan jakeen mainitsemista ajanjaksoista ei lausu sanoja tai ilmoita tietoa, kielikuva, kielikuva, kielikuva!

    Se ei ole puhetta eikä sanoja, joiden ääni ei kuuluisi

    Minä en edes tajua tuota lausetta. Vertailin eri käännöksiäkin. Onko sen tarkoitus olla paradoksi? En tiedä, mutta ei tämä ainakaan vaikuta olevan tieteellistä kuvausta eri ajanjaksojen käyttämästä verbaalisesta kommunikaatiosta. Kielikuvia!

    Niiden mittanuora ulottuu yli koko maan ja niiden sanat maanpiirin ääriin. Sinne hän on sijoittanut majan auringolle

    Yöllä tai päivällä ei ole mittanuoraa. Se on naru, jolla mitataan lyhyitä välimatk… eikun siis kielikuva! Miksi sitten joku haluaa ymmärttä ”maanpiirin ääret” (eli reunat) konkreettisen, litteän kiekon reunoiksi? Ei siihen ole mitään järjellistä selitystä, varsinkin kun seuraavassa jakeessa väitetään auringon asuvan majassa (teltassa) siellä reunalla. Sekin on, uskokaa tai älkää, ilmiselvä kielikuva. Mutta tämä on yksi niitä kohtia, joiden jotkut haluavat nähdä opettavan litteää maata.

    Se [aurinko] on kuin hääkammiosta lähtevä sulhanen, se riemuitsee kuin sankari juostessaan rataansa

    Ensimmäisen lause on kielikuva, jossa aurinkoa verrataan ilmeisesti ensimmäisen hääyönsä juuri viettäneeseen mieheen. Kielikuva, niinkuin jälkimmäinenkin lause. Tuskin auringon väitetään tuntevan riemua tai juoksevan. Siis vaikka olisin väärässä ja raamattu olisikin muinaisten paimentolaisten nuotiotarina, niin kyllähän niiden paimenten on pitänyt myyttien sepittämisen välissä aurinkoa mulkoillessaan sen verran tajuta, että kun auringolla ei näy jalkoja, se ei voi myöskään juosta, joten sen on pakko olla kielikuva! Itse asiassa auringolla ei myöskään ole havattavissa sellaista varustusta, jota hääyön viettämiseen tarvitaan, joten… No joo, mennääs etiäppäin!

    Se nousee taivaiden ääristä ja kiertää niiden toisiin ääriin eikä mikään voi piiloutua sen helteeltä

    Minä en enää jaksa edes erikseen sanoa, että maan ääret (reunat) ovat kielikuva. Se sinun pitää jo ihan itse ymmärtää ja hylätä litteän maan teoria. Sen sijaan kerron, että käytämme nykyäänkin tuollaista kieltä. Ihan jo konkreettisesti siten, että puhumme maan ääristä ja auringon noususta, mutta myös muilla tavoin. Mieti, jos meidän ajaltamme säilyy tuhansien vuosien päähän seuraavanlainen muistilappu:

    Muista sulkea öljyn poistoruuvi ja täyttää moottori uudestaan öljyllä ennen käynnistämistä. Muuten moottori menee paskaksi.

    Ajattelisivatko tulevaisuuden ihmiset että me uskoimme, että jos emme suorita tiettyjä askeleita tuossa prosessissa, moottori todella muuttuu jollain tavalla ulosteeksi? Minä todella toivon, että he ymmärtäisivät kyseessä olevan kielikuva.

    Muinaiset ihmiset käyttivät kielikuvia. Nykyiset ihmiset käyttävät kielikuvia. Tulevaisuudenkin ihmiset tulevat käyttämään niitä ja lisäksi ymmärtämään kuten mekin, että Raamattu opettaa homoseksuaalisuuden olevan syntiä ja maapallon olevan pyöreä. Nämä ovat ihan elämän perusfaktoja, jotka tulevat pysymään samoina ikuisesti.

    Tulipas lähdettyä vähän sivuraiteille. Mikähän pointti mun alun perin piti selittää… Ai niin, se, että Lauri Koittola ei puhu totta väittäessään Raamatun opettavan, että maapallo on maailmankaikkeuden keskipiste, jonka ympärillä kaikki muu pyörii.

    , , ,

  • Pelastusvarmuus epävarmuuden kautta

    Miltä susta tuntuu? Tunnetko pelastuvarmuutta? Tunnetko saaneesi anteeksi, tuntuuko uskosi riittävältä?

    Mieti Jaskaa (nimi muutettu). Jaska asui kauan, kauan sitten eräässä kaukaisessa maassa, siis joskus silloin kun vielä oli kuninkaita, muutenhan tämä tarina ei oikein toimisi.

    Maan kuningas oli pidetty mies, joskin hyvin ankara. Hän oli antanut kansalaisilleen yhden ainoan käskyn: rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Vaikka tälläinen käsky saattaisi ensin kuulostaa lempeän ja suvaitsevaisen ihmisen käskyltä, oli kuningas kuitenkin säätänyt, että käskyn rikkomisesta seuraisi kuolemantuomio.

    Jaskaa eivät säännöt kuitenkaan kiinnostaneet. ”Se typerä vanha ukkohan ei minua määräile”, hän ajatteli mielessään kuunnellessaan, miten toiset ihmiset puhuivat kuninkaan käskystä arvostavaan sävyyn. ”Nuo aivottamat lampaat eivät ymmärrä! Kuningashan vie heitä kuin pässiä narussa, suorastaan orjuuttaa heidät ääliömäisellä säännöllään”, hän ajatteli katkerana. ”Minä en enää jaksa katsella tämmöistä. Minä lähden kuninkaanlinnaan ja kiroan sen vanhan hullun päin hänen kasvojaan! Menkööt vaikka henki, ei kiinnosta, ainakin kuolen vapaana ja oman itseni herrana!”

    Jaska veti saappaita jalkaansa eteisessä, kun vaimo huomasi hänet ja kysyi, mihin hän on menossa. ”Käväisen torilla hakemassa muutaman leivän”, Jaska valehteli ja astui pihalle. ”Elättäköön se typerä lehmä itse omat kakaransa sen jälkeen, kun minut on mestattu. Aivan sama, ei kiinnosta”, hän mutisi mennessään. ”Pääasia että pääsen kiroamaan sen orjuuttajakuninkaan päin naamaa! Taidanpa kirota vielä sittenkin, kun vartijat raahaavat minua raudoissa mestauspaikalle! ”

    Vihasta sihisten kuninkaanlinnaa kohti raahustaessaan Jaska tuli sen talon kohdalle, jossa kuninkaan uskollisimmat seuraajat kokoontuivat joka viikko keskustelemaan hänen käskynsä noudattamisesta. ”Mikä typerä tapa viettää aikaa! Miten typeriä ihmisiä! Ja tuo typerä kuninkaallinen vaakunakin tuossa katolla! Nyt saa riittää!”, hän ärisi ja kaivoi tulitikut taskustaan ja ravisti askia varmistaakseen, että tikkuja on vielä jäljellä. ”Tänään minä joka tapauksessa kuolen, joten mitäpä menetettävää tässä enää on! Kun olet heikoilla jäillä, voit yhtä hyvin tanssia”, hän ajatteli ja alkoi kasata kuivaa heinää talon ovenpielessä olevaan syvennykseen.

    Sen verran raivo oli hänen järkeään kuitenkin sumentanut, ettei hän ollut tajunnut tarkistaa, että talo on tyhjä. Ja kuten arvata saattaa, se ei ollut. Jaskan siinä sytykkeittä asetellessa ovi avautui ja sieltä astui ulos mies. ”Hei, mitä sinä oikein…” oli ainoa asia, mitä hän ehti suustansa päästää ennen kuin Jaska oli hypännyt hänen päälleen ja saanut kaksin käsin tukevan otteen hänen kaulastaan. ”Missäs se sinun kuninkaasi nyt on? Eipä näytä paljoa hänen käskynsä tutkiskelu nyt auttavan”, Jaska pilkkasi ja jatkoi kuristamista vielä useita minuutteja sen jälkeen, kun oli ilmiselvää että tuo sininseksi muuttunut mies ei hänen solvauksiaan enää kuulisi.

    Jaska sytytti heinät ja pakeni nopeasti paikalta kohti kuninkaanlinnaa, turvautuen siihen, että kenellekään tuskin tulisi mieleen että kuninkaan seuraajien talo olisi tuhopoltettu keskellä kirkasta päivää. Tuskin kukaan lähtisi etsimään häntä, varsinkin kun ruumiskin oli piilotettu talon sisälle ihmisten katseilta piiloon. Hän jatkoi matkaansa ilman sen suurempaa paniikkia, joskin jännityksestä täristen, olihan hän juuri tappanut miehen ja sytyttänyt tulipalon.

    Kadun varressa oli myyntikoju, jossa oli kyltti: ”Päärynöitä. Itsepalvelu”. Jaska tihrusti sitä ja mietti: ”Onpas typerä käsiala. Ja kuka hullu luottaa ihmisiin niin paljon, että jättää tavaransa vahtimatta tähän ja viereen vaan purkin, jossa on reikä kolikoille!” Hän otti päärynöistä yhden käteensä ja tutkaili sitä. ”Hyi, minä sitten vihaan päärynöitä!”, hän mietti ja puristi sen kädessään mössöksi. ”Minä vihaan päärynöitä!”, hän huusi ja alkoi heitellä niitä kojusta ympäriinsä, minkä maahan, minkä aidan yli, minkä läheisen talon seinään.

    Päärynöiden loputta hän iski silmänsä rahalippaaseen. ”Idiootti! Idiootti! Miksi jätät rahasi tuohon niin kuin joku idiootti!”, hän raivosi yksinään ja alkoi hakata lipasta saadakseen sen auki. Yhtäkkiä hän pysähtyi. ”Hetkinen, enhän minä näillä mitään tee, minähän kuolen tänään”, hän tajusi. Jaska puuskutti kuin hullu, kun kerran oli riehunutkin kuin hullu. Hän tuijotti lipasta muutaman sekunnin tietämättä, mitä pitäisi tehdä, ennen kuin jatkoi sen hakkaamista ilman mitään järkevää syytä.

    ”Mitä ihmettä täällä tapahtuu?”, kysyi säikähtäneen näköinen nainen, joka ilmestyi paikalle talojen välissä olevan korkean lauta-aidan takaa. ”Tulin katsomaan, kun täältä kuului kauhea ryske ja huuto…” hän aloitti, mutta vaikeni nähdessään miten Jaska sulloi verisillä käsillään rahaa auki murretusta lippaasta taskuihinsa. Säikähdyksen ja hysteerisen raivon vallassa Jaska kävi häneenkin käsiksi, raahasi hänet väkisin takaisin aidan taakse ja teki sellaisia asioita, joista hirvittää kirjoittaakaan. Lopuksi hän repi naisen vaatteet liinoiksi joihin puhdisti veriset kätensä ensin ja sitoi ne naisen kaulan ympärille sitten, jättäen hänet hiljalleen kuristumaan hengiltä talojen väliselle kujalle, aidan taakse.

    Jaska saapui vihdoin kuninkaanlinnan portille. Portinvartijat pysäyttivät hänet ja kysyivät, millä asialla hän oli liikkeellä. ”Tulin tapaamaan hänen korkeuttaan ja majesteettiaan kuningasta”, Jaska imarteli toivoen pääsevänsä siten sisälle. Vartija naurahti ja nyökkäsi päällään siihen suuntaan, josta Jaska oli tulossa. Hämmentyneenä hän kääntyi katsomaan taakseen ja – mitä ihmettä! – kuningas seisoikin hänen takanaan.

    Sekunnissa hämmennys vaihtui takaisin syvään raivoon. ”Äpäräkuningas saatana perkele minähän en sinun valtaasi alistu!”, Jaska huusi niin että kuola roiskui.

    ”Jaska hyvä, minä seurasin sinua koko matkan. Minä…”, kuningas aloitti, mutta Jaska rykäisi kurkustaan sitkeän räkäklimpin ja sylki sen kuninkaan kasvoihin, samaan hengenvetoon jatkaen: ”Pala sinä helvetissä, kärsi siinä samassa kirotussa montussa jossa sinun huora äitisikin iäisyytensä viettää riivaajien häpäistävänä perkele saatana!”

    Kuningas antoi vartijoille merkin ja he ottivat miehen kiinni ja tukkivat hänen suunsa. Nyt vasta kuningas sai rauhassa kertoa asiansa: ”Jaska, minä seurasin sinua koko matkan. Minä näin kaiken, mitä teit. Olin palaamassa linnaan ja kuljin sinun perässässi. Sinä kyllä tiesit, että minä olen käskenyt rakastaa lähimmäistäsi niin kuin itseäsi”, kuningas selitti. ”Sinä tiesit käskyni ja tiesit, että sen rikkomisesta rangaistaan kuolemalla. Siitä huolimatta sinä valehtelit lähteväsi torille, haukuit vaimosi, hylkäsit lapsesi, kuristit uskollisen seuraajani, poltit heidän kokoustilansa, tuhosit toisen ihmisen omaisuutta ilman mitään syytä, varastit hänen rahansa, raiskasit ja kuristit hänetkin”, kuningas jatkoi.

    Jaska kuunteli kuningasta raivon vallassa, yrittäen kiemurrella irti vartijoiden otteesta. Hän halusi vain jatkaa kuninkaan kiroamista. Hän halusi saada suunsa auki voidakseen häpäistä tätä vielä kerran, ennen kuin kuolee. Kuningas jatkoi: ”Kaiken tämän teit vieläpä koko ajan minua ja minun alamaisiani solvaten ja kiroten. Sinä olet tehnyt monin verroin enemmän, kuin mistä kuolemantuomion ansaitsisi. Sinä olet tehnyt niin paljon, että sinun on ilman muuta kuolemalla kuoltava”, hän sanoi, mutta lisäsi: ”Kaikesta tästä huolimatta minä määrään nyt, että sinut armahdetaan. Kuulit oikein, sinut armahdetaan. Saat jokaisen rikoksesi anteeksi ja päästän sinut menemään”

    Vartijat näyttivät hämmentyneiltä, mutta Jaskan ilme ei muuttunut. Kuningas käski poistaa Jaskan suukapulan, että hän pääsisi vastaamaan. ”Sinä hävytön perrrrkele!”, hän huusi. ”Eikö riitä, että olet orjuuttanut minut käskylläsi koko turhan orjanelämäni ajan, nytkö vielä nostat itsesi minun yläpuolelleni käyttämällä valtaasi noin! Sinulla ei ole minuun oikeutta, sinä kirottu rotanperkele. Sinä et ole mikään hyväntekijä, suksi sinä helvettiin siitä senkin sisäsiittoinen paskakasa, sinähän et minua armahda! Sinähän et minua armahada, minä olen oman itseni herra, minuun et kuvottavaa rotanvaltaasi käytä!”

    ”Minä armahdan sinut”, sanoi kuningas. ”Minä armahdan sinut omalla suvereenilla päätökselläni. Minä määrään, että sinun rikoksesi on nyt annettu anteeksi”.

    Sen pituinen se. Muistatko muuten vielä alun kysymykset?

    Miltä susta tuntuu? Tunnetko pelastuvarmuutta? Tunnetko saaneesi anteeksi, tuntuuko uskosi riittävältä?

    Mitä väliä ihmisen tunteilla on? Mitä väliä sillä on, miltä tarinan Jaskasta tuntui? Hän oli tehnyt ihan hirveitä rikoksia ja saanut ne anteeksi kuninkaan määräyksestä. Eihän siinä olisi mitään järkeä, jos jonkun tietynlaisen mentaaliakrobatian puute hänen mielensä sisällä kaataisi koko homman, tyyliin: ”Joo, sinä kyllä tapoit, varastit, häpäisit, tuhosit ja valehtelit silmittömän raivon vallassa, sen nyt voin vielä antaa anteeksi, mutta en sitä, että sinulla ei ole tarpeeksi suurta varmuuden tunnetta siitä, että sinut on todellakin armahdettu”.

    Se on ainakin tarinan Jaskasta varmaa, että hänellä on pelastuksen suhteen täysi epävarmuus. Hän oli alusta loppun asti kuninkaan vihollinen, ja hänen pelastuksensa on täydellisen epävarmaa, jos se riippuu vähääkään hänestä itsestään.

    Roomalaiskirjeen luku 8 jakaa ihmiskunnan kahtia, niihin, joilla on lihan mieli ja niihin, joilla on hengen mieli.

     Sillä lihan mieli on kuolema, mutta hengen mieli on elämä ja rauha

    sentähden että lihan mieli on vihollisuus Jumalaa vastaan, sillä se ei alistu Jumalan lain alle, eikä se voikaan.

    Lihan mieli ei vaan voi alistua Jumalan lain alle. Se ei voi niin tehdä. Sille on mahdotonta pelastua, eikä sitä kiinnosta. Se on kuin tarinan Jaska joka ihan loppuun asti kirosi kuningasta eikä edes halunnut tulla armahdetuksi. Eikä tuo ole edes hyperbola, vaan ihan oikeasti uudestisyntymätön ihminen ei välttämättä edes halua minkäänlaista armoa, koska silloinhan hän joutuisi myöntämään, että on jotain armahdettavaa. Eli siis myöntämään tehneensä syntiä. Sen myöntäminen olisi lain alle alistumista. Toki isoimmat tekosynnit uudestisyntymätönkin mieli saattaa myöntää, mutta ei kaikkea sitä pahuutta, minkä itsestä löytää. Mutta mikään määrä syntien anteeksi saamista ei ihmistä käännytä. Vaikka ihminen saisi kuinka monta rikostaan Jumalalta anteeksi, hän ei käänny vaan on Jumalan vihollinen loppuun asti. Uudestisyntymätön eli lihan mieli ei ikinä tule kääntymään Jumalan puoleen, vaikka saisi Häneltä miten hienoja lahjoja tahansa. Vain Hengen saatuaan ihminen kääntyy. Sitä sanotaan uudestisyntymäksi.

    Sama luku sanoo myös:

    Mutta te ette ole lihan vallassa, vaan Hengen, jos kerran Jumalan Henki teissä asuu. Mutta jolla ei ole Kristuksen Henkeä, se ei ole hänen omansa.

    Soteriologisesti ei ole olemassa mitään harmaata aluetta. Jos sinulla on Henki, olet Kristuksen oma, riippumatta siitä, miltä tuntuu. Muuten et ole. Etkä saanut sitä Henkeä koska osasit pyytää tai haluta sitä, etkä ainakaan siksi että sinusta tuntui joltakin. Sait sen lahjaksi. Armosta. Pyytämättä. Väkisin ja odottamatta, kuin Paavali aikoinaan. Pelastus on täydellisen epävarmaa, jos se riippuu vähääkään ihmisestä itsestään.

    Roomalaiskirje ei velvoita, että sinusta on tunnuttava siltä, että olet Kristuksessa Jeesuksessa, vaan se sanoo näin:

    Niin ei nyt siis ole mitään kadotustuomiota niille, jotka Kristuksessa Jeesuksessa ovat.

    Rikoksiinsa kuolleet on tehty eläväksi, kuten Efesolaiskirje sanoo. Kuolleet eivät tietenkään itse voi haluta elää, vaan joku muu saa sen aikaan heiltä lupaa kysymättä. Ja elävä on varmasti hengissä ihan siitä riippumatta, miltä hänestä tuntuu.

    1 Ja Jumala on eläviksi tehnyt teidät, jotka olitte kuolleet rikoksiinne ja synteihinne,
    2 joissa te ennen vaelsitte tämän maailman menon mukaan, ilmavallan hallitsijan, sen hengen hallitsijan, mukaan, joka nyt tekee työtään tottelemattomuuden lapsissa,
    3 joiden joukossa mekin kaikki ennen vaelsimme lihamme himoissa, noudattaen lihan ja ajatusten mielitekoja, ja olimme luonnostamme vihan lapsia niinkuin muutkin;
    4 mutta Jumala, joka on laupeudesta rikas, suuren rakkautensa tähden, jolla hän on meitä rakastanut,
    5 on tehnyt meidät, jotka olimme kuolleet rikoksiimme, eläviksi Kristuksen kanssa-armosta te olette pelastetut-
    6 ja yhdessä hänen kanssaan herättänyt ja yhdessä hänen kanssaan asettanut meidät taivaallisiin Kristuksessa Jeesuksessa,
    7 osoittaakseen tulevina maailmanaikoina armonsa ylenpalttista runsautta, hyvyydessään meitä kohtaan Kristuksessa Jeesuksessa.
    8 Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta-se on Jumalan lahja-
    9 ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi.

    Pelastusvarmuus ei ole niinkään tunne, kuin Jumalan lupaus. Toki se tunteeksikin muuttuu, kun ihminen kasvaa Jumalan tuntemisessa, mutta tunne on vain oikean ja ihmisestä riippumattoman varmuuden sivutuote.

    Jos pelastus on meistä kiinni, se on epävarmaa silti, vaikka onnistuisit psyykkaamaan itsellesi varmuuden tunteen. Tunne voi pettää, Jumalan lupaus ei.

    ,

  • Kolme universaalia kriteeriä, joiden perusteella uskonto pitää valita

    Minä tunnen itseni hiukan hölmöksi, kun kirjoitan näin itsestäänselviä asioita ”paperille”. Mutta todellisuudessa suurin osa ihmisistä ei noudata näitä kriteerejä ja heidän elämänsä muuttuisi radikaalisti, jos he omaksuisivat nämä kolme itsestäänselvyyttä ja alkaisivat aina elää niiden mukaan. Käydäänpä asiaan!

    Ensimmäinen kriteeri

    Usko vain jumaliin, jotka ovat olemassa

    Olet varmasti kuullut lukemattomia kertoja jonkun aloittavan lauseen sillä iänikuisella fraasilla ”minun Jumalani ei ainakaan…”. Yleensä puhuja kuvaa sillä sitä, että hän toivoo Jumalan olevan tietynlainen. Hän on siis mielessään päättänyt, että hänen Jumalansa täyttää kriteerit x, y ja z. Mutta onko sille perusteluja? Voidaanko tälläinen Jumala kenties havaita jossain hänen mielikuvitukesnsa ulkopuolella? Onko se ilmoittanut itsensä jossain? Onko sen ääni kuultu taivaasta, onko se kirjoittanut kirjan, jossa sanoo: ”Minä olen Jortsan, Pertsan ja Martsan Jumala. Minä en ainakaan säätänyt millekään muinaiselle kansalle rikoslakia, jossa määrätään kuolemantuomio aviorikoksesta tai sodomiasta. Minä en ainakaan käskenyt mitään kansaa valloittamaan mitään maa-aluetta Lähi-idässä ja tappamaan sen entisiä asukkaita heidän pahojen tekojensa mitan tultua täyteen. Minä en ainakaan…”.

    Jos tuollaista ilmoitusta ei löydy, joudumme toteamaan, että kyseinen jumala on vain mielikuvituksen tuotetta, eikä täten vakuuta meitä yhtään sen enempää kuin muutkaan ihmisen tuottamat jumalankuvat. Se ei siis ole olemassa, eikä siihen siksi kannata uskoa. Jumalasta on oltava todisteita, sillä sokea usko on perkeleestä!

    Toinen kriteeri

    Usko vain jumaliin, jotka eivät kiellä uskomasta itseensä

    Vain jos ensimmäinen kriteeri täyttyy, saat siirtyä toiseen. Jos siis jumalasi on olemassa, mitä syitä voisi keksiä sille, että häneen ei saa tai kannata uskoa? Tälläisiä syitä on vain ja ainoastaan yksi ja se liittyy jumalalliseen auktoriteettiin. Jos jumalasi on olemassa, hänellä on kaiketi valta määrätä ihan mitä tahansa. Hän voi siis halutessaan määrätä sinua ja kieltää uskomasta häneen. Kenelläkään muulla ei tälläistä valtaa ole – ja jos jumalasi ei myöskään sitä kiellä, sinulla on suorastaan looginen velvollisuus uskoa häneen.

    Kolmas kriteeri

    Olemassaoleviin jumaliin on uskottava riippumatta siitä, mihin se johtaa

    Jos siis jumalasi on olemassa, eikä hän kiellä sinua uskomasta häneen, sinun on tosiaan uskottava häneen riippumatta siitä, mihin se johtaa. Jos on olemassa jumala, joka määrää sinut hyppimään yhdellä jalalla täysikuun aikaan, sinun on uskottava siihen, vaikka joutuisit naurunalaiseksi. Jos on olemassa jumala, joka käskee sinun paeta haureutta, sinun on uskottava siihen, vaikka ihmset pilkkaisivat sinua siitä. Jos on olemassa jumala, joka käskee sinua rakastamaan lähimmäistäsi niin kuin itseäsi, sinun on uskottava siihen, vaikka saisit sen vuoksi jumalankieltäjiltä selkääsi. Ja taas toisaalta jos on olemassa jumala, joka istuu jakkaralla Seulasten tähdistössä ratkomassa miljardeja rubikinkuutioita, eikä hän käske tai velvoita sinua mihinkään vaan saat itse päättää, mitä teet, niin siihenkin sinun on uskottava.

    Huomaa myös, ettei käskyä ja sen antajaa voi erottaa toisistaan. Jos uskot jumalaan, joka käskee tehdä tai olla tekemättä jotain, sinun on otettava käsky yhtä vakavasti kuin sen antaja, riippumatta siitä liittyykö käskyyn palkkio/rangaistus vai ei. Eli jos jumala on olemassa, hänellä on valta käskeä sinua ilman, että hän maksaisi palkan tottelusta tai rankaisisi rikkomuksesta. Eli siis on toteltava riippumatta siitä, mihin se johtaa, jos käskyn antaja on olemassaoleva jumala ja ihan vain siitä syystä että hän on jumala. Toisin sanoen hänen kanssaan ei ole lupaa käydä kauppaa tyyliin: mitä saan, jos tottelen tai mitä teet minulle, jos en tottele – on vain toteltava.

    Et siis voi rakennella uskonnollista säännöstöä sen mukaan, miltä sinusta tuntuu tai mitä toivoisit jumalasi haluavan tai mikä on helpoiten sovitettavissa omaan kulttuuriisi. Ei, sinun on vain toteltava jumalaasi – jos hän siis on olemassa ja valittava uskonto sen perusteella, onko se totta, ei sen, mihin sen mukaan eläminen johtaa.

    Siinäpä ne kriteerit sitten olivat. Vain kristinuskon Jumala täyttää olemassaolon kriteerin ja mitä toiseen kriteeriin tulee, Hän suorastaan vaatii sinua uskomaan Häneen ja noudattamaan Hänen lakiaan. Hän on olemassa ja vain Hän on Jumala ja vain Hän on ilmoittanut meille itsensä ja Hänestä on todisteet ja vielä lisäksi Hänellä on sinulle seuraavanlainen viesti, jonka Hän palvelijoidensa kautta välittää:

  • Henkilöidenvessa

    Olin muina miehinä tallustelemassa kauppaan tässä eräänä päivänä, kun yhtäkkiä päähäni putosi sateenkaari. Olihan se melkoinen tälli kieltämättä. Kunnon kuhmun tehtyään sateenkaari valahti korvastani sisään.

    No, tästä huolimatta jatkoin matkaani kohti markettia. Tuli juotua pari kuppia kahvia juuri ennen lähtöä, joten ensin oli käytävä vessassa. Jostain syystä aulassa oli kaksi vessaa, henkilöidenvessa ja henkilöidenvessa. Toisen ovessa oli kuva henkilöstä, jolla on hame ja toisessa taas oli vastaava pienenpieni kyltti, joka kuvasi housuhenkilöä. En tajunnut pointtia. Tuskin henkilöitä kuitenkaan eri vessoihin jaetaan sen perusteella, miten he ovat pukeutuneet. Mitähän järkeä tässä on? Ja miksi vessoja on yleensäkään oltava kaksi, eikö yksikin riittäisi?

    Kurkistin ensin toiseen vessoista. Siellä oli ihan tavallisia koppeja, joissa oli ihan tavalliset vessanpöntöt. Kopeissa oli myös kannelliset roskikset, joihin myös kurkkasin – älä kysy miksi – ja näin niissä henkilöiden käyttämiä terveyssiteitä. Yhdessä kopissa oli myös potta. Tässähän on kaikki, mitä henkilö voi vessalta vaatia, mietin ja lähdin tutkimaan toista vessaa.

    Siinä toisessa vessassa riittikin sitten ihmettelyä. Ensinnäkään kopeissa ei ollut roskiksia ollenkaan. Mitä henkilö sitten tekee, kun joutuu vaihtamaan terveyssiteen? Eihän sitä voi pönttöönkään heittää? Roskis löytyi käsienpesupisteen vierestä. Sinnekö asti se pitää raahata? Käsittämätöntä epähygieniaa.

    Tässä vessassa oli myös seisaaltaan virtsaaville henkilöille tarkoitettuja pönttöjä eli pisuaareja. En tajua, miksi niitä ei ollut siinä hameen kuvalla varustetussa vessassa – eikö juuri hameen kanssa tuollaista olisi helpompi käyttää, ainakin jos henkilöllä on penis? Ehkä ovissa olevien kuvien tarkoitus on tosiaan joku muu, kuin jakaa hekilöt asusteen alaosan mukaan eri wc-tiloihin… Näin minä tosiaan ajattelin, kunnes katsoin lattialle. Lattia suorastaan lainehti virtsaa!

    Märän lattian nähtyäni asia tuli selväksi. Tajusin, että ovessa olevien kuvien oli sittenkin tarkoitus jakaa eri vaatteita käyttävät ihmiset eri vessoihin. Tähän vessaan tuli siis vain housujen käyttäjiä ja onhan se nyt itsestään selvää, että housujen kanssa on paljon vaikeampi käyttää pisuaaria, kuin hameen. Hameen helmaa vähän nostamalla homma onnistuisi varmasti näppärästi, mutta kokeilkaapa samaa housun lahkeen kanssa! Ei ihme, että tavaraa roiskuu ympäriinsä.

    Ehkä joku on kiusallaan vaihtanut ovien kyltit päittäin, ajattelin. Menin vaihtamaan ne takaisin niin, että pisuaarillisessa vessassa oli ovessa hameen kuva ja toisessa vessassa housujen. Nyt henkilöt taas löytävät pukeutumistaan vastaaviin tiloihin!

    Mutta hetkinen. Nythän siellä housujen käyttäjien vessassa oli potta, mutta hameenkäyttäjien vessassa ei. Mitä ihmettä – tämähän on patriarkaatin ylivaltaa! Miehet ovat etuoikeutetussa asemassa, koska heillä on potta, mutta naisparat joutuvat istuttamaan lapsensa suoraan lattiakaivon päälle! Eikun… Eikun hetkinen… Eihän minun maailmankuvassani ole miehiä tai naisia, on vain henkilöitä… Tarkoitin siis, että henkilöt ovat alistaneet henkilöt, eikun että henkilön euro on vain 90 senttiä, joten heillä ei ole varaa pottaan, eikun että… että… huimaa… ahdistaa… apua…

    Minua pyörrytti niin, että aloin huojumaan. Otin seinästä tukea ja yritin pysyä pystyssä, mutta menetin tasapainoni lopulta kokonaan ja rojahdin lattialle lyöden pääni koviin laattoihin. Se oli melkoinen tälli, mutta en sentään menettänyt tajuani. Tunsin kuitenkin, miten iskun voimasta sateenkaari valahti ulos korvastani.

    Siinä minä sitten makasin hölmönä lattialla enkä päässyt ylös, mutta nytpä minulla oli vihdoin aikaa tutkia sitä mystistä sateenkaarta, joka minuun oli tarttunut aiemmin. Siinä se nyt törrötti lattialla vieressäni, mutta kun katsoin sitä tarkemmin, tajusin, että se ei itse asiassa ollutkaan sateenkaari.

    Se oli paskaa. Ja vieläpä harvinaisen ristiriitaista paskaa.

    , ,

  • Jospa naispappeuskielto kuului vain ensimmäisille vuosisadoille

    Ensimmäisen Timoteuskirjeen naispappeuskielto on niin selväsanainen, ettei sitä oikein voi tulkita miksikään muuksi, kuin naispappeuskielloksi. Niinpä on yritetty kehitellä erilaisia selitysmalleja sen kiertämiseksi.

    Yksi näistä selityksistä on ajatus siitä, että kielto koskisi vain muutamia ensimmäisia vuosisatoja, koska naiset olivat silloin niin matalasti koulutettuja, ettei heistä olisi ollut tuohon virkaan. Haluan tällä kertaa asettua eri tavalla ajattelevan saappaisiin ja pohtia, mihin tuo tulkinta johtaa, jos se on totta. Tulkinta ei tosin tunnu vakuuttavalta ensinnäkin siksi, että mikään tekstissä ei viittaa kiellon liittyvän naisten kykyihin tai koulutukseen, toiseksi siksi, että se on Herran Apostolin antama käsky ja kolmanneksi koska kaikki muut aikasidonnaiset käskyt kaiketi mainitaan erikseen kumotuiksi silloin, kun ne kumotaan, joten miksei tätäkin olisi?

    Mutta se siitä – jossitellaanpas hieman. Naispappeussääntö siis oli alunperin voimassa, mutta ei ole enää.

    Hepr. 9 kertoo mm. Vanhan liiton ruokasääntöjen olleen alunperin voimassa, mutta kielto on siinä nyt kumottu. Kielto oli siis aikasidonnainen, eli se kyllä oli oikea kielto ja oikeasti Jumalalta, mutta ei enää ole voimassa, koska kiellon antaja itse on sen nyt kumonnut. Saako nyt siis syödä mitä vaan? Ei kaikissa tilanteissa!

    Hyvä on olla lihaa syömättä ja viiniä juomatta ja karttaa sitä, mistä veljesi loukkaantuu tai joutuu lankeemukseen tai heikoksi tulee. (Room. 14:21)

    Koska siis lihan syömiseen liittyvät rajoitukset ovat alunperin Jumalan antamia käskyjä, on annettava niihin tottuneille ihmisille aikaa tottua niistä poiskin. Pitkämielinen Jumala ei vaadi ihmisiltä täyskäännöstä yhdessä yössä. Erityisesti ensimmäisellä vuosisadalla oli ihmisiä, jotka olisivat loukkaantuneet nähdessään toisen kristityn syömässä vääränlaista ruokaa. Sellaisia tilanteita on varmasti nykyäänkin, mutta nykyään tuo viini tulee varmaan useammin esiin. Tosin viinin juontiin liittyviä rajoituksia ei minun tietääkseni edes ollut VT:ssä, vaan niiden kanssa on kyse ihan vaan yleisestä kohteliaisuudesta ja siitä, että joku tulkitsee raamattua eri tavalla alkoholin suhteen kuin toinen – eikä teoillaan saa mennä loukkaamaan sitä kiellon puolelle taipuvaa osapuolta, vaikka itse sallisit asian.

    Kummassakin edellämainitussa tapauksessa Raamattu pitää rakkauden mukaisena tekona pidättäytyä omasta oikeudestaan, jos se loukkaa muita. Paavali vieläpä muotoilee saman asian 1kor8:ssa näin:

    13 Sentähden, jos ruoka on viettelykseksi veljelleni, en minä ikinä enää syö lihaa, etten olisi viettelykseksi veljelleni.

    Muistathan, että tämä juttu lähti ajatuksesta, että jos naispappeuskielto ei ole enää voimassa. Niin, jos se ei kuulu enää meidän aikaamme, niin meillä on kuitenkin paljon ihmisiä – alunperin kai evlut kirkon enemmistö – jotka eivät sitä hyväksy. Ihmisiä, jotka pitävät kiinni käskystä, joka oli alunperin Jumalan antama pyhä, vanhurskas ja hyvä säädös. Ihmisiä, joille naispappi on samanlainen loukkaus ja lankeemus kuin tietynlainen liha oli aikanaan jollekin toisille.

    Moni jättää tulematta kirkkoon naispapin takia. Naispapeilla itsellään on varmaan käsitys vain siitä jäävuoren huipusta, joka on ilmaissut asiansa heille aggressiivisesti, mutta on olemassa myös se joukko hiljaisia, ujoja ja mukavia ihmisiä, jotka eivät voi hyväksyä naispappeuskiellon rikkomista (vaikka nyt jossittelemmekin, että kielto on kumottu). He eivät tule kirkkoon ja se johtuu siitä ihmisestä, joka on käyttänyt oikeuttaan ryhtyä virkaan, vaikka tietää, että se loukkaa muita. Raamattu opettaa rakastamaan uskossaan heikompia luopumalla omista oikeuksistaan, jos on pakko, mutta mitä tekee naispappi? Hän vetää liperit kaulaan, sen sijaan että sanoisi:

    Sentähden, jos tämä virka on viettelykseksi veljelleni, en minä ikinä enää toimi pappina, etten olisi viettelykseksi veljelleni

    Tuossa korinttilaiskirjeen kohdassa Paavali sanoo muuten myös nämä sanat, jotka ovat ihan hyvin sovellettavissa tähän skenaarioomme myös. Jos naisella on tieto, että naispappeuskielto on kumottu, mutta jollakulla ei tätä tietoa ole, niin silloin…

    Sinun tietosi kautta turmeltuu silloin tuo heikko, sinun veljesi, jonka tähden Kristus on kuollut.
    Mutta kun te näin teette syntiä veljiä vastaan ja haavoitatte heidän heikkoa omaatuntoaan, niin teette syntiä Kristusta vastaan.

    Että semmoinen jossittelu. Eli: jos naispappeuskielto ei ole enää voimassa, naispapiksi ei saa silti ryhtä niin kauan, kun se loukkaa jotakuta seurakunnassasi. Jos nainen silti ryhtyy papiksi, se on lähimmäisen loukkaamista ja syntiä Kristusta vastaan.

    1 Joh. 1:

    5 Ja tämä on se sanoma, jonka olemme häneltä kuulleet ja jonka me teille julistamme: että Jumala on valkeus ja ettei hänessä ole mitään pimeyttä.
    6 Jos sanomme, että meillä on yhteys hänen kanssaan, mutta vaellamme pimeydessä, niin me valhettelemme emmekä tee totuutta.
    7 Mutta jos me valkeudessa vaellamme, niinkuin hän on valkeudessa, niin meillä on yhteys keskenämme, ja Jeesuksen Kristuksen, hänen Poikansa, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä.
    8 Jos sanomme, ettei meillä ole syntiä, niin me eksytämme itsemme, ja totuus ei ole meissä.
    9 Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.
    10 Jos sanomme, ettemme ole syntiä tehneet, niin me teemme hänet valhettelijaksi, ja hänen sanansa ei ole meissä.

  • Hanna Matikainen valehtelee Pyhästä Hengestä (he/she)

    Pyhä Henki on she, eli nainen. Puhutaan niinku sijamuodossa niinku naisesta. Englannin kielessä on kaksi sijamuotoa miehestä ja naisesta, he and she ja Pyhä Henki on aina she, nainen. Näin väittää Hanna Matikainen City-Seurakunnan videolla kohdasta 1:42:00 eteenpäin ja käyttää sitä perusteluna sille, miksi seurakunnassa pitäisi olla naisia johtajina.

    Ensinnäkin she ja he eivät ole sijamuotoja. Toiseksi, raamattu ei käytä Pyhästä Hengestä sanaa she, kuten Matikainen väittää.

    Johannes 14:26

    English Standard Version
    But the Helper, the Holy Spirit, whom the Father will send in my name, he will teach you all things and bring to your remembrance all that I have said to you.

    King James Bible
    But the Comforter, which is the Holy Ghost, whom the Father will send in my name, he shall teach you all things, and bring all things to your remembrance, whatsoever I have said unto you.

    New American Standard Bible
    But the Helper, the Holy Spirit whom the Father will send in My name, He will teach you all things, and remind you of all that I said to you.

    American Standard Version
    But the Comforter, even the Holy Spirit, whom the Father will send in my name, he shall teach you all things, and bring to your remembrance all that I said unto you.

    Johannes 15:26 tekee saman. Ja 16:13. Nämä kaikki käyttävät Pyhän Hengen kohdalla sanaa he eikä she. Yksikään Biblehubin listaama käännös ei käytä sanaa she, enkä ole koskaan kuullut niin tehtävän. Korjaa, jos olen väärässä, mutta väitän että niin ei tehdä koskaan missään.

    Väite siitä, että Hengestä sanottaisiin englanniksi she, lienee ihan täyttä valetta. Jos olet karismaatikko, sano ääneen: Hanna Matikainen valehtelee. Huomaatko, suustasi tuli noiden sanojen sijaan ulos tämä: Väkevä sisar teki pienen ylilyönnin.

    Joidenkin lähteiden mukaan heprean kielen henkeä tarkoittava sana olisi suvultaan feminiini. Ehkä väärinkäsitys – jonka Matikainen on jalostanut valheeksi asti – voisi olla peräisin sieltä. En jaksa tutkia, joten en ota kantaa siihen, mikä tuon sanan suku on, vaan teräsukotan Matikaisen näkemystä olettamalla, että heprean kielen henkeä tarkoittava sana on tosiaan suvultaan feminiini, eikä maskuliini tai neutri. Mihin se johtaa?

    Genesis 1:2

    Ja maa oli autio ja tyhjä, ja pimeys oli syvyyden päällä, ja Jumalan Henki liikkui vetten päällä.

    Biblehubin mukaan maata tarkoittava sana on tuossa feminiini. Onko maalla sukupuoli?

    Liikkumista tarkoittava sana on myös feminiini. Onko liikkeellä (tai leijumisella) sukupuoli?

    Autiota tarkoittava sana on maskuliini. Niin myös pimeys ja vedet. Ovatko ne miehiä?

    Ehkä tajusitte pointin. Sanojen suvut ovat kielioppitermejä, jotka joskus vastaavat sanalla kuvatun asian sukupuolta, joskus eivät ja joskus taas kuvatulla asialle ei ole sukupuolta. Joku random nettisivu kertoo esim saksassa ilmansuuntien ja automerkkien olevan maskuliineja, kun taas koivu ja banaani ovat feminiinejä. Sanalla on oltava suku, vaikka sillä ei olisi sukupuolta, eikä sukupuoletonta asiaa kuvaavan sanan suku aina ole neutri, vaikka tämmöinenkin on monesti suvullisissa kielissä olemassa.

    Eli rautalangasta: sanan suku ei välttämättä liity kenenkään sukupuoleen millään tavalla.

    En muuten oikeasti osaa hepreaa millään tasolla. Tämmöiset kieliopin perusteet väitän silti siinä määrin hoksaavani, että voin ymmärtää, ettei Matikaisen väite toimi. Lisäksi on muistettava, että hän teki alunperin väitteensä nimenomaan englanninkielisistä raamatuista, joiden tutkimiseen minunkin taitoni ihan aikuisten oikeesti riittävät.

    Lisäksi osaan lukea ensimmäisen Timoteuskirjeen luvun kaksi. Mikään määrä selittelyä ei ole vielä pystynyt tekemään tyhjäksi tätä Raamatun käskyä.

    11 Oppikoon nainen hiljaisuudessa, kaikin puolin alistuvaisena;
    12 mutta minä en salli, että vaimo opettaa, enkä että hän vallitsee miestänsä, vaan eläköön hän hiljaisuudessa.
    13 Sillä Aadam luotiin ensin, sitten Eeva;
    14 eikä Aadamia petetty, vaan nainen petettiin ja joutui rikkomukseen.
    15 Mutta hän on pelastuva lastensynnyttämisen kautta, jos hän pysyy uskossa ja rakkaudessa ja pyhityksessä ynnä siveydessä.

    , ,

  • Papin pojan isä kieltää Nikean uskontunnustuksen

    Me uskomme yhteen Jumalaan,
    Kaikkivaltiaaseen Isään,
    taivaan ja maan, kaiken näkyvän ja näkymättömän Luojaan.

    Me uskomme yhteen Herraan, Jeesukseen Kristukseen,
    Jumalan ainoaan Poikaan,
    joka on syntynyt Isästä ennen aikojen alkua,
    Jumala Jumalasta,
    valo valosta,
    tosi Jumala tosi Jumalasta,
    syntynyt, ei luotu,
    joka on samaa olemusta kuin Isä
    ja jonka kautta kaikki on saanut syntynsä,
    joka meidän ihmisten
    ja meidän pelastuksemme tähden astui alas taivaista,
    tuli lihaksi Pyhästä Hengestä ja neitsyt Mariasta
    ja syntyi ihmiseksi,
    ristiinnaulittiin meidän puolestamme Pontius Pilatuksen aikana,
    kärsi kuoleman ja haudattiin,
    nousi kuolleista kolmantena päivänä, niin kuin oli kirjoitettu,
    astui ylös taivaisiin,
    istuu Isän oikealla puolella
    ja on kirkkaudessa tuleva takaisin tuomitsemaan eläviä ja kuolleita ja jonka valtakunnalla ei ole loppua.

    Me uskomme Pyhään Henkeen,
    Herraan ja eläväksi tekijään,
    joka lähtee Isästä ja Pojasta,
    jota yhdessä Isän ja Pojan kanssa kumarretaan ja kunnioitetaan
    ja joka on puhunut profeettojen kautta.
    Uskomme yhden, pyhän, yhteisen ja apostolisen kirkon.
    Tunnustamme yhden kasteen syntien anteeksiantamiseksi,
    odotamme kuolleiden ylösnousemusta
    ja tulevan maailman elämää.

    Isäni on liberaalipappi. Hän ei usko Raamatun syntyneen Jumalan Hengen ohjauksessa. Hän ei usko profeettojen saaneen sanomaansa Jumalalta, vaan ajattelee profeettakirjojen olevan ties mitä yhteisön traditiota ja myyttejä. Kun uskontunnustus Jeesuksen elämästä, kuolemasta ja ylösnousemuksesta puhuessaan vetoaa: niin kuin on kirjoitettu, se ei sovi liberalistille. Liberalisti uskoo, että Jeesus teki mitä teki ihan muista syistä, kuin siksi, että olisi ensin ilmoittanut suunnitelmistaan profeetoille.

    On muuten vähintäänkin kyseenalaista, että miksi ne profeetat sitten kuitenkin tiesivät niin paljon Jeesuksen elämästä, jos he vain arpoivat koko hommat. En tiedä uskooko isäni tarkalleen juuri näin, mutta yksi selitysmalli tähän on se, että evankeliumitkin ovat vain myyttiä myytin päälle. Eli että Jeesus teki ja sanoi todellisuudessa melko pitkälti jotain aivan muuta, kuin mistä Uusi Testamentti kertoo. Sen kirjoittajat ovat vaan olleet niin VT:n myyttien ja kansantarujen lumoissa, että ovat väkisin ympänneet ne tekstiinsä, niinkuin ne muka olisivat ennustuksia Jeesuksesta.

    Pyhä Henki on puhunut profeettojen kautta, toteaa uskontunnustus. Minä uskon sen ja rakennan elämäni tämän ilmoituksen varaan. Minä uskon Hengestä samoin kun ensimmäiset kristityt. Ja toiset. Ja kolmannet. Ja Luther. Ja Calvin. Mutta oletko koskaan miettinyt, mikä Hengen rooliksi jää, jos Hän ei ole puhunut profeettojen kautta, vaan se on vaan muinaisten ihmisten keksimä, lohduttava mutta valheellinen tarina?

    Jos Henki ei ole puhunut profeettojen kautta niin meillä ei vain yksinkertaisesti ole mitään tietoa Jumalasta. Voimme vain arvailla. Kaikki, mitä silloin sanomme Hengen työksi, on vain omaa keksintöämme. Ihmisten ajatuksia Jumalasta. Miksi sitten uskoisimme Jeesukseenkaan, Hänhän käytti Vanhan testamentin kirjoituksia ja luotti niiden auktoriteettiin. Ja jos emme voi sen vertaa luottaa Uuteen testamenttiin, että voisimme sanoa Jeesuksen sen perusteella luottaneen Vanhaan testamenttiin, niin tuskin voimme myöskään luottaa samasta opuksesta löytyvään ilmoitukseen, jonka mukaan Hänet on herätetty kuolleista.

    Myyttejä ja kansantaruja ovat kuitenkin todellisuudessa vain liberalistien perustelut raamatun hylkäämiselle. Kaikki, mitä raamatusta tiedetään, osoittaa sen juuri sellaiseksi, kuin ensimmäiset kristityt ajattelivat sen olevan. Käytännössä koko Raamatun syntyhistoria on tiedossa, eikä siinä tiedossa ole mitään, mikä horjuttaisi yhdenkään kristityn uskoa. Liberalistit ovat vain ensin päättäneet luopua Sanasta ja sen jälkeen rääpineet kasaan toinen toistaan puutteellisempia hypoteeseja, joiden avulla koittavat säilyttää uskottavuutensa rippeet.

    Noin minä tosissani väitän. Osoita minut vääräksi, niin luovun kristinuskosta. Kuulit oikein, luovun kristinuskosta jos Raamattu on vain yksi ihmisten väsäämä kirjasto muiden vastaavien joukossa. Silloin on rehellistä ryhtä ateistiksi – ei liberalistiksi. Silloin kristiunsko ei ole totta.