Home

  • Tiesitkö, että tasa-arvolaki antaa erityisluvan naispappeuden kieltoon ja homojen ekskommunikaatioon

    Laki naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta on vielä jotakuinkin järkevä laki, eikä ollenkaan niin woke, kuin mitä yhteiskuntaamme tarkkailemalla voisi lainsäädännön luulla olevan. Heti ensimmäinen pykälä sanoo näin:

    Tämän lain tarkoituksena on estää sukupuoleen perustuva syrjintä ja edistää naisten ja miesten välistä tasa-arvoa sekä tässä tarkoituksessa parantaa naisten asemaa erityisesti työelämässä. Lain tarkoituksena on myös estää sukupuoli-identiteettiin tai sukupuolen ilmaisuun perustuva syrjintä.

    Tuo tiivistääkin lain sisällön hyvin – se on ihan järkevä laki. Huomasithan muuten ylläolevasta sitaatista, että laki tekee eron sukupuolen ja sukupuoli-identiteetin välillä? Tämä on erittäin tärkeää. On olemassa kaksi sukupuolta, mies ja nainen. Lisäksi on olemassa ihmisiä, jotka sairaudesta johtuen luulevat virheellisesti olevansa jotain muuta sukupuolta, kuin mihin ovat syntyneet – heillä on siis jokin muu sukupuoli-identiteetti kuin heidän oikea sukupuolensa. He kokevat olevansa jotain, mitä eivät ole.

    Termiä sukupuolen moninaisuus laki ei tunne ollenkaan, mikä onkin positiivista. Sukupuolen moninaisuus on sateenkaariaktiivien lanseeraama termi, joka tarkoittaa sitä, ettei ole alun perinkään olemassa miehiä tai naisia vaan jokainen saa itse keksiä itselleen sukupuolen, joka voi olla ihan mitä tahansa. Vaikka tälläinen ajattelu on maalaisjärjen vastaista ja vailla minkäänlaista tieteellistä perustaa, valitettavasti siihen törmää jatkuvasti niin mediassa kuin muuallakin (1, 2, 3). Vielä elämme kuitenkin sen verran positiivista aikaa, että tuota Jumalan Lain vastaista termiä ei löydy Suomenkaan tasa-arvolaista.

    Ylläolevassa sitaatissa on myös positiivista se, että sen mukaan laki pyrkii edistämään miesten ja naisten välistä tasa arvoa. Siis miesten ja naisten välistä, luit oikein – lain mukaan (tässä ja myöhemmissäkin kohdissa) vain nämä kaksi sukupuolta ovat sukupuolia. Sen sijaan – kuten yllä lainasin – syrjiä ei saa myöskään sukupuoli-identiteetin perusteella. Tässä siis hylätään sukupuolen moninaisuuden käsite ja sanotaan käytännössä: ”On olemassa vain miehiä ja naisia. Jos joku kuitenkin kokee olevansa jotain muuta, hän on silti mies tai nainen. Miestä tai naista, joka kokee virheellisesti olevansa jotain muuta, ei saa syrjiä tämän harhaluulon perusteella, vaikka hän ottaisi sen omaksi identiteekseen”.

    Kristitty saa olla iloinen tästä laista myös kakkospykälän takia:

    Tämän lain säännöksiä ei sovelleta:

    1) evankelis-luterilaisen kirkon, ortodoksisen kirkkokunnan eikä muiden uskonnollisten yhdyskuntien uskonnonharjoitukseen liittyvään toimintaan; eikä

    2) perheenjäsenten välisiin taikka muihin yksityiselämän piiriin kuuluviin suhteisiin. —

    Seurakunnalla on siis edelleen lakiin perustuva oikeus olla palkkaamatta naispappeja, vihkiä vain normaaleja avioliittoja, erottaa avoliitossa elävät, homoseksuaalisuuden harjoittajat ja pornon katsojaksi tai veronkiertäjiksi identifioituvat seurakunnasta. Se on hyvä asia. Mutta jokainen vaikkapa raamattukäräjiä seurannut ymmärtää varmastia kysyä, kuinka kauan saamme tästä hyvästä asiasta nauttia. Enemmin tai myöhemmin joku sateenkaarihörhö tulee sen kyseenalaistamaan sanoen: ”Seurakunnan, jossa en käy ja jonka jumalaan en usko, on rangaistuksen uhalla toimittava minun tahtomallani tavalla, koska nyt vaan haluan niin”.

    Mies saa ylläolevan perusteella myös olla perheen pää ilman, että lainsäätäjä siihen puuttuu. Minä tulen siis ihan laillisesti kantamaan päävastuun lastemme hengellisestä kasvatuksesta jatkossakin. Mikäli lainsäädäntö joskus muuttuu, aion toki muuttaa toimintaani.

    Laillisesti perheen päänä toimimisesta kun on aika helppo vaihtaa laittomasti perheen päänä toimimiseen. Ei kovin suuri muutos.

    , , ,

  • Sukupuolineutraalit geishat

    Tiesitkö, että geisha (芸者) on sukupuolineutraali sana, joka voitaisiin suomentaa taidehenkilöksi?

    En minä oikeasti taas tästäkään aiheesta mitään tiedä, mutta ärsyttää se nykyinen suuntaus, jossa kieli halutaan väkisin muuttaa sukupuolineutraaliksi. Katsokaa nyt vaikka noita geishoja, joiden titteli oli alun perinkin sukupuolineutraali. Mitä se heitä hyödytti? Taidehenkilöt pysyivät trubaduurin, narrin, orjan ja porton yhdistelminä siitä huolimatta, että meidän aikamme woke-hörhöt iloitsisivat heidän tittelinsä rakenteesta.

    Japani on muutenkin sellainen maa, missä miesten ja naisten roolijako näkyy vielä paljon selvemmin, kuin länsimaissa. Jos katsot videota ihan vaan ihmisistä kadulla, huomaat miesten pukeutuneen miehiksi ja naisten naisiksi niin usein, että voisi jopa pilke silmäkulmassa kysyä onko tämä kuvattu valtakunnansalilla vai Tokion keskustassa. Sukupuoli vaikuttaa myös länsimaita enemmän siihen, minkälaisia elämänvalintoja ihmiseltä odotetaan esimerkiksi työ- ja perhe-elämän suhteen. Tämä kaikki siitä huolimatta, että japani on vielä suomeakin vahvemmin sukupuolineutraali kieli.

    Yhteiskunnan vahva mies-nais -jako pysyy, vaikka kaikki pomot ovat kantaneet sukupuolineutraalia titteliä jo historian hämäristä asti. He eivät ole olleet esimiehiä. Eivätkäin vain pomot ole olleet sukupuolineutraalisti nimettyjä vaan tosiaan myös geishat ja jopa ninjat. 忍者, kuten tiedämme, olisi suomeksi piiloutumishenkilö tai kestävyyshenkilö tai mitä ikinä, mutta ei piiloutumismies eikä kestävyysmies.

    Eli, arvoisat sateenkaarihörhöt, teidän logiikkanne ei toimi. Sitä on jo kokeiltu ja on osoitettu että se ei toimi. Parikymmentä kertaa suomen kokoisessa maassa on jo vuosisatoja puhuttu hyvin sukupuolineutraalia kieltä eikä sillä ole saatu aikaan sitä, mihin sateenkaarihörhöt sillä pyrkivät. Eikö tämä olisi jo aika laaja näyttö sen puolesta, että koko hommasta kannattaa luopua.

    Minulla ei ole mitään sukupuolineutraalia kieltä vastaan. Sen sijaan kielen muuttamista sukupuolineutraaliksi ideologisista syistä minä vastustan. Varsinkin nyt, kun asiaa ajaa kristinuskon vastainen ideologia, en suostu tuohon muutokseen. Hyvin se on ainakin tähän asti näkynyt sujuvan. En ole vielä jotunut vaikeuksiin, kun olen sanonut esimiestä esimieheksi, vaikka firman virallinen linja on vaatinut muuta.

    Sen verran on tässäkin maailmassa vielä tolkkua jäljellä, että mistään en ole sentään saanut potkuja siksi, etten olisi alistunut käyttämään esimiehestäni sateenkaarilatautunutta titteliä. Sitä voit juhlistaa ottamalla palan taidehenkilösuklaata ja harrastamalla kulttuurista omimista tämän tahdissa!

    , , ,

  • Minulle on ihan ok, että olet kontinuationisti, mutta…

    Minä olen henkeen ja vereen sessationisti. Se tarkoittaa, että uskon apostolien aikaisten ihmelahjojen lakanneen (cease) apostolien aikana. Sellainen henkilö taas on kontinuationisti, joka uskoo näiden niinsanottujen ihmelahjojen jatkuvan (continue) vielä meidän aikanamme.

    Minulla ei ole yhtään mitään sitä vastaan, jos sinä uskot noiden ihmelahjojen, kuten parantamisen ja yliluonnollisen kielitaidon, kuuluvan vielä meidän aikaamme. Ei haittaa sitten pätkääkään. Kontinuationismi kun ei vielä tarkoita yliluonnollisen feikkaamista, ihmisten manipulointia ja huijaamista.

    Olihan kontinuationistejä jo apostolien aikanakin. He uskoivat ihmelahjojen jatkuvan heidän elinaikanaan ja niin ne itse asiassa silloin vielä jatkuivatkin. Itse ismissä ei siis ole mitään vikaa.

    Aito kontinuationsiti toimii siis meidän aikanamme näin: hän katsoo ympärilleen ja ihmettelee, miksei kukaan parane, vaikka hän uskoo raamatun sellaista lupaavan. Yhtään parantamiskokousta ei järjestetä, koska tämä aito ja rehellinen mies huomaa, että ihmisiä ei parane. Hän rukoilee Jumalalta taitoa puhua yliluonnollisesti uusilla kielillä, mutta lopettaa parin kerran jälkeen, kun ei saa tätä lahjaa. Hän kyllä uskoo, että sellainen on olemassa, mutta lopettaa, kun mitään ei tapahdu.

    Helluntailaiset eivät ole aitoja kontinuationistejä. He ovat yliluonnollisen feikkaajia. He tulkitsevat raamattua niin, että se lupaa ihmeparantumisia meidän aikaamme. Parantamiskokouksia järjestetään vuosi vuoden jälkeen, vaikka kukaan ei parane. Sen sijaan että toiminta lakkautettaisiin, aletaankin feikkaamaan parantumisia. Ihmiset manipuloidaan kokemaan lumeparantumisia ja liioittelemaan oireiden lievittymistä. Yhteisön paine saa yksilön valehtelemaan, että hänelle olisi tapahtunut jotain yliluonnollista. Se ei ole kontinuationismiä vaan huijausta.

    Helluntailainen rukoilee, että ”saisi kielet”. Kun vastausta ei kuulu, hän ei lopeta vaan alkaa feikkaamaan kielilläpuhumisen armolahjaa. Shibidi räbedi bubedi böö kuuluu hänen suustansa. Yksikään hellari ei ole saanut hurmoskielten ”lahjaansa” ilman jonkin asteista manipulointia ja painostusta. Se ilmiö ei vain yksinkertaisesti synny ilman jotain aliluonnollisia kepulikonsteja. Se ei ole yliluonnollista vaan feikkiä eli sellaisen tekijä ei ole kontinuationisti vaan huijari.

    Jos karismaattisen seurakunnan pastori olisi aito kontinuationisti, hän keskeyttäisi joka ikisen rukouskokouksen ja huutaisi: ”Seis! Tuo teidän sihinänne ei ole mitään kieltä! Ei Raamatun opettama yliluonnollinen kielilläpuhuminen ollut tuollaista perverssiä älämölöä, josta ei saa mitään selvää, vaan oikeaa kieltä! Lopettakaa! Seis! Olette järjiltänne! Tuo on jumalanpilkkaa!”. Sitten hän erottaisi seurakunnasta joka ikisen yksilön, joka ei lopeta heti ja ripittäydy hetken päästä. Joka ikisen. Seurakunnassa saisivat käydä enää rehelliset kontinuationistit, eli ihmiset, jotka kyllä uskovat että ihmelahjat jatkuvat meidän aikanamme, mutta ovat hämillään siitä, että niitä ei kuitenkaan näy missään.

    ”Helluntailaisuudessa painotetaan Pyhän Hengen lahjoja enemmän kuin muissa liikkeissä”, sanotaan. Olet varmasti kuullut tuon itsekin. Se ei ole totta. Niitä ei painoteta vaan feikataan. Feikataan ja lisäksi keksitään vielä omiakin, koska sellaisia ilmiötä kuin vaikka siansaksahurmoskielet tai ”tiedon sanat” ei löydy raamatusta. Jälkimmäinen termi kyllä, mutta hellareilta löytyvää samannimistä ilmiötä ei.

    Helluntailaisuus on yliluonnollisen feikkaamista. Otetaan esimerkiksi tuo siansaksan armolahja. Ihminen väittää, että Pyhä Henki antaa hänelle sanat, jotka hän puhuu. Pyhä Henki on Jumala, joten hellari siis uskoo Jumalan antavan hänelle ne sanat. Ihminen, joka puhuu Jumalan hänelle yliluonnollisesti antamia sanoja on profeetta, vaikka itse tämän kieltäisi, eikö vain?

    Mitä sitten, jos Jumala ei olekaan käskenyt hänen sanoa shigidigi bibbelis bubbelis buu, vaan hän on vain innoissaan keksinyt sen päästään? Onko senyt niin vakavaa?

    5 Moos. 18:20:

    Mutta profeetta, joka julkeaa puhua minun nimessäni jotakin, jota minä en ole käskenyt hänen puhua, tahi puhuu muiden jumalien nimessä, sellainen profeetta kuolkoon

    , , , ,

  • Matti Väisänen sanoi vahingossa, että kaikki pääsevät taivaaseen

    Matti Väisänen kirjoittaa luterilaisesta kasteopista kirjassaan Joka uskoo ja kastetaan, pääsee taivaaseen. Luterilaisuudessa uskotaan monesti, että vesikaste pelastaa. ”Pelastus saapuu niissä todellisesti meidän luoksemme”, sanoo Väisänenkin sakramenteista.

    Tämä tarkoittaa muunmuassa sitä, että uskotaan Jeesuksen kyllä ristillä sovittaneen ihan kaikkien ihmisten ihan kaikki synnit, ja tämä sovitus pitää sitten ottaa vain vastaan sellaisten välineiden, kuten usko ja kaste, kautta. Katsotaan mihin ristiriitaan Väisänen tällä ajatuksella lopulta päätyy:

    Sovitetuksi tuleminen Jumalan kanssa (kaikkine välittömine seurauksineen) ja sovituksen saaminen ovat kaksi eri asiaa. Me tulimme sovitetuksi Jumalan kanssa Golgatalla 2000 vuotta sitten, mutta me saamme sovituksen silloin, kun otamme sen uskossa vastaan turvautumalla Kristuksen Golgatan-työhön. —

    Käytännössä koko maailman syntien sovitus ja kaikkia koskeva objektiivinen vanhurskauttaminen merkitsevät sitä, että Golgatan jälkeen kukaan ei huku omien pahojen tekojensa tähden, sillä ne on sovitettu ja annettu anteeksi. Ne, jotka hukkuvat, hukkuvat epäuskonsa tähden, sen tähden, etteivät ota sovitusta ja anteeksiantamusta vastaan. Epäusko on synti, jolla ihminen sanoo Jumalalle ja Kristuksen suorittamalle sovitukselle ja yleiselle vanhurskauttamiselle: ”Ei kiitos!”

    Huomasitko? Kukaan ei huku omien pahojen tekojensa (eli syntien) tähden, sillä ne on kaikki jo sovitettu, uskoi tai ei. Voi hukkua vain epäuskon tähden, sillä se on kieltäytymistä sovituksesta, eli Jumalan lahjan aktiivista torjumista. ”Epäusko on synti”, sanoo Väisänen. Okei – mutta jos epäuskokin on synti, eikö silloin se epäuskon syntikin ole sovitettu ihan kaikilta, jos kerran kaikkien ihmisten kaikki synnit sovitettiin Golgatalla? Ja jos ihan kirjaimellisesti kaikkien ihmisten kaikki synti, mukaanlukien epäusko on sovitettu, niin…?

    Tuollainen pelastusoppi johtaa väkisinkin siihen lopputulokseen, että kaikki ihmiset uskonnosta riippumatta pelastuvat. Väisänen kuitenkin tuomitsee sellaisen heti seuraavalla sivulla (s.78), mikä onkin hyvä juttu. Mutta hänen pelastusoppiinsa jää ristiriita. Ensin opetetaan jotain, joka tarkoittaa, että kaikki pelastuvat ja siten heti perään sanotaan, etteivät kaikki pelastu.

    En muista, että Raamatussa kiellettäisiin uskomasta ristiriitoja sisältävään pelastusoppiin, joten en voi kovin ankarasti nuhdella ketään, joka niin tekee. Olen liian sola scriptura siihen. Toisaalta tuo on vähän siinä rajalla, että opetetaanko siinä ”usko+teot” -evankeliumia, joka ei ole mikään evankeliumi, vaan kirottua. Vähän siinä rajalla, koska luterilaisuudessa monesti uskotaan että vesikaste pelastaa, mutta toisaalta, ettei se vesikaste sitten kuitenkaan lopulta ole välttämätöntä pelastukselle esimerkiksi siinä tapauksessa, että vastakääntynyt kuolee ennen kuin ehtii kasteelle. Silloin ei välttämättä opeteta teoilla pelastumista vaan ollaan vaan teologisessa umpisolmussa.

    Itse kuitenkin uskon, että Kristus on kuollut vain valittujen puolesta ja sovittanut ristillä vain valittujen synnit – myös epäuskon. Jos tähän kiinnostaa perehtyä lisää, niin opin nimi on rajoitettu sovitus eli limited atonement.

    Minun epäuskoni on ainakin niin vahvaa ja loputonta, ettei siitä olisi voinut saada voittoa millään inhimillisillä konsteilla. Jeesus on sovittanut minun epäuskoni ristillä.

    , , , , , , ,

  • Vedestä ja Hengestä syntyminen ei ole vesikaste

    Olen käynyt viime aikoina luterilaisessa seurakunnassa. Siis en missään liberaalissa höpöhöpöluterilaisessa, vaan aidossa, luterilaista uskoa tunnustavassa seurakunnassa. Suosittelen muuten kaikille, menkää tekin. En tosin ole itse luterilainen ja ehkäpä juuri siksi minua kiinnostaa tutkia aitoa luterilaista teologiaa, joka eroaa omista näkemyksistäni paljon ainakin sakramenttien suhteen.

    Johanneksen evankeliumin kolmannessa luvussa puhutaan vedestä ja Hengestä syntymisestä. Luterilainen ymmärtää tämän – ainakin tuon veden osalta – tarkoittavan vesikastetta. Luterilaiset saattavat sanoa jopa, että vesikaste on ehto pelastukselle tai että vesikaste on armon väline, joka aikaansaa pelastuksen. Minusta nämä ovat todella rajuja väitteitä, enkä löydä niille raamatusta tukea. Mutta mennään jo itse tekstiin, se herättää enemmän kysymyksiä, kuin mitä minä löydän luterilaisuudesta vastauksia. Eli käydään Johanneksen kolmosluvun alkua jae jakeelta läpi, lisäten väliin kommentteja ja kysymyksiä.

    1 Mutta oli mies, fariseusten joukosta, nimeltä Nikodeemus, juutalaisten hallitusmiehiä.
    2 Hän tuli Jeesuksen tykö yöllä ja sanoi hänelle: ”Rabbi, me tiedämme, että sinun opettajaksi tulemisesi on Jumalasta, sillä ei kukaan voi tehdä niitä tunnustekoja, joita sinä teet, ellei Jumala ole hänen kanssansa.”

    Nikodeemus oli fariseus, eli hän tunsi Vanhan Testamentin paremmin kuin minä Uuden. Ja jonkinsortin pomo hän oli myös tuon tekstin perusteella. Paina mieleesi nyt, että hänestä sanottiin noin, sillä hänen asemansa tuomaan vastuuseen palataan vielä.


    3 Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: ”Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: joka ei synny uudesti, ylhäältä, se ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa”.

    Uudestisyntymä eli uskoontulo on edellytys Jumalan valtakunnan näkemiselle, joka tarkoittaa kaiketi samaa kuin sinne pääseminen eli pelastus. Tämä on ainoa vaatimus, joka Jumalan valtakuntaan pääsemiselle on ja se ei ole varsinaisesti vaatimus ihmiselle vaan Jumalalle, sillä Hän synnyttää ihmisen uudesti. Vaatii aika paljon vääntelyä, että uudesti ylhäältä syntyminen saataisiin tulkittua vesikasteeksi ja jos niin ei onnistuta tekemään, pysyy tämä uudestisyntymä ainoana vaatimuksena pelastukselle myös myöhemmissä jakeissa, eikö vain?


    4 Nikodeemus sanoi hänelle: ”Kuinka voi ihminen vanhana syntyä? Eihän hän voi jälleen mennä äitinsä kohtuun ja syntyä?”

    Nikodeemus ymmärsi siis uudestisyntymän tarkoittavan konkreettista, fyysistä uudestisyntymää tai siihen hän sen ainakin vahvasti assosioi. Kaste ei tullut hänelle mieleenkään.


    5 Jeesus vastasi: ”Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: jos joku ei synny vedestä ja Hengestä, ei hän voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan.

    Juuri edellisessä jakeessa on puhuttu siitä ”tavallisesta” syntymästä. Ehkä juuri siksi moni on tulkinnut vedestä syntymisen tarkoittavan juuri sitä, syntyyhän lapsi tavallaan lapsivedestä. Silloin tämä tarkoittaisi että taivasten valtakuntaan päästäkseen on ensin yleensäkin synnyttävä kuin kuka tahansa muukin ja sen jälkeen vielä uudestisynnyttävä Hengestä.

    Toinen, ehkä parempi tulkinta olisi sanoa että ”vedestä syntyminen” ja ”Hengestä syntyminen” olisivat sama asia. Jos sellaista mahdollisuutta ei hyväksytä, joudutaan pulaan vertauskuvallisesta vesipesusta puhuvassa – ja vieläpä Joh. 3:5 -jakeen tapaan parallelismiä käyttävässä – Hesekielin kirjan luvussa 36:

    25 Ja minä vihmon teidän päällenne puhdasta vettä, niin että te puhdistutte; kaikista saastaisuuksistanne ja kaikista kivijumalistanne minä teidät puhdistan.
    26 Ja minä annan teille uuden sydämen, ja uuden hengen minä annan teidän sisimpäänne. Minä poistan teidän ruumiistanne kivisydämen ja annan teille lihasydämen.
    27 Henkeni minä annan teidän sisimpäänne ja vaikutan sen, että te vaellatte minun käskyjeni mukaan, noudatatte minun oikeuksiani ja pidätte ne.

    Jakeessa 25 vesi on vertauskuvaa. Jumala ei pessyt kenestäkään kirjaimellisella vedellä moolokin patsaita irti. Myöskin sydämensiirto on vertauskuvaa. Nämä ovat sama tapahtuma, jota kuvaillaan ei-vertauskuvallisesta jakeessa 27. Siis: 25 ja 26 ovat vertauskuvia jakeen 27 konkreettisesta tapahtumasta. Vedellä pesu ja uuden sydämen anto ovat sama tapahtuma – miksei siis myös ”vedestä syntyminen” ja ”Hengestä syntyminen” voisi olla kaksi tapaa kuvata yhtä asiaa?

    Vedestä syntyminen on joka tapauksessa vaikea termi. Mutta käytetäänkö mitään sellaista termiä vesikasteesta? Eikö vesikasteessa pikemminkin tulla haudatuksi kuin synnytetyksi, ainakin roomalaiskirjeen mukaan? Eikö tämän Johanneksen luvun jakeessa 3 juuri annettu yksi ainoa ehto pelastukselle ja se oli uudestisyntymä Hengestä, ei vesikaste? Tuliko ehtoja lisää vai eikö jakeessa kolme vaan kerrottu kaikkea vielä? En osaa sovittaa vesikastetta tähän. Tuon Hesekielin kohdan nappasin muuten täältä.


    6 Mikä lihasta on syntynyt, on liha; ja mikä Hengestä on syntynyt, on henki.

    Juuri edellisessä jakeessa sanottiin, että pitää syntyä vedestä ja Hengestä. Miksei tässä kutosessa sitten sanota myös, että mikä on vedestä syntynyt, on vesi? Jos vesi on jotain yhtä konkreettista kuin liha ja Henki, eikö silloin olisi sanottava niinkin?

    Minä näen tässä vain sen soteriologisen kahtiajaon, jonka raamattu tekee muuallakin: lihan mieli on vihollisuutta Jumalaa vastaan. Ne, jotka ovat lihan vallassa, eivät voi olla Jumalalle otolliset. Lihan mieli on kuolema. Kun olimme lihan vallassa, jäsenissämme vaikuttivat lain herättämät synnin himot ja niin edelleen. Ei kai vesikaste tätä voi ratkaista?

    Vesi plus liha on vain märkä liha. Lihan mieli on edelleen vihollisuutta Jumalaa vastaan. ”Mutta ei kaste olekaan pelkkää vettä”, sanoisi Luther. Okei. Hyvä on sitten. Jos kaste on vettä johon Jumalan sana yhdistyy, niin vesi + liha = märkä liha, josta Jumalan sana sanoo, että sen pitää kuoleman. Eipä paljoa lohduta kyllä. Henki on se, joka eläväksi tekee; ei [edes tarkkaan kasteltu] liha mitään hyödytä.


    7 Älä ihmettele, että minä sanoin sinulle: teidän täytyy syntyä uudesti, ylhäältä.
    8 Tuuli puhaltaa, missä tahtoo, ja sinä kuulet sen huminan, mutta et tiedä, mistä se tulee ja minne se menee; niin on jokaisen, joka on Hengestä syntynyt.”

    Nyt unohdettiin jo koko vedestä syntymisen teema ja puhutaan pelkästään Hengestä syntymisestä – ehkä vesipesu siis on vain kielukuva, jota käytetään Hengestä syntymisestä, siis henkikasteesta.


    9 Nikodeemus vastasi ja sanoi hänelle: ”Kuinka tämä voi tapahtua?”
    10 Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: ”Sinä olet Israelin opettaja etkä tätä tiedä!

    Muistatko mitä painoit mieleesi alussa Nikodeemuksen asemasta ja taustasta? Hän oli Vanhan Testamentin asiantuntija ja siihen Jeesus vetoaa. Olisiko Vanhan Testamentin asiantuntijan siis tunnettava Uuden Testamentin vesikaste? Saisiko hän tuollaiset nuhteet, kun ei tiennyt jotain, jota ei oltu vielä ilmoitettu VT:ssä? Vai eikö enemmin Israelin opettajan olisi pitänyt tietää vanhan testamentin profeetoista, jotka lupasivat mm. Hengen vuodatuksen, joka antaisi ihmisille uuden, lain alle alistuvan sydämen?


    11 Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: me puhumme, mitä tiedämme, ja todistamme, mitä olemme nähneet, ettekä te ota vastaan meidän todistustamme.
    12 Jos ette usko, kun minä puhun teille maallisista, kuinka te uskoisitte, jos minä puhun teille taivaallisista?
    13 Ei kukaan ole noussut ylös taivaaseen, paitsi hän, joka taivaasta tuli alas, Ihmisen Poika, joka on taivaassa.

    En oikein tajua, mitä tuolla maallisista puhumisella tässä tarkoitetaan. Se ei tunnu sopivan sen paremmin minun, kuin luterilaistenkaan tulkintaan. Eihän uudestisyntyminen sittenkään ole maallinen juttu, vaikka se aikaansaataisiin tietynlaisella veteen liittyvällä suoritteella.


    14 Ja niinkuin Mooses ylensi käärmeen erämaassa, niin pitää Ihmisen Poika ylennettämän,
    15 että jokaisella, joka häneen uskoo, olisi iankaikkinen elämä.

    Mooseksesta puheenollen… 1 Kor 10:2 sanoo, että Israelilaiset ”saivat kaikki kasteen Moosekseen pilvessä ja meressä”. Heidät siis ensin valittiin, sen jälkeen vapautettiin orjuudesta ja vasta sitten kastettiin, eikö vain? Ja lain he saivat vasta kaiken tuon jälkeen ja vasta erämaahan kuoltuaan he pääsivät Luvattuun Maahan.

    Noin siis järjestys meni Moosekseen kastettujen kanssa, mutta ei heidän lastensa tapauksessa. Samaa voidaan sanoa ihan samassa järjestyksessä kristityistä (mutta ei välttämättä heidän lapsistaan). Kristitty on ensin valittu pelastukseen, sen jälkeen vapautettu orjuudesta ja vasta sen jälkeen kastettu vedellä. Laki on sitten tämän jälkeen meille elämänohjeeksi ja johdatukseksi. Myös me kuolemme ”erämaahan” ja vasta sen jälkeen pääsemme luvattuun maahan.

    Ja me muuten syömme siellä erämaassa hengellistä ruokaa ja juomme hengellistä juomaa ihan kuin israelilaisetkin.

    , , ,

  • Mitä jos se leipä ei olekaan mysteerileipä? (1 Kor 11)

    Minun mielestäni luterilaisten näkemykset ehtoollisesta ovat hiukan yliampuvia. Onhan se tärkeä ateria ja pitäähän siihen suhtautua vakavasti, mutta niin voi tehdä ilmankin, että uskoo leivän jollain ihmismielelle käsittämättömällä tavalla olevan Kristuksen tosi ruumis. Yleensäkin termit ”tosi ruumis” ja ”tosi veri” ovat ongelmallisia. Antakaa anteeksi, jos olen vain unohtanut, mutta olen vahvasti siinä käsityksessä että nämä termit eivät edes tule Raamatusta. Mutta katsotaanpa ensimmäisen korinttilaiskirjeen lukua 11 jae jakeelta, lisäten väliin omia kommenttejani:

    23 Sillä minä olen saanut Herralta sen, minkä myös olen teille tiedoksi antanut, että Herra Jeesus sinä yönä, jona hänet kavallettiin, otti leivän,
    24 kiitti, mursi ja sanoi: ”Tämä on minun ruumiini, joka teidän edestänne annetaan; tehkää tämä minun muistokseni”

    Jos leipä muuttui Tosi Ruumiiksi jo tuolloin, siis ennen ristinkuolemaa, eikö sitten olisi sanottava, että koko Jeesuksen ruumis ei kuollut ristillä, sillä osa siitä oli opetuslasten mahoissa? Väistikö Jeesus ristinkuoleman pakenemalla mystisesti jonkun mahaan? Luterilainen ehkä pitää tätä kysymystä jopa loukkaavana, mutta minä olen täysin tosissani. Jeesus ei myöskään sanonut, että leipä muuttuu joksikin. Ei, vaan hän sanoi vain että se on Hänen ruumiinsa. Samanlaista vertauskuvallista kieltä Hän käytti myös muualla, esim sanoessaan olevansa lampaiden ovi. Ei Hän silloin muuttunut Tosi Oveksi. Eikä Hän myöskään muuttunut Tosi Leiväksi sanoessaan: ”Minä olen elämän leipä”. Kielikuvia, kielikuvia. Hän ei muutu leiväksi eikä leipä Häneksi.


    25 Samoin hän otti myös maljan aterian jälkeen ja sanoi: ”Tämä malja on uusi liitto minun veressäni; niin usein kuin te juotte, tehkää se minun muistokseni”.

    Leivästä Jeesus sanoo tässä kohtaa, että ”Tämä on minun ruumiini”. Markus 14:ssa Hän sanoo kyllä verestäkin yhtä suoraan, mutta tässä kohtaa ei. Sen sijaan Hän sanoo ”tätä maljaa” uudeksi liitoksi. Ajatellaanpa Hänen tarkoittavan sillä sitten astiaa tai sen sisältöä, niin siitä ei näillä sanoilla muodostunut Tosi Uusi Liitto, vaan malja ja/tai sen sisältö symboloivat uutta liittoa ja toimivat ehkä lisäksi sen merkkeinä ja niin edelleen.


    26 Sillä niin usein kuin te syötte tätä leipää ja juotte tämän maljan, te julistatte Herran kuolemaa, siihen asti kuin hän tulee.
    27 Sentähden, joka kelvottomasti syö tätä leipää tai juo Herran maljan, hän on oleva vikapää Herran ruumiiseen ja vereen.

    Syömistä sanotaan julistamiseksi, mitä ikinä se sitten tarkoittaakaan. Ehkä se on ruumiillinen ja sanaton tapa sanoa: ”Jeesuksen ruumis annettiin Golgatalla meidän edestämme! Hänen verensä vuodatettiin myös vuosituhansia sitten ja yhden ainoan kerran meidän syntiemme sovitukseksi!”. Joka siis teoillaan julistaa tätä, mutta samaan aikaan on tavalla tai toisella kelvoton, on pulassa. Pahinta kelvottomuutta on varmaan epäusko. Jos julistat tähän muistoateriaan osallistumalla Herran kuolemaa viikosta toiseen, mutta et ole uskon kautta osallinen Hänen elämäänsä, niin olet pelkkä tuomiota odottava murhaaja.

    On myös kiinnostava ajatus, mitä ”vikapää Herran ruumiisen ja vereen” tarkoittaa, jos ehtoollisaineet ovat Tosi Ruumis ja Tosi Veri. Miten niihin tulee vikapääksi niitä syömällä ja mitä se edes tarkoittaa? En tiedä – mutta minäpä en ole luterilainen.


    28 Koetelkoon siis ihminen itseänsä, ja niin syököön tätä leipää ja juokoon tästä maljasta;
    29 sillä joka syö ja juo erottamatta Herran ruumista muusta, syö ja juo tuomioksensa.

    Vaikka ehtoollisaineet eivät olisi Tosi Ruumis ja Tosi Veri jollain mystisellä tavalla, jota emme ymmärrä, on ehtoollinen silti vakava asia, sillä nuo jakeet me ymmärsimme joka tapauksessa, eikö vain? Vaikka ymmärtäisit ehtoollisaineet miten tahansa, ymmärrät kuitenkin noiden jakeiden vakavuuden. Paavali kirjoittaa tässä samassa luvussa eräästä tavasta olla kelvoton ehtoollisen nauttija: ”syömään ruvettaessa kukin rientää ottamaan eteensä omat ruokansa, ja niin toinen on nälissään ja toinen juovuksissa”. Kuulostaa hullulta, mutta noin oli oikeasti tapahtunut. Myös Luther sanoo viisaasti: ”Todella kelvollinen ja hyvin valmistautunut on se, joka uskoo nämä sanat: ”teidän edestänne annettu ja vuodatettu syntien anteeksiantamiseksi”. Kelvoton ja valmistautumaton on taas se, joka ei näitä sanoja usko tai joka epäilee niitä”. Herran ruumis on joka tapauksessa erotettava muusta, ja tarkoitti tämä ruumis sitten tässä kohtaa leipää tai seurakuntaa, niin kyseessä on tämän kohdan mukaan uskonnollinen toimitus, ei tavallinen ruokailu.


    30 Sentähden onkin teidän joukossanne paljon heikkoja ja sairaita, ja moni on nukkunut pois.
    31 Mutta jos me tutkisimme itseämme, ei meitä tuomittaisi;
    32 mutta kun meitä tuomitaan, niin se on meille Herran kuritusta, ettei meitä maailman kanssa kadotukseen tuomittaisi.

    Minä uskon ylläolevat kolme jaetta, vaikka en usko, että leivälle käy jotain sellaista, mihin iso osa luterilaisista uskoo. Ehtoollinen voi olla hyvin arvokas ja vakava ja tärkeä asia silti, vaikka ei ajattelisi siitä siten, kuin yksi roomalaiskatolilaisuudesta irrottautunut kunnianarvoisa veljemme 1500 -luvulla. Meillä on lupa huomata, että hän jäi kantamaan mukanaan entisen kirkkonsa epätervettä teologista painolastia, vaikka monissa asioissa äärimmäisen tärkeää työtä tekikin ja oli maalimalle suureksi siunaukseksi.


    33 Sentähden, veljeni, kun kokoonnutte aterioimaan, odottakaa toisianne.
    34 Jos kenellä on nälkä, syököön kotonaan, ettette kokoontuisi tuomioksenne. Muista seikoista minä säädän, sitten kuin tulen.

    Sellaisia olivat ohjeet, joita Herran Apsostoli ehtoollisesta antoi. Odottakaa toisianne, syökää yhdessä selvinpäin ja niin edespäin. Jos luterilainen ehtoollisnäkemys olisi totta, eikö hän olisi edes jossain kohtaa vähän vihjannut, että ehtoollisviiniä ei saa kaataa viemäriin tai leipää heittää roskiin, jos sitä jää yli, sillä ne aineet jäävät pysyvästi johonkin pyhään olotilaan, jota emme ymmärrä?

    Tosin kyllä minustakin tuntuu pahalta ajatus hävittää ylijäänyt leipä ja viini muuten kuin syömällä. Mutta se johtunee minun mukanani kulkevasta luterilaisesta perinnöstä enemmän kuin Raamatun Sanasta.

    , , ,

  • Monia väsyttää, että Raamatusta on vieläkin puhuttava, sanoo naispiispa Mari Leppänen

    Naispappeutta puoltavassa kirjoituksessaan Leppänen sanoo:



    Naisten tie kirkon virkoihin on ollut pitkä, eikä se ole mutkaton vieläkään, kun katsoo globaalia kristillistä maailmaa. Monia väsyttää, että vieläkin asiasta on puhuttava. Edistyksen mahdollistajina ovat olleet eri sukupuolia edustavat ihmiset, jotka ovat kokeneet, että uskontulkinta jää vajaaksi, jos uskonnollinen valta yksipuolistuu.

    Monia väsyttää, että vieläkin on puhuttava siitä, voiko nainen olla pappi, niinkö? Tämähän ei siis ole vääntö mielipiteistä, vaan vääntö siitä, onko Raamatulla auktoriteettiasema vai ei, sillä niin selvästi se naispappeuden kieltää. Ja sellaista raamatuntulkintaa ei varsinaisesti ole olemassa, joka päätyisi siihen tulokseen, että nainen voi olla pappi, vaan naispappeutta puoltava näkemys on pitkälti sellainen, että raamattu kyllä tämän kieltää, mutta se kielto ei syystä tai toisesta koske meitä.

    Tämä on keskustelu, johon ei saa väsyä, varsinkaan silloin, kun oman, raamatunvastaisen näkemyksensä läpi jyrännyt osapuoli on voitolla ja sanoo että keskustelu jo väsyttää. Keskustelu, jonka osapuolten ei pitäisi mahtua saman kirkkokunnan sisään, sillä kyse on eri uskonnoista; toinen perustaa kaiken Jumalan ilmoitukselle ja toinen omille ajatuksille ja yhteiskunnan senhetkisille näkemyksille. Kun rakennetaan eri perustuksille, on rakennettu kaksi eri rakennusta.
    Noista kahdesta rakennuksesta se konservatiivinen on muuten ollut Suomessa valmiina jo vuosisatoja ja tällä rakennuksella on omat kirjalliset sääntönsä, jotka kieltävät liberaaliteologian. Uskontunnustuksista Tunnustuskirjoihin ja kirkkolakiin, usko tai älä, Mari Leppäsen uskonto kielletään. Jos hän silti päättää astua tämän ”rakennuksen” virkaan, voitaneen turvallisesti sanoa kyseessä olevan talonvaltaus.

    Yllä Leppänen nosti muuten esiin sen riskin, että uskontulkinta jää vajaaksi, jos uskonnollinen valta yksipuolistuu. Leppästä en tunne enkä tiedä mitä hän tuolla tarkoittaa, mutta liberaalit yleensä tarkoittavat sillä sitä että erilaisia uskontulkintoja on hyvä olla, kunhan ne eivät ole konservatiivisia ja valta ainakin pitää keskittää liberaaliteologeille, koska muut ovat ”ei-niin-kirkkaita amerikkalaisia fundamentalisteja”. Korostan vielä, että en tiedä sanoisiko Leppänen asiaa noin rumasti, mutta esimerkiksi isäni kyllä sanoo.

    Mennään eteenpäin. Uskooko Leppänen, että Pyhä Henki puhuu raamatussa vai kieltääkö hän Nikean uskontunnustuksen? Liberaalit harvemmin sanovat ihan suoraan tälläisiä asioita, koska heidän kannaltaan on edullista etteivät perinteiset kristityt tajua, miten vakavasta näkemyserosta on kysymys.

    Ensimmäisen vuosituhannen aikana luotiin perusta yhä edelleen vaikuttavalle ihmiskäsitykselle, jonka keskiössä oli mies. Ajattelu omaksuttiin ympäröivästä kulttuurista ja varhaiset kristityt liittyivät roomalaisen yhteiskunnan näkemyksen naisten ja miesten erilaisista tehtävistä.

    Minä ainakin ymmärrän tuon kohdan niin, ettei hän pidä Raamattua Jumalan ilmoituksena vaan ajattelee naispappeutta koskevien raamatun kohtien tulleen omaksutuksi ympäröivästä kulttuurista. Ja se on tie, joka johtaa yksi kerrallaan hylkäämään kaikki muutkin kristinuskon perusteet ja elämänarvot. Ihminen, joka ei ole valmis tekemään edes omia uravalintojaan Jumalan Sanan perusteella, ei näytä pystyvän ohjaamaan muitakaan elämän valinnoissa, kuten haureuteen liittyvissä asioissa tai ensimmäisen käskyn noudattamisessa. Kun ilmoitus on hylätty niin ilmoitus on hylätty, ei muttia.

    Kyselyn perusteella myös sukupuoli on edelleen merkittävä tekijä. Lähes 17 prosenttia työntekijöistä ja jopa kolmannes luottamushenkilöistä kertoi keskustelun pappien sukupuolesta ja viranhoidosta olevan seurakunnassa edelleen ajankohtaista.

    En tarkistanut Leppäsen artikkelin lähdettä, mutta jos tuo on totta, niin luku on vähintäänkin hälyttävä. 83% kirkon työntekijöistä ja kaksi kolmannesta luottamushenkilöistä ei välitä, otetaanko pappisviran ehdot Raamatusta vai ei. Minä en oikein usko, että normaaleilla kristityillä olisi enää vaikutusmahdollisuuksia tuollaisessa liikkeessä, vaan suosittelen vaikuttamaan eroamalla. On myös rohkeita miehiä, jotka ovat eri mieltä kanssani. Mutta heitä on yksi. No ei kai, enemmänkin varmaan löytyy, mutta minä en tiedä muista.

    Piispa läimäyttää artikkelinsa lopppuun vielä kunnon manipulointikikan:

    Yhä edelleen on ihmisiä, jotka ajattelevat, että naiset puhuvat omiaan tai että heidän paikkansa ei ole alttarilla. Tai että vammaiset, neuroepätyypilliset, seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen kuuluvat tai ihonväriltään muut kuin valkoiset puhuvat omiaan.

    Huomaatko, miten hän leimaa samaan porukkaan naispappeuden vastustajat eli raamattu-uskolliset, tavalliset kristityt ja rasistit eli vihan synnissä aktiivisesti elävät ekskommunikaation ansaitsevat valekäännynnäiset?

    Naisten paikka ei ole ”alttarilla”, sanon minä. Ja minä en voi puhua omiani, koska olen neuroepätyypillinen, eikö vain?

    , , , ,

  • Pelastuiko Paavali kasteessa?

    Luterilaisilla on monta raamatunpaikkaa, joihin vedoten he pitävät kastetta pelastuksen ehtona tai sen aikaansaajana tai jotain siltä väliltä. Heidän teologiansa tuntuu välillä sellaiselta, että siitä on vaikea saada rakennettua niin ehdottoman loogista kokonaisuutta, kuin mitä itse teologialta vaatisin. He saattavat toisaalta uskoa, että kaste aikaansaa sen, että ihminen saa Pyhän Hengen ja/tai uskon ja/tai pelastuksen ja/tai synnit anteeksi, mutta toisaalta uskoa, että tähän on poikkeuksia ja niin edespäin. Monimutkaista.

    Jos luterilainen on tullut kastenäkemykseensä tulkitsemalla Jumalan pyhää ja erehtymätöntä Sanaa eri tavalla kuin minä, aion kunnioittaa häntä syvästi. Jos taas hän on tullut kastenäkemkyseensä hyläten raamatun auktoriteetin, tuomiten sen ihmisten ajatuksiksi Jumalasta ja muinaisten kansojen myyteiksi, sanon hänelle, ettei hän oikeasti ole luterilainen vaikka niin väittää. Nostan hänelle kohteliaasti hattua ja jatkan matkaa.

    No en oikeasti. Olen aika kiivas mies, enkä sitä paitsi edes juuri käytä hattuja. Viimeksi kun tuollainen tilanne raamatunhylkääjä-valeluterilaisen kanssa tuli eteen, vetosin vähemmän kohteliaasti raamattuun. Mutta nyt riittää tämä jahkailu ja mennään katsomaan, miten Paavalin kaste ei aikaansaanut syntien pois pesua tai synnyttänyt hänessä uskoa.

    Apt 22:16

    Ja nyt, mitä viivyttelet? Nouse, huuda avuksi hänen nimeänsä ja anna kastaa itsesi ja pestä pois syntisi.’

    Tuo suomenkielinen käännös Paavalin kasteesta ei ole ollenkaan tarkka edes ylläolevassa vahassa käännöksessä, ei myöskään RK:ssa tai 92:ssa. En ymmärrä oikeasti alkukielistä versiota, mutta se näyttäisi sopivan aika helposti tähän valtavaan läjään englanninkielisiä käännöksiä, jotka saavat tuon kohdan näyttämään ihan erilaiselta kuin mihin suomenkieliset kääntäjät ovat jostain syystä päätyneet.

    ”Now why do you delay? Get up and be baptized, and wash away your sins by calling on His name’” olisi aika keskimääräinen käännös tuolle. Suomeksi se menisi jotenkin näin: ”Mitä viivyttelet? Nouse ja anna kastaa itsesi ja pese pois syntisi huutamalla Hänen nimeään avuksi”. Tässä on siis ikään kuin kaksi ”vaihetta”:

    1. Nouse ja mene kasteelle
    2. Pese pois syntisi huutamalla/huutaen avuksi Herran nimeä

    Syntien peseminen pois ei tässä siis välttämättä yhdisty itse (vesi)kasteeseen siten, kuin suomenkielisistä käännöksistä mahdollisesti ymmärtäisi. Lisäksi täytyy huomata, että tämä käsittelemämme jae on Apostolien tekojen luvusta 22, jossa Paavali kertoo jälkeenpäin tuosta kastetapahtumasta ja siihen liittyvistä seikoista. Se kaikki ”tapahtuu” varsinaisesti luvussa 9, jossa kasteesta sanotaan vain näin:

    18 Ja heti putosivat hänen silmistään ikäänkuin suomukset, ja hän sai näkönsä ja nousi ja otti kasteen.

    Tästä puuttuu maininta syntien pesemisestä. Ehkä Paavali kertoo luvussa 22 pidemmin asiasta painottaakseen kuuljoille, miten hänet, entinen kristittyjen tapattaja, otettiin vastaan vihan ja tuomion sijaan lempein lausein ja syntien anteeksisaamista hänelle toivoen? Ehkä hänen ei ole edes tarkoitus siinä kohtaa kommentoida sitä, mitä kaste on tai ei ole, vaan sanoa vain, että hänet toivotettiin avosylein vastaan seurakuntaan ja annettiin lupa tulla kasteelle saman tien, vaikka inhimillisesti ajatellen olisi voinut odottaa ihan toisenlaista vastaanottoa sen perusteella, mitä hän oli seurakunnalle tehnyt?

    Näin siis luvussa 9, jossa myös sanotaan Paavalin saaneen Pyhän Hengen. Siitä ei kuitenkaan mielestäni voida lukea Hengen saamisen ajankohtaa, eikä ainakaan niin, että Paavali olisi saanut sen kasteessa. Korkeintaan niin, että ensin Henki, sitten kaste, mutta tuokin jää epäselväksi. Apostolien teoissa kuitenkin kerrotaan sellaisista erikoistapauksista, joita tuossa seurakunnan alun ”siirtymävaiheessa” tapahtui, eli tapauksista joissa Henki annettiin ilmeisesti jollain tavallista näkyvämmillä tavoilla tietyille ihmisryhmille, jotta Jumala voisi näyttää kaikille, että pelastus on nyt todella tarkoitus levittää koko maailmaan, eikä vain juutalaisille (aiheesta lisää tässä). Voisiko samasta olla kysymys luvussa 9, kun sanotaan Paavalin saaneen Hengen niin, että Ananias toimi siinä ikäänkuin välimiehenä?

    Ananiaan roolihan on tuossa hyvin tärkeässä asemassa. Ilman häntä Paavali olisi ollut vain ”joku äijä, joka väittää nähneensä Jeesuksen näyssä”, uskoo ken tahtoo. Mutta nythän kävi niin, että Jumala käski suurinpiirtein yhtä aikaa vainoojan lähteä nöyränä (ja sokeana) poikana vainottunsa luokse ja vainotun lähteä siunaamaan vainoojaansa palauttamalla tälle näön. Jumala siis ilmoitti Paavalin viholliselle että Paavali on nyt hyväksyttävä, joten Paavali ei näin ollen ole vain ”joku äijä joka väitti nähneensä näyssä Jeesuksen”. Niitähän meillä nykyaikanakin riittää.

    Apt 9 & 22 lukujen pääpointti on ihan muualla, kuin siinä, mitä kaste on tai mitä se saa aikaan. Lisäksi Paavali kaiketi uskoi ensin ja kastettiin vasta myöhemmin. Eihän hän olisi totellut tätä Jumalan käskyä, jos ei olisi uskonut: ”Nouse ja mene Damaskoon, niin siellä sinulle sanotaan kaikki, mikä sinulle on tehtäväksi asetettu”. Ja vasta Damaskossa hänet kastettiin.

    Kristittyjen vanhempien pitää tietysti kastaa lapsensa jo ennen, kuin heistä voidaan nähdä ulospäin, että he uskovat, vaikka Paavalilla ei tälläistä mahdollisuutta ollut. Kristillistä kastetta ei ollut olemassa vielä hänen ollessaan lapsi.

    Minä siis uskon, että kaste on ulkoinen merkki samoin kuin vaikka ympärileikkaus. Sillä on monia merkityksiä jotka ymmärrän ja monia, joita en vielä ymmärrä, mutta se ei saa aikaan uskoa tai anna Pyhää Henkeä. Kaste ei myöskään ole pelastuksen edellytys siinä mielessä, kuin jotkut ajattelevat. Mutta ei sitä saa laiminlyödäkään vaan se on ihan yhtä paljon Jumalan käsky kuin tämä: ”Älä tapa”.

    Kaste on teko, joka on pakko tehdä. Mutta tekoja tekemällä ei pelastuta, vaan yksin uskon kautta. Osa uskon kautta pelastuneista teettää tämän ulkoisen liiton merkin itse itselleen aikuisiällä, kuten Aabraham, osalle sen teettävät hänen vanhempansa kun hän on itse vielä vauva, kuten oletettavasti kävi uskon kautta pelastuneelle Daavidille.

    Sillä mitä Raamattu sanoo? ”Aabraham uskoi Jumalaa, ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi”.
    Mutta töitä tekevälle ei lueta palkkaa armosta, vaan ansiosta,
    mutta joka ei töitä tee, vaan uskoo häneen, joka vanhurskauttaa jumalattoman, sille luetaan hänen uskonsa vanhurskaudeksi;
    niinkuin myös Daavid ylistää autuaaksi sitä ihmistä, jolle Jumala lukee vanhurskauden ilman tekoja:
    ”Autuaat ne, joiden rikokset ovat anteeksi annetut ja joiden synnit ovat peitetyt!
    Autuas se mies, jolle Herra ei lue syntiä!”

    , , , ,

  • Uudestisyntymisen pesu ei tapahdu vedellä

    Kuuntelin vähän aikaa sitten Lahden Reformoidun Seurakunnan opetusta lapsikasteesta (1, 2, 3) ja se sai minut heräämään siihen, että lapset pitää kastaa. Opetus itsessään on hyvää ja suosittelen katsomaan nuo videot läpi, mutta lopulta eniten minut tuossa asiassa vakuutti se, miten huonoja argumentit aikuiskasteen puolesta ovat – joten meidän lapset kastetaan.

    Tarkoittaako tämä, että minusta tuli nyt sitten sellainen perusluterilainen? Ei sentään, sillä luterilaiset uskovat, että kaste pelastaa. Tämä on tosin vähän hölmö erimielisyys, sillä minäkin uskon, että kaste pelastaa. Onpas outo tilanne, mutta siihen on kyllä ihan looginen selitys: luterilainen uskoo vesikasteesta suurinpiirtein sen, mitä minä uskon henkikasteesta. Ja henkikasteella en muuten tarkoita sitä, mitä helluntailaiset!

    Minulla ei muuten ole aavistustakaan, vastaako tämä näkemykseni reformoitua näkemystä tästä aiheesta. Mutta katsotaan kuitenkin muutamaa raamatunpaikkaa. Sanovatko ne vesikasteen pelastavan?

    Titus 3:1-7

    1 Muistuta heitä olemaan hallituksille ja esivalloille alamaiset, kuuliaiset, kaikkiin hyviin tekoihin valmiit,
    2 etteivät ketään herjaa, eivät riitele, vaan ovat lempeitä ja osoittavat kaikkea sävyisyyttä kaikkia ihmisiä kohtaan.
    3 Olimmehan mekin ennen ymmärtämättömiä, tottelemattomia, eksyksissä, moninaisten himojen ja hekumain orjia, elimme pahuudessa ja kateudessa, olimme inhottavia ja vihasimme toisiamme.
    4 Mutta kun Jumalan, meidän vapahtajamme, hyvyys ja ihmisrakkaus ilmestyi,
    5 pelasti hän meidät, ei vanhurskaudessa tekemiemme tekojen ansiosta, vaan laupeutensa mukaan uudestisyntymisen peson ja Pyhän Hengen uudistuksen kautta,
    6 jonka Hengen hän runsaasti vuodatti meihin meidän Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kautta,
    7 että me vanhurskautettuina hänen armonsa kautta tulisimme iankaikkisen elämän perillisiksi toivon mukaan.

    Tässä on kontekstina aikuisiällä uskoon tulleet ihmiset. Heidän vanhaa elämäänsä kuvaillaan jakeissa 1-3. Mikä pisti tuolle vanhalle elämälle stopin? Sen teki Kristuksen (joka on sekä Jumala että Vapahtaja) hyvyyden ilmestyminen. Hän pelasti meidät ja tuossa kerrotaan myös tarkemmin miten Hän sen teki: uudestisyntymisen pesun ja Pyhän Hengen uudistuksen kautta. Suomeksi sanottuna se tarkoittaa uskoontuloa, eli sitä, kun Jumala antaa sinulle Henkensä lahjaksi. Tästä eli henkikasteesta puhuu myös 1. Kor 12:13, joskin eri sanalla kuin Tituskirjeen pesu. Se aikaansaa muutoksen ihmisen elämässä ja tämä muutos näkyy konkreettisesti haluna alkaa noudattaa Jumalan käskyjä. Lihan mieli ei alistu Lain alle, mutta uudestisyntynyt mieli alistuu. Se siis haluaa hylätä jakeissa 1-3 kuvatun vanhan elämän ja tilalle tulee uusi elämä, jossa noudatetaan Jumalan käskyjä – joista yksi on muuten vesikaste.

    Nyt luterilainen saattaisi sanoa: ”Miten se on mahdollista? Miten voi olla pesemistä, jos ei ole vettä? Eikö uudestisyntymisen pesun ole oltava jotain, jossa käytetään vettä?”. Tähän on kyllä pakko sanoa että… ihan hyvä pointti!

    Pesu on sellainen toimenpide, jossa jokin puhdistetaan. Uudestisyntymisen pesu pitäisi mielestäni ajatella niin, että uudestisyntyminen on se, millä pestään, ei niin, että uudestisyntyäksesi sinut on pestävä jollain muulla aineella, siis vedellä. Ihminen ei voi saada aikaan uudestisyntymää millään konsteilla, vaan se on Jumalan suvereeni armotyö.

    Tuo Tiituskirjeen sitaattimme pesua tarkoittava sana löytyy Septuagintasta kahdesti (1, 2) ja sitä käytetään runollisesti kehumaan hampaiden valkeutta – ne ovat kuin vastapestyt lampaat. Uudesta testamentista se löytyy myös vain kahdesta paikasta, joista toinen on Efesolaiskirjeen luvussa 5:

    25 Miehet, rakastakaa vaimojanne, niinkuin Kristuskin rakasti seurakuntaa ja antoi itsensä alttiiksi sen edestä,
    26 että hän sen pyhittäisi, puhdistaen sen, vedellä pesten, sanan kautta,
    27 saadakseen asetetuksi eteensä kirkastettuna seurakunnan, jossa ei olisi tahraa eikä ryppyä eikä mitään muuta sellaista, vaan joka olisi pyhä ja nuhteeton.

    Jeesus siis tuon mukaan pesee ja puhdistaa seurakunnan. Mihin lopputulokseen Hän pyrkii, miksi Hän niin tekee? ”Saadakseen asetetuksi eteensä kirkastettuna seurakunnan, jossa ei olisi tahraa eikä ryppyä eikä mitään muuta sellaista, vaan joka olisi pyhä ja nuhteeton” Ei kai kirjaimellisella vedellä peseminen voi saada tuollaista aikaan? Kirjaimellinen vesi pesee kylläkin kirjaimellisia tahroja ja ryppyjä pois, mutta tuskin Raamattu tuossa sellaisista on huolissaan? Kirjaimellisella vedellä peseminen ei ainakaan sitten tee kenestäkään pyhää ja nuhteetonta! Siihen kelpaa vain uudestisyntyminen ylhäältä, eli henkikaste. Antakaamme pesemisen tarkoittaa sitä siis myös Tituskirjeessä.

    Tämä aihe on kyllä kiinnostava ja aion käydä vielä muutaman raamatunpaikan siihen liittyen läpi, kunhan ehdin. Lopuksi haluan vielä painottaa sitä, että en yritä sanoa, että kaste olisi jotenkin turha, tai että se ei olisi välttämätöntä. Jumalan käskyä on aina toteltava, se on selvä, ja kastekäskykin on käsky – mutta ollaan vähintäänkin vaarallisilla vesillä, jos opetetaan, että jonkun käskyn noudattaminen pelastaa.

    Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta-se on Jumalan lahja-
    ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi.

    , , ,

  • Lauri Koittola yrittää puolustella homoseksuaalisuutta väärinymmärtämällä neekeriorjuuden

    Kävin läpi Lauri Koittolan kirjoitusta homoseksuaalisuudesta jo aiemmassakin artikkelissa, mutta otetaanpa sieltä vielä toinenkin poiminta. Koittola siis yrittää sanoa, että koska kristityt ovat muissakin asioissa muuttaneet käsitystää raamatun vastaiseksi, pitäisi myös käsitys homoseksuaalisuudeta jo pikku hiljaa tajuta muuttaa. Hän kirjoittaa:

    Orjuuden vastainen liike alkoi nähdä ihmisoikeudet tärkeämpänä kristillisenä periaatteena kuin orjuuden hyväksyvät tekstit Raamatussa. Orjuuden hyväksyvät kohdat alettiin tulkita enemmän kontekstisidonnaisina ja käytännöllisinä ohjeina, joilla varmistettiin evankeliumin leviäminen. Jossain vaiheessa aika oli kypsä ja maailma oli valmis purkamaan orjuuttavat rakenteet yhteiskunnasta. —

    Oleellinen kysymys kuuluu, onko suhtautuminen homouteen samanlainen ilmiö, joka on nyt samassa murroksessa kuin naisen asema tai orjuus aikaisemmin? Uskon, että on.

    Ihan hauska näkemys, jos ei oteta huomioon sitä, että se ei ole totta. En minä ainakaan ole nähnyt kristittyjen muuttaneen näkemyksiään naisen asemasta tai orjuudesta. Raamatun syntyaikojen malli on edelleen voimassa. Eli toisin sanoen: se ilmiö, jota moderni länkkäri ajattelee kuullessaan sanan orjuus, on edelleen kielletty:

    Exodus 21:16

    Joka varastaa ihmisen ja joko myy hänet tahi pitää häntä hallussansa, se rangaistakoon kuolemalla

    Kun kuulet sanan orjuus, sinulle tulee mieleen se ilmiö, jossa amerikkalaiset kiertelevät ympäri maailmaa kidnappaamassa halpatyövoimaa – monesti kai paikallisten myymää sellaista – viedäkseen sen sillipurkkimaisesti ylilastatuissa laivoissa hengenvaaralliseen pakkotyöhön puuvillapelloille. Siis niin että iso osa kuolee jo matkalla ja loput saavat tehdä töitä huonoissa olosuhteissa kunnes kuolevat. Kutsun tätä ilmiötä tässä artikkelissa nimellä neekeriorjuus erottaakseni sen muusta orjuudesta.

    Meidän yhteiskunnassamme on tapana rankaista neekeriorjuuden synnistä sanomalla postuumi hyi hyi ja ehkä jopa hävittämällä synnintekijää esittävä patsas julkiselta paikalta muutama vuosisata hänen kuolemansa jälkeen. Jumalan Moosekselle antamassa laissa taas tästä säädettiin välitön kuolemantuomio. Täten voidaan sanoa, että Koittolan teoria siitä, että Raamattu hyväksyy neekeriorjuuden ilmiön ja ihmiset sitten suuressa viisaudessaan myöhemmin osasivat selittää sen sieltä pois, ei ole totta. Se on misinformaatiota.

    Raamatussa puhutaan monessa kohtaa sellaisesta itsensä elättämisen muodosta, jossa työläinen saa palkan aina päivän päätteeksi ja on kaiketi sen jälkeen vapaa tekemään mitä huvittaa. Tämä vastaa tietyssä mielessä sitä, mitä me kutsuisimme nykyään työsuhteeksi. Se taas, mitä me kutsumme nimellä sosiaaliturva, löytyy raamatusta nimellä orjuus. Toki myös kerjuu oli eräs sosiaaliturvan muodoista, mutta nyt meitä kiinnostaa enemmän orjuus. Ja se on Raamatussa eri ilmiö kuin neekeriorjuus.

    Ensinnäkin raamatussa orjuuden pointti näkyisi pitkälti olevan velkojen maksu. Jos ihmisellä ei ole varaa maksaa velkaansa, hän voi myydä itsensä orjaksi ja kuitata velan sillä. Juutalaiset orjat vapautettiin joka seitsemäs vuosi, muita ei. Ja muistat varmaan, että näistä muista on kirjoitettu: ”Älä sorra äläkä ahdista muukalaista, sillä te olette itse olleet muukalaisina Egyptin maassa”, eli ei näitäkään saanut kohdella miten sattuu.

    Jos varas oli varaton, hänet myytiin orjaksi ja sillä kuitattiin korvaus varastetutsta tavarasta.

    Jos orjan isäntä kohteli häntä liian väkvaltaisesti, orja vapautettiin. Jos tämä ei kuulosta mielestäsi hyvin radikaalilta sosiaaliturvan nauttijan ihmisoikeuksien puolustamiselta, niin mieti vielä. Otetaan esimerkki. Orjaksi itsesi myydessäsi saat siis etukäteen hinnan niistä työvuosista, joiksi itsesi kauppaat, se on homman pointti. Jos riemuvuoteen – jolloin orjat vapautettiin – olisi vaikka kuusi vuotta, pyydät itsestäsi kuuden vuoden palkan, eli sanotaan nyt vaikka 120 000 euroa nykyrahaa. Tosin et oikeasti pyydä koko kuuden vuoden palkkaa, vaan oikea kaava tämän laskemiseen olisi kuuden vuoden palkka miinus kuuden vuoden elatus, sillä pomosi maksaa kaiketi myös ruuat ja asumisen, tai näin olen ainakin ymmärtänyt, ja tämä elatusvelollisuus katkeaa orjuuden katkeatessa. Mutta jonkunsortin rahakasan kuitenkin saisit etukäteen hinnaksi itsestäsi. Ensimmäisenä työpäivänä pomosi sitten lyö sinulta suutuspäissään hampaan irti. Pääset vapaaksi miehenä tai naisena, jolla on yksi hammas vähemmän ja vapaus tehdä mitä huvittaa – eikä velvollisuutta maksaa etukäteen saamaasi rahaa takaisin.

    Mieti kuinka paljon parempia nämä mallit ovat, kuin meidän nykyiset sosiaaliturvan muotomme. Jos joku velkaantuu pahasti, sanotaan velkojalle voi voi. Ihminen menee teoriassa ulosottoon, mutta jos hänellä on pienet tulot, niistä ei voida lain mukaan ulosmitata mitään. Velkoja jää siis ilman mitään ja velallisella on iso intressi elellä pienillä tuloilla sen aikaa, kunnes velka armahdetaan. Olikos se nyt 10 vai 15 vuotta, en muista. Halutessaan hän voi elää vaikka sossupummina koko sen ajan ja jatkaa sen jälkeen lällätellen elämäänsä. Velkoja tietää tämän riskin ja kiskoo korkoa yhdeksältä muulta kompensoidakseen sen kymmenennen velallisen maksamatta jääneet velat. Asiansa sössinyt velallinen on siis valtava rasite yhteiskunnalle, muiden elätettävänä pyörivä loinen. Meidän nykyinen mallimme kannustaa sellaiseen sen sijaan, että ihmiset pakotettaisiin elättämään itse itsensä.

    Jos varas on nykään varaton, hänelle sanotaan hyi hyi ja päästetään jatkamaan sossupummeilua narkkiyksiöönsä. Hän on seuraavana päivänä yhtä varaton ja varastaa taas ja koska hän on varaton, hänelle sanotaan hyi hyi ja päästetään jatkamaan sossupummeilua narkkiyksiöönsä. Ja kierre vain jatkuu ja jatkuu. Mieti, miltä meidän yhteiskuntamme näyttäisi, jos tälläinen kierre olisi joka yksilön kohdalla katkaistu jo ensimmäiseen varattomuuteen ja sen jälkeen ihminen olisi pakotettu elättämään itsensä työnteolla! Se tekisi hänen omalle mielenterveydelleenkin pelkkää hyvää.

    Tässä vaiheessa viimeistään lukija ajattelee, että olen joku ilkeä ja möhömahainen yrityspomo, joka haluaa ihan vaan ahneuttaan teettää ihmisillä pakkotyötä samalla, kun itse polttelee sikaria konjakkilasin äärellä, eikö vain? Niin vastenmielisenä meidän kulttuurissamme pidetään ajatusta itsensä elättämisestä työnteolla, että tuollainen mielikuva syntyy heti, kun joku ottaa asian puheeksi. Mutta totuus on, että minä olen siivooja. Ilkeä ja möhömahainen ehkä, mutta en rikas yrityspomo vaan siivooja. Yksitoista euroa tunnissa, ei lauantailisiä, mutta sitäkin enemmän verta, ulosteita, lasinsiruja ja kiirettä. Sitä minun arkeni on eikä mitään sikarin polttelua.

    Mutta kun se on ihan oikeasti totta, että työnteolla ja itsensä elättämisellä on itseisarvo. Ne ovat hyveitä. Ihmisen kuuluu elää elättäen itse itsensä. Huomaatko, mikä mielikuva sinulla nousee nyt, kun siivooja sanoo näin? ”Se on vain kateellinen”, ajattelet. ”Sitä kiukuttaa kun se joutuu kuuraamaan paskapönttöjä samalla kun muut nostaa sossutukia” – eikö vain että tämä on nyt mielessäsi?

    Totuus on kuitenkin se, että minä en ole kateellinen työttömille vaan minulla on itselläni vuosien kokemus sossupummina elämisestä. Ilmaista rahaa kilisi tilille eikä tarvinnut tehdä mitään. Kuulostaa ehkä hyvältä, mutta ei ole. Se oli varmasti haitallisinta aikaa mielenterveydelleni, mitä joudun ikinä kokemaan. Istua nyt ilman mitään merkitystä vuodesta toiseen selaamassa nettifoorumeita ilman, että elämä koskaan etenisi mihinkään. Ilman että saisi olla hyödyksi muille millään tavalla. Ei se tuonut minkäänlaista onnen tai tyytyväisyyden tunnetta. Olin loinen muiden elätettävänä ja kärsin siitä itsekin valtavasti.

    Olin sitä paitsi erityisen tyhmä loinen. En halunnut lopettaa ahdistavaa pumminelämääni vaikka se oli, no, miten sen nyt sanoisi… Ahdistavaa pumminelämää. Söisin varmaan vieläkin päivät pitkät toisten rahoilla ostettua roiskeläppää aamuyöhön asti netissä roikkuen, jos Kristus ei olisi antanut minulle Henkeään. Toisin sanoen käännyin kristityksi ja valinnoissani alkoivat vaikuttaa minun ulkopuoleltani tulevat arvot, Raamatun arvot. En minä itse olisi koskaan tajunnut, että itsensä elättäminen on hyve, mutta kun Sana sanoo niin.

    Tämä oli kannanottoni neekeriorjuutta, homoseksuaalisuutta ja Lauri Koittolan totuudenvääntelyartikkelia vastaan. Kiitos ja huomiseen – joka on muuten Jumalan armosta taas työpäivä!

    , , , ,