Home

  • Ristin Voitto julkaisi kristinuskon vastaista opetusta Pyhästä Hengestä

    Miten Pyhän Hengen saa? – Hengen kastetta ei voi millään keinoin ansaita. Se on lahja, jonka Jumala antaa. Noin otsikoi Ristin Voitto -lehti ja julkaisee tekstiä David Pettsin kirjasta opetussivuillaan. En tiedä kuka hän on, mutta kolmen sekunnin googletuksella veikkaisin että hän ei ole tämän artikkelin tekijä vaan joku anonyymi naputtelija on koonnut tekstin Aikamedian suomentamasta kirjasta. Aivan sama, ketä tämmöinen kiinnostaa, mennään asiaan.

    Karismaatikot siis uskovat, että Pyhän Hengen saaminen, hengen lahja tai henkikaste ovat fyysisiä ilmiöitä, tuntemuksia. Joku voi kokea lämpöä, joku sähkövirtaa. Sävärit, niinkin joku sanoi minulle toissa maanantaina. Rauhan tunne sydämessä, lämmön tunne sormen päissä, halua puhua hallitsematonta siansaksaa tippa linssissä. Näin karismaattisuus tuon termin määrittelee.

    Edellinen on siis olennaista siksi, että jos avasit tuon koko artikkelin, huomaat että siellä on myös paljon ihan tosia väitteitä ja oikeita raamatunpaikkoja. Moni ajatteleekin, että tuollaisesta voi ottaa sen mikä on hyvää ja hylätä muun, mutta asia ei ole ihan niin yksinkertainen. Jos raamatunpaikka, joka on kyllä ihan oikea, väännetään tukemaan ilmiötä, jota ei ole olemassa, mitä sinä siitä rakennut?

    ”Ravistettava ensin” ja ”appelsiinimehua” ovat hyviä ja tarpeellisia tekstejä mehupurkin kyljessä, mutta jos niistä huolimatta pakkauksen sisältö on ripulipaskaa, et voi ”koetella kaikkea ja pitää sitä mikä on hyvää”. Eikä tölin kyljessä komeileva appelsiinin kuva auta asiaa sitten yhtään. Ihan koko roska on heitettävä menemään!

    Siksi en poimi tähän nyt niitä kauniita appelsiininkuvia, vaan siteeraan vain sitä itseään:

    Pyhän Hengen lahja on jokaisen tosiuskovan perintöosa, ja Uudesta testamentista käy ilmi, että tämän lahjan vastaanottaminen on hyvin yksinkertaista. 

    Aika hurja lupaus. Itse rukoilin vielä pitkään karismaattisuudesta irti rimpuillessani, että ”saisin pyhän hengen lahjan”, tietämättä itsekään oikein, mikä se on. Vielä vähemmän tiesin, miten sen voi saada. Artikkelin lupaa, että lahjan vastaanottaminen on hyvin yksinkertaista, mutta siinä ei pystytä myöskään kertomaan, miten tämä lahja pitäisi (edes karismaattisuuden mukaan) vastaanottaa.

    Artikkeli jatkaa ja kertoo, että samoin kuin emme voi olla kelvollisia pelastukseen, emme itsessämme voi olla kelvollisia saamaan hengen lahjaa.

    Kun teimme parannuksen ja turvauduimme uskossa siihen, mitä Kristus teki puolestamme Golgatalla, Jumala julisti meidät vanhurskaiksi. Hänen silmissään me olemme kuin emme olisi koskaan syntiä tehneetkään. Tätä on vanhurskautus. Jumala on armossaan tehnyt meistä kelvollisia pääsemään taivaaseen, ja hänen armonsa ja anteeksiantamuksensa ansiota on, että voimme ottaa vastaan Hengen lahjan. 

    Ottaa vastaan. Se on klisee jota hoetaan kokouksissa. Ota vain vastaan pyhä henki! Ikäänkuin että tuossa sitä nyt olisi, mikset ota. Ota nyt, ota ota. Tuossa se nyt on tarjolla kovin, ota nyt tai saat syyttää itseäsi sitten jälkeenpäin, kun sinä et sitä saanut, vaikka kaikki muut saivat. Miten se otetaan, ihmettelee uusi tulokas seurakunnassa eivätkä vanhat jäärät kehtaa tai ymmärrä sanoa hänelle etteivät he itsekään tiedä, mutta että jatkuva painostus on saanut heidät kuitenkin vuosien saatossa tuntemaan kaikkia kummallaisia tuntemuksia, joita he nyt Hengeksi väittävät.

    Hellareissahan opetetaan pelastuksestakin, että se pitää ottaa vastaan, siksi tuo ylläoleva sitaatti pelastuksesta ja ”henkikasteesta” on niin hieno rinnastus. Pelastuskin, tuo suuren riemun ja ilon aihe kristityn elämässä, on hellarin elämässä pelon, ahdistuksen ja epävarmuuden aihe. Olenko ottanut sen vastaan, pidänkö siitä nyt tarpeeksi lujaa kiinni? Jatkuvasti helvettiin joutumista pelkäävä ihminen on varmasti myös helpompi saada manipuloitua hurmoksiin, sillä tuollaiset vakavat pelkotilat saattavat ajan kanssa heikentää ihmismieltä ja mitä heikompi mieli, sitä helpompi on tulla hypnotisoiduksi hurmoksiin.

    Artikkeli jatkaa, kertomalla, että hengen lahjaa ei enää ole tarpeen odottaa. ”Helluntain jälkeen ei kerrota yhdestäkään tapauksesta, jossa uskovat olisivat odottaneet Hengen lahjaa. Lahja oli ja on tarjolla kaikille, sillä helluntaina Henki vuodatettiin kaikkiin ihmisiin.”

    Mitä meillä on siis tähän mennessä kasassa? 1. Lahjan vastaanottaminen on hyvin yksinkertaista. 2. Lahja täytyy vain ottaa vastaan. 3. Lahja on jo annettu.

    Huomaatko, mitä tuo 1-2-3 tarkoittaa? Se tarkoittaa, että on enää sinusta kiinni, mitä seuraavaksi tapahtuu, on sinun vikasi, jos et saa tuota lahjaa. Kaikki muu on tehty. Se on helppoa, etkö sinä muka tuota yksinkertaista asiaa osaa! Ota nyt vastaan vaan!

    Tästä tulee myös mieleen se alakoululaisten ”mies meni kauppaan lapio” -vitsi. Yksi natiainen kertoo tuon toiselle ja jos hän ei tajua sitä, kaikki nauravat ja se yksi tyhmä lehahtaa punaiseksi häpeästä. Jutun juju on kuitenkin siinä, että tuo ei ihan oikeasti tarkoita mitään, muut vain näyttelevät tajuavansa siinä jonkun pointin voidakseen kiusata sitä yhtä, joka ei tunne juttua. Vitsiä kieltäydytään selittämästä hänelle, näytellen että siinä kuitenkin olisi joku pointti, jonka voisi selittää, jos haluaisi. Sille yhdelle onnettomalle tulee ulkopuolinen olo, kun hän luulee, että kaikki muut tietävät mistä on kysymys ja hän itse vain on tyhmä ja huono ja niin edelleen. Ulkopuolisuuden tunteesta vapautuu lopulta vain alkamalla näytellä, että on itse mukana jutussa ja tajuaa vitsin – ja silloin on myös porukan mukana kiusaamassa seuraavaa uhria.

    Ihan samastahan tässäkin on kysymys: ihmiseltä kysytään, onko hän saanut henkikasteen ja jos ei ole, hän kokee ulkopuolisuutta. Kukaan karismaattisen yhteisön jäsenistä ei kuitenkaan kerro hänelle, miten tuon hurmoskasteen voisi saada ja ovat sitten vaan olevinaan sitä porukkaa, joka tietää paremmin.

    Ristin voiton artikkeli jatkaa mukaneuvoen, miten hengen lahjan voi saada:

    Jeesus sanoo siinä, että Hengen antamisen jälkeen kaikki janoiset voisivat tulla hänen luokseen juomaan. Ratkaisevaa on Jeesuksen luo tuleminen, sillä hän on se, joka kastaa Pyhällä Hengellä. Kun tulemme Jeesuksen luo Henkeä janoten, meidän olisi tultava puhdistettavaksi, mikäli olemme sen tarpeessa. Meidän olisi tultava hänen luokseen luottavaisesti odottaen ja ylistysmielellä häntä palvoen. 

    Hienon kuuloista uskonnollista kieltä, kuten huijauksen tuleekin olla, jotta se menisi paremmin läpi. Toisaalta Jeesuksen luo tuleminen on hiukan turhan abstraktia tarkoittaakseen edes mitään, toisaalta se tarkoittaa ihan vain rukoilua, mutta sitä ei voi sanoa suoraan, koska silloin kirjoittaja joutuisi selkä seinää vasten -tilanteeseen asian kanssa. Hän olisi neuvonut konkreettiseen toimintaan – rukoukseen – ja silloin hänen uhrinsa voisi konkreettisesti rukoilla ja tulla sitten sanomaan kirjoittajalle: ”Tein juuri sen minkä käskit, mutta ei se toiminut”. Epämääräisten neuvojen antaja ei joudu tälläiseen vastuuseen.

    Sitaatin lopussa kehotettiin myös luottavaiseen odottamiseen. Odottakaas hetki, nyt on kyllä ihan pakko kopioida vierekkäin artikkelista aikaisemmin poimimani sitaatti tämän kanssa. Kas näin:

    Meidän olisi tultava hänen luokseen luottavaisesti odottaen 

    Helluntain jälkeen ei kerrota yhdestäkään tapauksesta, jossa uskovat olisivat odottaneet Hengen lahjaa.

    Tuota odottamiskieltoa artikkeli käsitteli pidempäänkin juuri ennen kuin käskettiin odottamaan. Ristiriitaista tekstiä, jonka lienee tarkoitus ahdistaa kuulijaa ristiriitaisuudellaan, jotta turha ajattelu saataisiin sammumaan ja shibidibuu voisi käynnistyä.

    Odottamiskäskyä seurasi myös käsky palvoa ylistysmielellä. Karismaattisessa kontekstissa tämä tarkoittaa yleensä itsensä psyykkaamista hurmoksiin hypnoottisen musiikin soidessa ja ihmisten heiluessa kädet ilmassa. Ei ihme, jos tuo edesauttaa hurmosilmiön syntymistä! Toisaalta siinäkin on myös mukana mahdollisuus syyllistää yksilöä: et palvonut oikein, et ollut tarpeeksi ylistysmielellä. Lahja oli kyllä tarjolla, mutta oma vika, iso sika!

    Artikkeli jatkaa kertomalla, että pyhän hengen saaminen saattaa vaatia käsien päällepanemisen tai saattaa olla vaatimattakin. Ei voi tietää. Raamatussakin puhutaan käsien päällepanemisesta, mutta jonkinlaista hyväksynnän antamista se näyttäisi siellä tarkoittavan. Helluntailaisuus taas on antanut tälle termille sellaisen merkityssisällön, että useat ihmiset kerääntyvät kohteen ympärille, koskevat häntä olkapäähän tai otsaan, sulkevat silmänsä ja rypistävät naamansa irvistykseen samalla hirveän sekasorron vallitessa rukoillessaan yhteen ääneen. Monesti yksi tai kaksi rukoilee oikealla kielellä ja loput siansaksalla.

    Tuollaisen taikatempun henkikaste saattaa siis artikkelin mukaan vaatia tai olla vaatimatta. Artikkeli jatkaa syyllistämistä:

    Yleisenä ohjeena sanoisinkin, että jos haluat saada Hengen kasteen, on syytä pyytää kätten päällepanemista. On myös tärkeätä, että asennoidut siihen oikein. 

    Syyllistämistä, syyllistämistä, syyllistämistä. Oma vika kun et saanut henkikastetta, mitäs et asennoitunut siihen oikein! Kirjoittaja ei myöskään tuossa varsinaisesti kerro, miten siihen pitäisi sitten suhtautua. Ilmiö on hellarien mielestä yksi tärkeimpiä asioita, joita maailmassa voi tapahtua, mutta he eivät silti vaivaudu kertomaan, mitä pitäisi tehdä, jotta sen voisi saavuttaa.

    Minulla ei muuten ole mitään syyllistämistä vastaan. Jos kuolit auto-onnettomuudessa, on oikein syyllistää vähän siitä, ettet käyttänyt turvavyötä. Jos teit abortin, on oikein syyllistää siitä, että tapoit oman lapsesi. Jos olet väsynyt, on oikein syyllistää siitä, että valvoit myöhään. Mutta jos et kokenut ilmiötä, jota ei ole olemassa, siitä en haluaisi sinun tulevan syyllistetyksi. Hellarit kuitenkin haluavat.

    Juuri syntinsä tunnustanut ja niistä puhdistumisen kokenut voi odottaa Jumalalta Pyhän Hengen täyteyttä, jatkaa artikkeli. Syyllistämistä! Jos jäit vaille ilmiötä, jota ei ole olemassa, se voikin johtua siitä, että sinussa piileskelee joku salattu synti! Helluntailaisuudessa ei juuri ole opetusta synnistä, joten tämä johtaa sitten siihen, että aletaan kaikenmaailman tupakointeja luulemaan synneiksi tai sitten ihan vaan ahdistutaan, kun ei tiedetä, mikä synti se voisi olla. Ei välttämättä myöskään tajuta, että jokainen kristitty on jo puhdas kaikesta synnistä.

    Pyytämään vieläkin kovin kehotetaan:

    kun pyydämme Henkeä, meidän on myös odotettava saavamme Hengen. Taivaallinen Isämme pitää huolta siitä, ettemme saa jotakin aivan muuta. Hän ei salli lastensa saavan vahingollisia, epäaitoja tai Saatanasta peräisin olevia lahjoja. Pahat henget eivät kuulu hänen alaansa. Kun hänen lapsensa pyytävät Henkeä, Hengen hän myös antaa.

    Jumala kyllä pitää huolen siitä, että saat ilmiön sitä pyytäessäsi on ihan hirveän ahdistava lupaus ilmiöstä, jota ei ole olemassa. En tiedä voiko tätä tarpeeksi painottaa. mutta tuo ei voi johtaa mihinkään muuhun kuin siihen, että yksilö luulee hänessä olevan ihan hirvittävällä tavalla jotakin vialla, kun hän ei tuota ilmiötä koe.

    Lisäksi artikkeli kehottaa puhumaan siansaksakielillä ja perustelee tätä siteeraamalla peräti seitsemän sanaa korinttilaiskirjettä. Ei vakuuta. Kielillä sekoiluun artikkeli kehottaa vielä lisää:

    Haluatko sinäkin palvoa häntä? Palvo häntä ymmärrykselläsi, mutta myös hengelläsi. Ryhdy uskon kautta ylistämään häntä uusilla sanoilla. Kun alat puhua, Henki antaa sinulle kyvyn siihen. Tule siis Jeesuksen luo. Tule puhdistettavaksi. Tule odottavalla mielellä. Tule ylistäen ja palvoen. Jeesus on kirkastettu. Pyhä Henki on annettu. Jos sinun on jano, tule ja juo! 

    Ilman ymmärrystä palvominen ei ole raamatullinen konsepti, mutta kirjoittajan agendaa se ajaa kummasti. Kun itse henkikastetta on vaikea feikata, feikkaa sitten enkelten kieliä sanomalla röö röö fää fää sibi sibi suu. Kun teet niin tarpeeksi paljon, sekoat. Sen sekoamisen voi sitten tulkita henkikasteen kokemukseksi. Tadaa, valmista tuli!

    , , , ,

  • ”Millä perusteella väität, ettei Jumala enää anna yliluonnollista kielitaitoa kenellekään?”

    Apostolien teoissa mainitaan 1-4 tapausta, joissa Jumala antoi ihmisille yliluonnollisen kyvyn puhua kieltä, jota he eivät luonnollisesti osanneet. Keskustelin tästä erään karismaatikon kanssa ja hän kysyi minulta:

    Millä perustelet sen, ettei sellaista enää tapahdu? Missä kohtaa sanotaan että Jumala on lopettanut toimimasta näin?

    Kysymys on hyvä ja sen kysyjä vielä parempi. Mukava mies, joka keskustelee järkevästi ja osaa ajatella asioita. Toisin sanoen en halua lytätä häntä siksi, että hän kysyy tuota – haluan aidosti vastata kysymykseen.

    Ja jos minulla on vastaus tähän kysymykseen, mutta jollakin toisella ei, minä olen saanut vastauksen Jumalan armosta, en omien päättelykykyjeni ansioista. Jos joku on saanut maallista rikkautta Jumalalta ja hän näkee lähimmäisensä reikäisissä kengissä, hänen ei kuulu lällätellä omalla paremmuudellaan vaan tarjoutua ostamaan lähimmäiselleen kengät. Yhtä hyvin jos jollain on hengellistä rikkautta, hänen ei tulisi luulla itse sitä hankkineensa vaan tiedostaa sen olevan Jumalan lahja, josta on tarkoitus jakaa muillekin. Tässä minä olen yleensä aika huono. Enemmin jään naureskelemaan toinen toistaan typerimpiin valeihmeisiin uskoville, kuin että yrittäisin kärsivällisesti auttaa heitä, mutta tällä kertaa täytyy tehdä poikkeus.

    Millä perustelet sen, ettei kukaan enää puhu yliluonnollisesti kielillä?

    Aloitetaan helpoimmasta. Perustelen yliluonnollisen kielten lahjan loppumisen sillä, että niin ei enää tapahdu missään. Maailma on täynnä ihmisiä ja kameroita – jos jossain olisi yksi ihminen, joka tuollaista vielä harjoittaisi, me löytäisimme siitä kyllä halutessamme todisteita. Jos jossain olisi ryhmä ihmisiä, jotka tekevät sitä, me saisimme katsoa toimintaa videolta ja olla ihmeissämme. Jos satojen miljoonien ihmisten uskonnossa – karismaattisessa kristillisyydessä – sellaista tapahtuisi koko ajan, kuten väitetään, se olisi paatuneimmallekin pakanalle itsestäänselvää yleistietoa.

    Kristillinen maailma on täynnä tarinoita ihmisistä, jotka ovat väitetysti saaneet kyvyn puhua oikeaa kieltä, jota eivät ole oppineet. Tapaukset ovat yleensä sattuneet jossain kaukana ja jollekin ihmiselle, jota kertoja ei tunne. Silloinkin, kun kertoja väittää itse kokeneensa ilmiön, hän ei pysty todistamaan sitä. Asiaa ei ole koskaan saatu nauhalle ja tätä hämmästellessä karismaatikkojen yleinen puolustus on: ”Jumala ei alistu koeputkeen”.

    Myhäilkää, karismaatikot, hetki. Vielä vähän. Noin, nyt riittää, sitten märkää rättiä naamaan: Tuo ei ole mikään vastaus – sitä voisi pitää enemmin vaikka ajatuksenpysäytystekniikkana eli keinona suojella omia virheellisiä uskomuksia siltä, että asiaa loppuun asti ajatellessa järki paljastaisi lahko-opin virheelliseksi. Jos emme pysäytä ajatuksenjuoksua tokaisemalla ”Jumala ei alistu koeputkeen” ja vaihtamalla äkkiä aihetta, saatamme päätyä vaarallisille vesille – nimittäin Raamattuun. Siellä Jumala kerta toisensa jälkeen ”alistuu koeputkeen”.

    1. Ihan oikeat Egyptiläiset hukkuivat ihan todelliseen veteen ja koko heidän maansa sai ”lukea lehdistä”, että niin tapahtui.
    2. Jerikon muuri sortui ihan oikeasti ja ihmiset pääsivät ihan konkreettisesti tutkimaan asiaa ja se oli koko yhteiskunnalla tiedossa
    3. Jumala tappoi Ussan, koska hän koski liiton arkkiin. Hänen kuollutta ruumistaan sai kuka tahansa käydä tutkimassa ja tästä todistetusta yliluonnollisesta tapahtumasta ei ollut mitenkään piilotettu aikalaisilta
    4. Elia sai tulen lyömään taivaasta valtavan ihmisjoukon nähden. Ihmisjoukko oli ollut itse kastelemassa uhrialttaria vedellä, ettei uhri palaisi, mutta Jumala poltti paitsi uhrin, myös koko alttarin taivaasta lyövällä tulella, jonka sadat ihmiset näkivät ja kokivat.
    5. Kun Jeesus paransi spitaalisen, hän käski mennä tämän mennä papin luokse näyttäytymään ja todistamaan puhdistuneensa

    Yllä vain muutama esimerkki, jotka tulivat äkkiseltään mieleen. Pointti on siinä, että Jumala tekee ihmeensä julkisesti, todistettavasti ja vastaansanomattomasti, suurella voimalla. Kun Jumala tekee ihmeen, hänen vihollisensakin joutuvat toteamaan, että kyseessä on aito ihme. Jumala alistuu aina koeputkeen. Ristillä kuoltuaankin Hän antoi roomalaisen sotilaan pistää Häntä vielä varmuuden vuoksi keihäällä, kokeillakseen onko Jeesus todella kuollut. Sotilaan ei tarvinnut jäädä arveiluiden ja huhupuheiden varaan sen enempää kuin Tuomaankaan, joka sai myöhemmin todisteet Jeesuksen ylösnousemisesta. Jumala alistui heidän koeputkiinsa.

    Missä kohtaa Raamatussa sanotaan, että Jumala ei enää anna ihmisille yliluonnollista kykyä puhua vieraita kieliä?

    Niin, vaikka emme havaitsekaan kenenkään puhuvan yliluonnollisesti opittuja kieliä maailmassamme, on silti vielä hyvä tutkia, mitä raamattu sanoo asiasta. Jos raamattu lupaa tuollaista tapahtuvan, mutta emme havaitse niin kuitenkaan käyvän, olemme pulassa. Mutta jos huomaamme, että tuota aikaa sitten lakannutta ilmiötä ei kuuluisikaan enää esiintyä, voimme jatkaa kristityn elämäämme rauhassa.

    Ensimmäinen korinttilaiskirje käyttää termiä ”puhua kielillä”, mutta siellä puhutaan luonnollisesti opituista kielistä – se on käytännönläheinen toimintaohje monikieliselle seurakunnalle. Se ei puhu ollenkaan nyt käsittelemästämme ilmiöstä eli ilman opiskelua, yhtäkkisesti ja yliluonnollisesti tulleesta kielitaidosta. Eri kielten puhumisesta toki puhutaan muissakin raamatun kirjoissa, mutta ilmiöstä, jossa kielet opittaisiin ihmeen kautta, puhuu vain Apostolien teot yhdessä tai korkeintaan neljässä kohtaa. Se on vähän tulkinnanvaraista, mutta vain vähän. Yliluonnollinen kielten lahja on siis esiintynyt raamatun mukaan koko maailmankaikkeuden olemassaolon aikana 1-4 kertaa.

    Mitä muita tapahtumia voisimme keksiä, jotka ovat raamatun mukaan tapahtuneet 1-4 kertaa?

    1. Luominen
    2. Jumalan ilmestyminen palavassa pensaassa
    3. Egyptin esikoisten tappaminen
    4. Lain kirjoittaminen kivitauluihin (2x)
    5. Varmaan kaikki ihmeet, jotka tapahtuivat Elian kautta
    6. Viinin muuttaminen vedeksi
    7. Muutaman leivän ja kalan riittäminen tuhansille (Kahdesti, eikö?)
    8. Veden päällä kävely
    9. Jeesus söi opetustlasten nähden ylösnousemisensa jälkeen

    Nuo (ja monet muut) ovat kaikki oikeita ihmeitä, jotka ovat oikeasti tapahtuneet. Miksei kukaan koskaan tivaa minulta, että missäs se nyt on sitten muka sanottu, ettei Jumala voisi tänäänkin tappaa Egyptin esikoisia? Miksei kukaan vaadi selitystä sille, miksei vesi muutu viiniksi? Raamattu on täynnä ihmeitä ja Nooan tulva taitaa olla ainoa, josta erikseen sanotaan, ettei se toistu. Lähes kaikista muista ihmeistä innokkainkin karismaatikko ymmärtää silti, että ne eivät enää toistu. Jos joku hyvin eriskummallinen juttu tapahtuu 1-4 kertaa raamatussa, se ei ole edes karismaatikolle mikään syy uskoa, että sellaista kuuluisi tapahtua jatkuvasti meidän arjessamme. Miksi ihmeessä kielillä puhuminen olisi poikkeus?

    Jos haluat tutustua lisää siihen, miksi ne 1-4 tapausta yleensäkään sattuivat, asiasta opetetaan alla (tekstit saa suomeksi)




    , , , , ,

  • ’Saisinko ne kaikki armolahjat nyt heti’ – Markku Vuorisen saarnan peräpää

    Markku Vuorinen – Lopunajan seurakunta varustetaan yliluonnollisilla lahjoilla

    Ylläolevaa puhetta käsittelen jo kerran aiemmin, klikkaa avainsanaa ”Markku Vuorinen” tuolta lopusta niin löydät sen. Nyt jatketaan viimeisestä puolesta tunnista.

    Joku on seurakunnan kokouksessa pyytänyt esirukousta sanoen ”saisinko ne kaikki armolahjat nyt heti”, kertoo Vuorinen ja höhöttelee jutulleen itsekin, mutta kertoo sen painostaen kuulijoita tavoittelemaan armolahjoja mahdollisimman kiivaasti. Pyydän huomaamaan, että tämä ei ole raamatullista.

    Kun karismaatikko sanoo, että Raamatun mukaan on tavoiteltava armolahjoja, hän ei puhu totta, sillä hän tarkoittaa armolahja -sanalla ihan muita asioita, kuin raamattu. Raamattu ei käske tavoitella yliluonnollista kykyä puhua siansaksaa tai kykyä profetoida milloin oikein, milloin väärin! Armolahja on kristinuskossa ihan eri asia, kuin hellareilla.

    Hän kertoo päiväkausia rukoilleensa ja ”osittain paastonneensa”. Rukoiltuaan hän on ollut aina hiljaa ja sitten kummasti on jumalan pyhä henki ruvennut toimimaan. Tämä on vuorisen mukaan ilmennyt niin, että joku on kokenut tarvetta pyytää vierustoveria lukemaan tietyn irtojakeen raamatusta. Tai no, kaksi jaetta mutta kuitenkin. Pyhä Henki on kirjoittanut koko raamatun ja herättänyt kristityssä halun lukea sitä – mihin tuollaista magiaa edes tarvittaisiin? Jos joku henki tulee minulle sanomaan, että Niilo hei lueppas vain kaksi jaetta Jumalan Pyhää Sanaa, minä laitan hänet hellävaraisesti takaisin pulloon, suljen korkin ja jatkan kolmatta Mooseksen kirjaa siitä, mihin viimeksi jäin. Luvuittain, en jakeittain.

    Seinäjoen Helluntaiseurakunnan Martti Kallionpää on Vuorisen mukaan puhunut yliluonnollisesti swahilia. Martti on ollut yhdessä nurkassa ja puhunut swahilia. Toisessa nurkassa on ollut kolme pastorin alkua ja Keniasta lomalla oleva lähetyssaarnaaja, Pekka. Pekka on kehunut Martin puhuvan hienointa mahdollista swahilin kirjakieltä. Tämä meidän sitten pitäisi uskoa.

    Ketkä kolme pastoria siellä ovat olleet paikalla? Markku Vuorinen ja kaksi nimetöntä ukkoa. He ovat kuulleet, kun suht anonyymi Pekka on tulkannut Martti Kallionpään swahilin suomeksi. Miksi me uskoisimme tämän? Keksin heti monta syytä epäillä!

    1. Markku Vuorinen ei vaikuta vakavasti otettavalta ja luotettavalta tämän puheen perusteella (ks edellinen artikkeli hänestä), koko homma voi olla keksitty tarina
    2. Mistä tiedämme ettei Martti Kallionpää osannut swahilia? Se on eksoottisesta nimestään huolimatta yksi maailman helpommista kielistä
    3. Mistä tiedämme ettei suht anonyymi Pekka keksinyt päästään väitettä, että osaa swahilia?
    4. Mistä tiedämme ettei suht anonyymi Pekka osannut swahilia ja tunnistanut, ettei puhe ole sitä, mutta tulkannut silti jotain hatusta heitettyä?
    5. Erikseen nimenomaan kerrottiin, että puhuttu swahili oli KIRJAKIELTÄ. Tämä viittaa hyvin vahvasti siihen, että puhuja on opetellut jonkun tekstin ulkoa huijatakseen tietoisesti kuulijoita!
    6. Miksi Vuorinen ei nyt puhuessaan tästä kerro, mikä sanoma tuolloin välitettiin? Pyydän huomaamaan, miten sanoma on hänelle sivuseikka, pääasia että yliluonnollista tapahtuu. Miksi Jumala tekisi tuollaista, ihmeitä ihmeiden vuoksi ilman mitään sanomaa?
    7. Jos kaikki Vuorisen kertoma on totta, kyseessä on silti Raamatulle vieras ilmiö. Mistä tiedämme ettei ilmiön lähde ole Perkele?

    Sitten saarnassa seuraa minuuttikaupalla politiikkaa. Homoavioliitot tuomitaan. Niin pitääkin tehdä, mutta rajansa silläkin, paljonko saarnaajan arvostus nousee minun silmissäni sillä, että hän sanoo jotain itsestäänselvää, mitä muut eivät uskalla sanoa, jos sille on vastapainoksi silmittömät läjät kelvotonta hihhulointia.

    Kolmen vartin kohdalla aletaan puhua syntymälahjoista ja armolahjoista. Jälkimmäiset tulevat toisesta maailmasta, sanoo Vuorinen. Kristinuskosta et tälläistä erottelua löydä, armolahja kuin armolahja. Armolahjat on täydellisiä, sataprosenttisesti täydellisiä, mutta niiden käyttäjät ovat vajavaisia, hän sanoo. Perinteinen hellaritulkinta – mutta vihollisuutta Jumalaa vastaan. Tuolla fraasillahan perustellaan se, miksi profetia saa mennä päin mäntyä eikä puhuja silti ole väärä profeetta. Ramaattu on eri mieltä:

    Mutta profeetta, joka julkeaa puhua minun nimessäni jotakin, jota minä en ole käskenyt hänen puhua, tahi puhuu muiden jumalien nimessä, sellainen profeetta kuolkoon.’
    Ja jos sinä ajattelet sydämessäsi: ’Mistä me tiedämme, mikä sana ei ole Herran puhetta?’ niin huomaa:
    kun profeetta puhuu Herran nimessä, ja kun se, mitä hän on puhunut, ei tapahdu eikä käy toteen, niin sitä sanaa Herra ei ole puhunut; julkeuttaan se profeetta on niin puhunut; älä pelkää häntä.”

    Muistakaa se toinenkin hellarifraasi, Jumala on sama eilen, tänään ja huomenna. Jumalan mielipide epäonnistuneesta profeetasta oli eilen tuo yllämainittu. Se on sitä myös tänään ja huomenna.

    Vuorinen jatkaa:

    Nyt jos joku teistä ajattelee esimerkiksi tätä raamatun opetusta kuunnellessa, että no minä esimerkiksi profetoin vasta sitten, kun teen sen täydellisesti. Ja kenelläkään siskolla ja veljellä ei ole mitään sanottavaa eikä huomautettavaa lahjasta, jota minä käytän, niin minä voin ennustaa sinulle ystäväni, todennäköisesti sinä et profetoi koskaan.

    Aamen, aamen, aa-aamen. Jos et ala feikkaamaan profetiaa ja tekemään sitä räikeästi vasten raamatun sääntöjä, todennäköisesti sinä et profetoi koskaan. Markku Vuorinen sanoi sen suoraan, mutta jokainen muukin hellari varmasti tajuaa sen syvällä sisimmässän. Jos aikoo profetoida raamatun sääntöjen mukaan, ei tule koskaan profetoimaan. Hmm, hmm, mistäköhän se voisi johtua… Ettei vaan siitä, että Jumala ei ole antanut meidän aikamme ihmisille profetioita?

    Miksi kukaan edes haluaisi profetioita? Mitä sellaista raamatusta puuttuu, jonka edes tarvisimme suorana ilmoituksena?

    Äskeisen jälkeen Vuorinen käskee arvostella profetiat. Hellarit arvostelevat ne niin, että profeetta on ja pysyy ja hänen suoltamansa ilmoitus sitten otetaan tai jätetään. Kristityt arvostelevat sen taas niin, että profeetta hylätään, jos hän tekee yhden virheen kerran elämässään. Siis profeetta itse hylätään, ei pelkkää virhettä.

    Seuraavaksi hän kehottaa rukoilemaan mahdollisimman monen sairaan puolesta, jotta parantuneiden määrä voitaisiin maksimoida. Jumalan äänen kuulemiseen kehotetaan. Viipurissakin on käyty kouluttamassa ihmisiä lumeparannushommiin. Siellä on kuulemma kipeä silmäsairauskin joltain parantunut. Jeesus paransi sokeutta, hellarit lumeparantavat kiputiloja. Näettehän eron? Näön palaamista on hieman hankalampi feikata, joten sellaista ei karismaattisissa piireissä tapahdu.

    Silmäparannettu mies oli myös kysynyt ”kuinka kauan tämä vaikutus kestää” ja tälle vähän naureskellaan ja väitetään, että vaikutus kestää lopun ikää. Näin ei oikeasti ole, vaan hellarien parantamat oireet kyllä palaavat, kun hurmostila haihtuu ja harmaa arki palaa. Niin ihan oikeasti käy, siis sekä niin, että ihminen kokee kivun lähteneen että niin, että se myös palaa.

    Jos joku haluaa esirukousta sen puolesta, että Jumala saisi Henkensä kautta toimia hänen elämässään, hänen on nostettava lopuksi kätensä ja käsiä nouseekin paljon. Tämä on mielestäni outo tapa. Miksei pappi voisi vain rukoilla seurakunnan puolesta? Tai lyhyesti: miksei voitaisi vain rukoilla? Miksi täytyy olla minäminä minäminä minä minä miiiinäää täällääää, katsokaa minä viittaan, katso jumala, minä minä, minä haluan nyt että näet miiiinuuuuuuut…

    Helluntailaisuudeen jumala ei näe sinua, vaikka kuinka viittaisit ja huitoisit ja puristaisit silmäsi kiinni ja viittaisit ja huitoisit vielä lisää. Raamatun Jumala näkee sinut ilman huitomisiakin:

    Psalmi 33

    13 Herra katsoo alas taivaasta, näkee kaikki ihmislapset;
    14 asumuksestaan, valtaistuimeltaan hän katselee kaikkia maan asukkaita,
    15 hän, joka on luonut kaikkien heidän sydämensä, joka tarkkaa kaikkia heidän tekojansa.
    16 Ei kuningas voita paljolla väellänsä, ei sankari pelastu suurella voimallansa.
    17 Turha on sotaratsu auttajaksi, ei pelasta sen suuri väkevyys.
    18 Katso, Herran silmä valvoo niitä, jotka häntä pelkäävät ja panevat toivonsa hänen laupeuteensa,
    19 pelastaaksensa heidän sielunsa kuolemasta, elättääksensä heitä nälän aikana.
    20 Meidän sielumme odottaa Herraa, hän on meidän apumme ja kilpemme.
    21 Sillä hänessä iloitsee meidän sydämemme, me turvaamme hänen pyhään nimeensä.
    22 Sinun armosi, Herra, olkoon meidän päällämme, niinkuin me panemme toivomme sinuun.

    , , , , , ,

  • Uskollaparantaja Esa Asikainen Salon Helluntaiseurakunnassa

    Lähetysjumis 17.7.2022. Ylläoleva video on Salon Helluntaiseurakunnasta. Jos aihe ei ole tuttu, kyseessä on siis hurmosilmiöihin keskittyvä jälkikristillinen liike, jonka toimintaa minä vastustan. Kuuluin siihen ennen itsekin, mutta kristityksi käännyttyäni tuo ei enää tuntunut hyväksyttävältä tavalta harjoittaa uskoa. No se siitä, katsotaan, mitä heidän tilaisuudellaan on tarjottavaa.

    Puhujana on Esa Asikainen Salon Vapaaseurakunnasta. Ihan jo tästä herää kysymyksiä. Kaksi karismaattista seurakuntaa samassa pitäjässä. Tai no, oikeasti niitä on Salossa useampiakin, mutta Vapis ja Hellarit ovat saman urheilukentän vastakkaisissa päädyissä, reilun puolen kilometrin kävelymatkan päässä toisistaan. Sitä jotenkin olettaisi, että näillä on oltava jotain riitaa keskenään, kun ovat tuolla tavalla jakautuneet, mutta ei ilmeisesti, kun kerran Vapikselta on huolittu puhuja Hellareille. Mutta jos kerran he elävät näin sulassa sovussa, mikä pointti on ylläpitää kaksia eri tiloja ja kahta eri seurakuntaa ihan vierekkäin?

    Tilaisuus alkaa laululla ja sitten puhuja astuu kuvaan. Hän aloittaa kehumalla yhtä seurakuntalaista ja lupaa puhua lähetyskäskystä. Noin vartin kohdalla hän törmää Markuksen evankeliumin loppuun, joka on mielestäni karismaattiselle uskonnolle aika vaivaannuttava. Siis tähän:

    Ja nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat: minun nimessäni he ajavat ulos riivaajia, puhuvat uusilla kielillä,
    nostavat käsin käärmeitä, ja jos he juovat jotakin kuolettavaa, ei se heitä vahingoita; he panevat kätensä sairasten päälle, ja ne tulevat terveiksi.”

    ”En kehota ketään nostelemaan käärmeitä tai juomaan mitään myrkkyä”, Asikainen selittelee. ”Toi kohta varmaankin tarkoittaa, että jos me tahtomattamme joudutaan johonkin vaaralliseen tilanteeseen, niin Jumala suojelee”, hän jatkaa ja muistuttaa, että lähetyskentillä myrkkykäärmeitä tulee useammin vastaan, kuin täällä meillä, joten tuo kohta saattaa olla tarkoitettu sinne.

    Myrkyn ja käärmeet hän siis selittää tekstistä pois, mutta heti niiden perässä olevan kohdan, parantamisen, hän haluaa jatkuvan meidän aikamme seurakunnassa: ”Tosta käsien sairaiden päällepanemisesta toi Helluntaikirkon entinen johtaja Mika Yrjölä puhui kerran hyvin tuolla, hän oli Vapaakirkon työntekijäpäivillä ja hän totanoinni pyysi nostaan käden ylös kaikil kenel on käsi, ja siel kaikilla oli käsi niinku täälläkin näyttäis äkkiseltään olevan, ja sit hän vaan sano et eiks oo helppo osa annettu meille, et laitetaan vaan käsi päälle ja Jumala tekee sen lopun että ei se oo meistä kiinni parantuuko joku tai ei, eikä meidän tarvi siitä murehtia, jätetään se Jumalalle, se on hänen osa, laitetaan me vaan käsia sairasten päälle niin kuin käsketään”

    Tämä on mielestäni hyvin paljastavaa. Myrkynjuonti ja käärmeet seliteltiin pois tyyliin ”ei jumala varmaan nyt silleen kattokaas ööh ääh haluu et me tehdään tätä, suojelee meitä vaan jos jotain tommosta tulee eteen”, mutta sairaiden parantuminen napataan samasta jakeesta ja sen pitääkin yhtäkkiä meille sitten kuulua. Miksei sairauskin olisi sellainen vaarallinen poikkeustilanne, johon voi törmätä lähetyskentillä? Miksei tuo voisi tarkoittaa karismaatikon mielestä, että jos Jumala antaa lähetin saada vaikka malarian, hän pitää tästä huolen?

    No minäpä kerron miksei. Siksi, että karismaattisuus tarkoittaa ihmeiden feikkaamista. Hankalasti feikattavat asiat, kuten tappavasta myrkystä hengissä selviäminen kannattaa selittää tekstistä pois, kun taas helpommin feikattavat asiat, kuten parantamiset, otetaan käyttöön.

    Lisäksi tuo ylläoleva Mika Yrjölä -sitaatti on naurettava. Miksi ihmisten pitää näyttää, että heillä on käsi, jotta Yrjölä on voinut puhua heille kädestä ja sen käytöstä? Ymmärtäisin tuon vielä jossain pyhäkoulussa, mutta että aikuisille… Lisäksi tuossa sitaatissa esitetty parantumismalli eroaa radikaalisti Markuksen lopussa esitetystä. Karismaatikko laittaa kätensä sairaan päälle ja ”on Jumalan osa sitten parantaa tai olla parantamatta”, kun taas Markuksen lopussa ei jätetä sellaista vaihtoehtoa, ettei parantuisi: ”he panevat kätensä sairasten päälle, ja ne tulevat terveiksi”. Homma haiskahtaa lumeparannukselta.

    Markuksen evankeliumin loppua käsiteltäessä haluaisin itse tuoda esiin nämä jossittelut: kuuluuko tuo kohta raamattuun? Jos kuuluu, koskeeko se meitä? Jos koskee, puhutaanko siinä fyysisten sairauksen parantumisesta? Tarkoittaako käsien päälle paneminen konkreettista rituaalia, jossa kämmen asetetaan parannettavan päälle jotta hänestä lähtisi tauti? Jos tarkoittaa, miten tämä perustellaan? Ja niin edespäin. Mutta uskollaparantajat eivät yleensä tulkitse tai käsittele tekstiä vaan repivät siitä vain oman tulkintansa esiin ja survovat sen uhriensa korviin kertomatta, että asioista voi olla monia tulkintoja, jota kannattaisi vertailla.

    Myöhemmin puheessaan Asikainen tulee myös viitanneeksi siihen kohtaan, jossa Jeesus sanoo, etteivät terveet tarvi parantajaa, vaan sairaat. Ei olisi ehkä kannattanut, koska se on yksi hyvä lumeparannustoiminnan vastainen raamatunpaikka. Matteus 9:

    11 Ja kun fariseukset sen näkivät, sanoivat he hänen opetuslapsilleen: ”Miksi teidän opettajanne syö publikaanien ja syntisten kanssa?”
    12 Mutta kun Jeesus sen kuuli, sanoi hän: ”Eivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat.

    Keitä Jeesus tuossa sanoo ”sairaiksi”?

    • Jos fyysisten tautien sairastuttamia, konkreettisia potilaita, jää helluntaiseurakuntaan
    • Jos syntisiä mutta fyysisesti terveitä ihmisiä, eroa helluntaiseurakunnasta

    Mitä Jeesus tuossa tarkoittaa ”parantamisella”?

    • Jos fyysisesti sairaan ihmisen tekemistä fyysisesti terveeksi, jää helluntaiseurakuntaan
    • Jos syntisen ihmisen tekemistä armahdetuksi syntiseksi, eroa helluntaiseurakunnasta

    Puheensa lopuksi Asikainen vielä rukoilee fyysisesti sairaiden puolesta, mutta kukaan yleisesössä tai kotisohvilla ei parane. Miksiköhän?

    , , , , ,

  • Kari Enqvist leimaa vähemmistöjä: ilottomia, yrmeitä, ahdistuneen näköisiä

    Ystävämme Kari Enqvist kirjoitti kirjan Uskomaton matka uskovien maailmaan ja hyvä niin. Kirjassaan hän kuitenkin leimaa vähemmistöjä negatiivisilla stereotypioilla, mikä taas ei ole ollenkaan niin hyvä juttu.

    Minua ärsyttää yhteiskunnan kaksoisstandardi. Jos Enqvist olisi kirjoittanut, että neekerit ovat laiskoja mutta iloluonteisia tai sanonut, että kaikki romanit ovat varkaita, tiedätte kyllä miten olisi käynyt. Mutta kristinuskon vähemmistöryhmistä tuollaista juttua saa kuitenkaan suoltaa ilman, että kukaan jaksaa edes huomauttaa siitä. Katsokaa nyt vaikka itse:

    Calvin, joka oli syntyjään ranskalainen mutta vaikutti eniten Sveitsissä, muistetaan uskonnollisesta ankaruudestaan. Sana ”kalvinismi” onkin muodustunut synonyymiksi sanalle ”iloton”. [s. 48]

    Harva vähemmistö Suomessa on oikeasti niin pieni, kuin kalvinistinen kristinusko. Meille on tietynlaista haittaa siitä, että meistä levitetään tuollaista juttua. Jos se on totta, niin kaikin mokomin. Mutta leimoilla huitomisen sijaan voisi kertoa, mikä tästä vähemmistöstä tekee ilottoman. Jos sellaista syytä ei ole, voisi pitää suunsa kiinni. Minä voin sanoa vaikkapa karismaattista kristinuskoa – vähemmistö sekin – ilottomaksi ja sitten perustella sivukaupalla miten yhteisö luo yksilölle paineen kokea kaikkea yliluonnollista ja sitten kun mitään ei tapahdu, ihminen menettää elämänilonsa. Eli kyllä vähemmistöstä pitää saada sanoa ikäviä asioita, jos ne ovat totta.

    Se koira älähti johon kalikka kalahti – yllä valitin kun minua leimattiin ilottomaksi. Haluan vielä kuitenkin myötäloukkaantua myös vähemmistön puolesta johon en itse kuulu, nimittäin Luther-säätiön. Siitä Enqvist sanoo:



    Patavanhoillinen Luther-säätiö on yleisilmeeltään yrmeä, sen suhtautuminen evankelis-luterilaiseen kirkkoon jurottavaa ja kyräilevää kun se jupisee: ”kyllä minä niin mieleni pahoitin kun naisesta papin tekivät” [s. 56]

    Patalaiska. Siitä tulee patavanhoillisen etuliite pata. Ei tuota tietääkseni missään muualla käytetä – se on siis negatiivinen sana. Ihminen ei voi kaiketi olla patahilpeä tai pataonnellinen. Patarikas? Ei onnistu. Pata tekee sanasta negatiivisen.

    Mikä Luther-säätiön yleisilmeestä sitten tekee yrmeän? Vastaus: Enqvistin syrjivät ennakkoluulot.

    Mutta oikeasti, mitä yleisilme edes tarkoittaa ja miten sen yrmeys määritellään? Talon yleisilme voisi olla helposti määriteltävissä, mutta että järjestön? Määritelläänkö se opin mukaan, vaiko kenties nettisivujen värimaailman? Onko järjestö yrmeä, jos sen sivuilla ei ole ylipirteitä kuvituskuvia auringonlaskua vasten joogaavista naisista, vai silloin jos tietty prosenttiosuus sen henkilökunnasta ei hymyile riittävän leveästi yhteystietoja -sivulla?

    Ja naispappeuden vastustajat hän leimaa jurottaviksi ja kyräileviksi. Veikkaan, että kansakoulun maantiedonkirjojen tekijät olivat tavanneet yhtä monta afrikkalaista, kun Enqvist on tavannut naispappeuden vastustajaa ja siitä syntyy tälläinen kielteinen ennakkoluulo. Mielensäpahoittajaviittauskin on mahdollista tulkita aika ilkeäksi, kyseessähän on kuitenkin alkuperäisessä kontekstissaan fiktiivinen hahmo, jonka tyhmyydelle nauretaan.

    Enqvist jatkaa:

    Patahimokkaat sateenkaarihenkilöt ovat yliedustettuina seksuaalirikostilastoissa, mutta miten voisimmekaan olettaa heidän ymmärtävän toisen ihmisen koskemattomuuden rajoja, jos ei eivät edes tiedä, montako sukupuolta on olemassa? Ja hei, niitä on muuten kaksi.

    No ei oikeasti. Ei hän tuota sanonut, koska vähemmistöistä ei saa meillä päin puhua negatiiviseen sävyyn. Tai siis, ei-kristillisistä vähemmistöistä ei saa puhua rumasti, kristillisistä saa. Säännöt eivät ole samat kaikille. Lisäksi ylläoleva sitaatti uiskentelee totuus-epätotuus -ulottuvuudessa ihan eri syvyydellä, kuin Enqvistin mihinkään pohjautumattomat heitot.

    Normaalit ihmiset puhuvat konservatiivikristityistä, kun he puhuvat konservatiivikristityistä. Enqvist sanoo näitä kuitenkin taantumuksellisiksi eikä säästä heitä – tai siis, meitä – asiattomuuksilta. Sivuilta 67-68:

    Taantumuksellisten joukko ei ole pieni. He kansoittavat herätysliikkeet. He ovat kirkon perussuomalaisia vaikka saavat tukea myös ulkomailta. Heidän kasvoillaan asuu jatkuva ahdistus, sillä heidän silmissään maailma on matkalla kirjaimellisesti päin helvettiä. On kuin he käyttäisivät sukeltajien lyijykenkiä, jotka tekevät heidän etenemisensä jyrääväksi ja vaikeasti käännettäväksi. Heidän uskonsa on kivipaasi, kova ja kylmä, ja sen alle voi musertua. — He ovat mielensä pahoittaneita uhkailijoita: ”Kyllä kannattaisi vähän miettiä mitä tulee sanottua ettei viimeisellä tuomiolla tarvvitsisi katua.” Jumalansa kohtaamista he odottavat sadistisen hekuman vallassa: ”Se on kauhistuttava hetki niille, jotka luulevat selviävänsä syntiensä kanssa ilman parannuksentekoa.”

    He ovat kirkon perussuomalaisia. Öö, siis mmmmitä? Onko Enqvistillä niin ikävä kuva persuista, ettei hänen mielestään tarvi jäädä edes perustelemaan, mitä tarkoittaa käyttäessään tuota haukkumasanana?

    He saavat tukea myös ulkomailta. Tää on niin perus tätä. Jos et tykkää jostain toimijasta, sano, että se saa tukea ulkomailta tai sillä on kytköksiä ulkomaille. En oikein tiedä, miksi se olisi huono asia, mutta niin tehdään yllättävän monesti. Lieneekö sen sitten tarkoitus luoda sellaista kuvaa, että paikalliset toimijat ovat jonkun kaukaisen tahon sätkynukkeja ja uhreja ja jotain. Haluaisin tämän argumentin rikkoakseni huomauttaa, että ulkomailta Suomeen on suhteellisen tuoreen lähihistorian aikana rantautunut muunmuassa ateismi, kristinusko, demokratia, haarukka, banaani, peruna, sähkö, viemäröinti ja iso osa sinun esivanhemmistasi. Ehkä se ei ihan hirveän hyvin siis toimi, että vihjataan ulkomailta tulevien asioiden olevan huonoja ihan vaan koska ulkomaa. Toisaalta voihan banaaniin liukastua ja murtaa kallonsa.

    Heidän kasvoillaan asuu jatkuva ahdistus. Sanopa samanlainen epätosi yleistys transuista ja katsotaan sitten, saatko pitää kolumnisi Ylellä.

    On kuin he käyttäisivät sukeltajien lyijykenkiä, jotka tekevät heidän etenemisensä jyrääväksi ja vaikeasti käännettäväksi. Vaadin saada sananvapauden nimissä sanoa sateenkaariaktivisteista: on kuin he käyttäisivät paksuja vanhanaikaisia sukelluskypäriä, jotka suojaavat heidän korvansa järkipuheelta puolen sentin teräskerrokselta.

    Nojoo, en jaksa alkaa erikseen poimimaan tuolta kaikkea sitä kovaa ja kylmää musertumista, jolla Enqvist hekumoi. Huomaa nyt ihmeeessä kuitenkin, että tuossa sitaatissa viimeinen lause on kristinuskon perustan sanomista sadistiseksi hekumoinniksi. Samaa voisi perustellummin sanoa tästä, mutku ei saa koska vihapuhe. Enqvistin puolesta on kuitenkin sen verran puhuttava että kyllä hän tuossa kirjassaan myös islamia pitää huonona asiana, mutta ei ihan niin kirjavin sanankääntein.

    Jos sinulla on ihan sairaan tylsää, katso jotain videoita netistä, niin tylsyys haihtuu. Jos sinulla on sekä ihan sairaan tylsää että tämä Kari Enqvistin kirja hallussasi, voit lukea samanlaista leimaavaa juttua sivuilta 70 ja 215, mutta minä en nyt jaksa kirjoittaa niistä tämän enempää. Eiköhän se ole homma purkissa tältä erää.

    , , ,

  • Salon Kaupungin syrjivä linjaus – Pride jyrää menemään, muut ideologiat jäävät nuolemaan näppejään

    Olin etsimässä tiloja entisten helluntailaisten vertaistukiryhmälle ja sain vinkin, että Salon pääkirjastolla olisi kokoustiloja, joita saa käyttää. Asiaa selvittäessäni kaupungin sivuilla tuli kuitenkin märkää rättiä vasten kasvoja:

    Laurinsalia ja ryhmähuonetta voivat varata maksutta käyttöönsä erilaiset ryhmät ja yhdistykset tilaisuuksiin, jotka eivät ole kaupallisia (maksullisia), poliittisia tai uskonnollisia. Epäselvissä tapauksissa oikeuden tilan käyttöön antaa kirjastopalvelupäällikkö.

    Tämä olisi neutraalia, jos kaikkia ideologioita kohdeltaisiin samoin, mutta niin ei tietenkään tehdä. Tänä vuonna Salon kaupunki osallistui kristinuskon vastaiseen, vahvasti poliittiseen Pride -vihakampanjointiin näkyvällä liputuksella. Paitsi kirjaston viereisellä sillalla, myös kirjaston aulassa oli esillä pride-lippuja.

    Uskonnollis-poliittista pride-liikettä tyrkytettiin siis aulassa, heti etuoven edessä. Muut ideologiat eivät kuitenkaan saa tiloja edes perimmäisistä kellarikomeroista.

    Eikä asialle tietenkään mahda mitään, koska uskontojen syrjiminen on täysin sallittua, sanoi laki asiasta mitä hyvänsä. Maailma toimii näin: jos sanot, että kaikki neekerit ovat väriltään aika tummia, mutta muuten samanlaisia rakkaita lähimmäisiä kuin kaikki muutkin, olet rasisti. Jos sanot, ettei naisilla voi olla miehen sukuelimiä, mutta he ovat saman arvoisia kuin kaikki muutkin, olet transfoobinen. Mikä pahuuden huipennus oletkaan, jos jätät leipomatta hääkakun homoparille!

    Mutta jos sinulla sattuu olemaan arvokkaita tiloja kaupungin ytimessä ja luovutat niitä maksutta käyttöön mielivaltaisesti valikoiden ne ideologiat, joita tuetaan ja ne, joita syrjitään…. No, se on neutraalia ja tasapuolista. Kaikki ovat kyllä yhdessä maksaneet nuo tilat verorahoillaan, mutta kaikki eivät pääse niistä hyötymään, koska ovat väärää mieltä.

    Hyvät ystävät, tämä on aivan perseestä.

    , , , , ,

  • Markku Vuorinen – Lopunajan seurakunta varustetaan yliluonnollisilla lahjoilla

    Rupesin mielenkiinnosta kuuntelemaan otsikon mukaista Markku Vuorisen puhetta, koska se otsikko kuulosti niin hihhulilta. Katsotaan, mitä tuli vastaan.

    Aluksi mainitaan Adventtiseurakunta ikäänkuin se olisi kristillinen liike. Adventisteilla tosin on armo+teot -evankeliumi ja eri pyhät kirjoitukset kuin kristityilllä, mutta mitä pienistä… Ai niin, onhan heillä yksi ylimääräinen profeettakin!

    Vähän tämän jälkeen hän sanoo homoseksuaalisuutta synniksi ja puhuu muutenkin siitä, että syntiä on olemassa. Tämä on mielestäni epätyypillistä yliluonnollisten lahjojen lupailuun keskittyvälle toiminnalle. Yleensä puhutaan vain mukavasti asioista, että hurmostila saadaan polkaistua känytiin ja kriittinen ajattelu sammumaan.

    Mutta sitten: seurakunta ilman tunnustekoja ja ihmeitä on petosta. No sepäs lähti äkkiä kierroksille ja vielä aika suorasanaisesti. Eikä puhetta ole kestänyt kuin pierun verran alle kuusi minuuttia – yleensähän tämmöiset jutut sanotaan vasta loppua kohti, kun ihmisten henkinen kantti on alkanut vähän hiipumaan ja he ovat vastaanottavaisempia älyttömyyksille.

    Kun Jumalan sanaa saarnataan ja julistetaan, Jumala itse valvoo omaa sanaansa sitä seuraavien merkkien kautta. Noin hän suoraan sanoo, mutta yhtäkään merkkiä ei ole hänen oman julistuksensa kautta koskaan tapahtunut. Eikö hän siis ole saarnannut oikein vai onko hän kenties saarnannut niin hiljaa, ettei Jumala ole huomannut?

    Viidentoista ensimmäisen minuutin aikana hän on noiden lisäksi onnistunut lähinnä kertomaan ostaneensa pesukoneen ja kuulleensa että Kiinassa tulee ihmisiä uskoon suurin joukoin. Hän kertoo myös tavanneensa viihdetaitelijan, joka ei vuosikymmeniin ollut tavannut ”uudestisyntynyttä kristittyä”.

    Minäkin olen ostanut joskus pesukoneen ja tavannut ainakin yhden viihdetaiteilijan. Ihan kivoja juttuja, mutta rakennuitko sinä tästä tiedosta? Ai et vai? Siksi en kertonutkaan siitä niillä kerroilla, kun itse joskus puhujan pönttöön pääsin, vaan avasin Raamatun ja opetin sitä aloittaen jakeesta yksi ja jatkaen järjestyksessä eteenpäin aina siihen asti, kun sain porttikiellon tuohon seurakuntaan.

    Tokan vartin alkupuolella hän pelottelee sateenkaariarvojen invaasiolla, mutta ei tarjoa ratkaisua ongelmaan. Johonkin liittyen hän heittää ilmoille myös legendan, jonka mukaan kolmannes enkeleistä lankesi. Mahtaisiko osata sitä perustella Sanalla…

    Reinhard Bonnke mainitaan. En tiedä hänen opistaan sen suuremmin, mutta jos haluat tietää miltä näyttää kun omaa ääntään rakastava simpanssi juotetaan humalaan ja nostetaan lavalle harjoittelemaan stand up -komiikkaa, tee youtube-haku hänen nimellään. Vuorinen innostuu Bonnkesta niin paljon, että korottaa äänensä kevyeen huutoon häntä siteeratessaan. Ääni tosin jää vähän huutomaiseksi vielä sitaatin loputtua.

    Parikymmentä minuuttia vapaapäivääni on tuhlaantunut, kun Vuorinen sanoo: Ei siinä nyt hääppönen profeetta tarvi olla, minäkin voin sen sanoa, että jos tämä joukko joka istuu tänään tässä Herran huoneessa täytetään samanlaisilla Jumalallisilla lahjoilla ja valtuuksilla, kuin apostolien ajan seurakunta, niin kyllähän se näkyy ja tuntuu Pohjanmaalla. Kiva lause, mutta se ei ole totta. Apostolien ajan seurakuntaa ei ollut täytetty millän yliluonnollisilla supervoimilla. Apostoleilla kylläkin oli sellainen asema, jossa Jumala käytti heitä moneen yliluonnolliseen, mutta seurakunnalla ei sellaista asemaa silloinkaan ollut – saati sitten jotain omia yliluonnollisia kykyjä.

    Meidän aikamme on siis ihan samanlainen kuin apostolien aika – ihmeitä tapahtuu samojen ihmisten kautta, kuin silloinkin. Mikään ei sen suhteen ole varsinaisesti muuttunut. Tosin ne apostolit ovat tässä välissä jo ehtineet kuolla, joten he eivät enää ole ihmeitä tekemässä. Mutta kaikki muu jatkuu identtisesti.

    Tai no, ikkunoista putoamisen syyt ovat muuttuneet. Apostolien aikana joku nukahti ja putosi ikkunasta saarnaa kuunnellessa, koska oli niin myöhäinen ilta tai yö. Nykyään taas tätä Vuorisen saarnaa kuunnellessa tekee mieli hypätä itse ihan vain välttyäkseen hänen sisällöttömältä palopuheeltaan, jossa siellä täällä sojottaa valheita ja jumalanpilkkaa kuin puolukoita karhunpaskassa. Siis suurin osa puheesta on vain tasaisen ruskeaa tahnaa, mutta sieltä täältä pilkottaa jotain pientä, punaista ja kirpeää, kuten:

    ”Yhä useampi kokee, että Jumala on ottanut minut käyttöönsä. Olen antanut herralle luvan. Rukouksein kautta aivan kuin muokanneet yleistä ilmapiiriä, näkymätöntä maailmaa”, hän sanoo. Minä kirjoitin tuon herran tuohon pienellä hoolla, sillä tuollaiset lupia kyselevät herrat eivät ole herroja alkuunkaan. Tuollaisilla lupia kyselevillä puu- ja kiviherroilla tosi Herra täyttää helvettinsä.

    Kahvia jonottavalle pastorille Vuorinen kertoo joskus sanoneensa jotain. Kuulija on kokenut sen yliluonnollisena sanomana ja alkanut itkemään.

    Jollekin hän kertoo puuherransa hengen sanoneen, että on mentävä mäkkäriin. Vuorinen vitsailee, että olisi nyt edes käskenyt Hesburgeriin mennä, niin olisi tuettu suomalaista yrittäjää. Tarinan miehelle ”henki” on sitten mäkkärissä sanonut ”sininen takki”. Sinitakkista naista lähestyessään mies on sitten väitetysti kuullut päässään äänen, joka kehottaa sanomaan tälle naiselle: ”älä lähde, älä lähde”. Nainen on alkanut itkeä ja kertonut, että oli lähdössä ulkomaille baariin työntekijäksi.

    En hetkeäkään kiistä sitä, etteivätkö tuollaiset tarinat olisi joskus totta. Niistä saa ihan vakuuttavia stooreja kun jättää kertomatta jokaisen epäonnistuneen viestinvientikeikan. Äänten kuulija on voinut käydä ennen tuota äänen kehotuksesta Hesellä kuulemassa äänen sanovan ruskea takki ja kehottanut sitten ruskeatakkista olemaan lähtemättä, koska Jumala pääni sisällä sanoo nyt niin. Jos ruskeatakkinen pikaruuan ystävä on vastannut ”hihhuli saatana perkele saatana anna mun vittu syödä rauhassa saatana”, tarina ei luonnollisestikaan päädy seurakunnan lavalle asti. Vain onnistuneet sattumat kerrotaan, epäonnistumiset unohdetaan. Sanoman pitää myös aina olla ympäripyöreä ”älä lähde”, eikä koskaan kerrota tarkasti mihin ei saa lähteä. Viestin pitää olla sovellettavissa mahdollisimman moneen tilanteeseen, jotta minimoitaisiin epäonnistumisen riski.

    Tuollaisessa valeprofetoinnissa on myös se konkreettinen riski, että jos kuulija on menossa tapaamaan sairasta äitiään juuri ennen tämän kuolemaa, sanoma ”älä lähde” voi olla aika ikävä. Toisaalta itsemurhakandidaatille ympäripyöreä ”tee se, herra on kanssasi” voi olla kohtalokas. Sille on syynsä, miksi profeetan leikkiminen on kuolemansynti.

    Hurmoskieliäkin hän ehtii kehottaa käyttämään ennen kuin puoli tuntia on tullut täyteen. Taidan laittaa nyt kahvit tippumaan – samanlainen mitään tarkoittamaton porinahan siitäkin lähtee. Jos jaksan kuunnella tuon hurmahenkisen lahkosaarnan joskus loppuun, löydät sen klikkaamalla artikkelin lopussa näkyvästä avainsanalistasta hänen nimeään.

    , ,

  • Luen uskonnonvastaista kirjaa kuin ateisti Raamattua

    Joku jossain joskus on saattanut huomata ilmiön, jossa joku maallistunut ihminen siteeraa raamattua ja on näyttävinään sitaatista ongelman, joka johtuu kirjoittajan tyhmyydestä. Näin tehdään siis ymmärtämällä kielukuvat tahallaan väärin ja näyttelemällä, ettei ymmärretä symboliikkaa symboliikaksi. Kaikki irrotetaan kontekstistaan ja ylianalysoidaan villisti, poliittisen korrektiuden sumeita rillejä unohtamatta. Ajattelin nyt tehdä samaa Kari Enqvistin kirjalle Uskomaton matka uskovien maailmaan. Kopion muutenkin jumalattomien tapaa tutkia Raamattua. Lisäksi minulla on tätä kirjoittaessani mahatauti. Mukavia lukuhetkiä!

    Kröhöm kröhöm, kop kop, onko mikki päällä? Hyvä. Tervetuloa luennolleni Kari Enqvistin kirjan syntyhistoriasta. Aloitetaan ajoituksen ongelmasta, joka aiheuttaa melkoista päänvaivaa. Kaikki viisaat tutkijat ovat sitä mieltä, että tämä postuumisti Enqvistin nimiin laitettu sisäisesti ristiriitainen kokoelma on todellisuudessa usemman eri kirjoittajan kynästä, joten kirjaa itsessään ei voi ajoittaa mihinkään yhteen hetkeen. Kaikki viisaat tutkijat ovat siis tätä mieltä. Jos on eri mieltä, on tyhmä. Tätä mieltä olemalla pääsee viisaiden tutkijoiden listalle.

    Alkuperäinen Enqvist on kirjoittanut kirjaan vain sivut 32, 90 ja 113. Muut ovat pseudo-Enqvisteiksi kutsuttujen, tuntemattomaksi jääneiden myöhempien tekijöiden lisäyksiä. Teorioita pseudo-Enqvistien määrästä on useita ja mitä useamman pseudo-Enqvistin teoriaan tutkija päätyy, sitä viisaampi hän on. Ajoitetaan ensin alkuperäinen Enqvist. Tähän saamme apua kirjan sivulta 32, jossa hän kuvailee näkemystään tieteen olemuksesta.

    ”Hei hetkinen”, kuuluu yleisöstä, ”tuosta kirjastahan on olemassa tuhansia säilyneitä kopioita vuodelta 2012, eikä yhtäkään ennen sitä, ei edes pieniä fragmentteja, eikö se todista että –”

    Pahoittelen häiriötä. En tajua tuota fundamentalistien intoa, kun he soluttautuvat oppilaitoksiin vain päästäkseen luennoille häiriköimään. Nyt kun hänet on viety uudelleenkoulutusleirille, voimme jatkaa. Avatkaa siis kirjan sivu 32:

    Kaiken älyllisen leikittelyn jälkeen, kaikkien harhapolkujen ja monien erehdysten jälkeen, kitkerien tieteellisten kiistojen ja sovittamattomien näkemyserojen jälkeen, kaiken tämän jälkeen inhimillisestä kaaoksesta nousee perusteltu tieto kuin kuningas Arthurin Excalibur -miekka kivestä.

    Noin Enqvist kuvailee tieteen olemusta ja siitä saamme varman todistusaineiston, jonka perusteella löydämme sen hetken historiasta, jolloin hän oli olemassa. Ensinnäkin hän viittaa myyttiseen kuningas Arthuriin täysin tietämättä, että tarina hänen miekastaan on pelkkä kansantaru. Arthur saattaa perustua kylläkin todelliseen henkilöön, joka eli aikaisintaan 500 -luvulla, mutta nykyihmistä pöyristyttää ajatuskin siitä, että Enqvist on pitänyt tarinaa hänen kiveen upotetusta miekastaan totena. Enqvist on siis elänyt aikaisintaan 500 -luvulla, sillä muuten hän ei olisi tiennyt Arthurista.

    Samalta sivulta löydämme paitsi aikaisimman, myös myöhäisimmän ajankohdan, jolloin Enqvist on voinut olla olemassa. Tuossa sitaatissahan hän viittasi tieteellisiin kiistoihin ja sovittamattomiin näkemyseroihin tieteen sisällä, joten hänen on täytynyt kirjoittaa se ennen vuotta 2029, jolloin tälläiset näkemyserot lakkasivat, kun vihdoin ymmärrettiin, että kaikki johtuu aina patriarkaatin ylivallasta, eikä muita näkemyksiä ole sen jälkeen ollut. Enqvist voidaan siis ajoittaa vuosien 500 ja 2029 välille. Kyllä tiede on ihmeellistä.

    Sivulla 90 voimme tutkia tätä ajoituksen ongelmaa syvemmin, kun Enqvist paljastaa primitiivisen maailmankuvansa kertoessaan menneensä seuraamaan tanssiesitystä:


    Sali ei ole kovin suuri, ja turisteille tarkoiteut tuolit kiertelivät sen reunamia useassa rivissä. Orkesteri, johon kuului myös kaksi [*****], istui laskevan Auringon hajavalossa takaosan holvimaisten ikkunoiden edessä.

    Ensimmäisestä virkkeestä on jopa epäilty, että se on syntynyt myöhempien kirjureiden yhdistessä kahden eri lähteen tekstiä yhteen, eikä Enqvistin alkuperäisessä tekstissä olisi tuollaista kohtaa. Tätä on perusteltu sillä, että tuossa virkkeessä päälause on eri aikamuodossa kuin sivulause, mikä ei ole kieliopillisesti toimiva konstruktio. Arvostan kyllä tuohon johtopäätökseen tulleita kollegoitani, mutta heidän teoriansa ei ota huomioon Enqvistin aikalaista kulttuurikontekstia. Hän nimittäin kertoo tuossa, miten tuolit kiertelivät salin reunoja. Hän sanoi sen varmasti ihan tosissaan, mutta se johtuu hänen primitiivysyydestään, kun ei raukka parka ymmärtänyt hallusinoivansa. Nykyihmiselle kun on selvää, että tuolit ovat paikallaan, eivätkä kierrä mitään. Hän siis selvästi hallusinoi ja koska tiedämme, että ennen 1900 -luvun alkua kukaan ei Suomessa hallusinoinut, hänen on täytynyt siis elää vuosien 1900 ja 2029 välillä. Tämä hallusinoimisen historia muuten tiedetään tarkkaan, sillä erään Kälviäläisen ladon seinästä on löytynt piirros, jossa lukee ”Jukka näyttää iha mulkult”. Jonkun on täytynyt olla vahvojen hallusinogeenien vaikutuksen alaisena, kun hän ei ole nähnyt mainittua Jukkaa enää edes ihmishahmoisena. Ja ladon seinään on siis merkitty sen rakennusvuosi, kuten tapana on, joten tiedämme, että seinäpiirrosfragmenttikin on aikaisintaan samalta vuodelta eli vuodelta 1900. Kyllä tiede on ihmeellistä.

    Selkeä tieteellinen periaate siis: koska mainintaa hallusinaatiosta ei ole ennen vuotta x, voidaan varmaksi sanoa, ettei kyseistä ilmiötä ole ennen sitä tapahtunut. Lisäksi Enqvistin tekstissä on kohta, joka meidän versiossamme on sensuroitu asteriskein, kuten huomasitte. Näin on tarkoitus varmistaa, ettei lukijalle aiheutuisi vaaraa. Tämän primitiivisen sanan avoin käyttö viittaisi myös siihen, ettei teksti ole voinut syntyä myöhemmin kuin ihan viimeistään 2000 -luvun ensimmäisenä tai toisena vuosikymmenenä, sillä ne olivat viimeisiä hetkiä, jolloin käytettiin vielä häpeilemättä tuota primitiivistä nainen-mies dikotomiaa – hei mitäs tämä nyt on, hei, älkää.. Mitä, ei minä vain sanoin ne sanat, jotta voisin kuvailla historiallista ilmiötä, en minä… ei, ei, päästäkää! Päästäkää!

    , , , ,

  • Kauko Nevalainen pelottelee väärän tiedon vaaroista – korvat kiinni ja kirjat roviolle! (Pielaveden perinteinen helluntaiseurakunta)

    Kauko Nevalainen järkyttyi mielestään väärästä opista niin, että intoutui pitämään siitä pitkän opetuksen Pielaveden hellareilla. Varoitus Raamatulle vieraasta opista 1 -niminen video on julkaistu 17.6.2018. Suosittelen kuuntelemaan vähintään ensimmäiset kymmenen minuuttia jos asia kiinnostaa, seuraavat litteroidut poiminnat ovat sieltä.

    Mainitsin siitä sillon viime kerralla tuosta, tuommosesta kirjasta kun Vierasta Tulta ja jos et ole saanut sitä käteesi etkä ole siihen törmännyt niin voit onnitella itseäsi olet välttynyt paljolta. tämän mainitsen alkuun sen takia tuon asian koska tuo tuon kirjan käteensaaminen aiheutti sen minun sydämessäni että minä sitten sain tulta ja paloa puhua tästä asiasta, Pyhästä Hengestä. —

    Olet kyllä oikea onnenpekka jos et ole kuullut vastapuolen mielipidettä, niinkö? Tuollainen väite menee vähän harmaalle alueelle jo sinäsä, mutta Nevalainen kertoo myöhemmin, ettei ole itsekään lukenut kirjaa. Olet siis hänen mukaansa välttynyt paljolta, kun et ole lukenut kirjaa, jossa sanotaan, että.. että.. öö.. öö.. niin mitä siellä sanotaan? Hän ei tiedä, kun ei lukenut sitä itse ja kieltää sen kuulijoiltaankin. Mysteerigurun supervoimillaan hän vain aistii, että tuo kirja on niin vaarallinen, että on hyvä, jos ei ole koskaan altistunutkaan sille.

    Hän kertoo Kirjan kirjoittajan ja suomentajan nimet ja jatkaa:

    — ja erikoisesti minä haluan sen takia mainita tämän kirjailijan että se jäisi meidän mieleemme koska tuo kirjailija kirjoittaa asioita jotka nousevat raamatun sanaa vastaan —

    Nimi mainitaan, mutta kielletään kuuntelemasta, mitä hänellä on sanottavanaan. Ihmisille ilmeisesti koitetaan saada MacArthurin nimi painumaan mieleen, jotta hän osaisi tähän nimeen törmätessään kavahtaa ja sulkea kirjan, videon tai tv-ohjelman, josta tuon pahan, pahan, pahan MacArthurin ilkeät ja pahat ilkeydet yrittävät luikerralla hänen viattomaan mieleensä. Varokaa tuota miestä! Ai mitäkö hän on sitten tehnyt? En tiedä, en lukenut hänen kirjaansa koska hän on paha! Kulttimaista.

    Vähän samaan tapaan toimivat myös jehovantodistajat. Kun joku erotetaan heidän seurakunnastaan, ihmisen nimi mainitaan lavalta, mutta ei hänen erottamisensa syytä. Nimen julkaisu on tarpeen, jotta kaikki osaisivat karttaa häntä. Erottamisen syy taas jää vain vanhimmiston tietoon, sillä syyt ovat usein opillisia ongelmia, jotka ovat osoittaneet koko uskonnon epäraamatulliseksi kultiksi. Jos nämä syyt kuulutettaisiin kaikille, muutkin saisivat kuulla järjestön ongelmista.

    Nevalainen jatkaa:

    — tuo kirjan ensimmäinen luku käsitteli pyhää henkeä, kielillä puhumista ja minulla jos olisi tukka joka nousee pystyyn niin se olisi noussut pystyyn [naurahtaa] tuota lukua lukiessa ja kun olin tuon luvun lukenut niin päätin että eteenpäin minä en tuota kirjaa lue koska onhan se näinkin että rotanmyrkky sisältää 95 prosenttia syötävätä mutta viisi prosenttia on myrkkyä joka tappaa. Joten en suosittele tuota kirjaa. Ja kun tilasin sen itselleni niin minä sen paketoin ja lähetin sen pois vaikka minun sisälläni kiehahti ja meinasin mennä takapihalle ja polttaa sen ja maksaa sen kirjan. Mutta mä aattelin että en minä voita sillä mitään, menetän vain kolme kymppiä.

    Vierasta Tulta -kirjan ensimmäinen luku on kuunneltavissa suomeksi tästä. Se sisältää joitain antikarismaattisia itsenstäänselvyyksiä ja käy pitkän kaavan kautta läpi amerikkailisia äärikarismaattisia menestysteolgisia tv-evankelistoja – siis niitä tosi hörhöjä ukkoja, joista hyvin suuri osa suomen karismaatikoista haluaa käsittääkseni ilman muuta irtisanoutua täysin. Ja näiden tuomitseminen on saanut Nevalaisen harkitsemaan kirjan polttamista!?

    Helluntailaiset sanovat mitä pervoimpia ja röyhkeimpiäkin rikoksia ylilyönneiksi, jos niiden tekijä on karismaatikko. Heidän mielensä ei taivu ajattelemaan, että joku ”meihin” kuuluva olisi tehnyt rikoksen, synnin tai vastaavan. Ehei, se on aina ylilyönti. Ehkä rikoksista puhuminen niiden oikeilla nimillä rikkoi Nevalaisen karsimaattisen logiikan ja hän suutahti niin, että unohti edes vähän irtisanoutua ameriikan-huijareista?

    Tuo hänen käyttämänsä rotanmyrkkyvertaus on hauska ja joihinkin tilanteisiin ihan sopivakin. Mutta että ihmien ei saisi lukea kirjaa, jonka joku muu tuomitsee hänelle (sitä lukematta) rotanmyrkyksi? Ei käy mulle. Minun puolestani saat lukea niin paljon rotanmyrkkyjä kuin haluat, kunhan vaan teet sen tiedostaen, että mikä tahansa kirja voi sellaista olla.

    Ja muuten, Nevalaisen puhe, jota tässä käsittelemme, ei ole rotanmyrkkyä. Se on ihan vain myrkkyä. Siitä puuttuu se terveellinen kauraryyni ihan kokonaan. Kristilliset termit eivät mielestäni riitä sellasiksi, vaan vasta oikean kristillisen sisällön yhdistämistä antikristilliseen myrkkyyn voidaan sanoa rotanmyrkyksi ja Nevalaisen puheesta ei oikein löydy kuin jälkimmäistä. Mutta jatketaan sitä silti viimeiseen sitaattiin:

    Ja tuosta alustukseks vielä, tuo että minkä takia tuon kyseisen pastorin kirjoituksia niin sen tähden että siellä on monia asioita jotka todella käyvät raamatun sanaa vastaan ja en käy niitä laajemmin tässä hetkessä erittelemään enkä niistä kerro jos ei ole tarpeellistakaan. Tänä päivänä haluan lukea raamatusta niitä raamatun paikkoja jotka tukevat sitä meidän opetusta ja meidän jo alkuseurakunnan keskellä ollutta asiaa, että Jumala laskiessaan Pyhän Hengen seurakuntansa ylle, niin nuo armolahjat seuraavat ja siellä yksi hengen vaikutuksen merkkinä on tuo kielillä puhuminen —

    Monia raamatunvastaisia kohtia, mutta en kerro mitä… Hän siis ajattelee, että jos ei usko hurmosjuttuihin, ei usko raamattuun. Tämä ei nyt oikein vakuuta. Se kuitenkin paljastaa, miten helluntailainen ajattelu jakaa maailman kahtia:

    1. Jos et usko hurmosjuttuihimme, et usko Raamattuun
    2. Jos uskot hurmosjuttuihimme, uskot Raamattuun

    Todellisuudessa maailma on jaettu neljään osaan:

    1. Hurmosjuttuihin uskovat, jotka eivät usko Raamattuun (liberaali helluntailaisuus)
    2. Hurmosjuttuihin uskovat, jotka uskovat Raamattuun
    3. Hurmosjuttujen kiistäjät, jotka eivät usko Raamattuun
    4. Hurmosjuttujen kiistäjät, jotka uskovat Raamattuun

    Ryhmä neljä on se, mistä helluntailaisuus menee rikki niin pahasti, ettei sen olemassaoloa voida myöntää: ihmiset, jotka uskovat joka sanan raamatusta, ottavat sen ylimmäksi auktoriteetikseen, opettelevat sitä ulkoa, tekevät elämäntyönsä sitä opettaen, ovat valmiit kuolemaan sen puolesta ja silti uskovat, että hellarien hurmosilmiöitä ei löydy sieltä ja ne ovat jumalanpilkkaa. Tätä ryhmää ja sen näkemyksiä ei ikinä käsitellä helluntailaisuudessa. Jos helluntailaisuus olisi totta, se voitaisiin ihan hyvin tehdä. Vastapuoli voitaisiin argumentoida suohon. Me ymmärrämme tämän jakeen näin, te näin, meidän on parempi. Näin ei kuitenkaan tehdä vaan sen sijaan sanotaan, että me hyväksymme tämän jakeen, te hylkäätte sen. Vastaupuoli vastaisi: anteeksi, mutta emme me sitä hylkää, vaan ajattelemme siitä näin ja näin, jos olisi paikalla, mutta koska helluntailaisuus on informaatiokontrollia harjoittava kultti, vastapuoli ei ole koskaan paikalla. Vastapuoli ei saa suunvuoroa ja mukava elämä kuplassa jatkuu.

    Juuri tuota kuplaa ylläpitää Nevalainenkin puheessaan. Viimeisessä sitaatissa hän kertoi ihan pokkana, ettei aio käydä läpi vastapuolen näkemyksiä, vaan esittää vain omansa, eli hellarien ”virallisen” linjan ja niin hän tekeekin. Kymmeniä minuutteja irtojakeita irtojakeen perään. Irtojakeita ja vastapuolen leimaamista raamatunhylkääjäksi.

    MacArthur on Nevalaisen mielestä eksyttäjä myös siksi, että hän viittaa myös Lutherin ja Calvinin olevan sitä mieltä, että yliluonnollinen kielilläpuhuminen jäi apostolien aikaan. Heihin viittaaminen on Nevalaisen mielestä paha asia, pitäisi viitata vain suoraan raamattuun. Tämä löytyy 5-10min välistä hänen puheestaan jos kiinnostaa. Mutta eikö ole hieman kaukaa haettua ajatella, että joku näkemys on raamatun hylkäämistä, jos Luther ja Calvinkin olivat sitä mieltä? Voisiko se olla edes raamatun tulkintaa?

    Kyllähän nuo uskonpuhdistajatkin ovat varmasti joitan kohtia huomaamattaan hylänneet, toisia ymmärtäneet väärin ja niin edespäin. Ongelma on siinä, että Mysteeriguru Nevalainen ei kerro, mitä mieltä Calvin ja Luther olivat asiasta ja miten he asiaa raamatulla perustelivat ja niin edespäin. Hän vaan tuomitsee heidän ylimalkaisesti ja jyrää oman tulkintansa kuulijan korviin. Älkää niitä uskonpuhdistajia kuunnelko, minä kerron tässä nyt teille totuuden!

    Luterilaisuus on ainakin välillä ollut Suomen suurin uskonto. Kalvinismi taas lienee aina ollut Suomen pienempiä kristillisiä liikkeitä. Nämä ovat monella tapaa toistensa vastakohtia, paitsi suosion määrässä myös joissain opeissa mitattuna. Jos kaksi toistensa vastakohtaa on sitä mieltä, että helluntailaisuus ei ole totta, eikö se olisi ihan hyvä syy perehtyä siihen, mitä näillä on sanottavaa helluntailaisuudesta?

    Vähintään Kauko Nevalaisen kulttimainen kielto tutustua hurmosilmiöiden kieltäjän kirjaan pitäisi riittää syyksi tutustua siihen. Se löytyy kokonaan suomeksi ääneen luettuna täältä.

    , , , , , , ,

  • Jussi Sohlberg levittää misinformaatiota sukupuolesta

    Kotimaa.fi uutisoi muutama vuosi takaperin siitä iänikuisesta kähjästä liberaalin valtionkirkon ja pienen Lähetyshiippakunnan välillä, joka ei koskaan tunnu eskaloituvan siten kuin minä haluaisin. Yleensähän asiat toimivat juuri niin kuin minä haluan, mutta tässä asiassa tuntuu, ettei kumpikaan osapuoli saa ikinä sanottua suoraan, mitä toisesta ajattelee, vaan kiertelee ja kaartelee.

    Tällä kertaa on sentään havaittavissa, että edes toinen osapuoli on uskaltanut ottaa jyrkästi kantaa johonkin, johon on otettava jyrkästi kantaa. LHPK:n Risto Soramies on sanonut, että maailmassa on vain harvoja niin yksiselitteisiä asioita kuin se, että on olemassa miehiä ja naisia. Tähän liberaalin puolen edustaja Jussi Sohlberg vastaa:

    Puheenvuorossa ei lainkaan oteta huomioon näkökulmia, joita eri tieteenalat ovat tuoneet mukaan keskusteluun, kun puhutaan sukupuolesta. Ei yksinkertaisesti pidä paikkaansa, että sukupuolessa olisi vain kysymys vain polaarisesta mies ja nainen -jaottelusta.

    Tämä on valetta eli misinformaatiota. Kyllä yksinkertaisesti pitää paikkansa, että sukupuolessa on kysymys mies ja nainen -jaottelusta! Eri tieteenalat blaa blaa blaa on vain kiero tapa sanoa: minulla ei ole yhtään oikeaa lähdettä hullun väitteeni tueksi, mutta haluan silti kuulostaa viisaalta. On varmaan tieteenaloja, jotka aloittavat tutkumuksensa oletuksesta, että sukupuolia on nolla, yksi, kolme tai useampi, mutta sellaisia tieteenaloja ei ole olemassa, jotka olisivat todistaneet tälläisen ideologian todeksi, saati sitten löytäneet jostain ihmisen, joka konkreettisesti olisi jotain muuta kuin mies tai nainen. Yhtäkään tutkimusta ei ole olemassa, jossa olisi todettu mitään muuta kuin: löysimme sukupuolia tasan sen kaksi kappaletta!

    Edelliseen poikkeus: on olemassa erilaisia tapoja olla vammainen. Osa näistä tavoista haitannee sukupuolen määrittelyä. Tämä on kuitenkin eri asia kuin se, mitä LQBTQÄÖÄÖ -liberaalit tämmöisillä lausunnoilla hakevat takaa.

    Olin varannut täksi päiväksi aikaa tarkoituksenani mennä nudistirannalle tirkistelemään muunsukupuolisten muunsukupuolielimiä, mutta ei niitä ollut siellä yhtään, joten minulle jäi enemmän aikaa lukea tuota artikkelia, jossa Sohlberg valehtelee sukupuolesta. Se on ihan hauska. Hän kertoo siinä miten LHPK:ssa vallitsee pelokas ilmapiiri ja heidän on tarkoitus luoda uhkakuvia ja tarkasti määritellä oikeaoppisten joukko. Sohlbergin mukaan LHPK:n Soramiehen kannanoton ilmaisu on kärjekästä ja sen tavoite on lähinnä omien rivien vahvistaminen. Onpa Lähetyshiippakunta hänen mielestään myös lahkotyyppinen uskonto eikä vuoropuhelu kuulu sen toimintakulttuuriin.

    Onko se sitten vuoropuhelua, että haukutaan toiset lehdissä pelokkaiksi lahkolaisiksi? Kuka tässä nyt oikein puhuukaan kärjekkäästi…

    Minä olen muuten ihan hirvittävän lahkofoobinen ihminen ja olen tutkinut Lähetyshiippakuntaa sillä silmällä, että voisiko se olla lahko. En oikein löydä siitä lahkopiirteitä. Lahkothan syntyvät monesti siten, että joku perustaa oman, uuden liikkeen ajamaan jotain omaa, uutta agendaansa. Lähetyshiippakunta taas näyttäisi syntyneen olosuhteiden pakosta kun heidän ”vihollisensa” on tehnyt juurikin noin ja vallannut evankelisluterilaisen kirkon. Uusi ideologia, liberaaliteologia, on saanut otteeseensa jo valmiiksi olemassa olevan kirkon, jolla oli alun perin konservatiiviset arvot. Lopulta tämä uusi ideologia on käynyt niin aggressiiviseksi, että konservatiivipapit eivät saa enää olla heillä töissä, joten mitä tästä seuraa? Ne, jotka haluavat jatkaa sitä vanhaa juttua, erotetaan työstään.

    Lahkoksi tuolla olisi siis ainakin täysin poikkeuksellinen syntyhistoria. Jos yksi lahkopiirre pitää keksiä, se voisi olla luterilainen saarnaperinne. Sehän on vähän samanlainen kuin jehovantodistajilla ja helluntailaisilla, sellainen jossa saarna on ympäripyöreä ja keveän pinnallinen, mutta kuulijaan vetoava. Ja lyhyt, ihan liian lyhyt. Toisaalta samaa käyttää myös ”iso kirkko”, joten koko Suomi olisi yhtä suurta lahkoa, jos tuo riittäisi kriteeriksi.

    Ja jos tuomitsisin koko Suomen lahkoksi, olisin itse lahkolainen.

    , , , , ,